Kun vauvakamat alkavat suurimmaksi osaksi olla hankittuna, on aika keskittyä byrokratiaan. Tässä vaiheessa olemme tietysti jo toivottomasti myöhässä, mutta reissujen ja töiden keskellä ei ole ollut intoa keskittyä byrokratiaviidakkoon. Kätilö käy synnytysvalmennuksen jälkeen kylässä, ja tästä saan viimeisen motivaatiobuustin alkaa täyttää lappuja.
Kävimme muutama viikko sitten partnerin Aikido-kaverin luona saamassa pari tuntia neuvontaa ja juomassa järjettömän hyvää teetä. Kaveri oli onnekkaasti jonkun raskaana oleville äideille neuvontaa tarjoavan järjestön leivissä, ja suostui vielä käyttämään vapaa-aikaansa neuvontaan. Voi mikä onnenpotku! Selvisi, että lappupinkkoja on täytettävä kaksi: yksi perhepäivärahaa ja hoitovapaata, sekä yksi lapsilisää varten. Lapsilisän käsittelyssä kuulemma kestäisi jopa kuukausia, koska Suomesta pitäisi ensin selvittää saanko sieltä jotain tukia ja valtioiden välinen tiedonvaihto ei ole näissä asioissa nopeaa.
Vanhempainraha-hakemusta varten sain selville, mitä varsinaisesta L-Bankin neuvonnasta pitää kysyä. L-Pankki on siis vastuussa perhepäivärahan ja lapsilisän maksuista, ja sinne pitää toimittaa hakemukset. Ainoa virallinen neuvontapiste on Karlsruhessa, mutta puhelinpalvelusta saa kuulemma nopeasti apua.
Systeemi on palkalliselle suhteellisen mutkaton. Partneri saa lapsen elinkuukausilta 1800e käteen, ja merkitsee vain lappuihin sekä työnantajalle, mitkä kuukaudet hän aikoo olla kotona. Tässä kuviossa mielenkiintoinen on pätkätyösuhde, eli voi olla että vanhempainrahakuukausille joutuu tekemään uuden työsopparin. Tulotodistukseksi palkalliselle käyvät kopiot palkkakuiteista. Lisäksi niiltä kuukausilta, kun hän on vähintään kaksi päivää töissä, hän saa myös täydet lomat. Täydellistä! Partnerin pomo oli välissä muuttanut omia suunnitelmia ja tuleekin odotettua myöhemmin takaisin, sekä vain osa-aikaisesti. Tämä pistää meidän suunnitelmat tietysti myös uusiksi, ja partneri joutuu olemaan pari kuukautta täyden loman sijasta osa-aikaisena. Tämä on toisaalta järjestelmän puolesta ok, tosin rahaa näiltä kuukausilta tulee vähemmän.
Minun osaltani tilanne on eri, sillä yrittäjän pitää ensinnäkin todistella tuloja vähän tarkemmin sekä tarkistaa että tuloja ei vain tule väärään aikaan ja perhepäivärahaa sen takia peritä takaisin. Ensimmäisestä kyselypuhelusta L-Bankiin saan selville, että vanhempainrahassa on "Zuflussprinzip", joka tarkoittaa sitä, että kaikki tilille vanhempainrahakuukautena maksetut tulot vähennetään maksuista. Nyt siis laskutukset tulee hoitaa niin, että rahaa ei vahingossakaan tule väärinä kuukausina. Lisäksi ei edes kannata yrittää ottaa osa-aikaista vanhempainrahaa niiltä kuukausilta, kun partneri on töissä. Byrokratia on yksinkertaisesti liian monimutkaista, ja tuloja on luultavasti liikaa joten tukia joutuisi palauttamaan. Onnekseni luvan lähettää 2016 vuoden verotodistuksen tulopohjan laskua varten! Vuoden 2017 verotus ei todellakaan ole valmis, enkä mielelläni ala kyselemään veroneuvojalta ennakkotodistuksia kun kuitit ovat vielä itselläkin sekaisin.
Kun peruskysymykset alkavat olla selvillä, aletaan tulostella ja kopioida lappuja. 2017 veropäätös löytyy onneksi kohtuullisen yksinkertaisesti. Lisäksi lappuihin pitää täyttää kaikenmaailman vakuutustiedot, virallinen muuttopäivä Saksaan ja noin sata muuta pikkutietoa, jotka pitää kaivaa eri lähteistä. Onneksi tajusin jo yritystä perustaessa, että vanha laatikkosäilytysmekanismini virallisille papereille (kaikki nakataan saapumisjärjestyksessä laatikkoon) ei tule toimimaan, eli siirryin kansioihin ja välilehtiin. Tosin v. 2017 veroneuvojan lausunto on edelleen hukassa uuden veronumeron haku-urakasta, mutta onneksi tähän rumbaan sitä ei tarvita paperisena.
Yhteensä paperirumbaan tähän mennessä käytetty aika = 2 h neuvontaa, 30 min soittelua L-Bankiin ja 2,5 h lappujen täyttöä, liitteiden etsimistä ja kopiointia. Kahden ja puolen tunnin kohdalla, kellon ollessa puoli kymmenen illalla kysyn partnerilta jotain todella tyhmää. Hän korjaa paperit altani ja sanoo että nyt olet kyllä niin väsynyt, että yritä huomenna uudestaan :D Kyllä on Suomen elektronisia palveluja muuten ikävä!
Toisaalta näitäkin kaivellessa törmäsin hauskaan palveluaukkoon. Lapsen rekisteröintiä varten tarvitsen oman syntymätodistuksen (koska passia myönnettäessähän ei ole tarkastettu olenko syntynyt ja se henkilö kuka väitän olevani..). Ja englanti ei käy, vaan todistus pitää olla SAKSAKSI! Jep.. Onneksi homma hoituu netissä, ja tilaan Keski-Suomen maistraatista todistuksen. Heti seuraavana päivänä saan sähköpostia, että mitähän nyt oikeastaan koitin tilata kun olin raksinut kaikki mahdolliset kohdat. Ja itse asiassa tilaus pitäisi tehdä Uudenmaan maistraattiin, sillä se on ainoa joka kirjoittaa todistuksia Saksaksi (no niinhän siinä hakulomakkeessa tietysti luki, mutta väsyneenä ei ihan huomannut kaikkea..). Selitän mihin tarkoitukseen todistusta haen, ja saan hyvät ohjeet paluupostina lähes heti. Mutta silti uskomatonta, että palvelupyyntöä ei voi välittää suoraan toiseen maistraattiin - kuitenkin Saksan tasoon verrattuna ei todellakaan pitäisi valittaa. Todistus maksaa noin 30e ja tulee viisi päivää tilauksesta, eli ainakaan siitä lapsen rekkarointi ei nyt jää kiinni.
Noh, nyt kun oma vanhempainraha ja lapsen syntymätodistuksen hakupaperit ovat syntymätodistusta vaille valmiina, voi keskittyä seuraaviin askeleisiin. Nämä ovat isyyden tunnustus (Vaterschaftsanerkennung), sekä huoltajuussopimus (Sorgerechtserklärung). Ensimmäinen tarkoittaa vain, että papereihin merkitään isän nimi, ja jo tämän jälkeen hän joutuisi maksamaan esim. elatusapua siinä tapauksessa, että emme olisi suhteessa. Vasta toinen paperi (johon vaaditaan minun suostumukseni) antaa isälle oikeudet mm. lapsen huoltajuuteen. Nämä hoituvat tietysti automaattisesti naimisissa oleville pareille, mutta meillä vaaditaan visiitti Jugenamtiin. Olemme auttamattomasti myöhässä (tässäkin) - normaalisti ajan saa varatttua vain useamman viikon päähän. Meille löytyy kuitenkin yksi aika juuri ennen laskettua aikaa, eli ei muuta kuin peukut pystyyn että vauva ei tule kovin ajoissa :D
Partneri sattuu soittamaan virastoon kun en itse ehdi, ja virastotäti kuulostaa olevan kovin huolissaan että pärjäänkö tilanteessa ilman tulkkia. Partneri ei saa tulkata, ja prosessin saa käydä läpi vain saksaksi. Ihmettelemme, että mitä niin monimutkaista tilanteessa voisi olla, etten ymmärtäisi kun olen kaikenmaailman asiat tähänkin asti hoitanut saksaksi alusta lähtien. Noh, se nähdään parin viikon päästä. Tämä byrokratia kannattaisi joka tapauksessa hoitaa ennen syntymää, sillä muuten liitteeksi pitää saada lapsen syntymätodistus, jossa kestää jonkin aikaa. Ja toisaalta jos itse olen kanttuvei, isällä ei olisi minkäänlaista sanavaltaa tai huoltajuutta lapseen sen syntymän jälkeen.
Tärkeintähän tässä koko prosessissa on tietysti antaa lapselle nimi heti syntymän jälkeen, jotta se saa syntymätodistuksen ja VERONUMERON, ja pääsee heti liittymään Saksan iloiseen veronmaksajien joukkoon - eli ei kun bisnesmallin mietintään!
lauantai 14. huhtikuuta 2018
sunnuntai 8. huhtikuuta 2018
Osa 36 - Ei raportoitavaa
Suomen kierroksen jälkeen en tällä kertaa ehdi edes olla väsynyt, kun töitä on niin paljon ja kaikki on hurjan mielenkiintoista. Käymme yhtenä iltana Science Slamissa, jossa tapaan partnerin samalla viikolla raskaana olevaa pomoa (joka tietysti on jo saksalaisena työntekijänä äitiyslomalla). Töitäni ihmettelevälle partnerin pomon puolisolle sanon, että itsellä olisi tavoitteena rajoittaa työpäivä kahdeksaan tuntiin näin aluksi. Tosin pomo on liukastunut ja lyönyt häntäluunsa lattiaan eikä pysty istumaan, joten ei käy kateeksi lomalaistakaan.
Science Slam on viihteellistettyä tiedettä, jossa saamme kuulla entisen Itä-Saksan salaisen palvelun vankiloista, Luxemburgin merestä, vitsitutkimuksesta ja onneksemme myös hiukkaskiihdyttimestä. Tapahtuma järjestetään Dornier-museossa, joten pääsemme samalla tiirailemaan lentokoneita. Esitykset tuntuvat aika viihteellistetyiltä, uutta tietoa ei juurikaan tule ja tieteellisestä tasostakin voi olla montaa mieltä. Toisaalta tämä lienee hauska tapa tuoda tiedettä ja tutkijoita kansantajuisesti esille, ja hyvin esitysten parissa pari tuntia viihtyy. Onneksemme hiukkaskiihdytintä pehmo-Chihuahua-torpedolla ja hiukkasetsintä-apilla esitellyt fyysikko voittaa yleisöarvstelun, vaikka vitsimies on aika lähellä.
Viikonloppuna olisi tarkoitus levähtää, mutta päädymme viettämään lauantaina kolmatta tuntia rautakaupassa etsien kamaa terassille ja muita kämpästä vielä puuttuvia pikkujuttuja. Matkustusviikon jäljiltä tekemättömiä töitä pitää myös vähän parsia, mutta sunnuntaina suuntaamme partnerin kollegan kämpille nauttimaan kevään ensimmäisestä aurinkoisesta ja lämpimästä illasta grillaamalla puutarhassa. Tullessa käymme poimimassa vielä viimeisen puuttuvan vauva-tarvikkeen, eli syöttötuolin johon auton turvaistuimen kylkiäisenä tulleen lisäosan saa kiinni. Lisäksi ehdin viimein purkamaan Suomesta saadut baby shower -lahjat, joista löytyy itkuhälytin ja vaippa + vauvantarvikekakku.
Vauva tsekataan ja mitataan taas terkkarilla, ja se on edelleen pysynyt kasvukäyrän keskellä ja kaikki on muutenkin erittäin keskivertoa. Kerron gynelle pääsiäiseksi suunnitellusta road tripista, ja hän nauraa että monet haluavat pysyä lähellä kotia näin lähellä laskettua aikaa mutta minua ei näköjään saa sitten mikään pysymään paikallaan :D
Science Slam Dornier-museossa
Science Slam on viihteellistettyä tiedettä, jossa saamme kuulla entisen Itä-Saksan salaisen palvelun vankiloista, Luxemburgin merestä, vitsitutkimuksesta ja onneksemme myös hiukkaskiihdyttimestä. Tapahtuma järjestetään Dornier-museossa, joten pääsemme samalla tiirailemaan lentokoneita. Esitykset tuntuvat aika viihteellistetyiltä, uutta tietoa ei juurikaan tule ja tieteellisestä tasostakin voi olla montaa mieltä. Toisaalta tämä lienee hauska tapa tuoda tiedettä ja tutkijoita kansantajuisesti esille, ja hyvin esitysten parissa pari tuntia viihtyy. Onneksemme hiukkaskiihdytintä pehmo-Chihuahua-torpedolla ja hiukkasetsintä-apilla esitellyt fyysikko voittaa yleisöarvstelun, vaikka vitsimies on aika lähellä.
Viikonloppuna olisi tarkoitus levähtää, mutta päädymme viettämään lauantaina kolmatta tuntia rautakaupassa etsien kamaa terassille ja muita kämpästä vielä puuttuvia pikkujuttuja. Matkustusviikon jäljiltä tekemättömiä töitä pitää myös vähän parsia, mutta sunnuntaina suuntaamme partnerin kollegan kämpille nauttimaan kevään ensimmäisestä aurinkoisesta ja lämpimästä illasta grillaamalla puutarhassa. Tullessa käymme poimimassa vielä viimeisen puuttuvan vauva-tarvikkeen, eli syöttötuolin johon auton turvaistuimen kylkiäisenä tulleen lisäosan saa kiinni. Lisäksi ehdin viimein purkamaan Suomesta saadut baby shower -lahjat, joista löytyy itkuhälytin ja vaippa + vauvantarvikekakku.
Pallomaha ihmettelee tuliaisia
Vauva tsekataan ja mitataan taas terkkarilla, ja se on edelleen pysynyt kasvukäyrän keskellä ja kaikki on muutenkin erittäin keskivertoa. Kerron gynelle pääsiäiseksi suunnitellusta road tripista, ja hän nauraa että monet haluavat pysyä lähellä kotia näin lähellä laskettua aikaa mutta minua ei näköjään saa sitten mikään pysymään paikallaan :D
tiistai 3. huhtikuuta 2018
Osa 35 - Viimeinen Suuri Suomen kierros
Sunnuntaina on suunta taas Suomeen. Päätin lentää vaihteeksi Friedrichshafenista, jotta siirtymät Zürichiin eivät tuntuisi niin raskailta, eikä hintaerokaan toisaalta ole paha. Sunnuntain huonojen julkisten yhteysten takia lähden kentälle reilusti etuajassa. Yksi juna olisi 15 min ennen laukkuluukun sulkeutumista perillä, mutta saapuva juna tulee raiteiden väärälle puolelle enkä muista oliko juna-asemalla hissiä. Laskeskelen että laukun roudaaminen ylös ja alas portaita voi kestää pidempään tällä ylämäkijuoksukunnolla. Isompi laukku on mukana tietysti, että saa täydennettyä salmiakki,. ruisleipä ja mämmivarastot ennen matkustustaukoa :D
Saavun kentälle bussilla, ja näen että juna-asemalla on kuin onkin hissit.. Noh, parempi pelata varman päälle. Laukku pääsee hihnalle ja itse pääsen kirjoittelemaan sähköposteja portin luo. Koneeseen mennessä suljen taktisesti takin eikä kukaan kysele tällä kertaa, että monennellakos kuulla sitä ollaan. Kun kone on lastattu, huomataan että johonkin sensoriin on lentänyt lintu, ja sensorin sisuksia kaivellaan puolisen tuntia linnun kappaleiden varalta. Siinä odotellessa tulee kyllä mieleen, että onkohan tässä reissaamisessa nyt mitään järkeä - voisihan sitä kotonakin sunnuntaita viettää. Noh, linnun kappaleita ei löydy ja haaveet rauhallisesta kotisunnuntaista häviävät Bodenseen kadotessa horisonttiin. Frankkulassa vaihto on viivästymisestä johtuen vähän tiukka, ja portti on tietysti toisella puolella terminaalia. Ehdin kuitenkin koneeseen, ja pääsen illaksi Helsinkiin ja kaverille.
Maanantaina selviää, että molemmat kollegat joiden kanssa Suomen kierrosta piti tehdä, ovat sairaana. Valmistelen siis paniikissa seuraavien päivien palavereita yksin ja koitan saada sängyn pohjalla olevilta kollegoilta kommentteja että mistäs heidän osuuksissaan oli tarkoitus puhua. Viikon palaverit ovat tällä kertaa kaikki pääkaupunkiseudulla, ja päädyn majailemaan kaverin nurkissa koko viikon nauttien hyvästä seurasta ja kotiruoasta. Saan onnettomien sattumusten seurauksena palaverien väleihin sen verran tilaa, että ehdin suurinpiirtein katsoa etukäteen ketä piti tavata ja mistä puhua. Väsymystä ei oikein ehdi ajatella kun on niin hötäkkää, mutta eipä tuo maha kamalan kipeä olekaan. Torstaina siirryn Tampereen seudulle viimeiseen palaveriin.
Toinen kaveri heittää minut aamulla Hervantaan matkalaukun kanssa odottelemaan palaveria. Autossa sanon vielä hänelle, että tällä kertaa kyllä todellakin otan taksin, en lähde viimeisillään raskaana harhailemaan pitkin Hervantaa ison matkalaukun kanssa. Ja kuinkas sitten kävikään...
Aikaa on hyvin, ja alkaa tuntua että olisihan se aamulenkki poikaa.. Löydän siis itseni puolijuoksussa matkalla kohti palaveria roudaamassa matkalaukkua ylämäkeen pehmeitä lumisia jalkakäytäviä pitkin Hervannan peräkylillä. Tyypillistä. Noh, palaveri menee hyvin ja asiakas on tyytyväinen (ja minä sain liikuntaa), eli matka jatkuu kohti keskustaa.
Viikonlopun konferenssi (tottakai nyt viikon palaveriputken jälkeen viikonlopuksi jatketaan kouluttautumaan, raskaana eli ei!) on kylpylässä ja lähtiessä kokeilin moniko bikinikasan yläosista mahtuvat päälle. Vastaus? Ei yksikään. Koitan siis tehdä pikashoppailua keskustassa, jotta pääsisin kylpemään, mutta näköjään vauvatissejä ei ole määrä tunkea bikineihin. Ainakaan kohtuuhintaisiin sellaisiin. En ole valmis investoimaan väliaikaistisseihin maltaita, eli kävelen sinnikkäästi halppisketjusta toiseen. Lopulta muistan, että Sokoksella on nykyään Marks&Spencer, jossa viimein tärppää ja pääsen biksujen kanssa ulos juuri kun seuraava kaveri soittaa, että kyyti olisi valmis lähtemään kohti poreita.
Hyvästä koulutustarjonnasta huolimatta aamun matkalaukkujuoksun ja hektisen shoppailukierroksen jälkeen maha tuntuu siltä, että nyt EI istuta epämukavalla penkillä kahta tuntia. Siirryn siis uusien biksujen kanssa poreisiin. Tosin poreet eivät ole vanhahtavassa kylpylässä kovinkaan rentouttavia, eli sen jälkeen kun vauvaa on sheikattu hetki hierontalaitteissa ja keitetty saunassa, päädyn sänkyyn hetkiseksi.
Seuraava ohjelmanumero onkin ystävien järjestämät ihanat vauvakutsut <3 JC-mäisesti näihin kuuluu skumppaa ja minulle kuusenkerkkäjuomaa, sekä kakkua ja höpöttelyä.
Tulojuhlaan siirrytään suoraan kutsuilta, ja jaksan sambailla vauvamahan kanssa korkkareissa about puolilleöin. Pidempäänkin jaksaisi, mutta se voi syödä energiat seuraavalta päivältä, eli päädyn siirtymään ennemmin sänkyyn. Seuraavana aamuna herään tietysti seiskalta, ja kasin jälkeen lähden katselemaan löytyisikö aamupalalta ketään muita arkirytmin orjia. Istun puolitoista tuntia höpöttelemässä ihmisten kanssa aamupalalla, ja sitten suuntaan päivän koulutuksiin. Gaalan jätän tällä kertaa välistä, ja saan kyydin Helsinkiin jossa kaadun veljen sohvalle loppuillaksi.
Seuraavana päivänä käydään veljen koiran kanssa ihmettelemässä jäätynyttä merta, ja suuntaan kentälle hyvissä ajoin. Saapuva kone on jälleen vähän myöhässä. Hyvällä huumorintajulla varustettu perämies käy kuuluttamassa matkustajille, että hän on lyönyt koneen kapteenin kanssa vetoa, onnistuuko hän lastaamaan konetta viidessätoista minuutissa, sekä motivoi ihmisiä ripeään siirtymiseen sekä ottamaan takit pois päältä jo etukäteen sekä istumaan suoraan paikalleen. Kun kone on lastattu ja lähdemme rullailemaan, pysähdymme jonkin ajan päästä keskelle kulkuväylää, ja jonkin ajan kuluttua samainen perämies ottaa taas mikin käteen. Saimme kuulemma koneen lastattua 14 minuuttiin, joka on ennätys tälle konetyypille (mistä tietysti isot kiitokset), mutta nyt koneessa on sairastapaus ja joudumme menemään parkkiin odottelemaan ambulanssia (mistä pahoittelut). Ambulanssin tulo kestää varmaan 15 min, ja tunteroinen on vierähtänyt kun sairastuneen laukut on purettu ja kone alkaa olla valmiina uuteen yritykseen. Edessäni olevasta penkistä nousee nainen ylös, ja käytävälle päästyään kaatuu suorilta jaloilta lattialle. Että näin.
Ei muuta kuin seuraava ambulanssi paikalle, laukkujen lastaus ulos ruumasta ja uusi lähtöyritys. Seuraava kuulutus kuuluu: "Kuten olette huomanneet, olemme nyt saaneet molemmat sairastapaukset ulos koneesta, laukut on lastattu ulos, lähtövalmistelut on tehty ja olemme valmiita lähtemään (toivottavasti kellään muulla ei ole paha olo?). Ambulanssimiehistön jäljeltä koneessa on kuitenkin vielä kiinni portaat. Kuski, joka portaat kiinnitti, on lähtenyt työpäivän päättymisen jälkeen kotiin, ja ystävällinen mies johon saimme yhteyden kentällä, ei omista ajokorttia portaiden pois ajamiseen. Odottelemme siis nyt jotakuta, jolla olisi kortti ajamaan portaat pois.." Matkustamo puhkeaa tässä vaiheessa nauruun. Noh, hyvä että käsivällisyyttä riittää. Olen jo tässä vaiheessa missannut oman jatkolennon Frankkulasta, ja kyselen lentoemolta voinko varata jostain lippua iltakoneeseen, jossa vapaita paikkoja netin mukaan on jäljellä tasan yksi. Ei kuulemma voi, joten elämme jännityksessä.
Viimein löytyy portaiden pois ajaja, ja pääsemme ongelmitta Frankfurttiin. Viimeinen pienehkö hidaste kuulutetaan vielä lopuksi: "Hyvät matkustajat, kuten huomaatte olemme viimein saapuneet onnellisesti Frankfurttiin. Jostain syystä heillä ei ollut tietoa tulostamme, joten portissa johon meidän oli tarkoitus ajaa, seisoo vielä toinen lentokone. Odotamme, että kone saadaan siirrettyä pois, jotta pääsette ulos koneesta." Frankfurt on myös kaaoksessa lumisateen takia ja itse asiassa Friedrichshafenin lento lähtee samalla minuutilla kuin viimein pääsemme ulos.
Välissä olen kuitenkin automaattisesti saanut lipun iltakoneeseen sähköpostilla, eli siirryn rennosti kohti ravintolaa ja etsimään seuraavaa kirjakauppaa. Hyvä että lippu tuli, palvelutiskin jatkuu nimittäin jo satoja metrejä ja jonotellessa olisi varmasti iskenyt huono olo. Lopulta iltakone lähtee kuin lähteekin aikataulussa ja ilman ongelmia, ja päädyn noin kymmeneltä kotiin.
Kiva reissu kaiken kaikkiaan ja hyvin jaksoin, eli ei raskausrajoituksia matkusteluun tai töihin tästäkään eteenpäin!
Saavun kentälle bussilla, ja näen että juna-asemalla on kuin onkin hissit.. Noh, parempi pelata varman päälle. Laukku pääsee hihnalle ja itse pääsen kirjoittelemaan sähköposteja portin luo. Koneeseen mennessä suljen taktisesti takin eikä kukaan kysele tällä kertaa, että monennellakos kuulla sitä ollaan. Kun kone on lastattu, huomataan että johonkin sensoriin on lentänyt lintu, ja sensorin sisuksia kaivellaan puolisen tuntia linnun kappaleiden varalta. Siinä odotellessa tulee kyllä mieleen, että onkohan tässä reissaamisessa nyt mitään järkeä - voisihan sitä kotonakin sunnuntaita viettää. Noh, linnun kappaleita ei löydy ja haaveet rauhallisesta kotisunnuntaista häviävät Bodenseen kadotessa horisonttiin. Frankkulassa vaihto on viivästymisestä johtuen vähän tiukka, ja portti on tietysti toisella puolella terminaalia. Ehdin kuitenkin koneeseen, ja pääsen illaksi Helsinkiin ja kaverille.
Maanantaina selviää, että molemmat kollegat joiden kanssa Suomen kierrosta piti tehdä, ovat sairaana. Valmistelen siis paniikissa seuraavien päivien palavereita yksin ja koitan saada sängyn pohjalla olevilta kollegoilta kommentteja että mistäs heidän osuuksissaan oli tarkoitus puhua. Viikon palaverit ovat tällä kertaa kaikki pääkaupunkiseudulla, ja päädyn majailemaan kaverin nurkissa koko viikon nauttien hyvästä seurasta ja kotiruoasta. Saan onnettomien sattumusten seurauksena palaverien väleihin sen verran tilaa, että ehdin suurinpiirtein katsoa etukäteen ketä piti tavata ja mistä puhua. Väsymystä ei oikein ehdi ajatella kun on niin hötäkkää, mutta eipä tuo maha kamalan kipeä olekaan. Torstaina siirryn Tampereen seudulle viimeiseen palaveriin.
Toinen kaveri heittää minut aamulla Hervantaan matkalaukun kanssa odottelemaan palaveria. Autossa sanon vielä hänelle, että tällä kertaa kyllä todellakin otan taksin, en lähde viimeisillään raskaana harhailemaan pitkin Hervantaa ison matkalaukun kanssa. Ja kuinkas sitten kävikään...
Aikaa on hyvin, ja alkaa tuntua että olisihan se aamulenkki poikaa.. Löydän siis itseni puolijuoksussa matkalla kohti palaveria roudaamassa matkalaukkua ylämäkeen pehmeitä lumisia jalkakäytäviä pitkin Hervannan peräkylillä. Tyypillistä. Noh, palaveri menee hyvin ja asiakas on tyytyväinen (ja minä sain liikuntaa), eli matka jatkuu kohti keskustaa.
Viikonlopun konferenssi (tottakai nyt viikon palaveriputken jälkeen viikonlopuksi jatketaan kouluttautumaan, raskaana eli ei!) on kylpylässä ja lähtiessä kokeilin moniko bikinikasan yläosista mahtuvat päälle. Vastaus? Ei yksikään. Koitan siis tehdä pikashoppailua keskustassa, jotta pääsisin kylpemään, mutta näköjään vauvatissejä ei ole määrä tunkea bikineihin. Ainakaan kohtuuhintaisiin sellaisiin. En ole valmis investoimaan väliaikaistisseihin maltaita, eli kävelen sinnikkäästi halppisketjusta toiseen. Lopulta muistan, että Sokoksella on nykyään Marks&Spencer, jossa viimein tärppää ja pääsen biksujen kanssa ulos juuri kun seuraava kaveri soittaa, että kyyti olisi valmis lähtemään kohti poreita.
Hyvästä koulutustarjonnasta huolimatta aamun matkalaukkujuoksun ja hektisen shoppailukierroksen jälkeen maha tuntuu siltä, että nyt EI istuta epämukavalla penkillä kahta tuntia. Siirryn siis uusien biksujen kanssa poreisiin. Tosin poreet eivät ole vanhahtavassa kylpylässä kovinkaan rentouttavia, eli sen jälkeen kun vauvaa on sheikattu hetki hierontalaitteissa ja keitetty saunassa, päädyn sänkyyn hetkiseksi.
Seuraava ohjelmanumero onkin ystävien järjestämät ihanat vauvakutsut <3 JC-mäisesti näihin kuuluu skumppaa ja minulle kuusenkerkkäjuomaa, sekä kakkua ja höpöttelyä.
Tulojuhlaan siirrytään suoraan kutsuilta, ja jaksan sambailla vauvamahan kanssa korkkareissa about puolilleöin. Pidempäänkin jaksaisi, mutta se voi syödä energiat seuraavalta päivältä, eli päädyn siirtymään ennemmin sänkyyn. Seuraavana aamuna herään tietysti seiskalta, ja kasin jälkeen lähden katselemaan löytyisikö aamupalalta ketään muita arkirytmin orjia. Istun puolitoista tuntia höpöttelemässä ihmisten kanssa aamupalalla, ja sitten suuntaan päivän koulutuksiin. Gaalan jätän tällä kertaa välistä, ja saan kyydin Helsinkiin jossa kaadun veljen sohvalle loppuillaksi.
Seuraavana päivänä käydään veljen koiran kanssa ihmettelemässä jäätynyttä merta, ja suuntaan kentälle hyvissä ajoin. Saapuva kone on jälleen vähän myöhässä. Hyvällä huumorintajulla varustettu perämies käy kuuluttamassa matkustajille, että hän on lyönyt koneen kapteenin kanssa vetoa, onnistuuko hän lastaamaan konetta viidessätoista minuutissa, sekä motivoi ihmisiä ripeään siirtymiseen sekä ottamaan takit pois päältä jo etukäteen sekä istumaan suoraan paikalleen. Kun kone on lastattu ja lähdemme rullailemaan, pysähdymme jonkin ajan päästä keskelle kulkuväylää, ja jonkin ajan kuluttua samainen perämies ottaa taas mikin käteen. Saimme kuulemma koneen lastattua 14 minuuttiin, joka on ennätys tälle konetyypille (mistä tietysti isot kiitokset), mutta nyt koneessa on sairastapaus ja joudumme menemään parkkiin odottelemaan ambulanssia (mistä pahoittelut). Ambulanssin tulo kestää varmaan 15 min, ja tunteroinen on vierähtänyt kun sairastuneen laukut on purettu ja kone alkaa olla valmiina uuteen yritykseen. Edessäni olevasta penkistä nousee nainen ylös, ja käytävälle päästyään kaatuu suorilta jaloilta lattialle. Että näin.
Ei muuta kuin seuraava ambulanssi paikalle, laukkujen lastaus ulos ruumasta ja uusi lähtöyritys. Seuraava kuulutus kuuluu: "Kuten olette huomanneet, olemme nyt saaneet molemmat sairastapaukset ulos koneesta, laukut on lastattu ulos, lähtövalmistelut on tehty ja olemme valmiita lähtemään (toivottavasti kellään muulla ei ole paha olo?). Ambulanssimiehistön jäljeltä koneessa on kuitenkin vielä kiinni portaat. Kuski, joka portaat kiinnitti, on lähtenyt työpäivän päättymisen jälkeen kotiin, ja ystävällinen mies johon saimme yhteyden kentällä, ei omista ajokorttia portaiden pois ajamiseen. Odottelemme siis nyt jotakuta, jolla olisi kortti ajamaan portaat pois.." Matkustamo puhkeaa tässä vaiheessa nauruun. Noh, hyvä että käsivällisyyttä riittää. Olen jo tässä vaiheessa missannut oman jatkolennon Frankkulasta, ja kyselen lentoemolta voinko varata jostain lippua iltakoneeseen, jossa vapaita paikkoja netin mukaan on jäljellä tasan yksi. Ei kuulemma voi, joten elämme jännityksessä.
Viimein löytyy portaiden pois ajaja, ja pääsemme ongelmitta Frankfurttiin. Viimeinen pienehkö hidaste kuulutetaan vielä lopuksi: "Hyvät matkustajat, kuten huomaatte olemme viimein saapuneet onnellisesti Frankfurttiin. Jostain syystä heillä ei ollut tietoa tulostamme, joten portissa johon meidän oli tarkoitus ajaa, seisoo vielä toinen lentokone. Odotamme, että kone saadaan siirrettyä pois, jotta pääsette ulos koneesta." Frankfurt on myös kaaoksessa lumisateen takia ja itse asiassa Friedrichshafenin lento lähtee samalla minuutilla kuin viimein pääsemme ulos.
Välissä olen kuitenkin automaattisesti saanut lipun iltakoneeseen sähköpostilla, eli siirryn rennosti kohti ravintolaa ja etsimään seuraavaa kirjakauppaa. Hyvä että lippu tuli, palvelutiskin jatkuu nimittäin jo satoja metrejä ja jonotellessa olisi varmasti iskenyt huono olo. Lopulta iltakone lähtee kuin lähteekin aikataulussa ja ilman ongelmia, ja päädyn noin kymmeneltä kotiin.
Kiva reissu kaiken kaikkiaan ja hyvin jaksoin, eli ei raskausrajoituksia matkusteluun tai töihin tästäkään eteenpäin!
tiistai 27. maaliskuuta 2018
Osa 34 - Ruokaa, liikuntaa ja unta
Seurailin vähän aktiivisuusrannekkeen tilastoja.Oma ykköstavoite tälle hankinnalle oli välttää istumatyöläisen perisynti, eli nostaa peffa penkistä riittävän usein ranteessa värisevän muistuttimen avulla. Noh, epäaktiivisuusleimoja näyttää silti kertyneen koko viime vuodelta noin 40 kuukaudessa, mutta ainakin itsellä on olo että hälytyksestä olen useimmiten lähtenyt käymään kävelykierroksella. Toissijainen tavoite oli seurata unta. En itse ole kokenut ongelmaksi, että tarvin 8,5-9h unta yössä toimiakseni jotakuinkin normaaliteholla, mutta muutama ystävä on ihmetellyt, että eikös aikuisen nyt pitäisi vähemmälläkin pärjätä. Ehkä sykemittari osaisi kertoa nukunko osan aikaa jotenkin huonosti, ja pystynkö esim. liikunnalla tai ruoalla vaikuttamaan unen laatuun ja vähentämään kokonaisaikaa.
Jos tsekkaa viime vuoden tilastoja, päivittäisestä aktiivisuustavoitteesta (istumatyö, kohtuullisen aktiivinen liikkuja) on saavutettu keskimäärin 83% kuukausitasolla, ja uniaika vaihtelee 8:30-8:50 tunnin välillä sisältäen rauhallista uniaikaa 7:30-7:50h. No, eihän pelkästään liikkumista mittaava ranneke tilastoi hereilläolojaksoja jos makaan paikallaan, mutta ehkä tämä on suuntaa-antava.
Tämän vuoden tammikuun alku on vielä vedetty vielä 100% teholla, ja sen jälkeen aktiivisuus tippuu reiluun kuuteenkymmeneen prosenttiin ja uniaika puolella tunnilla alaspäin. Liikunta on siirtynyt lenkkeilyyn ja satunnaiseen joogaan, sekä tietysti perjantain mammajoogaan, jonka liikunnallinen anti oli yllättävän hyvä odotuksiin verrattuna joten jatkan sitä edelleen. Käveltyä tulee n. 40-60 min kerrallaan niinä päivinä, kun olo ei ole turhan väsynyt. Odotuksiin verrattuna liikunta on yllättävän helppoa, ja jos ei ole pahemmin supistuksia, pystyn käppäilemään ihan normitahtia. Mutta en kyllä silti ole pitkään pitkään aikaan liikkunut näin vähää, joskus pitkän työpäivän jälkeen ei vaan millään jaksa lähteä ulos ja välillä supistelee niin, että kävely ei tunnu hyvältä idealta.
Rauhallista unta saan edelleen Polarin mielestä 7-7:30h yössä, tosin epäilyksenäni on että mittari ei rekisteröi valvontajaksoja luotettavasti, koska kun herään vauvan potkimiseen en nouse ylös sängystä. Passiivisuusleimojen määrä on tippunut yllättäen vain kymmenellä, vaikka itsestä tuntuu että jatkuvasti pitää nousta ylös. Tällä hetkellä istuminen työtuolilla alkaa olla kokonaan mahdotonta, ja seisoskelen tai istun jumppapallon päällä ollessani työhuoneessa - tai makoilen sohvalla kone mahan ja jalkojen väliin tuettuna :D
Sänkyyn oli pakko ostaa paksu petari, kun muutenkin jo oireilleet olkapäät eivät kestäneet lisäpainoa. Partneri valittelee, että luultavasti joku yö ylipehmeä sänky on syönyt hänet, mutta toistaiseksi Ikean reilunpaksuinen memory foam on ainakin parantanut minun olkapäävaivat ja joka aamu se partnerikin on patjan sisältä ylös noussut :D Lisäapuna nukkumisessa on pari paksua tyynyä jalkojen välissä. Monet valittelevat useammista yöllisistä vessareissuista raskausaikana, mutta omalla seurapiirirakolla nukun kyllä useimmiten yön läpeensä, kunhan muistan olla illalla juomatta liikaa.
Ruokaa olen syönyt tämän kuun alkuun asti mielestäni aika normaaleja määriä plus ehkä yhden ylimääräisen välipalan päivässä. Mitään varsinaisia himoja ei ole ollut, mitä nyt kasviksia ja hedelmiä tulee ikävä, ellei niitä saa muutamaan päivään. Viimeisen kuukauden aikana ruokahalu on kasvanut aika huimasti, ja syön aiemmasta poiketen pari lämmintä ateriaa päivässä. Tämä kertonee, että vauva alkaa jo polttaa kaloreita sen verran, että niitä pitää myös lapata sisään vähän tiheämpää vauhtia. Oma ja vauvan painonkehitys seuraavat normikäyrää täsmälleen keskellä ja vauva on muutenkin niin keskiverto kuin olla ja voi. Gyne naureskeli, että kaikki aina haluaa lapsensa olevan erityinen mutta tässä tapauksessa keskiverto on kyllä parasta mitä voi olla!
Jos tsekkaa viime vuoden tilastoja, päivittäisestä aktiivisuustavoitteesta (istumatyö, kohtuullisen aktiivinen liikkuja) on saavutettu keskimäärin 83% kuukausitasolla, ja uniaika vaihtelee 8:30-8:50 tunnin välillä sisältäen rauhallista uniaikaa 7:30-7:50h. No, eihän pelkästään liikkumista mittaava ranneke tilastoi hereilläolojaksoja jos makaan paikallaan, mutta ehkä tämä on suuntaa-antava.
Tämän vuoden tammikuun alku on vielä vedetty vielä 100% teholla, ja sen jälkeen aktiivisuus tippuu reiluun kuuteenkymmeneen prosenttiin ja uniaika puolella tunnilla alaspäin. Liikunta on siirtynyt lenkkeilyyn ja satunnaiseen joogaan, sekä tietysti perjantain mammajoogaan, jonka liikunnallinen anti oli yllättävän hyvä odotuksiin verrattuna joten jatkan sitä edelleen. Käveltyä tulee n. 40-60 min kerrallaan niinä päivinä, kun olo ei ole turhan väsynyt. Odotuksiin verrattuna liikunta on yllättävän helppoa, ja jos ei ole pahemmin supistuksia, pystyn käppäilemään ihan normitahtia. Mutta en kyllä silti ole pitkään pitkään aikaan liikkunut näin vähää, joskus pitkän työpäivän jälkeen ei vaan millään jaksa lähteä ulos ja välillä supistelee niin, että kävely ei tunnu hyvältä idealta.
Rauhallista unta saan edelleen Polarin mielestä 7-7:30h yössä, tosin epäilyksenäni on että mittari ei rekisteröi valvontajaksoja luotettavasti, koska kun herään vauvan potkimiseen en nouse ylös sängystä. Passiivisuusleimojen määrä on tippunut yllättäen vain kymmenellä, vaikka itsestä tuntuu että jatkuvasti pitää nousta ylös. Tällä hetkellä istuminen työtuolilla alkaa olla kokonaan mahdotonta, ja seisoskelen tai istun jumppapallon päällä ollessani työhuoneessa - tai makoilen sohvalla kone mahan ja jalkojen väliin tuettuna :D
Sänkyyn oli pakko ostaa paksu petari, kun muutenkin jo oireilleet olkapäät eivät kestäneet lisäpainoa. Partneri valittelee, että luultavasti joku yö ylipehmeä sänky on syönyt hänet, mutta toistaiseksi Ikean reilunpaksuinen memory foam on ainakin parantanut minun olkapäävaivat ja joka aamu se partnerikin on patjan sisältä ylös noussut :D Lisäapuna nukkumisessa on pari paksua tyynyä jalkojen välissä. Monet valittelevat useammista yöllisistä vessareissuista raskausaikana, mutta omalla seurapiirirakolla nukun kyllä useimmiten yön läpeensä, kunhan muistan olla illalla juomatta liikaa.
Ruokaa olen syönyt tämän kuun alkuun asti mielestäni aika normaaleja määriä plus ehkä yhden ylimääräisen välipalan päivässä. Mitään varsinaisia himoja ei ole ollut, mitä nyt kasviksia ja hedelmiä tulee ikävä, ellei niitä saa muutamaan päivään. Viimeisen kuukauden aikana ruokahalu on kasvanut aika huimasti, ja syön aiemmasta poiketen pari lämmintä ateriaa päivässä. Tämä kertonee, että vauva alkaa jo polttaa kaloreita sen verran, että niitä pitää myös lapata sisään vähän tiheämpää vauhtia. Oma ja vauvan painonkehitys seuraavat normikäyrää täsmälleen keskellä ja vauva on muutenkin niin keskiverto kuin olla ja voi. Gyne naureskeli, että kaikki aina haluaa lapsensa olevan erityinen mutta tässä tapauksessa keskiverto on kyllä parasta mitä voi olla!
tiistai 20. maaliskuuta 2018
Osa 33 - Vauvakaman hankintaa ja flunssailua
Äitiyspakkauksen ja synnytysvalmennuksen myötä vauva alkaa tulla vähän konkreettisemmaksi, eli alamme haalia vauvakamaa. Tähän mennessähän ostettuna oli tasan pyörän peräkärry, josta siitäkin puuttuu vielä pienen vauvan riippumatto (tämä lähinnä siksi, että partneri tykkää pyöristä..)
Löydämme lähikylästä auton turvaistuimen, jonka saa kiinni rattaisiin. Tällaista on etsitty, eli tartumme Ebay Kleinanzeigen (saksan tori.fi) ilmoon ja ajelemme katsomaan. Selviää, että pakettiin kuuluu itse asiassa kaikki muu, paitsi itse se turva-istuin, mitä tulimme hakemaan. Eli siis rattaat, joihin saa kiinni Maxi Cosi -turvaistuimen, samoihin rattaisiin kiinnitettävän vauvan kopan sekä isomman lapsen istumarattaan. Kaupan päälle tulisi vielä syöttötuoliin kiinnitettävä adapteri, jolla autonistuimen saa kiinni syöttötuoliin, ja pari turvaistuimen kanssa yhteensopivaa makuupussia. Päädymme ottamaan paketin mukaan, sillä Maxi Cosi -turvaistuimia on joka paikka pullollaan, mutta näitä vaunuja joihin sen saa kiinni ei ole lähialueilla näkynyt. Lisäksi luotamme paketin jälleenmyyntiarvoon, kunto on nimittäin (vielä) uutta vastaava. Taidamme maksaa setistä noin 220e, ja parnerin vanhempien lapsivarustelun avustusraha on tätä myöten käytetty loppuun.
Seuraavana päivänä ajelemme sitten hakemaan turvaistuinta. Autoon nostamisessa pitää vähän kikkailla, sillä Volvon kaksiovista avoautoa ei ole jostain syystä suunniteltu lapsiperheet mielessä. Saa nähdä miten pitkään pinna pitää, mutta toisaalta juna on yleensä muutenkin meidän valinta pitkän matkan matkailuun ja lähireissut teemme pyörällä. Samalta reissulta lähtee mukaan pienen vauvan kylpytuki, rintapumppu tilpehööreineen ja höyrydesinfiointilaite, joista taidamme maksaa pakettina 100e.
Viikolla olen niin puhki, että jaksan vasta keskiviikkona vääntäytyä lenkille. Partneri alkaa yskiä ja niiskuttaa torstaina. Itse suljen koneen perjantaina klo. 16 ja siirryn sänkyyn, josta lauantain nukkumisen jälkeen nousen kunnolla vasta sunnuntai-aamuna. Tällöin olo on onneksi hyvä ja nuhakin tiessään. Ajelemme sunnuntaina toiseen puoli-suomalaisperheeseen katsomaan vielä puuttuvaa beibikrääsää. Mennessä poimimme kestovaippapaketin mukaan hintaan 50e. Suomalais-italialaisessa perheessä seuraamme mielenkiinnolla kolmea kieltä puhuvaa poikakolmikkoa, joista vanhin näyttää ymmärtävän myös englantia. Kiitollista huomata, että kolmikielisyys näyttää toimivan teorian lisäksi myös käytännössä. Mukaan tarttuu ison vaatekassin lisäksi kantoliina, imetystyyny, ja tärkeimpänä vauvan sänky, hoitopöytä ja amme, yhteishintaan 120e. Nyt pitäisi siis olla oikeastaan kaikki hankinnat tehtynä, tähän mennessä kokonaisbudjetilla n. 1 100 e. Halvemmallakin olisi varmasti päässyt, mutta toisaalta osa kamasta (kuten kärryt, turvaistuimet jne.) ovat niin hyväkuntoisia, että saamme ne luultavasti lähes samaan hintaan myytyä eteenpäin. Toki ilman kallista pyörän kärryä ja Maxi Cosi-ratashässäköitä olisimme pärjänneet varmaan puolella rahasta. Toisaalta säästäminen ei ollut tässä se ykköslähtökohta, vaan hankkia laadukasta ja arkea helpottavaa kamaa, jonka saa kierrätettyä eteenpäin. Tähän mennessä mitään ei ole ostettu uutena, eli ei ole huonosti asiat.
Muutama juttu vielä puuttuu, kuten hoitopöydän päällinen, syöttötuoli (autokaukalon saa lisäosalla kiinni syöttötuoliin, eli se on sama ostaa heti), ja se polkupyöräkärryn riippumatto sekä muuta pikkuroinaa. Nämä saatamme syöttötuolia lukuunottamatta päätyä hankkimaan uutena, sillä onhan se Amazon toisaalta aika kiva kun kama saapuu kotiovelle :D
Löydämme lähikylästä auton turvaistuimen, jonka saa kiinni rattaisiin. Tällaista on etsitty, eli tartumme Ebay Kleinanzeigen (saksan tori.fi) ilmoon ja ajelemme katsomaan. Selviää, että pakettiin kuuluu itse asiassa kaikki muu, paitsi itse se turva-istuin, mitä tulimme hakemaan. Eli siis rattaat, joihin saa kiinni Maxi Cosi -turvaistuimen, samoihin rattaisiin kiinnitettävän vauvan kopan sekä isomman lapsen istumarattaan. Kaupan päälle tulisi vielä syöttötuoliin kiinnitettävä adapteri, jolla autonistuimen saa kiinni syöttötuoliin, ja pari turvaistuimen kanssa yhteensopivaa makuupussia. Päädymme ottamaan paketin mukaan, sillä Maxi Cosi -turvaistuimia on joka paikka pullollaan, mutta näitä vaunuja joihin sen saa kiinni ei ole lähialueilla näkynyt. Lisäksi luotamme paketin jälleenmyyntiarvoon, kunto on nimittäin (vielä) uutta vastaava. Taidamme maksaa setistä noin 220e, ja parnerin vanhempien lapsivarustelun avustusraha on tätä myöten käytetty loppuun.
Seuraavana päivänä ajelemme sitten hakemaan turvaistuinta. Autoon nostamisessa pitää vähän kikkailla, sillä Volvon kaksiovista avoautoa ei ole jostain syystä suunniteltu lapsiperheet mielessä. Saa nähdä miten pitkään pinna pitää, mutta toisaalta juna on yleensä muutenkin meidän valinta pitkän matkan matkailuun ja lähireissut teemme pyörällä. Samalta reissulta lähtee mukaan pienen vauvan kylpytuki, rintapumppu tilpehööreineen ja höyrydesinfiointilaite, joista taidamme maksaa pakettina 100e.
Viikolla olen niin puhki, että jaksan vasta keskiviikkona vääntäytyä lenkille. Partneri alkaa yskiä ja niiskuttaa torstaina. Itse suljen koneen perjantaina klo. 16 ja siirryn sänkyyn, josta lauantain nukkumisen jälkeen nousen kunnolla vasta sunnuntai-aamuna. Tällöin olo on onneksi hyvä ja nuhakin tiessään. Ajelemme sunnuntaina toiseen puoli-suomalaisperheeseen katsomaan vielä puuttuvaa beibikrääsää. Mennessä poimimme kestovaippapaketin mukaan hintaan 50e. Suomalais-italialaisessa perheessä seuraamme mielenkiinnolla kolmea kieltä puhuvaa poikakolmikkoa, joista vanhin näyttää ymmärtävän myös englantia. Kiitollista huomata, että kolmikielisyys näyttää toimivan teorian lisäksi myös käytännössä. Mukaan tarttuu ison vaatekassin lisäksi kantoliina, imetystyyny, ja tärkeimpänä vauvan sänky, hoitopöytä ja amme, yhteishintaan 120e. Nyt pitäisi siis olla oikeastaan kaikki hankinnat tehtynä, tähän mennessä kokonaisbudjetilla n. 1 100 e. Halvemmallakin olisi varmasti päässyt, mutta toisaalta osa kamasta (kuten kärryt, turvaistuimet jne.) ovat niin hyväkuntoisia, että saamme ne luultavasti lähes samaan hintaan myytyä eteenpäin. Toki ilman kallista pyörän kärryä ja Maxi Cosi-ratashässäköitä olisimme pärjänneet varmaan puolella rahasta. Toisaalta säästäminen ei ollut tässä se ykköslähtökohta, vaan hankkia laadukasta ja arkea helpottavaa kamaa, jonka saa kierrätettyä eteenpäin. Tähän mennessä mitään ei ole ostettu uutena, eli ei ole huonosti asiat.
Ostosreissun tuloksia
Muutama juttu vielä puuttuu, kuten hoitopöydän päällinen, syöttötuoli (autokaukalon saa lisäosalla kiinni syöttötuoliin, eli se on sama ostaa heti), ja se polkupyöräkärryn riippumatto sekä muuta pikkuroinaa. Nämä saatamme syöttötuolia lukuunottamatta päätyä hankkimaan uutena, sillä onhan se Amazon toisaalta aika kiva kun kama saapuu kotiovelle :D
perjantai 9. maaliskuuta 2018
Osa 32 - Valmennusta
Suomesta paluun jälkeisenä perjantaina alkaa synnytysvalmennus. Valmennuksia tarjoavat osa kätilöistä sekä sairaalat, ja kurssi maksetaan sairaskassasta. Normaalit valmennukset kestävät usampia viikkoja, ja tapaamisia on kerran viikossa muutama tunti kerrallaan. Koska sellaisen aloitus olisi pitänyt tehdä jo tammikuussa (ja olisin muutenkin reissujen takia missannut puolet kerroista), turvauduin sairaalan viikonlopun pikavalmennuskurssiin. Perjantaina kurssi kesti neljästä yhdeksään, ja lauantaina kympistä neljään.
Partnerin pomo oli myös paikalla seitsemän muun valmennettavan joukossa. Kurssia pitänyt kätilö oli ystävällinen ja vaikka suurin osa asiasta oli tuttua, oli ihan hauska seurailla keskustelua ja vaihtaa kuulumisia muiden samassa tilassa olevien kanssa. Välillä meinasi leuka tippua, kun huomasi miten vähän porukasta ymmärsi ihmisen ruumiintoiminnoista. Seksin harrastaminen raskausaikana näytti olevan osalle hillitön tabu, ja tästä mainitseminenkin oli täyttä hihittelyä. Sama reaktio seurasi kohdunkaulan avautumiseen, limatulppaan ja välilihan hierontaan liittyvää keskustelua (yksi oli sitä mieltä, että eihän hän sellaista voi tehdä kun partneri saattaa vaikka saada selville mitä hän touhuaa - mietin että kai sillä miehellä nyt jonkunlainen käsitys naisen anatomiasta on jos on lapsen saanut aikaan..). Sama porukka oli kuitenkin googlannut vaikka mitä ihmeellisyyksiä lisäravinteista, rokotteiden riskeistä ja synnytyksen aikaisista komplikaatioista, joita he sitten kyselivät ja open piti välillä pistää keskustelu poikki, että saatiin edes perusasiat käytyä läpi.
Perjantai oli suunnattu vain naisille, ja lauantaina tukihenkilöt (eli aviomiehet, paitsi meidän tapauksessa) tulivat mukaan. Lauantaina käytiin läpi pääasiassa synnytys, eli milloin pitää lähteä sairaalaan, mitä synnytyksessä tapahtuu ja miten siitä toivutaan, sekä jotain lapsen käsittelyyn ja imetykseen liittyviä perusjutttuja kuten nostamista, vaippaa, kantoliinaa ja imetysasentoja. Sairaalan varustelu ja hoitoperiaatteet yllättivät todella positiivisesti, olin nimittäin lukenut että jossain päässä Saksaa homma on vielä aika perinteistä. Täällä oli perätilasynnytykseen perehtynyt vastaava lääkäri, ja kaikki kätilöt pystyivät hoitamaan myös perätilan. Makuulla synnyttämistä ei missään nimessä suositeltu, ja käytössä oli joka suuntaan taipuvat ja säädettävät isot sängyt, jumppapallot, katosta roikkuvat tukiliinat ja synnytysjakkarat. Synnytyksen jälkeen lapsi annetaan suoraan ihokontaktiin viimeisten suositusten mukaisesti, ja muutenkin hoito seuraili kaikkia uusimpia suosituksia.
Hauskinta kurssilla oli sairaalasta saatava supistuscoktail, jota käytettiin ensimmäisenä keinona synnytyksen käynnistämiseen yliajalla. Reseptiin kuului mm. risiiniöljyä, aprikoosimehua, mantelijauhoa ja skumppaa. En kehdannut kysyä tutkimustodisteita kurssilla, joten googlailin kevyesti kotosalla. Lyhytanalyysi - pienissä tutkimuksissa jotain vaikutusta löydetti, tosin isommalla vertailuaineistolla vaikutus ei ole pätevä lääkeaineeksi, ja sivuoireena esiintyy usein huonovointisuutta (yllätys!).
Kaiken kaikkiaan olin todella tyytyväinen kurssin antiin, vaikka lauantaina alkoikin olla jo aikamoinen väsy viikon reissaamisesta ja perjantain kurssituksesta.
Partnerin pomo oli myös paikalla seitsemän muun valmennettavan joukossa. Kurssia pitänyt kätilö oli ystävällinen ja vaikka suurin osa asiasta oli tuttua, oli ihan hauska seurailla keskustelua ja vaihtaa kuulumisia muiden samassa tilassa olevien kanssa. Välillä meinasi leuka tippua, kun huomasi miten vähän porukasta ymmärsi ihmisen ruumiintoiminnoista. Seksin harrastaminen raskausaikana näytti olevan osalle hillitön tabu, ja tästä mainitseminenkin oli täyttä hihittelyä. Sama reaktio seurasi kohdunkaulan avautumiseen, limatulppaan ja välilihan hierontaan liittyvää keskustelua (yksi oli sitä mieltä, että eihän hän sellaista voi tehdä kun partneri saattaa vaikka saada selville mitä hän touhuaa - mietin että kai sillä miehellä nyt jonkunlainen käsitys naisen anatomiasta on jos on lapsen saanut aikaan..). Sama porukka oli kuitenkin googlannut vaikka mitä ihmeellisyyksiä lisäravinteista, rokotteiden riskeistä ja synnytyksen aikaisista komplikaatioista, joita he sitten kyselivät ja open piti välillä pistää keskustelu poikki, että saatiin edes perusasiat käytyä läpi.
Perjantai oli suunnattu vain naisille, ja lauantaina tukihenkilöt (eli aviomiehet, paitsi meidän tapauksessa) tulivat mukaan. Lauantaina käytiin läpi pääasiassa synnytys, eli milloin pitää lähteä sairaalaan, mitä synnytyksessä tapahtuu ja miten siitä toivutaan, sekä jotain lapsen käsittelyyn ja imetykseen liittyviä perusjutttuja kuten nostamista, vaippaa, kantoliinaa ja imetysasentoja. Sairaalan varustelu ja hoitoperiaatteet yllättivät todella positiivisesti, olin nimittäin lukenut että jossain päässä Saksaa homma on vielä aika perinteistä. Täällä oli perätilasynnytykseen perehtynyt vastaava lääkäri, ja kaikki kätilöt pystyivät hoitamaan myös perätilan. Makuulla synnyttämistä ei missään nimessä suositeltu, ja käytössä oli joka suuntaan taipuvat ja säädettävät isot sängyt, jumppapallot, katosta roikkuvat tukiliinat ja synnytysjakkarat. Synnytyksen jälkeen lapsi annetaan suoraan ihokontaktiin viimeisten suositusten mukaisesti, ja muutenkin hoito seuraili kaikkia uusimpia suosituksia.
Hauskinta kurssilla oli sairaalasta saatava supistuscoktail, jota käytettiin ensimmäisenä keinona synnytyksen käynnistämiseen yliajalla. Reseptiin kuului mm. risiiniöljyä, aprikoosimehua, mantelijauhoa ja skumppaa. En kehdannut kysyä tutkimustodisteita kurssilla, joten googlailin kevyesti kotosalla. Lyhytanalyysi - pienissä tutkimuksissa jotain vaikutusta löydetti, tosin isommalla vertailuaineistolla vaikutus ei ole pätevä lääkeaineeksi, ja sivuoireena esiintyy usein huonovointisuutta (yllätys!).
Kaiken kaikkiaan olin todella tyytyväinen kurssin antiin, vaikka lauantaina alkoikin olla jo aikamoinen väsy viikon reissaamisesta ja perjantain kurssituksesta.
sunnuntai 4. maaliskuuta 2018
Osa 31 - Parasta Suomesta
Tiistaille tulee yllätysreissu Suomeen. Myöhäisen lentojen varauksen takia vietän Frankfurtissa viitisen tuntia, mutta onneksi ilmaisen netin rajoitukset ovat poistuneet ja kentällä riittää ylihintaista kahvia sekä työpöytiä.
Tiistai-ilta ja yö menee seuraavan päivän palaveriin valmistautuessa. Keskiviikon hyvin menneen palaverin jälkeen väsyttikin sitten niin, että oksat pois.. Iltapäivän koitin muka työskennellä kylkiasennossa sängyllä ja hoitaa puheluita, mutta ei siitä kyllä tuottavaa päivää saanut enää millään.
Illasta olin vielä houkutellut kaverin kanssani EMMAan, Espoon modernin taiteen museoon, jossa tällä kertaa oli näytillä surrealismin huippunaista eli Meret Oppenheimia. Matkustimme siis kuin turistit ikään uudella Metrolla kohti Espoota (sen jälkeen kun kaveri oli hypännyt rautatieasemalla ulos ja taluttanut minut oikeaan suuntaan menevään metroon).
Läski Oppenheim-lintu
Ikonista turkispäällystettä 'a la Oppenheim
Sekava väsymystila sopii tietysti surrealismiin loistavasti, ja Oppenheim täytti kaikki odotukset. Illalla käytiin vielä parin muun kaverin kanssa pitsalla ja kivaa oli, mutta ysiltä olin kyllä jo niin puhki ettei auttanut kuin mennä nukkumaan. Lapsettomien miesten kanssa on kiva keskustella, sillä ei tarvitse mennä 'monesko viikko', 'missä asennossa ajattelit synnyttää, 'joo toi loppuaika on kyllä yhtä helvettiä' -keskusteluun vaan voi ihan rauhassa pysytellä ura/matkasuunnitelmat/prosessiteknis-taloudelliset aiheet turvallisuuskomiossa.
Seuraavana päivänä on vielä aamusta yksi palaveri, ja saavun illalla ysin maissa kotiin. Ja vastassa on ihana yllätys!
Maailman uskomattomimmat ystävät ovat keränneet meille kokonaisen äitiyspakkauksen ja laittaneet sen tulemaan postilla <3 Ei voi kuin itkeä onnen kyyneleitä vaikka kuinka rationaalinen muuten onkin (vai meneekö tää hormonien piikkiin?). Mutta kyllähän tässä perinteessä jotain hyvin koskettavaa on, varsinkin ensimmäisen lapsen kohdalla ja näin ulkosuomalaisena.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)