Masuvaivoja ja ensimmäinen reissu

Vauva alkaa maanantaina huutaa kuin syötävä, ja tiistaina sama homma jatkuu. Kun partneri tulee töistä kotiin, hyssytän itkevää vauvaa itsekin itkien kantoliinassa ja olen ihan puhki. Vauva ei suostu rauhoittumaan kuin pystyasennossa edes yöllä, ja useimmiten alkaa huutaa heti kun sen saa takaisin makuulle täydessä unessakin. Huuto näyttäisi liittyvän maallikkotulkinnalla vatsakipuihin. Puklua tulee reilusti ja lähes koko ajan, ja vauva on välillä kaarella kun se herää täydestä unesta kramppiin. Vertaistukikeskustelussa kaveri mainitsee refluksin, ja hetken googlailun jälkeen löydän oirekuvaukset, joista aika moni sopii.

Nostan pikagooglailun perusteella kaikista makuualustoista pääpuolen koholle, ja keskiviikkona homma alkaa marginaalisesti helpottaa. Epäilen myös reaktiota korvikemaitoon, joten pistämme vauvan pelkälle korvikkeelle pariksi päiväksi, ja pumppaan oman maidon varastoon pelkkä äidinmaito -testiä varten. Seurantaa varten kehitetään wää-itkuindeksi ja muutama muu mittari vertailukelpoisen mittausaineiston luomiseksi, jonka jälkeen insinööri ja fyysikko alkavat innolla kerätä dataa. Hienosti improvisoidusta koesuunnitelmasta huolimatta kokeet eivät (kuten odottaa voi) kerro paljoa. Koejakso on liian lyhyt vertailukelpoisen aineiston aikaansaamiseksi, ja koeasetelmaa muutettiin kesken kokeen kohottamalla nukkuma-alustoja. Mittaukset siis epäonnistuvat, mutta tavoite saavutetaan silti - ei poikkea siis mitenkään perinteisen teollisuusinsinöörin normaalista arjesta.

Viikonlopuksi tulee vieraita mutta perjantaina vauva on taas vähemmän seurapiirikelpoinen, ja vieraiden viihdyttäminen jää aika katkonaiseksi. Ei puhettakaan, että vauvaa voisi jättää hoitoon ja käydä itse ulkona, kuten alunperin oli toiveikkaasti suunniteltu. Sunnuntaihin mennessä tilanne kuitenkin paranee ja lähdemme uskaliaasti laivamatkalle Meersburgiin.

Laivavauva

Päivä on edelleen kuuma, mutta tyyppi nukkuu tunnin venematkan tyytyväisenä vaunuissa ja jatkaa koko päivän lounaan ja shoppailun ajan. Itsellä meinaa lopussa tulla jo vähän hätä, kun en ole päässyt pumppailemaan varmaan kuuteen tuntiin ja tissit meinaavat räjähtää. Venematka oli aika tyyris, menopaluusta olisi joutunut pulittamaan melkein satasen neljälle hengelle. Otamme siis paluumatkalle bussin (3,6/hlö), joka on puoli tuntia nopeampi sekä ilmastoitu. Meersburg on paikkana kiva pikkukujineen ja vanhoine rakennuksineen, ja maisemat Staatsweingutin terassilta ovat melkoisen hienot.

Terassielämää

Toimintaviikonlopun jälkeen ollaankin pari päivää niin väsyneitä, ettei jakseta tehdä yhtään mitään ja ennen vieraiden saapumista aikaansaadun suursiivouksen jäljet alkavat pikkuhiljaa peittyä normaalin kaaoksen alle. Siivoojan löytymistä odotellessa..

Lenkkikokeilua ja imetysongelmien jatkoa

Perjantaina käyn haavaspesialistilla hoidettavana, ja aiemman vihreän kankaan sijasta hän tunkee haavan sisään kuivajäädytettyä kollageenimössöä, jonka elimistö sulattaa itse pois. Lisäksi hän valittaa, että sairaalalääkäri on tunkenut liikaa kangasta haavaan, joka on estänyt parantumisen tällä jaksolla. Jo lauantaina olo on heti parempi, ja sunnuntaina on pitkiä jaksoja kun en edes muista koko haavaa. JES! Tästä rohkaistuneena lähden ensimmäiselle pidemmälle lenkkikokeilulle sunnuntai-iltana.
Olo on aika hyllyvä ja vauhti ei päätä huimaa. Vatsalihasten puute rajoittaa menoa enkä voi edes kuvitella juoksuaskeleen ottamista, ties mistä sisuskalut sen jälkeen löytyisivät! Jaksan urheasti kävellä tunnin, ja sen jälkeen olenkin aika puhki. Turhauttaa, tein reippaampia lenkkejä viikko ennen synnytystä! Tasapaino tuntuu myös olevan hakusessa, mutta en saa vielä alkaa treenata vatsoja ennen kuin haava on täysin parantunut. Haavahoitajan arvio oli neljä viikkoa :(

Pumppailun kanssa siirrytään heavy user -vaiheeseen ja hankitaan sähköpumppu. Näitä saa lainaan apteekista reseptiä ja panttia vastaan. Kysyn kätilöltä, pitääkö resepti hankkia gynekologilta vai lastenlääkäriltä, ja hän ihmettelee miten olen pelkällä käsipumpulla tähän asti pumpannut, ja että en varmasti ole saanut rintoja tyhäksi. Noh, olisi voinut vaikka mainita, että sähköpumppuja on tarjolla lainaksi.. Mutta resepti hoituu yhdellä puhelinsoitolla ja gynekologi haluaa vielä vilkaista haavaa
kun kerta siellä olen. Poimin sähköpumpun apteekista, ja sitten lähdetään pumppailemaan! Pumppaus sattuu kuin ***kle, vielä enemmän kuin käsipumpulla. Lisäksi saalis on täsmälleen sama kuin käsipumpulla, saan ulos n. 80ml per pumppauskerta ajasta riippumatta. Muutaman kokeilukerran jälkeen siirryn tuplapumppaukseen, pumppaan toisen rinnan käsipumpulla ja toisen sähköllä. Tällä tyylillä pumppaukseen menee enää reilu kymmenen minuuttia kerrallaan, joka alkaa jo ajankäytöllisesti olla jokseenkin järkevissä mitoissa. Yöllä tosin pumppaan käsin samalla kun syötän vauvaa käsipumpulla, sillä sähköpumppu vaatii alussa kaksi kättä säätöjen saamiseen kohdalleen.

Googlailen lisätietoa imetyksestä ja rintamaidon hyödyistä koska tällä työmäärällä ja silti riittämättömällä tuotannolla tulee kysyneeksi joka pumppauskerralla, että onkohan tässä nyt mitään järkeä. Ilmeisesti rintamaito auttaa vauvan immuunipuolustuksen rakentamisessa ja suojaa joiltain sairauksilta elinikäisesti, sekä vauvaa että äitiä. Jotenkin on kuitenkin fiilis, että aika monet vauvat kyllä kasvavat aikuisiksi ihan kaupan maidollakin, varsinkin kun meidän pieni syö sitä puolet ravinnostaan joka tapauksessa. Imetyksen, saati sitten pumppauksen ei myöskään pitäisi sattua. Niimpäniin. Nännipihat ovat edelleen helakanpunaiset ja joka pumppaus sattuu. Imetystä en ole kokeillut nyt vähään aikaan. Katselen onko jostain yhdistyksestä saatavissa ammattitukea (kätilön kommentti kivusta oli "nännien herkkyys on yksilöllistä"), mutta löydän vain imetysapupuhelimen, johon vastaa 'kokeneita äitejä". Ei riitä, haluan tutkittua tietoa kiitos. Kokeilen tiheitä pumppausjaksoja maidon lisäämiseksi, ja vauvan hiivalääkettä nänneihin. Ellei kolmen päivän päästä helpota, koko homma menee uuten harkintaan.