Vein päivällä biojätteen ulos, ja sekajäteastiat sekä niiden ympäristö on yön aikana täyttynyt jätesäkeistä. En melkein usko silmiäni, molemmat sekajäteastiat tyhjennettiin neljä päivää sitten!
Ärtymystä ja maailmanparannusahdistusta puuhkuen suunnistan samalta istumalta yläkertaan, sillä näin uuden naapurin aamusta rappukäytävässä epäilyttävästi samannäköisten säkkien kanssa. Ei ketään kotona. Soitan keskikerroksen opiskelijoiden ovikelloa ja sieltä löytyy yksi opiskelija. Toinen on kuulemma myös paikalla, mutta on juuri herännyt (kello on yksi iltapäivällä). Juttelen jätetilanteesta. Muodikkaasti meikannut ja pukeutunut parikymppinen oli nähnyt yläkerran uuden naapurin heittävän keltaisia säkkejä sekajätteeseen, mutta ei ole katsonut asiakseen puuttua tilanteeseen. Eipä tietenkään.
Lajittelusysteemi toimii Baden-Württenbergissa seuraavasti: Keltainen säkki = pakkausjäte, jonne laitetaan maito ym. pakkaukset, muovi ja metalli. Biojäte on ruskea ja kierrätyskuitu (kartonki ja paperi) sininen. Lasi, vaatteet, elektroniikkajäte jne. pitää viedä erillisiin kierrätyskeskuksiin. Ei siis vaikea homma, oletettavasti.
Opiskelijan kanssa jutellessa selviää, että he kierrättävät biojätteen (en usko, biojäteastiassa on vain meidän jätteet) ja paperin (tai siis yrittävät, katso edellinen postaus..) mutta eivät pakkausjätettä. Kysyn että miksi ihmeessä, ja opiskelija on sitä mieltä, että tähän asti kaikki on toiminut ja pursuavat jäteastiat eivät ole heidän vikansa. Koitan selittää, että niiden tyhjentäminen kestää meidän kahden viikon tahdilla puolitoista kuukautta, joten voisivatko he ainakin sen ajan kierrättää niin saadaan edes tällä välillä sekajätteen määrä minimoitua. Hän ei edelleenkään hiffaa, että miksi ihmeessä (Daa!). Lopulta selviää, ettei kukaan koko asunnossa edes tiedä mistä keltaisia säkkejä saa hommattua (kaupungintalolta..). Lupaan tuoda niitä heille, mistä opiskelija kieltäytyy, mutta aikoo puhua aiheesta muiden kommuunin jäsenten kanssa (ihan varmasti..) Koko juttelun aikana kysyn ehkä kolme kertaa, että miksi ihmeessä he eivät kierrättäisi pakkausjätettä mutta kunnollista vastausta ei löydy. En viitsi mainita valtamerten muovipyörteistä ja mikromuovista..
Iltapäivällä yritän yläkertaa uudestaan. Kotona ollaan selvästi, mutta kukaan ei avaa. Koitan tunnin päästä uudestaan, ja silloin avataan. Kyselen, että onko sitä hyvin asetuttu taloksi ja käy selväksi, että nelikymppinen itäeurooppalaisen näköinen nainen ei ymmärrä sanaakaan. Hän hakee tyttärensä tulkiksi, joka ilmeisesti ymmärtää jonkin verran englantia. Selitän sekä englanniksi, että saksaksi asiani, ja ilmeisesti osa menee perille. Heille ei näytä olevan selvää mikä on keltaisen säkin ja sekajätteen ero, joten lupaan printtailla ohjeita ja toivon, että viesti menee perille.
Illalla vuokraaja soittaa takaisin mutta vuokratoimiston pyörittäjällä ei ole hajuakaan kuka olen (hän ei ole vieläkään ymmärtänyt, että en ole Frau Hüls). Onneksi hän yhdistää sihteerilleen, jolla on vähän parempi ymmärrys nykymaailmasta, ja selitän ongelman. Sihteeri lupaa, että he hoitavat jätteet pois, ja että yläkerran asukas on heillä kylässä huomenna ja hän voi antaa lajittelukoulutusta. Valitan myös opiskelijoiden kierrättämättömyydestä mutta en saa selville, voisiko hän ottaa kasvatusvastuuta jaettavaksi. Samalla kun nyt puhelimessa ollaan, kerron että alakerran liiketilan vuokraaja kuvittelee edelleen vuokranneensa kaksi parkkipaikkaa - sunnuntaina emme taaskaan päässeet pyörävarastoon kun piha oli täynnä heidän autojaan. Katsotaan mikä osa valituksesta tällä kertaa toimii. Tässä välissä taloon on kuitenkin saatu asennettua numerokyltti, wihii!
Itsehän käytin illan kestositeiden ja kestohedelmäpussien ompelemiseen vanhoista verhoista ja vaatteista. Tee työtä jolla on tarkoitus, ja silleen..
Töhöilyalttiin suomalaisinsinöörin seikkailuja saksalaisessa kulttuurissa ja byrokratiaviidakossa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kierrätys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kierrätys. Näytä kaikki tekstit
maanantai 16. huhtikuuta 2018
keskiviikko 28. helmikuuta 2018
Miten kouluttaa nuorisoa ja alkava ura kerrostalokyttääjänä
Meidän yläpuolella on opiskelijakommuuni. Omakotitaloasumisen riemuun jo välissä tottuneena, on melusaaste neljästä opiskelijasta yllättävänkin kevyttä (poislukien noin kolmen aikaan iltapäivällä epäsäännöllisen säännöllisesti pidettävät teknobileet, tyypillisesti juuri asiakaspalaverin keskellä). Mutta se muu eläminen - huhhuh.
Heti alkuun täytynee mainita, että omat siisteystandardini pystyvät alittamaan aika monta rimaa mikäli elämässä on menossa jotain muuta mielenkiintoista. Oma teoriani mukaan (termodynamiikan toisen lain ylläpitämiseksi), syntyy kahdesta siististä vanhemmasta väistämättä sotkuinen lapsi. Ja koska yksi lapsi pystyy sotkemaan enemmän kuin kaksi kykenee siivoamaan, on entropian kasvun laki täytetty. Partneri on tässä suhteessa vähän kunnostautuneempi (isänsä ei liene siivousmiehiä..). Kolmannella kerralla kun saan leikkuulaudalle jätetystä voiveitsestä kysymyksen "Is that nice"? (voiveistä heilutellaan samalla kohotettujen kulmien kanssa ennen sen mielenosoituksellista päätymistä tiskikoneeseen), tiedän että nyt pitää pari viikkoa tsempata ja puunata keittiön tasoja niin säilyy rauha talossa. Mutta nuo opiskelijat!
En nyt itsekään suunnattomasti nauti rappukäytävän kuuraamisesta, mutta jos tiputtaisin sinne kauppareissulta raa'an kananmunan niin luultavasti jopa tuntisin velvollisuudekseni käydä sen siivoamassa. Ainakin sen jälkeen kun naapurit käyvät asiasta huomauttamassa. Mutta ei.. Siellä se muutaman päivän haisee kunnes kuivuu. Partneri luovuttaa lopulta ja käy siivoamassa paikat ennen vieraidemme saapumista.
Huoltoyhtiö ei ole edelleenkään saanut solmittua luvattua sopimusta talonmiespalvelusta, eli rappukäytävän puhtaanapito ja roskien ulos vienti on asukkaiden vastuulla. Eli siis meidän asunnon vastuulla. Vietän eräänä kylmänä tiistai-iltana mukavan puolituntisen purkamalla ja pakkaamalla kierrätyspaperia uudestaan astioihin, sillä jätteenkuljetus ottaa astiasta vain osan mukaan mikäli se on ylitäynnä. Ja lisäksi tiedän valitettavan hyvin, miten herkästi märkä paperi homehtuu ja mitä se tekee kierrätysprosessille, eli haluan saada astioiden kannet suljettua ennen kuin kaikki kuitu kastuu seuraavalle päivälle luvatuissa sateissa (kaikkihan tietää, että märkä paperi EI kuulu kierrätykseen, eiköstä juu?). Nuoriso on tietysti heitellyt astioihin kaiken maailman amazon-tilaukset rutistamatta laatikoita, muoviset pakkausmateriaalit vielä sisällä. Lisäksi tutkimusmatkan aikana löydän kaikennäköistä muuta muovirojua imurin suulakkeista ilmastointiputkiin ja elektroniikkajätteeseen. Voihan kekkulat! Jos jo oma sukupolvi on peloteltu jo kouluaikana hyväksi ilmastonmuutoksella ja kierrätyksen tärkeydellä, niin eikö näiden pitäisi olla vielä halukkaampia elämään ympäristöystävällisesti?? Sekajäteastia on myös jatkuvasti täynnä. Avaan sen ja koitan sulloa säkkejä sisemmäs. No ei ihme että on täynnä, pusseissa on biojätteitä, pahvia, pakkausjätettä ja lasia sekaisin. Ihan niinkuin noille ei olisi kierrätysastioita, pihisee sisäinen hippini ja savu nousee korvista. Jäteastioita ei tietenkään myöskään huolehdi kadun varteen kukaan muu kuin me, useammista pyynnöistä huolimatta. Että se siitä yhteisvastuusta.
Iltalenkille vyöryessäni myös Tupakantumppien Mysteeri viimein selviää. Käytävässä vastaan tulee kommuunin miespuolinen asukas, ja pihalle mennessäni oven edessä roihuaa vielä palava tumppi. Tähän asti ajattelimme, että tumpit ovat kommuunin vierailta, mutta ei. Siis oikeasti, kuka heittää roskansa oman ulko-ovensa eteen ja olettaa, että ne taianomaisesti häviävät sieltä?
Noh, ongelmasta valittaminen ei tietysti pitkälle auta ellei ratkaisuja ala kokeilla. Olemme nyt koittaneet keskustella asioista ystävällisesti muutamaan kertaan ilman mitään tuloksia. Olen kehitellyt muutaman revision kauppisdille-yhteensopivasta paperin kierrätysprosessin luennosta (kaikki nuoret opiskelevat kalliissa yksityisyliopistossa) ja partneri on miettinyt saisiko nuoret pehmitettyä jos niille antaisi pullaa (tai viinaa) samalla kun ystävällisesti keskustelee, miten paljon kivempaa meillä kaikilla olisi jos ympäristö on siisti. Vai olisiko vain helpompaa etsiä omakotitalo maalta ja sulkea silmänsä? En tiedä onko oikeastaan meidän vastuulla kouluttaa aikuisia ihmisiä. Ja toisaalta miten nuokin keskustelut aloittaa? "Tongin vähän teidän jätteitä, ja mulla ois pari ehdotusta.." Tästä se vihatun kerrostalokyttääjän ura kai alkaa..
Heti alkuun täytynee mainita, että omat siisteystandardini pystyvät alittamaan aika monta rimaa mikäli elämässä on menossa jotain muuta mielenkiintoista. Oma teoriani mukaan (termodynamiikan toisen lain ylläpitämiseksi), syntyy kahdesta siististä vanhemmasta väistämättä sotkuinen lapsi. Ja koska yksi lapsi pystyy sotkemaan enemmän kuin kaksi kykenee siivoamaan, on entropian kasvun laki täytetty. Partneri on tässä suhteessa vähän kunnostautuneempi (isänsä ei liene siivousmiehiä..). Kolmannella kerralla kun saan leikkuulaudalle jätetystä voiveitsestä kysymyksen "Is that nice"? (voiveistä heilutellaan samalla kohotettujen kulmien kanssa ennen sen mielenosoituksellista päätymistä tiskikoneeseen), tiedän että nyt pitää pari viikkoa tsempata ja puunata keittiön tasoja niin säilyy rauha talossa. Mutta nuo opiskelijat!
En nyt itsekään suunnattomasti nauti rappukäytävän kuuraamisesta, mutta jos tiputtaisin sinne kauppareissulta raa'an kananmunan niin luultavasti jopa tuntisin velvollisuudekseni käydä sen siivoamassa. Ainakin sen jälkeen kun naapurit käyvät asiasta huomauttamassa. Mutta ei.. Siellä se muutaman päivän haisee kunnes kuivuu. Partneri luovuttaa lopulta ja käy siivoamassa paikat ennen vieraidemme saapumista.
Huoltoyhtiö ei ole edelleenkään saanut solmittua luvattua sopimusta talonmiespalvelusta, eli rappukäytävän puhtaanapito ja roskien ulos vienti on asukkaiden vastuulla. Eli siis meidän asunnon vastuulla. Vietän eräänä kylmänä tiistai-iltana mukavan puolituntisen purkamalla ja pakkaamalla kierrätyspaperia uudestaan astioihin, sillä jätteenkuljetus ottaa astiasta vain osan mukaan mikäli se on ylitäynnä. Ja lisäksi tiedän valitettavan hyvin, miten herkästi märkä paperi homehtuu ja mitä se tekee kierrätysprosessille, eli haluan saada astioiden kannet suljettua ennen kuin kaikki kuitu kastuu seuraavalle päivälle luvatuissa sateissa (kaikkihan tietää, että märkä paperi EI kuulu kierrätykseen, eiköstä juu?). Nuoriso on tietysti heitellyt astioihin kaiken maailman amazon-tilaukset rutistamatta laatikoita, muoviset pakkausmateriaalit vielä sisällä. Lisäksi tutkimusmatkan aikana löydän kaikennäköistä muuta muovirojua imurin suulakkeista ilmastointiputkiin ja elektroniikkajätteeseen. Voihan kekkulat! Jos jo oma sukupolvi on peloteltu jo kouluaikana hyväksi ilmastonmuutoksella ja kierrätyksen tärkeydellä, niin eikö näiden pitäisi olla vielä halukkaampia elämään ympäristöystävällisesti?? Sekajäteastia on myös jatkuvasti täynnä. Avaan sen ja koitan sulloa säkkejä sisemmäs. No ei ihme että on täynnä, pusseissa on biojätteitä, pahvia, pakkausjätettä ja lasia sekaisin. Ihan niinkuin noille ei olisi kierrätysastioita, pihisee sisäinen hippini ja savu nousee korvista. Jäteastioita ei tietenkään myöskään huolehdi kadun varteen kukaan muu kuin me, useammista pyynnöistä huolimatta. Että se siitä yhteisvastuusta.
Iltalenkille vyöryessäni myös Tupakantumppien Mysteeri viimein selviää. Käytävässä vastaan tulee kommuunin miespuolinen asukas, ja pihalle mennessäni oven edessä roihuaa vielä palava tumppi. Tähän asti ajattelimme, että tumpit ovat kommuunin vierailta, mutta ei. Siis oikeasti, kuka heittää roskansa oman ulko-ovensa eteen ja olettaa, että ne taianomaisesti häviävät sieltä?
Noh, ongelmasta valittaminen ei tietysti pitkälle auta ellei ratkaisuja ala kokeilla. Olemme nyt koittaneet keskustella asioista ystävällisesti muutamaan kertaan ilman mitään tuloksia. Olen kehitellyt muutaman revision kauppisdille-yhteensopivasta paperin kierrätysprosessin luennosta (kaikki nuoret opiskelevat kalliissa yksityisyliopistossa) ja partneri on miettinyt saisiko nuoret pehmitettyä jos niille antaisi pullaa (tai viinaa) samalla kun ystävällisesti keskustelee, miten paljon kivempaa meillä kaikilla olisi jos ympäristö on siisti. Vai olisiko vain helpompaa etsiä omakotitalo maalta ja sulkea silmänsä? En tiedä onko oikeastaan meidän vastuulla kouluttaa aikuisia ihmisiä. Ja toisaalta miten nuokin keskustelut aloittaa? "Tongin vähän teidän jätteitä, ja mulla ois pari ehdotusta.." Tästä se vihatun kerrostalokyttääjän ura kai alkaa..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
