Suuri Neuvolavertailu Suomi vs. Saksa

Disclaimer:

Tämä vertailu on täysin yhden henkilön kokemuksiin perustuva ja sisältää 0 tuntia tieteellistä tutkimusta, mutta sitäkin enemmän muistiaukkoja, mahdollisia virheitä sekä täysin subjektiivisia mielipiteitä. Eli näin totuuden jälkeisellä aikakaudella, täydellistä tekstintuotantoa!

Suomen plussat:

1) Tukitoimia löytyy joka sormelle, ja neuvolantäti keskittyy paljon henkiseen hyvinvointiin, voimavaroihin ja riskien kartoittamiseen.

2) Puoliso otetaan huomioon ja puolison valmentaminen, riskikartoitus ja voimavarat kartoitetaan yhtä tarkasti kuin äidin. Tervetullut joka käynnille.

3) Neuvolatäti on teoriassa sama kuin muiden lasten hoidosta vastaava neuvolatäti, jolloin hoitosuhteen muodostuminen on teoriassa mahdollista. (Tosin tähän mennessä täti on ollut joka käynnillä eri, tämä plussa siis ainoastaan teoreettinen). Kaikki tätit ovat mukavia ja osaavat asiansa.

Saksan plussat:

1) Ensimmäinen käynti tapahtuu heti plussan jälkeen. Ensikäynti sisältää labrat, ultran, ruokavalioneuvonnan ja riskiarvion.

2) Kaikki käynnit, ultrat, ja labrat tapahtuvat kertakäynnillä omalla gynellä kerran kuukaudessa.

3) Yhteydenottopaikkoja on kaksi: Oma gyne ja sairaala.

Suomen miinukset:

1) Ensimmäinen neuvolakäynti tapahtuu niin myöhään, että jos harrastaisin mitään riskikäyttäytymistä niin vauva olisi jo menetetty. Tuntuu vähän hassulta puhua ruokavaliosta ja päihteiden käytöstä kun raskaus on jo kahdeksatta viikkoa menossa. Ensimmäinen ultra, mikä monelle lienee konkretisoi raskauden (ja ehkäpä ehkäisee riskikäytöstä?) on minulla niin myöhään, että kromosomitestejä ei enää voida tehdä.

2) Jokainen asiakasprosessin osa toimii varmasti itsenäisenäisenä osana optimaalisesti, mutta en usko kenenkään olleen kiinnostunut kokonais-asiakaskokemuksesta. Käyn siis neuvolassa kodin lähellä, mutta joka ikiseen labraan pitää ajaa keskustaan - siis etsiä parkkipaikka, maksaa parkkimaksu ja menettää 1-1,5 h työpäivästä. Ultra on vielä pahempi, sinne pitää ajaa keskussairaalaan ja maksaa vielä enemmän parkkimaksua. Makaan huonovointisena massalabran vessan lattialla ja mietin, että Saksan gynellä oli edes sänky sivuhuoneessa..

3) Lääkäriin pääsy on monimutkaista ja vaikeaa. Kysyn raskauteen liittyvästä vaivasta, joka on mahdollinen riski vauvalle. Neuvolalääkärille ei ole aikoja. Saan ohjeen soittaa terveyskeskuslääkäriaikaa, ja sopivat repliikit puheluun että saan vaivan kuulostamaan riittävän pahalta, jotta saan varmasti ajan. Ei tunnu kovin eettiseltä, en soita. Mainitsinko jo, että sain Saksan gyneltä reseptit samalla käynnillä suoraan käteen?

4) Jokaiselle asialle on oma yhteydenottotaho ja kaikki ajanvaraukset tehdään itse eri nettiosoitteiden ja puhelinnumeroiden takana itse. Labravarauksissa pitää itse muistaa millaista labraa on varaamassa ja millä raskausviikolla se pitikään tehdä.

Saksan miinukset:

1) Seurannan miellyttävyys riippuu täysin oman gynen persoonasta. Ensimmäinen tapaus on vanhakantainen pomottaja, jonka mielestä henkilökunta ja asiakkaat ovat lähinnä tiellä. Henkilökunnalle varsinkin pitää huutaa jokaisesta sekä todellisesta, että kuvitellusta virheestä. Seuraava gyne on leppoisa, asiantunteva ja ystävällinen herrasmies joka arvostaa ja ottaa aikaa sekä asiakkaille että henkilökunnalle.

2) Vaikka yksittäinen käynti gynellä ei välttämättä vie hirvittävästi aikaa, tulee välillä mieleen onko seuranta jo vähän liiankin tarkkaa. Sydänkäyrässä ja ultrassa maataan joka käynnillä kerran kuussa.

3) Henkiseen hyvinvointiin täytetään yksi lappu, ja sisällöstä ei ikinä keskustella.

4) Raskaus on ilmeisesti "naisten juttu" ja puolison mukaantulo pitää sopia aina etukäteen. Tavalliselle seurantakäynnille hänen ei oleteta osallistuvan, mutta rakenneultraan sain lisenssin.

Muita hämmennyksen aiheita

- Saksassa muistaakseni suositellaan raskauden aikana rooibos- ja yrttiteetä. Suomessa nämä ovat kiellettyjä. Juon flunssaan litrakaupalla rooibosta ennen kuin muistan, että eihän näin saanut Suomessa tehdä. Fail.

- Täysin henkilöstä riippuvat hoitolinjaukset, sekä Suomessa että Saksassa. Jos annan kahdelle samassa tehtävässä olevalle henkilölle saman tiedon, toimintaohje on eri. Testattu useissa tapauksissa.

Loppukaneetti - Naiset, teitä on huijattu!

Tai ainakin minua oli.

Oma ennakkokäsitys raskausajasta oli jokseenkin seuraavanlainen: Ensin oksennetaan vähintään kolme kuukautta (huonolla tuurilla koko raskausajan), sitten kärsitään selkäkivuista ja ihastellaan hyvin voivaa tukkaa, ja loput kolme kuukautta on vielä enemmän peestä kuin alun oksentelu. Silloin ei enää pysty liikkumaan mihinkään ja koko ajan olo on väsynyt, jalat ovat turvonneet, on nälkä muttei voi syödä koska mahaan ei mahdu juuri mitään ilman närästystä ja jatkuvasti lasketaan päiviä siihen, että taakasta pääsee eroon. Tähän tietysti liittyvät vielä kaikki ihanat kertomukset pakkolevosta, tunnemyrkyistä, huonosti nukutuista öistä kun vessaan pitää nousta joka viiden minuutin jälkeen ja vauva ei lopeta pallean potkimista jne. kauhutarinat. Tässä kärsimyskertomuksessa kaikki huipentuu ekstrakivuliaaseen synnytykseen, joka kestää ainakin 30h ja jonka jälkeen alakerta on niin ruvella, että normaalista seksielämästä tai tena ladyjen poisjätöstä voi enää vain haaveilla. Lisäksi narratiiviin ainakin meikäläisen päässä yhdistyy jokin kukkahattutäteily,jossa "kaikki on kuitenkin sen arvoista". Vauvan kasvua ja kehon muutoksia tarkastellaan päivittäin ja niistä halutaan toitottaa koko maailmalle koska se nyt vaan on ihanin asia maailmassa (muistaen silti mainita kaikista maailman vaivoista sivulauseessa).

En tällä kirjoituksella nyt mitenkään halua vähätellä niiden kokemuksia, joilla raskausaika on yhtä kärsimystä. Mutta en tajua, miten tämä narratiivi on päässyt meikäläisenkin standardikuvaksi raskausajasta, koska SE EI OLE TOTTA! Ainakaan minun kohdalla. Ja epäilen, että en ole ainut.

Alkuaika: Oksensin kerran, ja luulen että se johtui ihan mahataudista. Jos nyt jotain negatiivista pitää väkisellä kaivaa, olin tavallista väsyneempi muutaman viikon, mutta pystyin ottamaan päivätirsat joustavan työn takia eikä tämä minusta poikkea mitenkään "valvoin yöllä ja en saanut töissä mitään järkevää aikaan" tyyppisistä normaalin vireystilan muutoksista. Muuten en edes muistanut olevani jossain erikoistilassa ellei pieniä ruokavaliomuutoksia ota huomioon. Eikä niistäkään mitään suurempaa vaivaa ollut.

Keskiraskaus: En edelleenkään suurimmaksi osaksi muistanut olevani raskaana. Vauva alkoi potkia vk 18 lopussa, mutta eipä siitäkään mitään ongelmia ollut eikä se potkinut yöllä. Kun en juonut illalla paljoa, ei tarvinnut herätä vessaan. Liikuin normaalisti (okei, ei potkunyrkkeilytreenejä mutta salia, joogaa ja kävelyä - normaaliarkea). Ei tunnetilaheittelyitä. Ei kummallisia himoja. Ei ongelmaa matkustaa tai tehdä 10-12 h työpäiviä. Ei väsymystä. Normaalia arkea.

Loppuraskaus: Edelleen narratiivinen pettymys. Ei jalkojen turpoamista. Ei yhtään itkupotkuraivaria. Ei närästystä. Edelleen nukuin about 8 h yössä ja jos heräsin, pääsin nopeasti takaisin uneen. Edelleenkään ei tarvinnut herätä vessaan. Kävin lenkeillä. Kävin työmatkalla silloin kun juuri ja juuri sai vielä lentää ja hyvin jaksoin. Kävin neljän päivän roadtripilla muutama viikko ennen laskettua aikaa ilman ongelmia. Tein töitä vielä viikko ennen synnytystä ja jäin lomalle, koska niin kai kuuluu tehdä. En ollut kipeä, superväsynyt, turvoksissa, lopussa, turhautunut tai mitään muutakaan negatiivista. Ainoat elämää hankaloittavat asiat oli kenkien solmiminen, joka onnistui jos sai nostettua jalan tuolille, sekä sohvalta nousu ja sängyssä kääntyminen, jotka kestivät hieman tavallista kauemmin.

Synnytys: Kävin ennen synnytystä joogassa, laitoin ruokaa ja pesin pyykkiä. Supistukset olivat siedettäviä. Toki se tuntuu kun melonia tungetaan ulos jalkojen välistä, mutta paha päänsärky on kivuliaampi. Lisäksi on olemassa lääkkeitä. En itkenyt, huutanut, kironnut maailmaa tai päätöstä tehdä lasta kovien kipujen takia. Jopa partneri oli yllättynyt miten nopeasti koko homma meni, ja miten vähän tylsää sairaalassa oli synnytyksen aikana (oltiin varauduttu leffoilla ja kirjoilla). 9 h sairaalaan saapumisesta vauva oli ulkona, ja tätän aikaan sisältyi kahvittelu sairaalan ravintolassa.

Loppukadeetti: Kyllä, raskaus voi olla myös helppo. Älä usko kauhukertomuksia. Muu elämä jatkuu raskaudesta huolimatta ja siihen pystyy ottamaan osaa.

Synnytyskertomus

Limatulppa tulee pois torstaina, eli alan varoitella partneria että vauva saattaa tulla kohtapuoliin. Perjantaita vasten yöllä on muutamia kunnon supistuksia, yhteensä ehkä neljä. Ne ovat kuitenkin aika epäsäännöllisiä, ja alan supistuksen jälkeen aina uudestaan nukkumaan. Aamulla mietin, että mitähän tässä pitäisi tehdä, mutta olo on hyvä eikä supistuksia ole enää, joten lähden joogaan. Jooga menee hyvin ja jälkeenpäin olo on hyvä, tosin vähän väsynyt.

Mahatilanne ennen joogaa

Puolenpäivän jälkeen alkaa taas supistella. En ole ehtinyt laittaa ruokaa, joten kokkailen, pakkailen loppuja sairaalakamoja ja laitan kämppää valmiiksi samalla kun kirjailen supisteluaikoja ylös. Yhdeltä alkaa näyttää, että supparit tulevat aika säännöllisesti, joten laitan partnerille viestin, että koittaa selviytyä parin tunnin sisään kotiin. Syön ja soitan puolen tunnin päästä perään, että taitaakin olla vähän enemmän kiire, kun suppareita tulee jo kuuden minuutin välein.

Insinöörin supistuslaskuri

Jossain vaiheessa partneri ilmaantuu paikalle ja pakataan mukaan vielä vähän lisää ruokaa ja latureita. Automatkan aikana on onneksi vain yksi supistus, joka sattuu luojan kiitos suoralle katuosuudelle! Sairaalassa käppäilemme hitaasti yläkertaan ja pääsemme lopulta synnytyspolille neljän jälkeen. CTG:n jälkeen viideltä kohdunsuu on kolme senttiä auki. Tutkimukset ovat vähän viivästyneet, sillä jostain syystä minut on edellisen käynnin jälkeen siirretty sairaalan arkistoon aktiivisena pitämisen sijasta, eli kaikki järjestelmään kirjaukset pitää tehdä uudestaan. Supistukset ovat vielä siedettäviä, joten lähdetään käyttämään partneria syömässä sairaalan kahvilassa, että hän jaksaa yön yli. Seuraava tutkimus on vasta kahdeksalta, jolloin kohdunsuu on jo kahdeksan senttiä auki. 

Pikkuhiljaa supistukset alkavat ottaa vähän enemmän keskittymistä, joten kysyn ensimmäistä kertaa kipulääkettä. Neuvottelemme sopivasta ratkaisusta hoitajan kanssa, ja saan ensikokeiluna tipalla kipulääkettä. Tippaa ja CTG:ta varten pitää maata, ja supistusten ottaminen makuuasennossa ei ole enää varsinaisesti kivaa. Koko hässäkkä kestää varmaan tunnin, ja ysiltä kohdunsuu ei ole avautunut yhtään lisää ja supistukset harventuvat. Tässä vaiheessa pyydetään anestesialääkäri paikalle epiduraalia varten, sillä hoitajalla on fiilis että taidan tarvia oksitosiinia supistusten voimistamiseksi. Anestesialääkäri tuhisee takana, eikä meinaa millään saada neulaa luiden välistä. Lopuksi hän siirtyy seuraavaan nikamaväliin, ja sitten viimein onnistaa. Kipua ei oikeastaan epiduraalista tunnu, ainakaan verrattuna supistuksiin jotka nekin ovat yllättävän siedettäviä odotuksiin nähden. 

Epiduraali-episodi, tai PDA kuten hommaa täällä kutsutaan, kestää yhteensä taas varmaan 40 min. Tämän jälkeen jo hymyilyttää – taivaallinen olo kun supistukset tuntuvat vain pienenä paineena eikä tarvitse jännittää. Syökäisen vähän leipää ja juon lisää vettä, olo on aika hyvä ja partnerikin sanoo, että näytän aika eriltä kuin aiemmin. Tosin nyt ongelmana on, että supistukset harvenivat entisestään. Hoitaja laittoi oksitosiinia tippumaan, mutta vaikutus ei ole kovin toivottu. Epiduraalin ja oksitosiinin jälkeen vauvan pulssi laskee supistuksessa 80 bpm tuntumaan (normaali 120) ja vaikka se toipuu pulssin laskusta hyvin, ei tämä tietenkään ole hyvä merkki. Myöskään viimeinen 2cm avautuminen ei ole tapahtunut, eikä vauva edelleenkään ole kääntynyt ultran mukaan oikeaan asentoon ponnistusvaihetta varten. Tilannetta seuraillaan, ja lopulta puolen yön ja ylilääkärin neuvottelun jälkeen päädytään keisariin. Saan sairaalapaidan päälle, lisää nestettä ja epiduraalia selkään jätetyn kanyylin kautta sisään, ja sitten mennään.

Parnerikin saadaan vihreisiin sairaalavaatteisiin, minun ja mahan väliin lyödään verho, ja kymmenessä minuutissa vauva on ulkona. Operaatiosta en pientä paineen tunnetta lukuun ottamatta tunne mitään. Porukkaa on kuin pipoa ja homma vaikuttaa ammattitaitoiselta, tosin ilmeisesti leikkaava lääkäri olisi ennemmin nukkunut kuin tullut hätäsektioon, mutta pääasia että homma hoidetaan hyvin. Haavasta kalastettu vauva käy meille näytillä ja viedään pesulle ja testaukseen, ja partneri saa sen syliin siksi aikaa kun minua kursitaan kasaan. Olihan se aika jännä nähdä että mahasta löytyi oikeasti elävä pieni ihminen! Ensimmäiseltä minuutilta tulee 9 AGPAR-pistettä, ja seuraavalta jo täysi kymppi.

Olen jo aika sekaisin kaikista lääkkeistä, ja kun operoiva lääkäri käy selittämässä operaation kulusta, en ymmärrä enää mitään. Onneksi enemmän sairaalasaksaa puhuva ja vähemmän lääkitty partneri on paremmassa kunnossa, ja kertoo että ilmeisesti mitään suurempaa estettä vauvan kääntymiselle ei ollut. Istukka oli reunastaan vähän revennyt, joka ilmeisesti vaikutti vauvan ravinnon- ja hapensaantiin supistuksissa. Istukka oli kuulemma jo aika kalkkeutunut, joten oli hyvä aika vauvan tulla ulos. Heti kun päästään huoneeseen vauvan sai jo rinnalle, ja kymmenen minuutin makoilun jälkeen se alkaa jo hamuta tissille. Imetys onnistui hyvin, ja sen jälkeen minut kärrättiin osastolle partnerin kanniskellessa tavarat perässä.

Osastolla vauva ei tykkää rauhoittua. Nenän siivouksen ja muutaman muun kikan yrittämisen jälkeen se puklaa kertaalleen lapsivettä hoitajan olkapäälle, ja alkaa sitten nukkua tyytyväisenä niin kauan, kuin saa olla rintakehäni päällä. Viiden maissa pääsemme kaikki nukkumaan, tosin perhehuoneita ei ollut vapaana eli partneri joutuu vielä ajelemaan kotiin.

Kaiken kaikkiaan hyvä kokemus, keisariin joutuminenkaan ei harmittanut kun kaikki meni lopulta hyvin ja terve lapsi on ulkona. Avustava kätilö oli huippusympaattinen ja tukeva, ja auttoi oikean hengitystekniikan löytämisessä ja keskittymisessä. Käytin epiduraaliin asti TENS-laitetta, josta koin olevan superpaljon apua. Välillä supistusten alkaessa en kerennyt painaa boostia päälle (supistusasetus), ja huomasin että supistus tuntui vaikeammalta ilman TENS-apua. Ei todellakaan mikään turhake!

Nyt sitten vauva-arkeen tutustumaan!

Osa 40 - Mitä tällä lomalla pitää tehdä?

Ensimmäinen viikko lomaa alkaa kevyellä hämmennyksellä - mitä ihmettä tällä ajalla pitäisi tehdä? Olotilassa ei ole isompia muutoksia, joten tuntuu vähän tyhmältä olla tekemättä töitä. Toisaalta yritän nyt lomailla, kun siihen on kerta mahdollisuus, ja käyn aamuisin järven rannalla lenkkeilemässä, ompelen ja laittelen puutarhaa. Katselen myös likaisia ikkunoita sillä silmällä, mutta en vielä motivoidu tekemään niille mitään. Ehkä motivaatio kasvaa lisääntyvien lomapäivien myötä.
Upeiden aurinkoisten aamulenkkien ja iltapäivän parvekekahvien keskellä alkaa loma oikeastaan tuntua ihan hyvältä idealta, eipä näistä hetkistä muuten pääsisi nauttimaan kuin viikonloppuna!

Aamulenkkejä lomaparatiisissa

Nyt kun ei enää tarvisi istua päiviä, huomaa toisaalta selkeämmin, että ei sitä ihan samaan touhumäärään pysty kuin ilman isoa mahaa. Jos käy tunnin lenkillä, pitää sen jälkeen levähtää tai jos istuttelee kukkia auringossa ylös-alas kyykkien, pitää ottaa jälkeenpäin tirsat. Käyn kylän ainoalla ostarilla keräämässä puutarhakamaa rautakaupasta, ja raskaiden kärryjen työntämisen ja kilometrikaupassa kävelemisen välissä pitää kyllä väistämättä pitää yksi istumatauko. Mutta muuten supistuksia ei isommin ole, nukun edelleen hyvin (myös päivätirsoja koska nyt niihin on mahdollisuus - ihanaa!) ja voin muutenkin hyvin ja paksusti. Vauva on kyllä selkeästi valunut alaspäin, välillä oikein tuntuu kun lantio avautuu mutta mitään kipuja ei ole.

Rautakauppaan lähdössä keräämään myötätuntoisia katseita

Ompeluprojekteihin kuuluu kestositeet. Normaaleja siteitä en ole käyttänyt varmaan kymmeneen vuoteen, pärjään pelkällä kuukupilla. Synnytyksen jälkeen kupin käyttö on kuitenkin kielletty, eli ajattelin varautua näillä. Rikkinäiset flanelli-yöhousut ja kauhtuneet pyyhkeet uhrataan siis sidekäyttöön. Samalla syntyy hedelmäpusseja, kestotalouspaperipalasia ja vauvalle lakanoita. Mitenhän tästäkin teollisuusinsinööristä pääsi hippi syntymään?

Ompeluprojekteja lomalla

Osa 39 - Ääh puuh ja muita luontoääniä

Nyt kun maha alkaa olla jo aika iso, osa asioista aiheuttaa melkoista puuhkimista. Maanantaina viikonlopun flunssan jälkeen kävin varmasti historiani hitaimmalla lenkillä, ja sykemittarin mukaan lenkin rankin osuus oli kenkien jalkaanlaitto sykkeellä 150 bpm :D Toisaalta tälläkin tahdilla olen edelleen nopeampi kuin 70% saksalaisista lenkkeilijöistä..mistä sekin nyt sitten kertonee.
Keväinen lenkkeilyvarustus tosin aiheuttaa pieniä ongelmia, kun tuulipuvun takin lisäksi yksikään kesäisempi takki ei enää mahdu kiinni. Siirrytään siis tällaiseen aluspaidan vilauttelu-taktiikkaan, kun ilman pitkähihaistakaan ei tarkene tuulisella järven rannalla hippuloida.

Olen myös jo oppinut asettelemaan lasit kauemmaksi keittiön pöydän reunalta sen jälkeen, kun olen kääntyessäni hujauttanut ne mahalla alas riittävän monta kertaa. Toisaalta ballerinasuunnitelma toimi lähes aukottomasti. Ajatuksena oli, että kun maha on liian iso kengännauhojen solmintaan, ilma olisi jo niin lämmin että voin viipottaa ympäri kyliä ballerinoissa. Tällä viikolla lämpötila on ollut joka päivä yli 17C päivällä, eli hyvin meni!

Käyn taas näyttämässä mahaa gynellä, joka vieläkin naureskelee meidän pääsiäislomalle ja kyselee, että vieläkö meinaan reissata. Lupaan nyt pysyä vähän lähempänä sairaalaa. Vauva päättää nukkua läpi CTG:n, eikä sitä saa hereille kuin hetkeksi kerrallaan. Gyne käy välillä ravistelemassa mahaa, ja lopuksi vauva suostuu pysymään hereillä kymmenisen minuuttia eli pääsen 45 min makoilun jälkeen viimein kotiin. Hyvistä unenlahjoista pitänee olla iloinen vaikka nyt ärsyttää. Muuten kaikki on edelleen erittäin mallikkaasti. Vauva on kiinnittynyt lantioon, eli klinikalle voi lähteä ihan omilla kyydeillä kunhan sen aika tulee.

CTG ja nukkuva vauva (tasainen pitkä viiva)

Nyt kun muu vauvavarustus on hoidettu kohtuuhinnalla, näyttää lopuissa pikkujutuissa tulevan livettyä linjasta. Ostettiin naapuritalon lelukaupasta kaupan kallein soittolelu. Ajateltiin, että pimputusta joutuu kuuntelemaan satoja kertoja, ja niin montaa kertaa ei jaksa jos ääni ottaa päähän. Nyt meillä siis on tämmöinen pehmolammas, josta lähtee siedettävää pimputusta. Soitan pari pimputuskierrosta vauvalle joka ilta, että se oppisi rauhoittumaan äänestä. Pidetään peukkuja, että tekniikka toimii!

Perjantaina pidän viimeisen työpäivän ja ajattelen viimein jäädä lomille. Olen jo aika skeptinen suunnitelman onnistumisesta, mutta onneksi perjantai-illan sharepoint-koulutus on niin käsittämättömän huono, että saan loput hommat siirrettyä kollegoille koulutusta taustalla kuunnellessa. Suljen koneen viimein puoli kasilta illalla ja kaadun sänkyyn levähtämään ja odottamaan supistusten ohi menemistä. Ylös noustessa vähän jännittää, kun jalkoja pitkin valuu muutama tippa valkoista nestettä. Käveleskelen hetken ympäriinsä ja mietin että tästäköhän se lähtö tuli suoraan, mutta lisää ei tule, ja tulkitsen pisarat edelleen runsastuneeksi valkovuodoksi. Maha on kyllä melkoisen kipeä ja suppareita on epäsäännöllisesti, osa niistä alkaa jo tuntua. Pakkaan varalta sairaalakassin valmiiksi, mutta leffan ja yöunien jälkeen tilanne normalisoituu. Luultavasti kyse oli vaan rankasta joogasta ja liian pitkästä työpäivästä.

Osa 38 - Perinteinen pääsiäisaamiainen ja nenänniistämistä

Katotta ajo alppien läpi alkaa tosissaan kostautua torstaina, ja kolmelta on pakko sulkea kone ja siirtyä sänkyyn. Koko torstai-ilta ja perjantai menee niiskuttaessa ja päänsäryssä sängynpohjalla, perjantaina en nouse sängystä ylös ollenkaan. Lauantaina on pakko nousta ylös, siivota ja valmistella sunnuntaita, sillä parterin 20. Pääsiäisaamiainen on seuraavana aamuna.

Sunnuntaina noustaan siis aamulla reippaasti ja aletaan paistamaan pariakymmenen munan kokkelia, haetaan muutama kassillinen sämpylöitä ja avataan kesähuone terassille kantamalla ruokailuhuoneen pöytä ja jokainen talosta löytyvä penkki ulos. Tänä vuonna sallimme ihmisten taas tuoda jotain syömisiä, sillä kielloista huolimatta vieraat haluavat aina tuoda jotain. Saamme siis buffettiin lisäksi Quinchea (ranskalainen piirakka), korvapuusteja, hedelmäsalaattia ja hillittömän määrän suklaata sekä pullapitkoa.

Sää on onneksi kunnolla kesäinen heti aamusta, ja jo yhdeltätoista terassilla on jo yli parikymmentä astetta. Porukkaa taitaa olla lapset mukaanlukien tänä vuonna n 18 henkeä.

Pääsiäisaamiaisella huomaa miten status on muuttunut "ompas söpö raskausmaha"-kommenteista "hups, oletpa todella raskaana" ja "my darling you're quite big" hämmästelyyn sekä myötätuntoisiin katseisiin kun vääntäydyn penkistä ylös :D Vieraat viihtyvät hyvässä kelissä ja ruoan riittäessä pitkälle iltapäivään, ja iltapäivästä huomaan että alan olla aika naatti. Kaadun sänkyyn kun viimeiset vieraat lähtevät puoli neljän maissa ja totean että illalla ei sitten tehdäkään enää mitään kun flunssa palasi vetoisalla terassilla istuskellessa.

Noh, pakkohan ne parinkymmenen hengen astiat on tiskata, ja imuroida vielä kertaalleen (sekä siivoilla eri puolilta kämppää löytyvät suklaatahrat ja puolisyödyt suklaamunat lapsivieraiden jäljiltä :D).

Osa 37 - Äitiyspäivärahaa ja muita paperihommia

Kun vauvakamat alkavat suurimmaksi osaksi olla hankittuna, on aika keskittyä byrokratiaan. Tässä vaiheessa olemme tietysti jo toivottomasti myöhässä, mutta reissujen ja töiden keskellä ei ole ollut intoa keskittyä byrokratiaviidakkoon. Kätilö käy synnytysvalmennuksen jälkeen kylässä, ja tästä saan viimeisen motivaatiobuustin alkaa täyttää lappuja.

Kävimme muutama viikko sitten partnerin Aikido-kaverin luona saamassa pari tuntia neuvontaa ja juomassa järjettömän hyvää teetä. Kaveri oli onnekkaasti jonkun raskaana oleville äideille neuvontaa tarjoavan järjestön leivissä, ja suostui vielä käyttämään vapaa-aikaansa neuvontaan. Voi mikä onnenpotku! Selvisi, että lappupinkkoja on täytettävä kaksi: yksi perhepäivärahaa ja hoitovapaata, sekä yksi lapsilisää varten. Lapsilisän käsittelyssä kuulemma kestäisi jopa kuukausia, koska Suomesta pitäisi ensin selvittää saanko sieltä jotain tukia ja valtioiden välinen tiedonvaihto ei ole näissä asioissa nopeaa.

Vanhempainraha-hakemusta varten sain selville, mitä varsinaisesta L-Bankin neuvonnasta pitää kysyä. L-Pankki on siis vastuussa perhepäivärahan ja lapsilisän maksuista, ja sinne pitää toimittaa hakemukset. Ainoa virallinen neuvontapiste on Karlsruhessa, mutta puhelinpalvelusta saa kuulemma nopeasti apua.

Systeemi on palkalliselle suhteellisen mutkaton. Partneri saa lapsen elinkuukausilta 1800e käteen, ja merkitsee vain lappuihin sekä työnantajalle, mitkä kuukaudet hän aikoo olla kotona. Tässä kuviossa mielenkiintoinen on pätkätyösuhde, eli voi olla että vanhempainrahakuukausille joutuu tekemään uuden työsopparin. Tulotodistukseksi palkalliselle käyvät kopiot palkkakuiteista. Lisäksi niiltä kuukausilta, kun hän on vähintään kaksi päivää töissä, hän saa myös täydet lomat. Täydellistä! Partnerin pomo oli välissä muuttanut omia suunnitelmia ja tuleekin odotettua myöhemmin takaisin, sekä vain osa-aikaisesti. Tämä pistää meidän suunnitelmat tietysti myös uusiksi, ja partneri joutuu olemaan pari kuukautta täyden loman sijasta osa-aikaisena. Tämä on toisaalta järjestelmän puolesta ok, tosin rahaa näiltä kuukausilta tulee vähemmän.

Minun osaltani tilanne on eri, sillä yrittäjän pitää ensinnäkin todistella tuloja vähän tarkemmin sekä tarkistaa että tuloja ei vain tule väärään aikaan ja perhepäivärahaa sen takia peritä takaisin. Ensimmäisestä kyselypuhelusta L-Bankiin saan selville, että vanhempainrahassa on "Zuflussprinzip", joka tarkoittaa sitä, että kaikki tilille vanhempainrahakuukautena maksetut tulot vähennetään maksuista. Nyt siis laskutukset tulee hoitaa niin, että rahaa ei vahingossakaan tule väärinä kuukausina. Lisäksi ei edes kannata yrittää ottaa osa-aikaista vanhempainrahaa niiltä kuukausilta, kun partneri on töissä. Byrokratia on yksinkertaisesti liian monimutkaista, ja tuloja on luultavasti liikaa joten tukia joutuisi palauttamaan. Onnekseni luvan lähettää 2016 vuoden verotodistuksen tulopohjan laskua varten! Vuoden 2017 verotus ei todellakaan ole valmis, enkä mielelläni ala kyselemään veroneuvojalta ennakkotodistuksia kun kuitit ovat vielä itselläkin sekaisin.

Kun peruskysymykset alkavat olla selvillä, aletaan tulostella ja kopioida lappuja. 2017 veropäätös löytyy onneksi kohtuullisen yksinkertaisesti. Lisäksi lappuihin pitää täyttää kaikenmaailman vakuutustiedot, virallinen muuttopäivä Saksaan ja noin sata muuta pikkutietoa, jotka pitää kaivaa eri lähteistä. Onneksi tajusin jo yritystä perustaessa, että vanha laatikkosäilytysmekanismini virallisille papereille (kaikki nakataan saapumisjärjestyksessä laatikkoon) ei tule toimimaan, eli siirryin kansioihin ja välilehtiin. Tosin v. 2017 veroneuvojan lausunto on edelleen hukassa uuden veronumeron haku-urakasta, mutta onneksi tähän rumbaan sitä ei tarvita paperisena.

Yhteensä paperirumbaan tähän mennessä käytetty aika = 2 h neuvontaa, 30 min soittelua L-Bankiin ja 2,5 h lappujen täyttöä, liitteiden etsimistä ja kopiointia. Kahden ja puolen tunnin kohdalla, kellon ollessa puoli kymmenen illalla kysyn partnerilta jotain todella tyhmää. Hän korjaa paperit altani ja sanoo että nyt olet kyllä niin väsynyt, että yritä huomenna uudestaan :D Kyllä on Suomen elektronisia palveluja muuten ikävä!

Toisaalta näitäkin kaivellessa törmäsin hauskaan palveluaukkoon. Lapsen rekisteröintiä varten tarvitsen oman syntymätodistuksen (koska passia myönnettäessähän ei ole tarkastettu olenko syntynyt ja se henkilö kuka väitän olevani..). Ja englanti ei käy, vaan todistus pitää olla SAKSAKSI! Jep.. Onneksi homma hoituu netissä, ja tilaan Keski-Suomen maistraatista todistuksen. Heti seuraavana päivänä saan sähköpostia, että mitähän nyt oikeastaan koitin tilata kun olin raksinut kaikki mahdolliset kohdat. Ja itse asiassa tilaus pitäisi tehdä Uudenmaan maistraattiin, sillä se on ainoa joka kirjoittaa todistuksia Saksaksi (no niinhän siinä hakulomakkeessa tietysti luki, mutta väsyneenä ei ihan huomannut kaikkea..). Selitän mihin tarkoitukseen todistusta haen, ja saan hyvät ohjeet paluupostina lähes heti. Mutta silti uskomatonta, että palvelupyyntöä ei voi välittää suoraan toiseen maistraattiin - kuitenkin Saksan tasoon verrattuna ei todellakaan pitäisi valittaa. Todistus maksaa noin 30e ja tulee viisi päivää tilauksesta, eli ainakaan siitä lapsen rekkarointi ei nyt jää kiinni.

Noh, nyt kun oma vanhempainraha ja lapsen syntymätodistuksen hakupaperit ovat syntymätodistusta vaille valmiina, voi keskittyä seuraaviin askeleisiin. Nämä ovat isyyden tunnustus (Vaterschaftsanerkennung), sekä huoltajuussopimus (Sorgerechtserklärung). Ensimmäinen tarkoittaa vain, että papereihin merkitään isän nimi, ja jo tämän jälkeen hän joutuisi maksamaan esim. elatusapua siinä tapauksessa, että emme olisi suhteessa. Vasta toinen paperi (johon vaaditaan minun suostumukseni) antaa isälle oikeudet mm. lapsen huoltajuuteen. Nämä hoituvat tietysti automaattisesti naimisissa oleville pareille, mutta meillä vaaditaan visiitti Jugenamtiin. Olemme auttamattomasti myöhässä (tässäkin) - normaalisti ajan saa varatttua vain useamman viikon päähän. Meille löytyy kuitenkin yksi aika juuri ennen laskettua aikaa, eli ei muuta kuin peukut pystyyn että vauva ei tule kovin ajoissa :D
Partneri sattuu soittamaan virastoon kun en itse ehdi, ja virastotäti kuulostaa olevan kovin huolissaan että pärjäänkö tilanteessa ilman tulkkia. Partneri ei saa tulkata, ja prosessin saa käydä läpi vain saksaksi. Ihmettelemme, että mitä niin monimutkaista tilanteessa voisi olla, etten ymmärtäisi kun olen kaikenmaailman asiat tähänkin asti hoitanut saksaksi alusta lähtien. Noh, se nähdään parin viikon päästä. Tämä byrokratia kannattaisi joka tapauksessa hoitaa ennen syntymää, sillä muuten liitteeksi pitää saada lapsen syntymätodistus, jossa kestää jonkin aikaa. Ja toisaalta jos itse olen kanttuvei, isällä ei olisi minkäänlaista sanavaltaa tai huoltajuutta lapseen sen syntymän jälkeen.

Tärkeintähän tässä koko prosessissa on tietysti antaa lapselle nimi heti syntymän jälkeen, jotta se saa syntymätodistuksen ja VERONUMERON,  ja pääsee heti liittymään Saksan iloiseen veronmaksajien joukkoon - eli ei kun bisnesmallin mietintään!

Osa 36 - Ei raportoitavaa

Suomen kierroksen jälkeen en tällä kertaa ehdi edes olla väsynyt, kun töitä on niin paljon ja kaikki on hurjan mielenkiintoista. Käymme yhtenä iltana Science Slamissa, jossa tapaan partnerin samalla viikolla raskaana olevaa pomoa (joka tietysti on jo saksalaisena työntekijänä äitiyslomalla). Töitäni ihmettelevälle partnerin pomon puolisolle sanon, että itsellä olisi tavoitteena rajoittaa työpäivä kahdeksaan tuntiin näin aluksi. Tosin pomo on liukastunut ja lyönyt häntäluunsa lattiaan eikä pysty istumaan, joten ei käy kateeksi lomalaistakaan.

Science Slam Dornier-museossa

Science Slam on viihteellistettyä tiedettä, jossa saamme kuulla entisen Itä-Saksan salaisen palvelun vankiloista, Luxemburgin merestä, vitsitutkimuksesta ja onneksemme myös hiukkaskiihdyttimestä. Tapahtuma järjestetään Dornier-museossa, joten pääsemme samalla tiirailemaan lentokoneita. Esitykset tuntuvat aika viihteellistetyiltä, uutta tietoa ei juurikaan tule ja tieteellisestä tasostakin voi olla montaa mieltä. Toisaalta tämä lienee hauska tapa tuoda tiedettä ja tutkijoita kansantajuisesti esille, ja hyvin esitysten parissa pari tuntia viihtyy. Onneksemme hiukkaskiihdytintä pehmo-Chihuahua-torpedolla ja hiukkasetsintä-apilla esitellyt fyysikko voittaa yleisöarvstelun, vaikka vitsimies on aika lähellä.

Viikonloppuna olisi tarkoitus levähtää, mutta päädymme viettämään lauantaina kolmatta tuntia rautakaupassa etsien kamaa terassille ja muita kämpästä vielä puuttuvia pikkujuttuja. Matkustusviikon jäljiltä tekemättömiä töitä pitää myös vähän parsia, mutta sunnuntaina suuntaamme partnerin kollegan kämpille nauttimaan kevään ensimmäisestä aurinkoisesta ja lämpimästä illasta grillaamalla puutarhassa. Tullessa käymme poimimassa vielä viimeisen puuttuvan vauva-tarvikkeen, eli syöttötuolin johon auton turvaistuimen kylkiäisenä tulleen lisäosan saa kiinni. Lisäksi ehdin viimein purkamaan Suomesta saadut baby shower -lahjat, joista löytyy itkuhälytin ja vaippa + vauvantarvikekakku.

Pallomaha ihmettelee tuliaisia

Vauva tsekataan ja mitataan taas terkkarilla, ja se on edelleen pysynyt kasvukäyrän keskellä ja kaikki on muutenkin erittäin keskivertoa. Kerron gynelle pääsiäiseksi suunnitellusta road tripista, ja hän nauraa että monet haluavat pysyä lähellä kotia näin lähellä laskettua aikaa mutta minua ei näköjään saa sitten mikään pysymään paikallaan :D

Osa 35 - Viimeinen Suuri Suomen kierros

Sunnuntaina on suunta taas Suomeen. Päätin lentää vaihteeksi Friedrichshafenista, jotta siirtymät Zürichiin eivät tuntuisi niin raskailta, eikä hintaerokaan toisaalta ole paha. Sunnuntain huonojen julkisten yhteysten takia lähden kentälle reilusti etuajassa. Yksi juna olisi 15 min ennen laukkuluukun sulkeutumista perillä, mutta saapuva juna tulee raiteiden väärälle puolelle enkä muista oliko juna-asemalla hissiä. Laskeskelen että laukun roudaaminen ylös ja alas portaita voi kestää pidempään tällä ylämäkijuoksukunnolla. Isompi laukku on mukana tietysti, että saa täydennettyä salmiakki,. ruisleipä ja mämmivarastot ennen matkustustaukoa :D

Saavun kentälle bussilla, ja näen että juna-asemalla on kuin onkin hissit.. Noh, parempi pelata varman päälle. Laukku pääsee hihnalle ja itse pääsen kirjoittelemaan sähköposteja portin luo. Koneeseen mennessä suljen taktisesti takin eikä kukaan kysele tällä kertaa, että monennellakos kuulla sitä ollaan. Kun kone on lastattu, huomataan että johonkin sensoriin on lentänyt lintu, ja sensorin sisuksia kaivellaan puolisen tuntia linnun kappaleiden varalta. Siinä odotellessa tulee kyllä mieleen, että onkohan tässä reissaamisessa nyt mitään järkeä - voisihan sitä kotonakin sunnuntaita viettää. Noh, linnun kappaleita ei löydy ja haaveet rauhallisesta kotisunnuntaista häviävät Bodenseen kadotessa horisonttiin. Frankkulassa vaihto on viivästymisestä johtuen vähän tiukka, ja portti on tietysti toisella puolella terminaalia. Ehdin kuitenkin koneeseen, ja pääsen illaksi Helsinkiin ja kaverille.

Maanantaina selviää, että molemmat kollegat joiden kanssa Suomen kierrosta piti tehdä, ovat sairaana. Valmistelen siis paniikissa seuraavien päivien palavereita yksin ja koitan saada sängyn pohjalla olevilta kollegoilta kommentteja että mistäs heidän osuuksissaan oli tarkoitus puhua. Viikon palaverit ovat tällä kertaa kaikki pääkaupunkiseudulla, ja päädyn majailemaan kaverin nurkissa koko viikon nauttien hyvästä seurasta ja kotiruoasta. Saan onnettomien sattumusten seurauksena palaverien väleihin sen verran tilaa, että ehdin suurinpiirtein katsoa etukäteen ketä piti tavata ja mistä puhua. Väsymystä ei oikein ehdi ajatella kun on niin hötäkkää, mutta eipä tuo maha kamalan kipeä olekaan. Torstaina siirryn Tampereen seudulle viimeiseen palaveriin.

Toinen kaveri heittää minut aamulla Hervantaan matkalaukun kanssa odottelemaan palaveria. Autossa sanon vielä hänelle, että tällä kertaa kyllä todellakin otan taksin, en lähde viimeisillään raskaana harhailemaan pitkin Hervantaa ison matkalaukun kanssa. Ja kuinkas sitten kävikään...

Aikaa on hyvin, ja alkaa tuntua että olisihan se aamulenkki poikaa.. Löydän siis itseni puolijuoksussa matkalla kohti palaveria roudaamassa matkalaukkua ylämäkeen pehmeitä lumisia jalkakäytäviä pitkin Hervannan peräkylillä. Tyypillistä. Noh, palaveri menee hyvin ja asiakas on tyytyväinen (ja minä sain liikuntaa), eli matka jatkuu kohti keskustaa.

Viikonlopun konferenssi (tottakai nyt viikon palaveriputken jälkeen viikonlopuksi jatketaan kouluttautumaan, raskaana eli ei!) on kylpylässä ja lähtiessä kokeilin moniko bikinikasan yläosista mahtuvat päälle. Vastaus? Ei yksikään. Koitan siis tehdä pikashoppailua keskustassa, jotta pääsisin kylpemään, mutta näköjään vauvatissejä ei ole määrä tunkea bikineihin. Ainakaan kohtuuhintaisiin sellaisiin. En ole valmis investoimaan väliaikaistisseihin maltaita, eli kävelen sinnikkäästi halppisketjusta toiseen. Lopulta muistan, että Sokoksella on nykyään Marks&Spencer, jossa viimein tärppää ja pääsen biksujen kanssa ulos juuri kun seuraava kaveri soittaa, että kyyti olisi valmis lähtemään kohti poreita.

Hyvästä koulutustarjonnasta huolimatta aamun matkalaukkujuoksun ja hektisen shoppailukierroksen jälkeen maha tuntuu siltä, että nyt EI istuta epämukavalla penkillä kahta tuntia. Siirryn siis uusien biksujen kanssa poreisiin. Tosin poreet eivät ole vanhahtavassa kylpylässä kovinkaan rentouttavia, eli sen jälkeen kun vauvaa on sheikattu hetki hierontalaitteissa ja keitetty saunassa, päädyn sänkyyn hetkiseksi.

Seuraava ohjelmanumero onkin ystävien järjestämät ihanat vauvakutsut <3 JC-mäisesti näihin kuuluu skumppaa ja minulle kuusenkerkkäjuomaa, sekä kakkua ja höpöttelyä.

Tulojuhlaan siirrytään suoraan kutsuilta, ja jaksan sambailla vauvamahan kanssa korkkareissa about puolilleöin. Pidempäänkin jaksaisi, mutta se voi syödä energiat seuraavalta päivältä, eli päädyn siirtymään ennemmin sänkyyn. Seuraavana aamuna herään tietysti seiskalta, ja kasin jälkeen lähden katselemaan löytyisikö aamupalalta ketään muita arkirytmin orjia. Istun puolitoista tuntia höpöttelemässä ihmisten kanssa aamupalalla, ja sitten suuntaan päivän koulutuksiin. Gaalan jätän tällä kertaa välistä, ja saan kyydin Helsinkiin jossa kaadun veljen sohvalle loppuillaksi.

Seuraavana päivänä käydään veljen koiran kanssa ihmettelemässä jäätynyttä merta, ja suuntaan kentälle hyvissä ajoin. Saapuva kone on jälleen vähän myöhässä. Hyvällä huumorintajulla varustettu perämies käy kuuluttamassa matkustajille, että hän on lyönyt koneen kapteenin kanssa vetoa, onnistuuko hän lastaamaan konetta viidessätoista minuutissa, sekä motivoi ihmisiä ripeään siirtymiseen sekä ottamaan takit pois päältä jo etukäteen sekä istumaan suoraan paikalleen. Kun kone on lastattu ja lähdemme rullailemaan, pysähdymme jonkin ajan päästä keskelle kulkuväylää, ja jonkin ajan kuluttua samainen perämies ottaa taas mikin käteen. Saimme kuulemma koneen lastattua 14 minuuttiin, joka on ennätys tälle konetyypille (mistä tietysti isot kiitokset), mutta nyt koneessa on sairastapaus ja joudumme menemään parkkiin odottelemaan ambulanssia (mistä pahoittelut). Ambulanssin tulo kestää varmaan 15 min, ja tunteroinen on vierähtänyt kun sairastuneen laukut on purettu ja kone alkaa olla valmiina uuteen yritykseen. Edessäni olevasta penkistä nousee nainen ylös, ja käytävälle päästyään kaatuu suorilta jaloilta lattialle. Että näin.
Ei muuta kuin seuraava ambulanssi paikalle, laukkujen lastaus ulos ruumasta ja uusi lähtöyritys. Seuraava kuulutus kuuluu: "Kuten olette huomanneet, olemme nyt saaneet molemmat sairastapaukset ulos koneesta, laukut on lastattu ulos, lähtövalmistelut on tehty ja olemme valmiita lähtemään (toivottavasti kellään muulla ei ole paha olo?). Ambulanssimiehistön jäljeltä koneessa on kuitenkin vielä kiinni portaat. Kuski, joka portaat kiinnitti, on lähtenyt työpäivän päättymisen jälkeen kotiin, ja ystävällinen mies johon saimme yhteyden kentällä, ei omista ajokorttia portaiden pois ajamiseen. Odottelemme siis nyt jotakuta, jolla olisi kortti ajamaan portaat pois.." Matkustamo puhkeaa tässä vaiheessa nauruun. Noh, hyvä että käsivällisyyttä riittää. Olen jo tässä vaiheessa missannut oman jatkolennon Frankkulasta, ja kyselen lentoemolta voinko varata jostain lippua iltakoneeseen, jossa vapaita paikkoja netin mukaan on jäljellä tasan yksi. Ei kuulemma voi, joten elämme jännityksessä.
Viimein löytyy portaiden pois ajaja, ja pääsemme ongelmitta Frankfurttiin. Viimeinen pienehkö hidaste kuulutetaan vielä lopuksi: "Hyvät matkustajat, kuten huomaatte olemme viimein saapuneet onnellisesti Frankfurttiin. Jostain syystä heillä ei ollut tietoa tulostamme, joten portissa johon meidän oli tarkoitus ajaa, seisoo vielä toinen lentokone. Odotamme, että kone saadaan siirrettyä pois, jotta pääsette ulos koneesta." Frankfurt on myös kaaoksessa lumisateen takia ja itse asiassa Friedrichshafenin lento lähtee samalla minuutilla kuin viimein pääsemme ulos.

Välissä olen kuitenkin automaattisesti saanut lipun iltakoneeseen sähköpostilla, eli siirryn rennosti kohti ravintolaa ja etsimään seuraavaa kirjakauppaa. Hyvä että lippu tuli, palvelutiskin jatkuu nimittäin jo satoja metrejä ja jonotellessa olisi varmasti iskenyt huono olo. Lopulta iltakone lähtee kuin lähteekin aikataulussa ja ilman ongelmia, ja päädyn noin kymmeneltä kotiin.

Kiva reissu kaiken kaikkiaan ja hyvin jaksoin, eli ei raskausrajoituksia matkusteluun tai töihin tästäkään eteenpäin!

Osa 34 - Ruokaa, liikuntaa ja unta

Seurailin vähän aktiivisuusrannekkeen tilastoja.Oma ykköstavoite tälle hankinnalle oli välttää istumatyöläisen perisynti, eli nostaa peffa penkistä riittävän usein ranteessa värisevän muistuttimen avulla. Noh, epäaktiivisuusleimoja näyttää silti kertyneen koko viime vuodelta noin 40 kuukaudessa, mutta ainakin itsellä on olo että hälytyksestä olen useimmiten lähtenyt käymään kävelykierroksella. Toissijainen tavoite oli seurata unta. En itse ole kokenut ongelmaksi, että tarvin 8,5-9h unta yössä toimiakseni jotakuinkin normaaliteholla, mutta muutama ystävä on ihmetellyt, että eikös aikuisen nyt pitäisi vähemmälläkin pärjätä. Ehkä sykemittari osaisi kertoa nukunko osan aikaa jotenkin huonosti, ja pystynkö esim. liikunnalla tai ruoalla vaikuttamaan unen laatuun ja vähentämään kokonaisaikaa.

Jos tsekkaa viime vuoden tilastoja, päivittäisestä aktiivisuustavoitteesta (istumatyö, kohtuullisen aktiivinen liikkuja) on saavutettu keskimäärin 83% kuukausitasolla, ja uniaika vaihtelee 8:30-8:50 tunnin välillä sisältäen rauhallista uniaikaa 7:30-7:50h. No, eihän pelkästään liikkumista mittaava ranneke tilastoi hereilläolojaksoja jos makaan paikallaan, mutta ehkä tämä on suuntaa-antava.

Tämän vuoden tammikuun alku on vielä vedetty vielä 100% teholla, ja sen jälkeen aktiivisuus tippuu reiluun kuuteenkymmeneen prosenttiin ja uniaika puolella tunnilla alaspäin. Liikunta on siirtynyt lenkkeilyyn ja satunnaiseen joogaan, sekä tietysti perjantain mammajoogaan, jonka liikunnallinen anti oli yllättävän hyvä odotuksiin verrattuna joten jatkan sitä edelleen. Käveltyä tulee n. 40-60 min kerrallaan niinä päivinä, kun olo ei ole turhan väsynyt. Odotuksiin verrattuna liikunta on yllättävän helppoa, ja jos ei ole pahemmin supistuksia, pystyn käppäilemään ihan normitahtia. Mutta en kyllä silti ole pitkään pitkään aikaan liikkunut näin vähää, joskus pitkän työpäivän jälkeen ei vaan millään jaksa lähteä ulos ja välillä supistelee niin, että kävely ei tunnu hyvältä idealta.

Rauhallista unta saan edelleen Polarin mielestä 7-7:30h yössä, tosin epäilyksenäni on että mittari ei rekisteröi valvontajaksoja luotettavasti, koska kun herään vauvan potkimiseen en nouse ylös sängystä. Passiivisuusleimojen määrä on tippunut yllättäen vain kymmenellä, vaikka itsestä tuntuu että jatkuvasti pitää nousta ylös. Tällä hetkellä istuminen työtuolilla alkaa olla kokonaan mahdotonta, ja seisoskelen tai istun jumppapallon päällä ollessani työhuoneessa - tai makoilen sohvalla kone mahan ja jalkojen väliin tuettuna :D
Sänkyyn oli pakko ostaa paksu petari, kun muutenkin jo oireilleet olkapäät eivät kestäneet lisäpainoa. Partneri valittelee, että luultavasti joku yö ylipehmeä sänky on syönyt hänet, mutta toistaiseksi Ikean reilunpaksuinen memory foam on ainakin parantanut minun olkapäävaivat ja joka aamu se partnerikin on patjan sisältä ylös noussut :D Lisäapuna nukkumisessa on pari paksua tyynyä jalkojen välissä. Monet valittelevat useammista yöllisistä vessareissuista raskausaikana, mutta omalla seurapiirirakolla nukun kyllä useimmiten yön läpeensä, kunhan muistan olla illalla juomatta liikaa.

Ruokaa olen syönyt tämän kuun alkuun asti mielestäni aika normaaleja määriä plus ehkä yhden ylimääräisen välipalan päivässä. Mitään varsinaisia himoja ei ole ollut, mitä nyt kasviksia ja hedelmiä tulee ikävä, ellei niitä saa muutamaan päivään. Viimeisen kuukauden aikana ruokahalu on kasvanut aika huimasti, ja syön aiemmasta poiketen pari lämmintä ateriaa päivässä. Tämä kertonee, että vauva alkaa jo polttaa kaloreita sen verran, että niitä pitää myös lapata sisään vähän tiheämpää vauhtia. Oma ja vauvan painonkehitys seuraavat normikäyrää täsmälleen keskellä ja vauva on muutenkin niin keskiverto kuin olla ja voi. Gyne naureskeli, että kaikki aina haluaa lapsensa olevan erityinen mutta tässä tapauksessa keskiverto on kyllä parasta mitä voi olla!

Osa 33 - Vauvakaman hankintaa ja flunssailua

Äitiyspakkauksen ja synnytysvalmennuksen myötä vauva alkaa tulla vähän konkreettisemmaksi, eli alamme haalia vauvakamaa. Tähän mennessähän ostettuna oli tasan pyörän peräkärry, josta siitäkin puuttuu vielä pienen vauvan riippumatto (tämä lähinnä siksi, että partneri tykkää pyöristä..)

Löydämme lähikylästä auton turvaistuimen, jonka saa kiinni rattaisiin. Tällaista on etsitty, eli tartumme Ebay Kleinanzeigen (saksan tori.fi) ilmoon ja ajelemme katsomaan. Selviää, että pakettiin kuuluu itse asiassa kaikki muu, paitsi itse se turva-istuin, mitä tulimme hakemaan. Eli siis rattaat, joihin saa kiinni Maxi Cosi -turvaistuimen, samoihin rattaisiin kiinnitettävän vauvan kopan sekä isomman lapsen istumarattaan. Kaupan päälle tulisi vielä syöttötuoliin kiinnitettävä adapteri, jolla autonistuimen saa kiinni syöttötuoliin, ja pari turvaistuimen kanssa yhteensopivaa makuupussia. Päädymme ottamaan paketin mukaan, sillä Maxi Cosi -turvaistuimia on joka paikka pullollaan, mutta näitä vaunuja joihin sen saa kiinni ei ole lähialueilla näkynyt. Lisäksi luotamme paketin jälleenmyyntiarvoon, kunto on nimittäin (vielä) uutta vastaava. Taidamme maksaa setistä noin 220e, ja parnerin vanhempien lapsivarustelun avustusraha on tätä myöten käytetty loppuun.

Seuraavana päivänä ajelemme sitten hakemaan turvaistuinta. Autoon nostamisessa pitää vähän kikkailla, sillä Volvon kaksiovista avoautoa ei ole jostain syystä suunniteltu lapsiperheet mielessä. Saa nähdä miten pitkään pinna pitää, mutta toisaalta juna on yleensä muutenkin meidän valinta pitkän matkan matkailuun ja lähireissut teemme pyörällä. Samalta reissulta lähtee mukaan pienen vauvan kylpytuki, rintapumppu tilpehööreineen ja höyrydesinfiointilaite, joista taidamme maksaa pakettina 100e.

Viikolla olen niin puhki, että jaksan vasta keskiviikkona vääntäytyä lenkille. Partneri alkaa yskiä ja niiskuttaa torstaina. Itse suljen koneen perjantaina klo. 16 ja siirryn sänkyyn, josta lauantain nukkumisen jälkeen nousen kunnolla vasta sunnuntai-aamuna. Tällöin olo on onneksi hyvä ja nuhakin tiessään. Ajelemme sunnuntaina toiseen puoli-suomalaisperheeseen katsomaan vielä puuttuvaa beibikrääsää. Mennessä poimimme kestovaippapaketin mukaan hintaan 50e. Suomalais-italialaisessa perheessä seuraamme mielenkiinnolla kolmea kieltä puhuvaa poikakolmikkoa, joista vanhin näyttää ymmärtävän myös englantia. Kiitollista huomata, että kolmikielisyys näyttää toimivan teorian lisäksi myös käytännössä. Mukaan tarttuu ison vaatekassin lisäksi kantoliina, imetystyyny, ja tärkeimpänä vauvan sänky, hoitopöytä ja amme, yhteishintaan 120e. Nyt pitäisi siis olla oikeastaan kaikki hankinnat tehtynä, tähän mennessä kokonaisbudjetilla n. 1 100 e. Halvemmallakin olisi varmasti päässyt, mutta toisaalta osa kamasta (kuten kärryt, turvaistuimet jne.) ovat niin hyväkuntoisia, että saamme ne luultavasti lähes samaan hintaan myytyä eteenpäin. Toki ilman kallista pyörän kärryä ja Maxi Cosi-ratashässäköitä olisimme pärjänneet varmaan puolella rahasta. Toisaalta säästäminen ei ollut tässä se ykköslähtökohta, vaan hankkia laadukasta ja arkea helpottavaa kamaa, jonka saa kierrätettyä eteenpäin. Tähän mennessä mitään ei ole ostettu uutena, eli ei ole huonosti asiat.

Ostosreissun tuloksia

Muutama juttu vielä puuttuu, kuten hoitopöydän päällinen, syöttötuoli (autokaukalon saa lisäosalla kiinni syöttötuoliin, eli se on sama ostaa heti), ja se polkupyöräkärryn riippumatto sekä muuta pikkuroinaa. Nämä saatamme syöttötuolia lukuunottamatta päätyä hankkimaan uutena, sillä onhan se Amazon toisaalta aika kiva kun kama saapuu kotiovelle :D

Osa 32 - Valmennusta

Suomesta paluun jälkeisenä perjantaina alkaa synnytysvalmennus. Valmennuksia tarjoavat osa kätilöistä sekä sairaalat, ja kurssi maksetaan sairaskassasta. Normaalit valmennukset kestävät usampia viikkoja, ja tapaamisia on kerran viikossa muutama tunti kerrallaan. Koska sellaisen aloitus olisi pitänyt tehdä jo tammikuussa (ja olisin muutenkin reissujen takia missannut puolet kerroista), turvauduin sairaalan viikonlopun pikavalmennuskurssiin. Perjantaina kurssi kesti neljästä yhdeksään, ja lauantaina kympistä neljään.

Partnerin pomo oli myös paikalla seitsemän muun valmennettavan joukossa. Kurssia pitänyt kätilö oli ystävällinen ja vaikka suurin osa asiasta oli tuttua, oli ihan hauska seurailla keskustelua ja vaihtaa kuulumisia muiden samassa tilassa olevien kanssa. Välillä meinasi leuka tippua, kun huomasi miten vähän porukasta ymmärsi ihmisen ruumiintoiminnoista. Seksin harrastaminen raskausaikana näytti olevan osalle hillitön tabu, ja tästä mainitseminenkin oli täyttä hihittelyä. Sama reaktio seurasi kohdunkaulan avautumiseen, limatulppaan ja välilihan hierontaan liittyvää keskustelua (yksi oli sitä mieltä, että eihän hän sellaista voi tehdä kun partneri saattaa vaikka saada selville mitä hän touhuaa - mietin että kai sillä miehellä nyt jonkunlainen käsitys naisen anatomiasta on jos on lapsen saanut aikaan..). Sama porukka oli kuitenkin googlannut vaikka mitä ihmeellisyyksiä lisäravinteista, rokotteiden riskeistä ja synnytyksen aikaisista komplikaatioista, joita he sitten kyselivät ja open piti välillä pistää keskustelu poikki, että saatiin edes perusasiat käytyä läpi.

Perjantai oli suunnattu vain naisille, ja lauantaina tukihenkilöt (eli aviomiehet, paitsi meidän tapauksessa) tulivat mukaan. Lauantaina käytiin läpi pääasiassa synnytys, eli milloin pitää lähteä sairaalaan, mitä synnytyksessä tapahtuu ja miten siitä toivutaan, sekä jotain lapsen käsittelyyn ja imetykseen liittyviä perusjutttuja kuten nostamista, vaippaa, kantoliinaa ja imetysasentoja. Sairaalan varustelu ja hoitoperiaatteet yllättivät todella positiivisesti, olin nimittäin lukenut että jossain päässä Saksaa homma on vielä aika perinteistä. Täällä oli perätilasynnytykseen perehtynyt vastaava lääkäri, ja kaikki kätilöt pystyivät hoitamaan myös perätilan. Makuulla synnyttämistä ei missään nimessä suositeltu, ja käytössä oli joka suuntaan taipuvat ja säädettävät isot sängyt, jumppapallot, katosta roikkuvat tukiliinat ja synnytysjakkarat. Synnytyksen jälkeen lapsi annetaan suoraan ihokontaktiin viimeisten suositusten mukaisesti, ja muutenkin hoito seuraili kaikkia uusimpia suosituksia.

Hauskinta kurssilla oli sairaalasta saatava supistuscoktail, jota käytettiin ensimmäisenä keinona synnytyksen käynnistämiseen yliajalla. Reseptiin kuului mm. risiiniöljyä, aprikoosimehua, mantelijauhoa ja skumppaa. En kehdannut kysyä tutkimustodisteita kurssilla, joten googlailin kevyesti kotosalla. Lyhytanalyysi - pienissä tutkimuksissa jotain vaikutusta löydetti, tosin isommalla vertailuaineistolla vaikutus ei ole pätevä lääkeaineeksi, ja sivuoireena esiintyy usein huonovointisuutta (yllätys!).

Kaiken kaikkiaan olin todella tyytyväinen kurssin antiin, vaikka lauantaina alkoikin olla jo aikamoinen väsy viikon reissaamisesta ja perjantain kurssituksesta.

Osa 31 - Parasta Suomesta

Tiistaille tulee yllätysreissu Suomeen. Myöhäisen lentojen varauksen takia vietän Frankfurtissa viitisen tuntia, mutta onneksi ilmaisen netin rajoitukset ovat poistuneet ja kentällä riittää ylihintaista kahvia sekä työpöytiä.

Tiistai-ilta ja yö menee seuraavan päivän palaveriin valmistautuessa. Keskiviikon hyvin menneen palaverin jälkeen väsyttikin sitten niin, että oksat pois.. Iltapäivän koitin muka työskennellä kylkiasennossa sängyllä ja hoitaa puheluita, mutta ei siitä kyllä tuottavaa päivää saanut enää millään.

Illasta olin vielä houkutellut kaverin kanssani EMMAan, Espoon modernin taiteen museoon, jossa tällä kertaa oli näytillä surrealismin huippunaista eli Meret Oppenheimia. Matkustimme siis kuin turistit ikään uudella Metrolla kohti Espoota (sen jälkeen kun kaveri oli hypännyt rautatieasemalla ulos ja taluttanut minut oikeaan suuntaan menevään metroon).

Läski Oppenheim-lintu

Ikonista turkispäällystettä 'a la Oppenheim

Sekava väsymystila sopii tietysti surrealismiin loistavasti, ja Oppenheim täytti kaikki odotukset. Illalla käytiin vielä parin muun kaverin kanssa pitsalla ja kivaa oli, mutta ysiltä olin kyllä jo niin puhki ettei auttanut kuin mennä nukkumaan. Lapsettomien miesten kanssa on kiva keskustella, sillä ei tarvitse mennä 'monesko viikko', 'missä asennossa ajattelit synnyttää, 'joo toi loppuaika on kyllä yhtä helvettiä' -keskusteluun vaan voi ihan rauhassa pysytellä ura/matkasuunnitelmat/prosessiteknis-taloudelliset aiheet turvallisuuskomiossa. 

Seuraavana päivänä on vielä aamusta yksi palaveri, ja saavun illalla ysin maissa kotiin. Ja vastassa on ihana yllätys!

Maailman uskomattomimmat ystävät ovat keränneet meille kokonaisen äitiyspakkauksen ja laittaneet sen tulemaan postilla <3 Ei voi kuin itkeä onnen kyyneleitä vaikka kuinka rationaalinen muuten onkin (vai meneekö tää hormonien piikkiin?). Mutta kyllähän tässä perinteessä jotain hyvin koskettavaa on, varsinkin ensimmäisen lapsen kohdalla ja näin ulkosuomalaisena.

Osa 30 - Reissua reissun päälle

Tällä viikolla konsultti pallomaha suuntaa Portugaliin pariksi päiväksi kouluttamaan ja tapaamaan asiakkaita. Vetelin matkalla Zürichiin leipälounasta, mutta kun koneen ilmanpaineistus jytkäistiin lentoasentoon niin meikäläisellä maailma musteni välittömästi. Tähtien seasta kaivelin laukusta äkkiä myslipatukkaa naamaan ja kiroilin, etten taaskaan muistanut ottaa salmiakkia mukaan. Sinnittelin tarjoilun alkamiseen asti puolitajuisena, ja sitten ohikävelevä purseri huomasi luultavasti harmaahkon naamani ja kyseli, että mikä on hätänä. Nopeasti toimitetulla kokiksella verenpaineet saatiin takaisin ylös, ja loppulento sujui jo vähän miellyttävämmin.

Ilta on kiva, käveleskellään kollegan kanssa kauniita katuja ylös-alas (portaista ei Lissabonin vanhassa kaupungissa ole puutetta!) ja saan kehuja, että aika nopeata on vauhti tällä mahalla. Onneksi lähtövauhti on ollut aika kova, niin hidastuminen ei näy kuin itselle :D
Askelmittarin mukaan kävely oli 15 000 askelta (porrasta :D), ei huono suoritus siis ollenkaan.

Seuraavan päivän 14h päivä ja koulutukset menevät hyvin, tosin pari naista tulee tauolla voivottelemaan, että on se rankkaa kun joutuu noin raskaana töitä tekemään töitä. Itse asiassa olo on koko päivän erinomainen, ja illallisenkin jaksaa vielä hyvin tsempata.

Konsultti Pallomaha miettii, että saako tällä pallolla mitään uskottavuutta aikaan.

Viimeinen päivä on tapaamisia, mutta onneksi tauoilla höystettynä, eli välillä pääsee ylös. Eikä näkymissä neukkarin ikkunastakaan ole valittamista! Paluulentokin sujuu ilman ongelmia, kun tällä kertaa ehdin tankata vähän isomman annoksen hedelmää ja myslipatukkaa ennen koneeseen menoa.

Neukkarin näkymiä, ei voi valittaa

Torstaina olen kotosalla yhdentoista jälkeen illalla, onneksi lento ei ollut myöhässä ja ehdin tällä kertaa hyvin junaan ja viimeiseen lauttaan. Perjantaina fiilis on kuitenkin niin hyvä, että päätämme ajella samantien Sveitsiin perinteiselle Sionin laskettelureissulle. Siitä lisää toisessa postauksessa..

Osa 29 - Tuparit, potkunyrkkeilyä ja kärrytestejä

Vaavin tila alkaa ilmeisesti käydä vähän ahtaammaksi, sillä kun maha-asukin iltapäivän liikuntatuokio koittaa, on mahdotonta istua tai maata. Mahansisäiset potkunyrkkeilytuokiot vievät välittömästi keskittymiskyvyn, eli sitten rullataan pöytää seisoma-asentoon tai hypiskellään jumppapallon päällä excelin pyörityksen välissä sen verran, että vauva taas rauhoittuu ja pääsee jatkamaan töitä. Välillä päätä sitten painetaan rakkoa päin niin, että pissattaa vaikka olisi juuri päässyt vessasta ulos. Positiivista on, että nyt aamuviiden potkunyrkkeilyharkat ovat siirtyneet puolellatoista tunnilla eteenpäin, eli saan itse asiassa nukuttua täysin normaalit yöunet. Ihanaa!

Lauantaina järkätään tuparit, joka on hyväksi havaittu kikka asunnon viimeisten viilausten valmiiksi saattamiseen. Torstai ja perjantai asennellaan siis kuumeisesti viimeisiä lamppuja ja verhotankoja, ja lauantaina kämppä on viimein ainakin puolivalmiin näköinen. Viimeiset vieraat viihtyvät kahteen yöllä, ja hauskaa on. Tosin krapulaton krapula on seuraavana päivänä melkoinen, enkä aurinkoisesta kelistä huolimatta pääse ulos ennen iltakuutta. Ulkoilu tapahtuu tällä kertaa kärryjä testaamalla, kun loputkin adapterit kärryn liittämiseksi pyörään ovat viimein saapuneet. Hommattiin tämmöinen Croozer peräkärry- ratasyhdistelmä, koska käytännössä kaikki asiat hoidetaan polkupyörällä auton lähinnä syödessä rahaa autohallissa seistessään. Tämä onkin tähän asti ainoa vauvahankinta, ja sekin ainoastaan siksi että parneri tykkää polkupyöristä. Ehkä tässä vielä ennen synnytystä kunnostaudutaan..

Peräkärryhässäkkä toimii kuitenkin hyvin. Kurveissa ja ihmisjoukossa ajo vähän jänskättää, sillä kärryn mittojen hahmotus pitää vielä opetella. Ilman lasta ja sen mukana tulevaa tavaramäärääkin kärryn olemassaolon huomaa kyllä ylämäessä, mutta ompahan ainakin tehokasta liikuntaa! Mietityttää, että miltähän kärrykuljetus tuntuu kuljetettavasta ajellessa mukulakivillä ja muulla epätasaisella alustalla. Mutta eiköhän kuljetettava ilmoittele jos häkkyrä tärisee liikaa :D

Osa 28 - Pinkki Barbapapa urheilee

Perjantaina käydään keikalla parnerin työkavereiden kanssa, ja näen samalla raskausviikolla olevaa partnerin pomoa. Hän näyttää siltä kuin olisi joululomalla syönyt vähän reilummin, siis siltä miltä oma maha näytti noin viikolla 15. Minultahan kysellään, että joko se kohta syntyy. En edes kehtaa sanoa, että kolmen kuukauden päästä vaan vastailen ympäripyöreästi että 'on tässä vielä aikaa..'. Noh, toisilla käy tässä geneettisessä pelissä tuuri, ja niistä muista tulee valaita (tai barbapapoja). Painoa meille parnerin lottovoittajapomon kanssa on tullut täsmälleen saman verran, eli ei tämä varmaan täyttä pekoniakaan ole.

Mahapallosta huolimatta on kiva jatkaa liikuntaa, ja suomalaisen liikuntaan kuuluu erottamattomasti tuulipuvunhousut. Resori on tosin omissa malleissa sen verran leveä, että sen kun ruttaa kolminkerroin mahan alle, on kenkien jalkaan laitto tai saati sitten pyörällä ajo yhtä tuskaa. Siispä neuvokkaana tyttönä leikkelen eräänä sunnuntai-iltana toisten tuulipuvunhousujen resorin irti ja istutan resorin tilalle vanhan topin. TADAA! Raskausajan extra-sexy pallomahatuulipuvunhousut ovat syntyneet!

Pelkästään housut eivät tietysti riitä, vaan suomalaisen kansallisasusteen täydentää retro tuulipuvuntakki. Varauduin tähän jo joululomalla, ja hommasin toivottavasti riittävän ison tuulipuvuntakin halvalla. Hintarajoitteesta johtuen takki on söpön pinkki ja näytän se päällä, pinkki lakki päässä ja vaappuvalla kävelytyylillä lapsuusajan suosikiltani Barbapapalta. Mutta nehän on söpöjä!

Barbapapa lähdössä pyöräilylenkille

Lukkopolkimet olen jo diskannut liian vaarallisena (kyllä, omaan kuin omaankin itsesuojeluvaiston!) kun muutenkin meinaa olla välillä tasapainon kanssa tekemistä, mutta muuten pyöräily onnistuu kun säätää ajoasennon pystympään. Tosin ei tästä silti taida lemppariliikuntaa enää loppuajalle tulla. Saan ajettua n. 12 km ja sen jälkeen tuntuu, että parempi kyllä lopettaa.

Muuten sitten lenkkeilyn lisäksi joogaillaan, jottei alaselkä jumahda ihan kokoon. Teen joogaiasta normiharjoituksia, korvaan vaan mahan päällä makailuosiot muilla liikkeillä. Jossain raskausoppaassa suositeltiin myös hartiaseisontaa koko raskauden ajan, jotta vauva pääsee kääntymään optimaaliseen asentoon. Opas tosin jätti kertomatta, miten sinne tämän pallomahan kanssa pitäisi päästä. Keksin onneksi, että voin kiivetä jalat sohvaa pitkin ylös. Jesh! Tosin linjaukset näyttävät lisäpainon kanssa menneen pieleen, eli seuraavalla kerralla kokeillaan sitten peilin kanssa päästä takaisin suoraan.

Pallomahaseisontaa

Seuraavana perjantaina onkin edessä äitiysjooga, jonka liikunnallisesta puolesta minulla ei ole suuria odotuksia, mutta tapaapahan muita pallomahoja ja tulee meditaatiot tehtyä. Katsotaan miten käy!

Osa 27 - Modernia työtä

Reissun jälkeen en pysty istumaan tuolilla pidempään, kuin 15 min ennen perjantaita, eli pitää kehitellä vaihtoehtoisia työasentoja.

Läppärin näppistä ja hiirtä ei pysty enää mahan takaa käyttämään sohvalla, mutta onneksi talosta löytyy vanha bluetooth-näppis, jonka saa sivupöydän avulla järkevän työpisteen sohvalle.

Seisomapöytä minulla jo onkin, mutta reissailun jälkeen olen niin puhki etten jaksa oikein seistäkään pitkiä aikoja. Tilaan siis jumppapallon, jossa saa istuskella jalat harallaan ja pyöritellä persausta samalla kun kirjoittelee asiakkaille. Partneri vitsailee pallon käyttöönottopäivänä, että mikäs vihreänpunainen lumiukko tänne muutti, kun kumipallon päällä on kasa orgaanisia palloja. Konsultti vihervalaasta taitaakin siis tulla konsullti viherpallo.

Pallotyöpiste

Ihanaa että on kotitoimisto! Ei taitaisi monessa normaalissa toimistossa tällaiset järjestelyt onnistua.

Osa 26 - Reissataan, reissataan

Torstaina kävin tarkastuksessa uudella gynekologilla, joka paljastui noin seitsemäntoista kertaa sympaattisemmaksi kuin edellinen. Olin maksanut laskun labroista edelliselle gynelle, mutta tuloksia ei sitten oltu merkattu mihinkään. Ja ei kun taas soittelemaan, huoh. Ihana uusi gyne soitti myös itse sairaalaan ja pyyti jälkilabrojen tulokset ja soitti vielä perään että kaikki kunnossa. Vaikka kaikki oli edelleen erittäin normaalia, halusi gyne silti seuraavan ajan jo parin viikon päähän. Mikäpä siinä, tuleepahan samalla sokeritestit tehtyä.

Sairaalatätin suosittelema reissauskielto loppui torstaina, ja sehän tarkoitti että voi lähteä kiertämään asiakkaita. Perjantain tapaaminen meni hyvin, asiakkaalla oli neukkarissa seisomapöytä, jota kouluttaja sai käyttää ja junassa pääsi käpsyttelemään. Illaksi suuntasin asiakkaalta suoraan Berliiniin tapaamaan partnerin ystäviä viikonlopuksi. Yksi porukasta on töissä pienessä design-hotelliketjussa, joten pääsimme ystäväalennuksella trendi-alueelle yökerholta näyttävään hotelliin. Yhdellä ystäväpariskunnalla oli lapset mukana, ja minun masua on enää vähän vaikea piilotella, eli saimme pitkiä katseita kattokerroksen trendibaarissa kun kävimme hakemassa drinkkejä (niitä kahta alkoholitonta mitä oli tarjolla..). Lauantaina kävimme turistikävelyllä hyytävässä kelissä ja illallisen jälkeen sammuimme partnerin kanssa molemmat yhdeksältä. Että se siitä villistä viikonlopusta!

Mustan design-hotlan näkymiä

Sunnuntaina suuntasin taas seuraavalle asiakkaalle kohti Itävaltaa, reissu jonka jouduin edelliseltä maanantailta lääkärin suosituksesta perumaan. Täällä on kiva käydä, sillä asiakkaalla on diili huipun wellness-hotellin kanssa, joten pääsin illaksi saunaan ja altaisiin. Saunassa sain tosin pitkiä katseita, sillä raskaana saunominenhan keittää Keski-Eurooppalaisten mukaan lapsen. Keitetyn, mutta edelleen potkivan vauvan kanssa uiskentelimme ja saunoimme sitten iltaan asti, ja aamulla suuntasimme palavereihin kahdeksasta viiteen. Tällä asiakkaalla oli pakko istua, mikä iltapäivästä ei kertakaikkiaan enää onnistunut ja alkoi jo olla supistuksiakin. Onneksi tuskainen olo tuli vain vähän ennen lähtöä, ja olo parani kun pääsin vähän kävelemään ja sain autossa jalat suoraksi.

Konsullti Cute Belly on muuttunut konsultti Green Whaleksi

Sitten istuskelin seuraavat 8h junissa kolmella vaihdolla, ja olin puoliltaöin kotona. Kävellessäni (taas) viimeisillä voimilla laukku kädessä juna-aseman portaita ylös vannoin että oli viimeinen kerta, kun teen tällaista reissua maha pystyssä. Jääköön nähtäväksi..

Joko saa hyvällä omalla tunnolla käyttää invapaikkaa? Tosin epäilen, että ikonin piirtäjä ei ole huomannut, että aika monilla meistä pallomahoista on myös nuo yläpallot :D

Osa 25 - Sairaalareissu

Torstaina vesskäynnin yhteydessä huomaan paperissa vaalean pinkkiä vuotoa. Seurailen tilannetta päivän ja googletan Suomen ohjeita, joissa todetaan, että noin joka viidennessä raskaudessa esiintyy vuotoja, ja nämä eivät keskiraskaudessa ole yleensä vaarallisia ellei vuoto ole runsasta tai tule kovia kipuja. Illalla vuoto vähän lisääntyy noin puoleksi tunniksi pienten menkkamaisten kipujen kanssa, mutta vähenee sen jälkeen taas vähäiseksi. Mietimme partnerin kassa, pitäisikö lähteä klinikalle vai seurata tilannetta huomiseen. Vähän illalla hirvittää, mutta vauva liikkuu normaalisti, joten ainakin se saa vielä todennäköisesti hyvin happea ja ravintoa.

Aamulla soitan lomalla olevan uuden gynekologin tuuraajalle ja saan kutsun tulla käymään. Tuuraja moralisoi minua pirullisella äänensävyllä, etten sitten tullut jo eilen ja eikös siellä intternetissä kerrottu, että vuoto voi olla vaarallista. Hänen mielestään vuoto on liian runsasta, ja että minulla on kova tulehdus ja supistuksia, ja tarvitsen antibiootteja suoraan suoneen jotta vauva ei ala syntyä. Vähän ihmettelen, kun maha ei missään välissä mennyt kovaksi eikä kipuja oikeastaan ole ollut - kai sitä nyt huomaisi jos maha supistelisi? Mutta vauvalla on kaikki ilmeisen hyvin ja saan käskyn ilmestyä synnytysklinikalle sairaalaan tunnin kuluessa.

Partneri ottaa loppupäivän vapaata ja lähtee mukaan. Klinikalla otetaan CTG, joka mittaa supistuksia ja vauvan sykettä. Mitään supistelua käyrässä ei näy, ja kukaan ei edes ota verikokeita tai puhu mistään tulehduksesta yhtään mitään. Synnytyslääkäri mittailee minusta ja vauvasta ultralla kaiken mahdollisen ja toteaa että kaikki on erittäin normaalia, eikä mitään syytä vuodolle löydy. Tosin heidän politiikkansa mukaan kaikki vuototapaukset otetaan seurantaan vuorokaudeksi, joten joudun jäämään sairaalaan. Kapinoin vähän aikaa, koska minusta olisi ihan sama maata kotona, mutta parneri ja lääkäri saavat minut vakuutettua että on parempi olla sairaalassa jos vuoto alkaa uudestaan. Vähän epäilen, että kyse on premium-tason yksityisen sairasvakuutukseni lypsämisestä, mutta noh, maassa maan tavalla.

Nelisen tuntia saapumisesta minut luovutetaan osastolle. Sairasvakuutuksen takia pääsen Comfort+ luokkaan omaan huoneeseen, ja ylilääkärin pitäisi käydä minua puhuttelemassa jossain välissä. Bisnesluokan kohtelu siis.

Comfort+ huoneen näkymiä. 1hh ei ollut vapaana, joten päädyin 2hh jossa toinen sänky oli tyhjä.

Maha on alaosastaan kipeä ja jotenkin päivä on ollut väsyttävä, eli päädyn levähtelemään illan ja käyn vielä toisessa CTG:ssa, jossa ei edelleenkään näy mitään ihmeellistä. Illan myötä vuoto myös loppuu. Lääkäri ei anna lupaa matkustaa, ja sunnuntaina olisi ollut lähtö asiakkaalle. Joudun siis perumaan menot ja junaliput, ja soittelemaan muutaman kollegan läpi synnytyspolin ikkunan vierestä, jossa kenttä juuri ja juuri riittää.

Nukuin reippaasti kymmenestä seitsemään, jolloin hoitaja tuli mittaamaan paineet ja lämmön, koska niin vain sairaalassa pitää tehdä. Onneksi löysin comfort+:sta vielä bistron kahviautomaatilla, ja sain kuin sainkin aamukahvin! Aamupalan kanssa tarjoiltiin karmeaa marja-yrttiteetä (Buah!).

Bistrossa oli tarjolla juomia, kakkuja ja bretzeleitä.

Ja sen jälkeen odotettiin, sillä mitäpäs muuta se sairaalassa olo on kuin odottelua. Äitiyspoliklinikka oli niin täynnä, että en mahtunut viimeiseen CTG:hen kun vasta puoli yhdeltä, ja tämä oli poispääsyn vaatimuksena. Sillä välillä selvitin, että sairaalassa on itse asiassa WLAN, joten pääsin tekemään töitä :)

Sairaalruokaa ja hommia odotellessa

Mittauksen jälkeen oli taas vähän odottelua, ja lopulta lääkäri antoi lähtöluvan. Tämä lääkäri oli jopa sitä mieltä, että torstaina matkustaminen olisi ok niin kauan kuin ei nostele liian painavaa matkalaukkua, joten viikon toista työreissua ei tarvitse perua! Jes!

Mitä tästä opimme? Ainakin tuli tutustuttua äitiyspoliin jo ennen varsinaista tositoimintaa. Tästä eteenpäin pitää ottaa luultavasti vähän rauhallisemmin, voi olla että vuoto johtui liian kovasta liikunnasta ja liian vähästä levosta. Työskentelen siis jatkossa enemmän sohvalta :D

Osa 24 - Lisää reissausta ja hajujen maailma

Jos nyt mitään isompia raskausoireita ei ole ollut, niin hajujen maailma on kyllä avautunut ihan uudella tavalla. Varsinkin niiden pahojen :P Tupakan haju on yksi hirveimmistä, ja minkä tahansa sisäänkäynnin savupilven läpi kävely on yhtä tuskaa - ihmiset tietysti tykkäävät polttaa juuri oven edessä.

Saksassa osassa liikkeitä tupakkapaikka on siirretty kauemmas sisäänkäynnistä, ja bussi- ja juna-asemilla tupakoijille on varattu erilliset alueet. En ymmärrä, miksei tätä voi tehdä Suomessakin? Aiemmin en toki ole hajuista häiriintynyt, mutta alan ymmärtää miten tuskaista elämä on hajuyliherkälle - itsehän toivottavasti pääsen tästä ärsytyksestä eroon muutaman kuukauden päästä. Muita hankalia hajuja ovat juuri polttaneen ihmisen tuoksu, vahvat hajuvedet ja partavedet sekä seisseen hien haju. Jos hajupakkauksen kanssa joutuu vaikkapa lentokoneeseen tai hissiin, meinaa happi loppua, ja partnerikin siirtyy laittamaan hajusteet vasta hyvästelyjen jälkeen ja vähentämään suosiolla määrää. En nyt väitä, että itse tuoksuisin aina neutraalilta, mutta lupaan jättää hajuvedet matkustaessa tästä eteenpäin käyttämättä sekä pyydän anteeksi hajuherkiltä tähän mennessä maailmaan päästämistäni tuoksuista! 

Toisaalta myös hyvät tuoksut haistaa tarkemmin - pöydällä seisovat piparit viereisestä huoneesta, aamukahvin, yrtit parvekkeella ja niin edelleen. Nautitaan nyt tästä niin kauan kuin se kestää!

Paluureissu alkaa Jyväskylästä aamujunalla kohti Helsinkiä, vaihto lentokenttäjunaan (miksei tätäkin saataisi menemään suoraan lentokentälle?), kävely portille, lento Zürichiin jne. kaikki ison vetovarrestaan hajonneen matkalaukun, raskaan repun ja suksipussin kanssa. Kanssamatkustajilta tulee myötätuntoisia katseita, vaikkei vatsa edes uudesta talvitakista näy mihinkään.

Matka menee vaihtoineen muuten mallikelpoisesti, mutta Zürichissa hyppään viime hetkellä junaan DB:n matka-appin perusteella. Kun saan tavarat ja itseni matkustamon puolelle, huomaan että juna onkin väärä, ja sitä paitsi päätepysäkillä. En ehdi tavaroineni päästä junasta ulos, kun ovet lukittuvat ja katson ikkunasta kun oikea juna liukuu vastakkaiseen suuntaan viereisellä laiturilla.. Kello on yhdeksän illalla, koska lentokin oli vastatuulen takia myöhässä. Noh, junan liikkuessa alan ihmetellä että mitähän tässä pitäisi tehdä. Vaunujen välistä ei ole kulkua, eli en pääse konnarin vaunuun enkä näe osastoilla ketään muita pikaisella etsinnällä. Jossain välissä yläkerrasta tosin laskeutuu juoppo, joka selittää paksulla aksentilla nukahtaneensa vaunuun. Hänellä ei tosin ole puhelinta eikä hän tiedä mihin soittaa, joten se siitä avusta sitten. Lueskelen seinille printattuja ohjeita, kun juna pysähtyy keskelle pimeää peltoa. Ovet eivät aukene, mutta lopulta konnari tulee katsomaan huomattuaan jonkun painelevan ovinappia. Hän sanoo, että parasta on vaan odotella 20min, jolloin juna palaa takaisin lentokentälle. Huhhuh! Myslipatukkavarastot oli tyhjennetty jo aikaa sitten, eli nälkä olisi aamuun mennessä tullut.

Tässä vaiheessa olen jo tietysti missannun viimeisen laivayhteyden Romanshornista, johon suunniteltu juna olisi mennyt. Onneksi akkua ja nettiä riittää tällä kertaa, ja tuplaetsinnällä partnerin kanssa hotlinessa löydän vaihtoehtoisen yhteyden Konstanziin, ja siitä toiselle puolelle järveä noin 20km kotoa toisella lautalla. Tosin busseja ei kulje enää, mutta onneksi partneri on lomalla ja voi hakea myös keskellä yötä. Lopulta Konstanzin juna löytyy aikataulussa, vaikka taas joutuu vähän juoksemaan, ja Konstanzissa löydän bussipysäkin, sekä päädyn viimein oikealle lautalle. Alkuperäiseen matka-aikaan kaksi tuntia ja kolme vaihtoa lisää! Todettakoon, että iltakoneella Suomesta Zürichiin lentämistä pitänee vielä pohtia, taidan seuraavalla kerralla ottaa suosiolla lennot Friedrichshafenista. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, ja onneksi on vielä pari päivää lomaa!