Sunnuntain kunniaksi laitoin mekon, tukan ja helmet, ja painuin viettämään määpäivää muutaman sadan metrin päässä kotioveltani sijaitsevaan Hessenin maakuntamuseoon. Saksanopettajani mukaan vanhassa hienossa rakennuksessa sijaitseva museo oli vasta avattu uudelleen restauroinnin jälkeen. Ajattelin, että vaikka näyttely ei kummoinen olisikaan, voisi rakennuksen ihailu olla pääsymaksun arvoinen ja toisaalta olisin hyvä mamu tukiessani paikallishistorian tutkimista. Niinhän sitä voisi luulla :D Toisaalta, joskus mikä tahansa sängystä ylös saava tekosyy on riittävän hyvä.
Näkymä museon pääaulasta
Normaali sisäänpääsymaksu kustansi aikuiselta kokonaista 6e, vaihtuvan näyttelyn kanssa 10 e. Otin tietysti koko paketin, ja aloitin vaihtuvassa näyttelytilassa samana päivänä avautuneesta romantiikan aikakauden näyttelystä. Esillä oli pääasiassa paikallisten taiteilijoiden akvarelleja ja lyijykynäpiirroksia hyvin taustoitettuna. Olin tyytyväinen päästessäni vähän lähemmäksi Hesseniläistä sielunmaisemaa ja jatkoin upeita puitteita ihaillen rakennuksen tutkimista. Alakertaan kävellessäni ja karttaa vilkaistessani aloin epäillä alkuperäistä ajatustani kahden tunnin riittävyydestä "pienen maakuntamuseon" kiertämiseen. Käytettyäni ensimmäisen tunnin museon alakerrassa sijaitsevan 1600-1800 lukujen välisen maalaustaiteen, pienen japani-osaston, kirkollisen taiteen, keramiikan (kivikaudelta rautakauden lopun kautta jugendiin) ja parin muun alueen kiertämiseen, otin tarkemman silmäyksen karttaan. Selvisi, että museon neljään valtavaan kerrokseen oli tungettu kaikki mahdollinen geologiasta ja esihistoriasta eläintieteeseen, sekä kaikkien aikakausien taiteeseen saviruukuista kirkkotaiteen, arkkitehtuurin ja muotoilun kautta nykytaiteeseen. Huhhuh! Alkoihan se hyvä mamu-ylemmyydentunne karista :D
Roomalaisesta kylpylästä pelastettuja mosaiikkeja ja patsaita
Pienenpieni osa 1700-luvun maalaustaiteen näyttelyä
Tässä vaiheessa piti alkaa vähän optimoimaan jäljellä olevan tunnin käyttöä, ja oikaisin ensimmäiseksi neljänteen kerrokseen katsastamaan nykytaidetta. Esillä oli muutamia hyviä 80-luvun POP- sekä modernin taiteen edustajia, sekä liian pieneen tilaan tungettu veistosnäyttely. Jatkoin pikakävelyllä välikerrokseen, josta löytyi kunnioitettavan kokoinen luonnontieteellinen osasto luurankoineen, Otin muutamat kuvat mammutin luurangosta ja ihmisen kehityshistoriasta vannoen, että kun saan seuraavat lapset tai lapsenmieliset kylään, perehdymme näyttelyyn kunnolla.
Mammutti oli perhekuvien ottajien suosiossa
Tukka, mekko ja luurankoja. Mikä ihana sunnuntai!
Tässä vaiheessa kellot soittivatkin jo museon kiinni menemisen merkiksi, ja suuntasin puolijuoksua fossiiliosaston läpi alakertaan hakemaan takkia ja sadatellen itsekseni etten päässyt aiemmin lähtemään.
Mitä tästä opimme? Ainakin että sängystä kannattaa nousta, myös sunnuntaisin :D Ja paikallishistoriaan tutustumisella ei voi ainakaan hävitä mitään!
