Taiteennälkäisille: Documenta

Kerran viidessä vuodessa Kasselissa pärähtää, ja kaupunki sullotaan täyteen toinen toistaan oudompia, kiehtovempia, poliittisia ja ei-poliittisia, piilomerkityksellisiä, moniulotteisia, hauskoja, fiksuja, yllättäviä tai ällöttäviä modernin taiteen tuotoksia.

Painotukset ovat vaihdelleet nyt neljännettätoista kertaa järjestettävän Documentan alkuajoista, mutta taiteennälkä muuttuu viikonloppuna takuuvarmasti ähkyksi, ja vielä senkin jälkeen pitää ahtaa vähän lisää koska seuraava Documenta on vasta viiden vuoden päässä.

Tällä asenteella suunnattiin siis Kasseliin kohti taideviikonloppua. Aamu alkoi kun heräsin työaamun rutiineissa kahdeksalta ja painelin suihkuun isäntäväen vielä nukkuessa. Noh, palailtuani huomasin aamupöpperöissä lukeneeni kelloa väärin, ja heränneeni vahingossa seitsemältä. Mutta toisaalta tuloksena koko konkkaronkka oli hereillä ja aamupalapöydässä jo kahdeksalta eli win taidemissiolle, häviö (muiden) unille :D (Jep, aina kannattaa kutsua mut yökylään jos haluaa tehokkaan päivän :)

Onneksi Kasselin isäntäväki oli ehtinyt kiertää näyttelyä jo alusta asti kausikorteilla, ja osasi suositella meille parhaat tärpit ja lähestymistavat. Tällä kertaa paikalla oli ainoastaan länsimaissa tuntemattomien taiteilijoiden töitä, ja tarkoituksena oli (tosin modernin taiteen perinteiden mukaan) kyseenalaistaa mikä on taidetta, ja mikä on hyvää taidetta. Taide oli myös tarkoitus kokea sellaisena kun se katsojalle tulee, ilman ennakko-oletuksia tai taidekritiikin perinteistä tulkintaa, joten taiteilijoista ja teoksista oli kerrottu minimit. Alussa kuvauksia ei kuulemma ollut ollenkaan, mutta lopulta yleisöpaine voitti ja nyt jokaisen teoksen vierestä löytyi A4, jossa oli vähintään taiteilijan nimi ja teoksen nimi - hyvin monesti "untitled (nimetön)".

Kiellettyjen kirjojen Panthenon: Yksi näyttelyn vetonauloista on Panthenon, joka on päällystetty eri puolella maailmaa kielletyistä kirjoista.

Aloitimme kierroksen itseoikeutetusti "Kiellettyjen kirjojen Pantheneonista", siis koko keskustorin täyttävästä rakennelmasta joka koostuu kielletyistä kirjoista. Vaikuttavasta teoksesta huolimatta siirryimme kohtuunopeasti vähemmän vaikuttavan sään armoilta sisätiloihin, ja kiersimme lähellä olevat pari rakennusta.  Ulkosuomalaiselle hauskaa oli saamelaistaiteilijoiden teokset, joista vaikuttavin oli yli kymmenmetrinen pistotyö saamelaiselämästä. Molemmissa tiloissa oli myös paljon muiden alkuperäiskansojen edustajien töitä eri puolelta maailmaa, kuvaten monesti alkuperäiskulttuurin törmäyksiä ja kitkaa valtaväestöön ja -kulttuuriin. Mielenkiintoista ja herättävää.

Poron kalloista rakennettu seinä Norjan porolahtauksen muistoksi - valtio päätti asettaa porokiintiöt ja lahtasi käsittämättömän määrän poroja jotta määrä saatiin vastaamaan kiintiöitä. Huh.

Aboriginaalitaiteilijan vaikuttava seinämaalaus Australian aboriginaalien matkasta historian halki tähän päivään ja tulevaisuuteen.

Lopuksi kävimme Orangerie'ssa kuuntelemassa vähän musiikkia ja ihmettelemässä vanhaa rahanpainolaitteen kopiota, jonka voimanlähteenä oli alunperin käytetty aaseja, mutta siirrytty ihmisiin aasien kuollessa liian suuren taakan alle. Iltapäivän vietimme postin lajittelukeskuksessa, joka oli valikoitunut näyttelypaikaksi periaatteella, 'taiteen ei tarvitse olla kaunista'. Täältä mieleen jäivät erityisesti porojen kallot  - Norjan hallitus oli päättänyt säädellä tokkakokoja, ja Oslon kabinettien päätettyä sopivat koot muutama kymmenen tuhatta poroa lahdattiin kertarykäisyllä. Ei tarvinne mainita, että saamelaistaiteilija ei ollut kovin iloinen lopputulemasta, ja protestoi nyt taiteella. Muita hauskoja oli parikymmenmetrinen teos Australian aboriginaalien historiasta, loppuen konekivääreitä pitäviin kenguruihin :D

Tämän jälkeen jalat, pää ja suomiflunssan kourissa uivat hengityselimet eivät kyenneet absorboimaan enää yhtään mitään, joten suunnistimme kämpille, missä allekirjoittanut kaatui sänkyyn ja heräsi tunnin kuluttua valmiina syömään ja nukkumaan uudestaan.

Seuraavan päivän urakka alkoi tsekkailemalla Fridericarium eli Documentan ajaksi "Beingsafeisscary" eli turvassa oleminen on pelottavaa - lause jonka allekirjoitan täydestä sydämestä! Näyttely oli kymmenen vuoden aikana Ateenan modernin taiteen museoon kerättyä taidetta, jota ei ikinä oltu esitelty julkisesti; Kreikan talousongelmissa museon avaaminen on siirtynyt ja siirtynyt. Näyttely oli huikea ja erittäin poliittinen. Osa kymmenen vuotta vanhoista pakolaisuutta ja irrallisuutta kuvaavista teoksista sopivat kuin nenä päähän päällä olevaan pakolaiskriisiin. Pelottavinta oli Turkin armeijan paraatista tehty videoteos, joka oli totaliritastista utopiaa puhtaimmillaan ("palkitsevinta on kuolla isänmaansa puolesta jne.") - vuodelta 2015. Hämmentävää.

Koska taideähky painoi vielä edelliseltä päivältä, lopettelimme päivän käymällä vielä pienessä kotiseutumuseossa, mihin oli aseteltu huikea teos individualismista ja massakulttuurista. Kaveri oli seisonut aina kameran kanssa kaupungissa kuvaten aina ihmisiä tietyn vaatetuksen tai koristeen mukaan: Esim. Mies harmaassa tikkitakissa / Guessin tietty laukkumalli / Mummo pinkissä takissa jne., ottaen aina aikaa kauanko 12 kuvan ottamiseen meni. Nykymaailmassa, jossa kaikkien pitäisi olla omanlaisiaan ja toteuttaa itseään, yhteenkään kollaasiin ei ollut tainnut mennä yli kolmea tuntia! Lisäksi kollaaseja oli jo nyt olemassa eri aikakausilta, joten oli hauskaa seurailla tyylin muuttumista suurkaupungeissa. Ilahduttava ja ajatuksia herättävä teos!

Tässä vaiheessa päivää siirryimme hyvin ansaitulle lounaalle Grimmin maailman terassille, josta katselimme kohti kaupunkia ja puhuimme ihan muusta kuin taiteesta. Kassel jäi kaupunkina myös positiivisesti mieleen, eli ehkäpä sinne voi ihmispaljouden hälvettyä mennä ihan muuten vaan kaupunkireissulle!

Ja Documenta, viiden vuoden päästä olen takuulla taas käymässä!

Kevättä rinnassa

Tänä vuonna kesä alkoi täällä jo poikkeuksellisen aikaisin, mikä ei tietenkään suomalaista harmita. Maaliskuun puolivälistä eteenpäin on nautittu ajoittain teepaitakeleistä ja ensimmäistä kertaa elämässä leikkasin nurmikonkin maaliskuun puolivälissä!

Tämä näkyy tietenkin puutarhaintoiluna, eli rautakaupat ovat lauantaisin niin täynnä, että vapaata kärryäkään on vaikea löytää. Viime reissulla jopa kärry huiveineen pöllittiin puutarhaosastolta, kun käänsin pariksi minuutiksi selkäni!

Vuokra-asunnossa puutarha on Saksalaisittain vähän eri asia. Meidän vuokranantajalla on tarkat säännöt kirjattuna vuokrasopimukseen, että kaikkien puutarhan kasvien tulee olla hengissä asunnosta lähdettäessä, ja uusien istutukseen pitää hankkia lupa. Ilmeisen huonoja kokemuksia vähemmän viherpeukalo-vuokralaisilta.

Noh, maapohjainen varjopuoli puutarhasta kasvaa lähinnä rikkaruohoa ja n. 2 m2 vyöhyke aurinkoisemmalla puolella sammalta,  että en nyt oikein tiedä mitä tässä pitäisi hoitaa. Pihan varjopuolella on omena- ja päärynäpuut, ja päärynäpuun hedelmät viime vuonna olivat kivikovia n. 5x5x5cm kokoisia syömäkelvottomia palleroita. Oleskelualuetta peittävät parempia päiviä nähneet kivilaatat, joiden iloksi ensi keskiviikkona pitäisi taloon saapua ihka oikea painepesuri! Siinäpäs pinttyneet sammaleet ja rikkaruohot saavat kyytiä!

Olen vuokraisännän luvatta pelastanut etupihalta sipulikasveja ruohonleikkurin tieltä, sekä laittanut istutuslaatikkoon kasvamaan yhtä sun toista. Vielä jos saisi luvan peittää varjopuolen rikkaruohomaa jollain vähän paremmannäköisellä varjokasvilla, voisi iltapäiväpalaverit hoidella takapihan riippumatosta. Aaah!

Välillä on jo mietityttänyt palavereissa, että laulaako linnut liian kovaa kajariin kun on oma puheenvuoro. Noh, kateelliset panettelee sanon mää ja istun aurinkohatun ja iltapäiväkahvin kanssa auringossa kun muut paahtavat hikisessä toimistossa. Kyllä kotitoimistolla kelpaa!

Alppeilut 2/2017

Pääsin mukaan entisen työporukan laskettelureissulle tänäkin vuonna, vaikka firma ehtikin vaihtua välissä. Reissu suuntautui tänäkin vuonna Schladmingiin Itävaltaan, tosin pari viikkoa viime reissua myöhemmin.

Laskuintoiset kollegat halusivat heti torstaiksi rinteeseen, eli matka alkoi torstaiaamuna terveeseen aikaan klo. 4 aamuyöstä. Itse päädyin tekemään kassavirtaennustetta automatkan loppupätkän, sekä iltapäivän mökiltä käsin sinistä taivasta ja auringonpaisteista rinnettä ihaillen. Mitä ihania yrittäjän vapauksia!

Seuraava päivä valkeni kuitenkin vielä aurinkoisena, ja rinteet olivat aamusta hyväkuntoisia. Laskettelimme mökin lähettyvillä, tosin iltapäivällä laskut loppui jo kahden maissa kun loskainen lumi paakkuuntui rinteisiin väsyttäen tottumattomat reidet ennen aikojaan. Harvoimpa on tarvinnut perhosia ja kärpäsiä väistellä rinteessä!

Illalla koettiin lisää elämyksiä, kun ajelimme moottorikelkkakyydillä rinneravintolaan illalliselle ja tulimme alas kelkoilla. Yhdessä kohdassa reititys oli vähän epäselvä, ja käännyimme vahingossa valaisemattomalle taipaleelle. Yhdellä suoralla kollega olikin hävinnyt näkyvistä! Ei kun jalat maahan ja huutelemaan että miten kävi! Hetken huhuilun jälkeen ääni kuulu varmaan 200 metriä alempaa: "Kaikki kunnossa". Huhhuh! Kaveri oli jo kävelemässä ylämäkeen vastaan, kun ehdotin, että kannattaisiko ennemmin kävellä alamäkeen, missä reitti tulee vastaan vähemmällä työllä. Aikamoinen tilanne, jyrkässä rinteessä kasvoi noin metrin halkaisijaltaan olevia puita ja kohdassa mistä kaveri tippui, oli noin kahden metrin puuton vyöhyke. Melkonen tuuri! Vastaisen varalle vakuutukset kuntoon, kypärä päälle ja enemmän huomiota reittimerkintöihin,. virallisella reitillähän oli lumivallit molemmin puolin reittiä.

Seuraava päivä oli aamusta harmaa, ja ennen puoltapäivää taivaalta alkoi tiputtaa kaatamalla vettä. Ensimmäinen kerta kun tuli monojen vedenpitävyys testattua kahluuolosuhteissa, onneksi hyvin pitivät! Toisaalta laskeminen oli ihan kivaa, huono ilma oli karkoittanut paljon laskijoita eli rinteet olivat loskasta huolimatta kohtuukunnossa. Iltapäivällä tosin sumu ja lumeksi muuttunut sade tekivät etenemisestä sen verran hankalaa, että päätimme siirtyä mökin viereen after skihin.

Mukava reissu jälleen kerran ja ehkäpä ensi vuonna taas uudestaan!

Ihmisten päivä

Hups, lipeän periaatteistani ja heitän kapulan asevelvollisuuskeskusteluun.

Mietin vaan ihan hypoteettisesti, että miltähän tämä Suomenmaan juttu asevelvollisuudesta näyttäisi, jos puhuttaisiin naisten ja miesten sijaan vaikkapa..ihmisistä?

--

Eduskunta käy lähetekeskustelun puolustuspoliittisesta selonteosta. Eduskunnan puolustusvaliokuntaan kuuluvat keskustan kansanedustajat Marisanna Jarva ja Mikko Savola eivät kannata pakollista asevelvollisuutta ihmisille. Resurssit eivät riitä, he sanovat.

– Koko ikäluokkaa ei pystytä kouluttamaan. Valitettava totuus on, että fyysiset ominaisuudetkin ovat ihmisillä erilaiset liittyen tiettyihin tehtäviin.

ASEPALVELUKSEN itsekin suorittanut Jarva näkee pelkkänä julkisuustemppuna sen, että kokoomuslaiset haluavat ihmiset kutsuntoihin.

– Palvelukseen haluavat ihmiset löytävät sinne jo nyt.

Savola toteaa, että vapaaehtoisesti asevelvollisuuden suorittavat ihmiset ovat erittäin motivoituneita ja hyviä tehtävissään.

– Siksi toivonkin, että heitä saataisiin lisää.

Jarva korostaa, että sodan aikana kaikki eivät voi olla sotilaita, sillä yhteiskunta tarvitsee muutakin väkeä.

– Kaikilla on lain mukaan velvollisuus puolustaa maata, ja olisi tärkeää nostaa ihmisten kykyä toimia kriisitilanteissa. Sitä pitäisi opettaa kaikille nuorille kouluissa.

Savola nostaa esiin tulevaisuuskutsunnat, jotka voisivat koskea kaikkia aikuisuuden kynnyksellä olevia nuoria.

– Siellä voisi antaa tietoa myös asevelvollisuuden suorittamisesta ja saada houkuteltua lisää ihmisiä asepalvelukseen.

--

Ps. Miksihän valtio voi lunastaa lupaa kysymättä puolen Suomen kansalaisilta 6-9kk elämästä sukupuoleen perustuen, ja tämä on kaikkien mielestä ihan ok? Voiko valtion haastaa oikeuteen syrjinnästä? Noh, minähän olen tietysti jäävi kommentoimaan, koska en ole armeijaa käynyt, enkä mies. Mutta ihmetellä saa aina :P

/Lähde: http://www.suomenmaa.fi/uutiset/naisten-pakollinen-asevelvollisuus-ei-saa-kannatusta-savolalta-ja-jarvalta-sodanajan-joukot-jo-taynna-6.3.212606.a032d2c33b

Dieselkieltohaaveiluja

Monissa Saksan kaupungeissa on ilmanlaatuongelmia. Erityisesti typpidioksidi- ja pienhiukkaspäästöt ovat tapetilla niin täällä, kuin monissä muissakin maailmankolkissa. Hessen on Saksan pahnanpohjimmainen ilmanlaadussa, ja monet Hessenin kaupungit, Darmstadt mukaanlukien ovat ilmanlaadultaan Saksan huonoimpia.

Ratkaisuksi on väläytelty vanhojen diesel-ajoneuvoujen ajokieltoa kaupunkien keskustoihin.

Mielenkiintoista tässä jupakassa on, että aloite tulee nimenomaan kaupunkien keskustan asukkailta, jotka ovat viimein kyllästyneet huonoon kaupunki-ilmaan. EU, Saksan omat ympäristöministerit ja erinäiset ympäristöjärjestöt ovat ajaneet aloitetta jo vuosia, tuloksetta. Autokansalle ja mahtavalle liikenneministereille huudot ovat tähän asti ollet jotain, jolle hymistään ymmärtävästi ja sen jälkeen haudataan koko asia huoneen pimeimpään nurkkaan.

Mutta ei enää. Päättäjät on viimein tehty vastuulliseksi ilmanlaadusta, ja Stuttgart on tapaus No: 1. Siellä yritettiin vuoden ajan parantaa ilmanlaatua vetoomuksin ja vapaaehtoisperiaattein - tuloksetta. Vetoomuksista huolimatta Stuttgart voitti edelleen ykköspalkinnon kaupunkikisassa maan huonoimmasta ilmanlaadusta. Keskustassa pienhiukkaset olivat keskimäärin 82 mikrogrammaa kuutiometrillä ja 35 päivänä yli 200 µg/m3, raja-arvon ollessa 40 µg/m3. Tämän kokeilun jälkeen oikeuslaitos määräsi hallinnon miettimään toimivan ratkaisun ongelmaan. Jopa liikenneministeri jyrähti: "Ei ole olemassa perusoikeutta ajaa saastuttavalla dieselillä, mutta on olemassa perusoikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen."
Stuttgadt siis kieltää Euro-6 pakokaasunormia täyttämättömiltä ajoneuvoilta pääsyn keskustaan huonon ilmanlaadun päivinä. Saksan kuudennella mitalisijalla on Darmstadt, joka miettii parhaillaan samoja keinoja. Epäonneksemme asumme vielä ns. kaupungin ympäristövyöhykkellä, jota kielto toteutuessaan koskisi. Saakohan työnantajalta etäpäivän huonon ilmanlaadun takia?

Tämäkin hauskanpito/&hyötyajoneuvo joutuu etsimään uuden kodin, jos määräykset tulevat voimaan

Mitä kielto sitten käytännössä tarkoittaisi? Sitä ei tiedä vielä kukaan. Stuttgartin kielto tulee voimaan vuoden 2018 alusta. Eli käytännössä v.2015 vanhemmat dieselit eivät saa tämän jälkeen ajaa huonon ilmanlaadun päivinä, joita Stuttgarissa on keskimäärin 59 vuodessa. Tämä ei tietenkään koske poliiseja, pelastusajoneuvoja ja luultavasti saksalaiset tuntien noin 74:aa muuta poikkeusta. Lisäksi kiellosta tulee ainakin ensivaiheessa kaupunkikohtainen - liikenneministeri ainakin toistaiseksi tyrmää koko maan kattavan "sinisen tarran" järjestelmän. Sininen tarra annettaisiin autoille, jotka täyttävät pakokaasunormin.

Autonvalmistajat tietysti tässä vaiheessa ovat sitä mieltä, että ureatankkien tai pienhiukkaskaappareiden jälkiasennus on täysin mahdotonta tai järjettömän kallista. Oma veikkaus? Jos kielto yleistyy, tekniikka löytyy yllättäen kohtuulliseen hintaan yritysten leasingautotarjoajien pistäessä vähän painetta kehiin.

Kaikista huvittavinta tässä kuviossa pohjoismaisen silmään on, että ainoa kuviteltavissa oleva ratkaisu on ...tadaa... UUSI AUTO! Jesh! Sillähän tästä päästään!
Yhdessäkään aihetta käsittelevässä artikkelissa en ole nähnyt vertailua, mitä näissä hyvän ilmanlaadun kaupungeissa, jotka ovat samankokoisia, geografialtaan ja ilmastoltaan samanlaisia kuin huonon ilman kaupungit, tehdään toisin. Olisikohan se.. voisikohan se olla.. joukkoliikenne??

Noh, tottakai ilmanlaatuun vaikuttaa miten kaupunki on rakennettu jne., enkä ala nyt suurta vertailututkimusta kaupunkinen sisäisistä ilmavirtauksista tekemään. Mutta miksei esim. Hampuri ole listalla? Saksan toiseksi suurimassa kaupungissa ilmanlaatu ei siis verrattain ole huono, mutta Darmstadtissa, väkiluku 149 000, on Saksan kuudenneksi huonoin ilma. TÄH?
Voisikohan olla, että Hampurin julkinen liikenne on a) järjestetty hyvin, ja b) se on halpaa, verrattuna Darmstadtiin ja Hesseniin yleisesti, missä julkinen liikenne on a) kallista ja b) järjestetty huonosti.
En tiedä, kysyn vaan.
Toinen tekijä, mistä kukaan ei puhu, ovat pyörätiet. En tiedä Hampurin pyöräliikenteen tasoa, mutta Hessenin runkopyöräverkko koostuu lähinnä metsässä menevistä kärrypoluista, joilla on paikoittain niin paljon kiviä, että paikat tippuvat hampaista. Vaikka Darmstadtkin on opiskelijakaupunki, keskustan ympärillä pyöräily on paikoin jopa vaarallista pyörätien puuttumisen tai huonojen merkintöjen takia. Kolmen kilometrin matka meiltä keskustaan onnistuu siis pyörällä pienellä itsemurhariskillä n. seitsemässä minuutissa, tai yhdellä vaihdolla julkisilla seuraavasti:
 * Kävely 23 min (tämä on myös ensimmäinen vaihtoehto jota reittiopas ehdottaa)
 * Bussilla 2 krt/tunnissa 10 min hintaan 2,10 €
 * Bussilla rautatieasemalla vaihtamalla 20 min hintaan 2,10 €

Minkähän kulkuvälineen lapsiperheet ja vanhukset valitsevat?

Tässä vielä tilastoja ilmanlaadusta vertailukaupunkien välillä.

Typen oksidit Darmstadtissa edellisen neljän viikon ajalta, maksimi 352 µg/m3. 

Tunnin raja-arvo typpidioksidille on EU:n ilmanlaatunormien mukaan 200 µg/m3.

Sama jakso ja sama mittaus Hampurissa, maksimi 170 µg/m3

Lähde molempiin: www.wetteronline.de

Siinäpä miettimistä kuntavaaliehdokkaille Suomeenkin ;)

Jutun lähteet:
Die Zeit 2.3.2017
Blaue-plakette.de
Echo-Online
Welt.de
Auto-Bild

Mamukin äänestää

..Nimittäin pormestarivaaleissa!

Postiluukusta tipahti pormestarivaalien infolappunen, joka kertoi äänestysoikeudesta Darmstadtin pormestarivaaleissa. Siitäkös kansalaisaktiivinen mamu innostui: Mekin saadaan tehdä jotain muuta kuin maksaa hulvattomia veroja ja tapella vakuutusyhtiöiden kanssa!

Vaalilomake löytyy täältä https://www.darmstadt.de/fileadmin/Bilder-Rubriken/Rathaus/Politik/wahlen/PDF-Dateien/OB-Wahlen/Stimmzettelmuster_Hauptwahl, mamukin saa varmasti ruksin oikeaan paikkaan kun saa harjoitella etukäteen. Äänestyspäiviä on ainoastaan yksi, mutta nettisivuilta saa tilattua kirjeäänestyslomakkeen, jonka voi postittaa jo etukäteen.

Vaaliteemoja näyttävät ehdokkaiden vaalisivujen mukaan olevan asuntotilanne, muiden teemojen vaihdellessa lentomelun torjunnasta Mathildenhöhen UNESCO-tunnustukseen ja jalkapallostadionin saneeraukseen - Darmstadtin liljat pelaavat nyt Bundesliigaa, joten tällä lupauksella ääniä satelee takuuvarmasti. Asuntotilanne onkin itsestäänselvä vaaliteema kaupungissa, joka kasvaa 1500-2000 henkeä vuodessa - kuten mamukin huomasi, pienen asunnon löytäminen ei ole yksinkertaista.

Ylipormestarin, kuten titteli Darmstadtissa on nimetty, vallan ero suomalaiseen kunnanjohtajaan tai pormestariin ei selvinnyt pikaisella googlailulla, kommentteihin saa linkittää mikäli joku hyvän lähteen löytää.

Tässä lyhyt ja hyvin epäpoliittinen koonta ehdokkaista

Darmstadtin huomaa opiskelijakaupungiksi siitä, että istuva pormestari on vihreä. Viisikymppinen herrasmies ajelee vaalimainoksissa pyörällä ja lupaa tukea joukkoliikennettä, pyöräilyä ja perheitä. Hän haluaa myös yliopiston sikiävän start-uppeja ja mainostaa kauppakamarin ja yliopiston varsin mielenkiintoista hanketta, jossa uusille teknologiayrityksille tarjotaan hallitiloja, labroja ja rahoitusta alkuunpääsemiseen. Tästä plussa, tosin miinusta rahan syytämisestä jalkapallostadioniin ei-jalkapallofanilta.

Seuraava ehdokas on sosiaalidemokraattien rahaehdokas, jonka huomaa nettisivuista, kadunvarsimainoksista ja 25 kohdan lupauslistasta, joka lupaa ihan jokaiselle jotain. Korrekteista vaalimainoksista hyppää silmille tuplasanat, kun jokainen henkilö (seniori / senioritar jne.) pitää kirjoittaa sekä maskuliinissa, että feminiinissä. Sivujen hyvästä ulkoasusta huolimatta viestiä on liikaa ja kaikille, eikä terävää kärkeä käydä läpi muuta kuin nälkävuotta pidemmässä yksinpuhelussa jossa kaikki teksti on kirjoitettu putkeen ilman väliotsikoita. Oma ohjelma löytyy naisille, nuorille, kehitysvammaisille, liikuntarajoitteisille, juutalaisille jne. jne. Turvallinen Darmstadt naisille?? Eikö kaupungin pitäisi olla turvallinen kaikille? En jaksa lukea loppuun, olo on yhtä rasvainen kun olisi vetänyt neljän juuston pitsan ihan yksin. Ei jatkoon.

Sitten päästään asiaan, nimittään oikeistopopulistisen AfD (vaihtoehto Saksalle) ehdokkaan ohjelmaan. Google löytää ensimmäisenä viittaukset ehdokkaan naisvihamielisiin facebook-kirjoituksiin, joissa hän oli muun muassa todennut "naisten äänioikeuden olevan syynä kaikkeen pahaan nykymaailmassa (mm. Euroon, Energiewendeen jossa Saksa pyrkii siirtymään uusiutuviin energiamuotoihin, ja pakolaiskriisiin)", ja että "rakastamme naisia, mutta antakaa hyvät naiset meidän (miesten) hoitaa asiat ulkomaailman kanssa - ettehän te edes kykene katsomaan verta". Herralla (67)  taitaa olla vielä vähän opeteltavaa naisten anatomiasta. Ehdokkaasta löytyvä ainoa teemoja sisältävä lehtistötiedote keskittyy lähinnä toisten haukkumiseen, eli ei-niin yllättäen ainoastaan miinuspisteitä tälle ehdokkaalle.

Sitten päästäänkin pormestarivaalien ainoaan naiseen ja ryhmän junioriin (45), joka on ehdolla radikaaliryhmästä. Ryhmän nimi Uffbasse on hesseniläisittäin aufpassen, varoa tai ottaa huomioon. Web-sivu keskittyy lähinnä nykypoliitikkojen haukkumiseen, ja väittää että rahattakin voi tehdä hyvän kampanjan. No eipä - Katsokaa vaikka tätä vaalijulistetta!!



Lähde: www.uffbasse-darmstadt.de/

Ei plus- eikä miinuspisteitä ehdokkaalle, olen liian hämmentynyt vaalijulisteesta.

Vasemmistolla on myös oma ehdokas. Hän haluaa kerätä enemmän veroja yrittäjiltä, joita vastaan saadaan halpoja asuntoja, vuokrakattoja ja sosiaalista rakentamista. Ympäristöasiohin ehdokkaalla on monta konkreettista ehdotusta, kuten joukkoliikenteen vapaa käyttö ilmanlaadun ylittäessä raja-arvot. Myös rasismia vastustetaan ja vaaliohjelmaan on saatu tungettua myös trumpin haukkumista. Harvinaisen selkeät pointit ohjelmassa, plussaa.

Kristillisdemokraatit eivät asettaneet omaa ehdokasta, mutta tukevat yhtä sitoutumattomista ehdokkaista. Herran ensimmäinen teesi on "turvallinen Darmstadt", joka tuo heti epämiellyttävät Stasi-mielikuvat ja naapurin kyttääjämummot mieleen. Muut teemat sisältävät velkaantumisen estämistä, lentomelua vastaan taistelua, päivähoidon resurssointia ja koulujen saneerausta. En ihan ymmärrä tätä lentomelun vastustusta, eikait kenenkään ole pakko lentokentän alla asua ellei halua? Yksi Euroopan suurimmista lentokentistä tarjoaa kuitenkin alueelle 80 000 työpaikkaa kerrannaisvaikutuksineen, Ristiriitaiset fiilikset, ei jatkoon.

FDP:n eli "vapaiden demokraattien" insinööriehdokas kritisoi kaupungin budjetin ylittäneitä rakennusprojekteja ja infran päästämistä huonoon kuntoon ja haluaa digitalisoida kaupungin palvelut. JES, sanoo paperirumbaan turhautunut mamu ja lukee eteenpäin. Muut teemat ovat yhtä freesejä pakollista asuntorakentamista lukuunottamatta - täällä halutaan rakentaa kotiintoimituspalvelu vanhuksille ja varattomille, enemmän yritysyhteistyötä kouluille sekä kieliopetusta mamulapsille. Iso plussa erottuvista teemoista ja freesistä katsantokannasta.

Kaksi jäljellä olevaa ehdokkasta näyttävät "no lähdin nyt ehdolle" -tyyppisiä yksintaistelijoita, joista ei oikein saa pidemmälle selvää.

Vaalikonetta näihin vaaleihin ei vielä löytynyt, mutta tästä tuli hyvä perusperehdytys saksalaispolitiikkaan.

Epäonninen puskutraktori vakuutusviidakossa

Aiemman Saksan elämän vakuutusasioihin perehtyminen oli sisältänyt yhden puolen tunnin pankkikäynnin, jonka jälkeen taskussa oli kasa papereita sisältäen matkavakuutuksen, pakollisen vastuuvapausvakuutuksen ja oikeusturvan.

Oman toiminimen perustamisessa vakuutusasioita piti ottaa harkinnan alle enemmänkin. Siinä vakuutusviidakkoa tutkiessa meinasi motivoituneellakin viidakkoseikkailijalla usko loppua ja halu paluusta palkkatöihin siintää aurinkorannan ja kylmän caipirinhan lailla mielessä. Kunnes sain selville, että Saksassa on itse asiassa ammattinimike "vakuutusneuvoja", joka helpottaa viidakkoseikkailua lukemalla puolestani monisatasivuiset tarjoukset pikkupräntteineen ja vertailemalla vakuutukset sisältöineen tapaukseeni sopivaksi! Taivaanlahja, ajattelin ja eipäs muuta, kun käsiksi sitten.

Tarvittavat asiat olivat tärkeimpänä sairasvakuutus, sitten oikeusturvavakuutus, eläketurva, työkyvyttömyysvakuutus ja kotivakuutus.

Oikeusturva osoittautui hankalaksi, koska minulla on asiakkaita Amerikoista. Kukaan järkevä vakuutusyhtiö ei luonnollisesti halua joutua tekemisiin amerikkalaisten oikeusprosessien kanssa, eli tässä vaihtoehdot olivat vakuuttaa oikeusasiat joko Saksan- tai EU:n alueelle tai jättää vakuuttamatta.

Eläketurvassa kysymykseen tuli vakuutusneuvojan mukaan yksityinen eläkevakuutus, joka kai vastaa aikalailla Suomen yksityistä eläketurvaa. Rahoja ei saa pois, mutta toisaalta tietty takuueläke myönnetään, asui sitten missä vain. Säästääkkö sitten itse vai syytää rahat eläkeyhtiöön? Ei palkollisena tällaisia tarvinnut miettiä, palkka humahti automaattisesti valtion eläkejärjestelmään, mistä jotain joskus tulee tai sitten ei. Tällaisissa päätöksissähän on palkollisena aina minimienergiaperiaate - tuoreena mamuna ei ensimmäisenä tule selvitettyä muita eläkesäästömahdollisuuksia parhaassa työiässä..

Työkyvyttömyysvakuutusta vakuutusneuvoja suositteli, sillä se maksaa sekä eläkkeeni, että toimeentulotuen ellen pysty tekemään enää nyt rekisteröidylle toiminimelleni kuvattua työtä. Hukkaan heitettyä rahaa vai ei, niin kauan kuin mitään ei satu niin kaikki kunnossa mutta mitäs jos.. Toisin sanoen ärsyttävää katastrofitodennäköisyyden laskentaa, jossa insinöörinä onnistuu matkan varrella kuvittelemaan itsensä jos jonkinnäköisessä neliraajahalvauksessa ja miettimään, millä todennäköisyydellä siihen tilanteeseen joutuu.

Okei, neliraajahalvauscasea lukuunottamatta kaikki kuitenkin jotakuinkin selvää tähän asti. Paperia printattuna noin 10 cm pino, mikä on tietysti paperi-insinöörille nannaa (ja ihanaa, päällystettyä laatupaperia, ah!)

Sairasvakuutus sitten osoittautui suurimmaksi akilleenkantapääksi. 

Saksassa on yksityinen ja julkinen sairasvakuutus. Julkiseen kuuluu automaattisesti, ja kun tulotaso ylittää tietyn rajan (raja muuttuu vuosittain), voi kuulua joko vapaaehtoisesti julkiseen, tai vaihtaa yksityiseen vakuutukseen. Yksityisiä sairasvakuutuksia markkinoidaan nopeammalla hoidolla ja paremmilla eduilla (esim. oma huone sairaalassa), mutta en ole kyllä huomannut tai kuullut mitään valittamista julkisessakaan palvelussa. Suurin ero on, että julkista vakuutusta maksetaan aina prosenttiosuus palkasta, ja yksityisessä taas tuloista riippumaton könttäsumma + vuosittainen omavastuu. Toinen ero työmatkan sairaskulujen korvaus - julkinen korvaa siihen asti, mitä Saksan hoito maksaa, kun taas yksityiset pääsääntöisesti korvaavat kaiken. Huomioiden matkustustarpeeni ja kuukausittaisen satasten hintaeron, jouduin valitettavasti siirtymään yksityiseen.

Suurin ongelma syntyi yksityisen kassan "kassaanottohaastattelusta".

Minulla oli nimittäin siihen aikaan rintakehässä pieni ihoärsytys, jonka tulin maininneeksi haastattelussa. VIRHE!

Vakuutusneuvoja oli kesäkuussa asiaa hoitaessaan sitä mieltä, että eihän tässä mitään ongelmaa. Noh, kassa käsitteli asiaa ollessani lomalla Suomessa ja tuli siihen tulokseen, että oire on syöpää ellei toisin todisteta. Tarvitsin sairasvakuutuksen elokuun alkuun kun yrittäjyyteni alkaisi, joten ei muuta kuin varaamaan yksityiselle aikaa ja hankkimaan iholääkärin lausunto asiasta. Onnekseni koko Pohjois-Suomen ainoa heinäkuussa työskentelevä ihotautilääkäri oli päättänyt lykätä lomaansa, ja sain kuin sainkin ajan järjestymään. Lääkäri kirjoitti lausunnon: "Todennäköisesti ei-vaarallista arpikudosta, voidaan haluttaessa leikata pois.". Virheestä oppineena varasin kuitenkin leikkausajan varalle, jos vaikka vakuutusyhtiö alkaisi hankalaksi. Ja alkohan se! Seuraavana päivänä ollessani jo 450 km päässä lääkäristä, tuli vakuutusyhtiön vastaus: "Vakuutuksen saamiseksi vaaditaan patologin lausunto". Ja eipäs muuta kuin paluu takaisin pohjoiseen, leikkauksen maksu omasta pussista ja viikon päästä patologin lausunto vakuutusyhtiölle: "Kyseessä on harmiton arpikudos". 

Noh, ettei tässä vielä kaikki, oli vakuutusyhtiön englanninkieltä taitamaton käsittelijä saksantanut lausunnon hyvinkin epämääräisellä käännösohjelmistolla, joka oli antanut ensimmäiseksi käännökseksi scar = kollagen - mistä käsittelijä oli sitten kielitaitonerona päätellyt, että kyseessä on kollagenoosi! Great!

Ja tehtyä päätöstähän ei voi kumota, eli seuraavaksi piti saada omalääkäriltä lausunto, että en sairasta kollagenoosia, tai mitään muitakaan liitännäissairauksia, olen perusterve ja kaikinpuolin muutenkin mallikelpoinen yksilö yksityiselle sairasvakuutukselle.

Tulos: 

- Sairasvakuutuksen alku marraskuun alusta 

- Menetetty työmatka Yhdysvaltoihin puuttuvan sairasvakuutuksen vuoksi x€

- Yksityiset lääkärimaksut Suomessa 650€ + kahden päivän matkustus, sekä saunakielto kesälomalla!
- Paperia: 20 cm ja kuukausittaisia kirjelähetyksiä vakuutusyhtiöihin ja takaisin ehkä 10 kpl, asiaa hoitavasta vakuutusneuvojasta huolimatta.

Tästä ei nyt ehkä muuta suurta oppia saa,  kuin että olkaa palkolliset onnellisia; jos haluatte yksityiselle niin olkaa terveitä ja ei hyvänen aika, miten vaikeasti vakuutusasiatkin saa kun oikein yrittää.