Partnerin paras ystävä viettää myös vanhempainvapaata, ja kaverit olivat sopineet lähtevänsä yhdessä reissuun. Sanoin, että voin lähteä mukaan kahdella ehdolla: jos kohteessa on netti, että voin tehdä töitä ja minun ei tarvitse osallistua matkajärjestelyihin oman ajan jäädessä muutenkin noin 15 minuuttiin viikkotasolla.
Perjantaina siis noustiin vauvan yösyönnin jälkeen neljältä ylös ja hypättiin taksiin kohti kenttää. Taksikuskin kanssa juteltiin aikaisesta lähdöstä ja että tulikohan kaikki mukaan. Taksikuski meinasi, että no eihän sitä muuta tarvi kuin passit, ja niin sitä molemmat nyökyteltiin että niin, on se hyvä että passit on mukana. Kunnes lähtöselvitystiskillä heräsi ahaa-elämys.. Vauvan passi! Ja ei muuta kuin soittamaan taksi takaisin ja uusi reissu kotiin.. Onneksi asumme 10 min päässä lentokentältä ja taksikuski suoritti koko reissun 15 minuutissa, eli hyvin ehdittiin. Pienen alkukankeuden jälkeen sitten pakkauduttiin saksalaisten eläkeläisten kanssa Germanian pikkukoneeseen ja suunnattiin kohti Palma de Mallorcaa. Lento meni erittäin hyvin, J ei itkenyt oikeastaan ollenkaan ja nukkui hyvät tirsat. Kone oli myös puolityhjä, joten J sai myös oman istuimen kömpimistarkoituksiin.
Friedrichshafenista pääsee suoralla lennolla Mallorcalle, ja turistikauden ollessa ohi hinnat olivat aika kohtuulliset. Lento meni superhyvin, vauva nukkui suurimman osan matkasta ja jokelteli hereilläoloajan tyytyväisenä. Tällä kertaa vuokrattiin suosiolla auto, sillä majoitus sijaitsi saaren toisella puolella vähän kauempana pahimmista turistirysistä (vaikka koko saari onkin yksi turistirysä). Saimme upgraden, ja kaarsimme parkkitalosta ulos uudenuutukaisella Audi A7:lla. Nyt viimeistään alkoi omaatuntuoa kolkutta, kun lenneltiin ihan turhia hiilidioksidipäästöjä ja ajeltiin vielä isolla autolla ympäri saarta!
Upgraden vastaanotto alkoi vähän kaduttaa kun päädyimme kivimuurilla reunustetuille pikkukujille etsiessämme maisemareittiä saaren toiselle puolelle. Toisen auton vastaantullessa peili otti kivimuurista vähän osumaa ja enää ei yleensä välttelemämme lisävakuutuksen ottaminen harmittanut.
Pysähdyimme matkalla muutaman kerran katselemaan maisemia, ja löysimme majapaikkaan iltapäivällä. Matka meni superhyvin J:n normaalisti kammoamasta autoistuimesta huolimatta. Kaveri oli niin väsynyt, että ei jaksanut protestoida parin muutaman minuutin huutokierrosta enempää.
Partneri oli varannut majoituksen saaren pohjoisosasta Port d'Alcudiasta, jonne suuntasimme maisemareittiä saaren sisäosien ja länsirannikon kautta. Pysähdyimme Sóllerissa sateiselle aamupalalle, ja jatkoimme pikkuteitä myöten eteenpäin. Auton navilla oli luonnollisesti
Perillä tuli luonnollisesti kaatamalla vettä ja oli helkatin kylmä. Tätä emme suunnittelussa olleet ottaneet huomioon, sillä sääennuste lupasi pieniä sadekuuroja ja pariakymmentä astetta. Tien tulviessa ja kaikki vaatteet päällä kylmässä asunnossa palellessa kävi kyllä mielessä, että olikohan tämä nyt ihan paras idea.. Mutta lopulta löysimme lämmityksen, ja seuraava aamu valkeni jo selkeämpänä. Kävimme silti ostamassa lapselle kunnon talvipipon ensimmäisenä päivänä :D
Viikonloppuna suuntasimme turisteilemaan, ja päädyimme maisemien ihailun jälkeen Incaan, jossa oli sopivasti menossa katumarkkinat.
Syökäistiin vähän Paellaa ja ihmeteltiin ihmispaljoutta, ja illaksi suunnattiin takaisin kämpille. Koska kämpän lattia oli lämmityksen löytymisestä huolimatta edelleen erittäin kylmä, rakensimme herralle häkin sohvaan. Muuten tämä toimi vallan loistavasti, mutta tietysti viikon aikana tyyppi oppi konttaamaan ja nousemaan tukea vasten seisomaan. Ja samalla, että jos patjan päältä istumasta tai seisomasta kopsahtaa alas, ei oikeastaan käy ikinä mitään. Tämä sitten kostautui kotiin tultua parin päivän ajan, kun tyyppi kopsahteli vähemmän pehmeälle matolle ja joutui opettelemaan ottamaan käsillä vastaan..
Noh, loman muut aktiviteetit koostuivat minulla töiden teosta parina ensimmäisenä arkipäivänä. Onneksi partnerin ystävä saapui vauvansa kanssa, niin muilla oli päiviksi tekemistä. Kun pääsin takaisin lomamoodiin, otimme auton alle ja suuntasimme katselemaan saaren tippukiviluolia. En sinänsä ole luolamatkailun ystävä, mutta Caves del Drac oli kyllä vaikuttava kokemus! Lisäksi viereisestä kaupungista löytyi hyvää sapuskaa, ja ajomatka sujui kohtuullisesti jopa kahden vauvan kanssa.
Vaikka koko saari ja tämänkin luolaston infra oli massaturismia varten rakennettu, oli se silti jotenkin maulla tehtyä ja hommasta jäi hyvä mieli. Turistien yleinen vähäisyys toki auttoi!
Tyhjää turistirantaa silmänkantamattomiin.. Aah!
Lomatunnelmissa
Kaikenkaikkiaan siis positiivinen kokemus! Erityisesti saaren sisäosien pikkukaupungit vaikuttivat ja näyttivät vähemmän turisteille rakennetuilta. Kaunista rannikkoa ja luonnonpuistoja löytyi myös riittävä määrä, ja autolla ajo oman vauvan kanssa ei tarkoita enää onneksi kolmen tunnin huutosessiota. Rentoutuneena ja onnellisena siis takaisin talveen!
