Pääsiäisreissu

Viime pääsiäisenä käytiin kaverien kanssa roadtripilla, ja jotta hyvä perinne ei katkeaisi alkuunsa päätettiin toistaa sama tänä vuonna. Suunnaksi otettiin Italia, koska se on lähellä ja siellä on nättiä, sekä kotiin ajaa reilussa kahdessa tunnissa jos vauva päättäisi tulla.

Reitti kulki pääpiirteittäin Liechtenstein-Como-Bergamo-Verona-Gardajärvi-Innsbruck läpi.

Ensimmäisenä päivänä pysähdymme Liechtensteinissa, koska myös kaveripariskunta kerää maita, ja tästä he saavat molemmat yhden lisää. Käymme kävelemässä kävelykadun läpi, pysähdymme piknikille linnan lähelle ja jatkamme maisematietä pitkin alas. Kaveri ajaa tuliterällä vuokra-Audi A6:lla perässä ja valittaa myöhemmin, että mentiin kurvit aika hiljaa. No ei ihme kun maha hölskyi kurveissa niin, että oli pakko pyytää valaskuskia ottamaan vähän rauhallisemmin. Muuten vietämme ruuhkissa ehkä puolitoista tuntia ylimääräistä, ja lopuksi päätämme kiertää Lugano-järven itäpuolelta Comoon, koska motari on niin ruuhkainen. Alpit piti tällä kertaa alittaa vuoristoteiden sijaan, sillä laskettelukausi on vielä parhaimmillaan ja nytkin tunnelien välissä tulee kunnolla lunta. Myös Luganon rinteillä tulee reippaasti rakeita ja ukkostaa, mutta onneksi illaksi sää paranee ja pääsemme illalla kaupunkia katselemaan.

Seuraavana päivänä on tarkoitus ajella rentoa reittiä Bergamon läpi Veronaan. Edellisen päivän monttuisista ja mutkaisista vuoristoteistä maha on tosin sen verran hellänä, että partneria ottaa päähän kun en pysty oikein ajaessa puhumaan. Sitten huomaan, että rakon tyhjennys auttaa kipuun, eli pysähdymme tunnin välein vessaan ja perheauton tunnelma normalisoituu. Ajelemme jänniä pikkukatuja ylös Bergamon vanhaan kaupunkiin. Välillä meinaa usko loppua ahtailla pikkuteillä, mutta koska kaverit ovat jo löytäneet jostain parkkihallin niin pakko kai se on uskoa, että ylös voi ajaa. Lopulta saamme auton parkkiin ja siirrymme lounaan etsintään.

Ylihintaisen ja pienen lounaan jälkeen keskustasta löytyy laukkukaupan näyteikkuna, joka mainostaa PAPERIsta tehtyjä pestäviä laukkuja! Pakkohan paperi-insinöörin tuo on tsekata! Onneksi kauppa (toisin kuin monet muut) on auki myös näin iltapäivällä, ja pääsen hypistelemään. Surkeasti englantia puhuva myyjä selostaa italian ja englannin sekoituksella minulle ja italian perusteet osaavalle partnerille, että raaka-aine on pohjoismaisesta sertifioidusta metsästä, ja jatkojalostus tehdään Italiassa käsityönä perheyrityksessä. En voi vastustaa kiusausta, vaan ostan bisneslaukuksi "paperi"repun. Matkaa jatkaessamme googlailen, että pohjapaperi kalanteroidaan kiviteloilla pintakuvion aikaansaamiseksi, ja tämän jälkeen pohja kyllästetään vedenpitäväksi vegaanisella rasvalla. Selvä. Kivoja tuotteita, eli nyt kestotestin perusteella katsotaan vuoden jälkeen voiko tuotteita ostaa lisää ja alkaa suosittelemaan.

Onnellinen paperi-insinöörin Veronassa (laukusta lisää kuvia jos alkaa tuntua että tätä voi suositella)

Veronassa yövytään vuokra-asunnossa (Mirko's apartment) kävelymatkan päässä keskustasta, ja isäntä on ystävällisesti jättänyt jopa skumppaa kylmään. Sijainti ja kämppä muutenkin on loistava (yläkerran naapurin huonokuuloisuutta lukuunottamatta sillä yläkerran saippuasarjan vuorosanat kuuluvat selkeästi koko kämpässä). Kun skumppa- ja vesilasit on juotu, lähdetään kaupungille. Käymme ensitöiksi katsomassa Julian parveketta ja hortoilemme turisteilla pakattuja katuja etsiskellen kohtuuhintaista ja kohtuulliset arvostelut saanutta ravintolaa.

Yksi ravintoloista joihin ei päädytty :D

Julian parveke ja patsas. Suosituin poseeraus oli ottaa kuva kädet Julian tisseillä. Tieytsti.

Veronan kiireinen keskustori

Illan lopuksi löydämme hyvän pitserian ja käpsyttelemme takaisinpäin jäätelöä syöden ja pysähdymme vielä "Romeon talolla", joka on on jo tosin suljettu. Kuten muinakin iltoina, olemme kymmeneltä sängyssä, ihanaa <3

Yöllinen Verona

Seuraavana päivänä ajelemme Gardajärven rantaan. Alunperin suunnitteilla oli tälle päivää visiitti Venetsiaan, mutta jänistin viime hetkellä kun ajattelin, että päiväreissu turistirysään voi sittenkin olla vähän liikaa. Nyt ilma alkaa kuitenkin kääntyä kesäiseksi, joten hyppään mahan säästämiseksi kavereiden Audiin ja miehet saavat nauttia auringosta katottomassa autossa. Ajelemme hissukseen Gardajärven pohjoisosaan, jonne pysähdymme myöhäiselle lounaalle.

Tästä siirrymme Caldonazzo-järven lähistöllä sijaitsevaan majapaikkaan. Kylä on todella pieni, mutta paikkaa on silti todella vaikea löytää. Lopulta partneri saa jonkun paikallisen soittamaan majoitukseen, ja ohjeiden perusteella pääsemme viimein perille. Järvi- ja vuoristonäköala löytyy kuten sivuilla luettiin, tosin vähän kaukana järvestä. Emäntä on mukava ja aamupala poikkeuksellisen hyvä Italian tasoon, eli emme valita.

Näkymiä majoituksen ulkoterassilta

Seuraavana päivänä ajellaan suoraan motaria Innsbruckiin. Keli on todella kaunis, ja käppäilemme parkkipaikan löytämisen jälkeen pitkin kaupunkia välillä syöden ja kahvitellen. Tämän jälkeen onkin parempi levähdellä, ja käyn hotellilla ottamassa parin tunnin tirsat. Illalla käydään oluella ja thai-ruokapaikassa syömässä. Tilaan Tom Yamia alkupalaksi, ja tarjoilija alkaa väittelemään kanssani, saako raskaana syödä tulisia ruokia. Saan sananvaihdon jälkeen keiton tilattua, tosin parneri meinaa että olin aika tyly.. nälkäisen pallomahan kanssa ei kannattane neuvotella siitä saako se syödä vai ei :D

Innsbruckia

Aamulla istutaan hotellin aamupalalla tunti, ja hypätään sen jälkeen autoon jotta pääsen iltapäivän palavereihin ja jatkamaan viimeisiä työhommia. Kiva reissu kaikinpuolin!

Lomamuistoja kylmyyden keskelle

Näin tammikuun kylmässä on hyvä muistella lämpimiä lomamuistoja lokakuulta, jolloin otimme auton alle ja ajelimme kohti etelän lämpöä ja vähän kylmyyttäkin.

Suunniteltu reitti kulki Konstanzin kautta Sveitsin läpi Italian rannikolle ja Provencen läpi Sveitsin kautta takaisin. Ajankohta oli lokakuun alku, jolloin kelien piti vielä olla kunnossa, mutta ylimääräiset turistit olisivat jo häipyneet Välimeren rannoilta.

Päivä 1

Aloitimme matkan viettämällä kaksi tuntia perjantai-illan ruuhkassa Darmstadtista Bensheimiin (n. 20 km), kun kaikki Darmstadtista etelään menevät tiet olivat täysin tukossa. Tämän jälkeen matka alkoi sujua ja yövyimme Konstanzissa tuttujen nurkissa.

Päivä 2

Seuraavana päivänä kierreltiin turistikierros kauniissa Konstanzissa ja lähialueilla aloittaen lounaan jälkeen paahtaminen Sveitsin läpi.

Kiertoreittejä kauniin vuoriston mutkateillä

Alpeille saavuttaessa tulee kyllä aina sellainen olo, että siellä kyllä voisi vaikka elellä. On ne vaan melkoisia järkäleitä. Maisemista vähän pidempään nauttiaksemme vältimme Gotthardin tunnelin ja ajelimme pikkuruisia mutkateitä alppien yli. Keli oli ajoittain miinuksen puolella, mutta lunta ei onneksi vielä ollut ja tiet olivat sulat. Välillä avoauton katto piti kyllä laittaa alas että lämpeni, mutta muuten oli kaunista ja jylhää.

Vähän kapeampia pikkuteitä Italian puolella

Navi jaksoi myös Sveitsin alppiteiden jälkeen etsiä "optimoituja" reittejä. Pari tuntia keskellä metsää Italiassa pikkuteitä ajeltuamme alkoi jo vähän jännittää, kun bensa oli lopussa ja määränpäähän oli edistyvästä matkasta riippumatta jatkuvasti jäljellä 40 kilometria. Siinä missä pikkutiet Sveitsissä olivat nautinnollisia, Italian puolen pikkuteillä kyllä pelotti sekä kuskia, että vänkäriä paikallisten suhatessa tuhatta ja sataa kapealla vapaan pudotuksen ja kivimuurin välisellä ohituskelvottomalla tiellä. Mutta viimein keskellä vuoristoa siinsivät ylikalliin pikkuhuoltsikan valot, ja lopulta jäljellä oleva matkakin alkoi kutistua navigaattorissa. Majoitus oli varattu Como-järven yläpuolisen vuoriston pikkukylästä, ja pienen etsintäoperaation jälkeen majatalo löytyikin ja pääsimme illallistamaan kylän ainoaan ravintolaan. Ruoka ja viini olivat molemmat erinomaisia, ja tämä ilta jäikin koko reissun parhaaksi ruoan puolesta. Ensimmäisen reissupäivän jälkeen siis kaikki hyvin.

Päivä 3

Seuraava päivä alkoi ajelemalla alas Como-järven rantaan aamupalalle. Edellisen päivän kamikaze-teiden jälkeen vähän leveämmät mutkatiet eivät tuntuneet enää missään. Majatalon omistaja sanoikin, että paikalliset käyttävät ajamaamme pikkuvuoristotietä ajellessaan töihin läheiseen kaupunkiin - "eihän siellä kukaan muu ajele"!

Aamupala löytyi pikkukahvilasta kunnollisen Italialaisen Cappucinon kera aamuauringon paisteessa. Ahh!

Como-järven kauniisiin maisemiin olisi voinut jäädäkin

Comon kaupunkikierroksen kautta matka jatkui Italian läpi rannikolle. Välimatkasta ei ole juuri jälkipolville kerrottavaa, tylsää oli mutta toisaalta matka taittui hyvin ilman ruuhkia tai ongelmia. Lähdimme sen verran aikaisin, että saimme Milanonkin ohitettua ilman suurempia ruuhkia. Rannikolle pääsimme vielä päivän puolella ja saimme vielä nauttia helteistä ja syödä jätskiä Välimeren rannalla viimeisten turistien vielä grillatessa itseään.

Illaksi ajelimme San Remoon, jossa parkkipaikan etsimisen jälkeen etsimme hyvän pitserian ja kaaduimme sänkyyn "melkein merinäköala"-huoneistossamme.

Siellä se meri siintää jos oikein tarkkaan katsoo!

Päivä 4

Seuraavan aamun käytimme San Remon kauniiden pikkukujien kiertelyyn ja kiipeilimme näköalatasanteelle kaupungin päällä.

San Remon värikkäitä pikkukujia

Päivän ensimmäinen tehtävä oli Suuri Postimerkkien Metsästys. Olin ostanut ystävän syntymäpäiväkortin ja postimerkin siihen San Remosta, mutta jostain syystä en onnistunut löytämään yhtään postilaatikkoa koko San Remosta. Ajattelin siis, että kyllähän noita pikkukyliä tuossa rannikolla on, ja ajelimme eteenpäin kunnes.... olimmekin Ranskassa! Noh, ei muuta kuin etsimään seuraavasta pikkukylästä postia, joka löytyikin ongelmitta. Ongelma oli vain ainoastaan ranskaa puhuva postimerkkiautomaatti, ja hillittömät jonot (ei, kukaan ei puhunut englantia auttaakseen..). Jonkin aikaa odotettuani totesin, että kyllähän nyt insinööri yhden ranskalaisen postimerkkiautomaatin selättää, ja muutaman pohjoispohjalaisen insinöörin taikasanan lausuttuani sain kuin sainkin postimerkin ostettua! (myöhemmin selvisi, että kortti oli myös mennyt perille :))

Postimerkkihässäkän jälkeen nälkä kurni jo masussa, mutta tottumattomina olimme jälleen langenneet Italiassa ja Ranskassa tavattavaan Nälkäansaan. Yhden ja kuuden välissä edes ruokamarketit eivät olleet auki, joten tyhjentelimme myslipatukkavarastoja ja koitin googlettaa auki olevia kauppoja. Viimein löysimme avoinna olevan marketin matkan varrelta ja ryntäsimme ostamaan myöhäiset lounastarpeet (oliiviöjyä, tuoretta leipää ja juustoja) ja lähdimme ajelemaan rannikkoa eteenpäin. 

Seuraava missio olikin sitten vierailla Monacossa. Vierailulla onnistuimme lähinnä ajelemaan kaupungin alla tunneleissa päätyen välillä satamaan ja välillä ulos koko kaupungista (navigaattoria ei ole päivitetty hetkeen ja googlemaps ei toimi vuoren sisällä). Muutaman yrityksen jälkeen luovutimme ja ajelimme eteenpäin. Monacon vierailuun suosituksena siis joko paperikartat tai offline-googlemaps..

Seuraavaksi suuntasimme Agayyn, kuvankauniiden maisemien keskelle vihreyttä, vuoria ja merenrantaa josta seuraava majapaikka pitäisi löytyä. Koko reissun majoitukset varasimme joko edellisenä iltana tai samana aamuna. Tämä Ranskan yksityisten loma-asuntovuokrauksen kautta löytynyt paikka oli omakotitalosta eristetty oma pikkuhuoneisto kuvankauniilla paikalla vuoren päällä. Täällä tosin turistikauden ulkopuolella matkustaminen näytti todella olevan ongelmallista. Kävimme kävellen kartoittamassa lähiravintolat (tosin vuoristossa lähietäisyys on suhteellinen käsite..) ja emäntä soitti muutamaan lounaspaikkaan. Viimeiset olivat kuulemma menneet kiinni juuri edellisenä päivänä! Ei muuta kuin auton rattiin ja etsimään seuraavia valoja. Ravintola löytyikin seuraavasta isommasta kylästä, mutta empäs ole hetkeen syönyt niin sitkasta pihviä kuin siellä. Koko reissun huonoin ruoka löytyi siis Ranskasta.

Mutta aamupala korvasi kyllä paljon! Kotitekoinen aamupalalajitelma lämpenevässä aamussa merinäköalalla kuvankauniilla terassilla! Ei juuri parempaa alkua päivälle voi toivoa.

Päivä 5

Aamupalan jälkeen ajelimme Sain Tropeziin, joka ei juuri esittelyjä kaipaa. Söimme hyvän lounaan ei-niin-kalliissa ravintolassa, ihailimme kauniita värikkäitä (viimeisen päälle puunattuja) pikkukatuja ja isoja purjeveneitä. Huomasin rannalla luonnonmateriaaleista vaatteita valmistavan liikkeen ja shoppailin pellavajakun- ja housut. Matkaseura oli tosin tällä välillä mennyt hukkaan, ja missäs muualla se neidin puhelin nyt olisi kuin autossa..? Pienen etsimisoperaation jälkeen matka pääsi kuitenkin jatkumaan kohti Provencea.

Saint Tropez

Illaksi ajelimme ranskaa puhumattoman suuhun mahdottomaan L'Isle-sur-la-Sorgueen, josta olimme samaisen majoituspalvelun kautta varanneet saksalaisnaisen omistaman talon yläkerran. Ja olihan mielenkiintoinen talo! Harrastuksena oli kaikesta päätellen Afrikka, eli jokainen kaappi, taso ja seinäpinta oli vessaa myöten päällystetty leopardi- tai seeprakuvioisella matolla, koko talossa haisi maustesekoitus ja kaikui afrikkalaiset rytmit. Noh, iltaruoka löytyi tällä kertaa ongelmitta ja kaupunkikin olisi varmaan ollut auringonpaisteella ja ihmisvilinässä kaunis. Puolenyön aikaan autioita valkokalkittuja pikkukujia kävellessä tuntui lähinnä aavemaiselta. Ei siis ehkä reissun paras hetki.

Päivä 6

Aamulla jatkoimme TOP10 Provencessa - nähtävyyslistan lähimmälle turistirysälle, eli Gordesiin. Gordes olikin kaunis vanha kivikylä kukkulan päällä, josta löytyi kauniita maisemia, hyvää laventelihunajaa ja paljon saksalaisturisteja.

Näkymä Gordesiin tulomatkalla. Kuva on tulos onnistuneesta taistelusta kuvauspaikalle samaan aikaan sattuneen japanilais-bussilastin kanssa.

Gordesista ajelimme kuvankauniin Parc national des Écrins -luonnonpuiston läpi Grenobleen yöksi, jossa olikin varattuna reissun ainoa hotellimajoitus. Kävimme illallisella Michelin-travelguiden suosittelemassa La Girole -ravintolassa, joka täytti odotukset muttei räjäyttänyt tajuntaa.

Päivä 7

Seuraavan aamun tärkein tehtävä oli shoppailu. Suomalainen ajatteli lähtevänsä etelään, eikä ajatellut että avoautolla pitää sitten ajaa katto auki, oli lämmintä sitten +20 tai -2 C. Grenoble ei onneksi ole huonoin valinta talvitakin ostoon, eli lyhyen etsinnän jälkeen toivottavasti sveitsinkestävä vaatetus oli hankittuna.

Hyvin topattu matkustaja tuplatakissa

Ajelimme seuraavaksi kohti Chamonxta ja Mont Blancia. Kiersimme Chamonixn kylän ja pyöräytimme takaisin Ranskan puolelle yöpyäksemme varisin suositeltavassa The Guest Housessa, jossa tutun skandinaavinen sisustus ja leppoisa britti-isäntä toivotti meidät tervetulleeksi. Tuttuun tapaan kaikki lähiseudun ravintolat olivat kiinni, joten ilta koostui supermarketista koottujen ruokatarpeiden tuhoamisesta ja kattavan valokuvakirjakokoelman koluamisesta. Ihana paikka, ei tarvinnut edes lähteä mihinkään kun tuntui niin kotoisalta!

Siellä sitä valkohuippuista Euroopan kattoa vähän näkyy

Päivä 8

Seuraavana päivänä ajelimme varsin maittavan aamupalan jälkeen kohti Berniä tuttuja tapaamaan. Huomionarvoista Bernissä oli erityisesti perheen vaimon työpaikan (psykologinen klinikka) terapiaeläintarha, joka koostui mm. terapiakenguruista, -emuista, -poneista, -ankoista jne. jne! Wau! Jos joudun terapiaan, haluan ehdottomasti tehdä sen Sveitsissä :D

Ja sitten ihmeellisen ihana liha-automaatti, josta sai ostaa laadukkaat pihvitarpeet vuorokauden ympäri suoraan tilalta. Siinä on bisnesideaa tyrnävän peräkylän pojille, sanon minä!

Päivä 9 

koostui tylsästä kotimatkasta autotiellä, ei juuri muuta kommentoitavaa kuin onnistunut Currywurst huoltsikalla.

Loppukaneetit

Kilometrejä taisi tulla yhteensä noin 2500. Majoitusvaraukset sujuivat sesongin ulkopuolella ongelmitta, ja toisaalta oli kivaa päättää fiiliksen mukaan mihin mennä seuraavaksi. Avoauto oli ehdottomasti oikea valinta tällaiselle reissulle, näkee niin paljon enemmän ja tuntee olevansa ulkona vaikka istuisikin autossa.

Kivaa: 

- Hih, Italiaan voi mennä autolla!

- Ihanat säät koko reissun ajan. Ei satanut kertaakaan ja Välimeren rannalla oli yli +20 koko ajan.

- Kauniit maisemat, Como, Agay ja Chamonix ansaitsevat ehdottomasti uusintavisiitit ajan kanssa.

Ei-niin-kivaa: 

- Viikko oli kohtuullisen tiukka noin pitkälle reissulle.

- Kolmen tunnin välein ruokaa tarvivalle Välimeren rannikko on haastava, ruokaa ei vaan saa mistään yhden ja seitsemän välissä.

- Pienemmissä paikoissa ravintolat kiinni turistikauden ulkopuolella