Päivä vauva-arkea

Huh, tulipas pitkä postaus. Mutta vauvaperheen arkea ihmetteleville, tässä kuvaus yhdestä puolinormaalista päivästä vanhempainvapaalla. Vauvan ikä: viikon lopussa 3 kk.

6:30
Vierestä alkaa kuulua ähinää. Vauva (J) on alkanut liikkua sängyssä, ja on nyt saanut tungettua toisen jalkansa oman patjansa ja ison sängyn väliseen pienenpieneen rakoon. Loput vauvan peräpäästä on minun sängylläni, onneksi olen nukkunut kauempana reunasta. Siirrän pötkylän parempaan asentoon, mutta nukkuminen ei enää onnistu. Nyt on jo herätty sen verran että mieleen muistuu nälkä, eli nousemme syömään.

6:45
Ruuan jälkeen J:n mahaa vääntelee sen verran, että se ei enää nukahda uudestaan (kuten joinain onnellisina aamuina käy). Vaihdamme siis vaipan, ja tyyppi pääsee sen jälkeen leikkikaaren alle ja minä laittamaan aamupalaa. Mikro hajosi perjantaina, joten keittelen omat aamupuurot ihan kattilassa ja tyhjennän samalla astianpesukoneen. Kun ruoka on valmista, haen vauvan kanssani aamupalalle. Se tykkää istuskella ruokaseurana keittiön pöydälle nostetussa kylpytuolissa, joka tosin kohta jää liian pieneksi. Mihinkähän se sitten pistetään? Vauva juttelee tyytyväisenä aamujuttuja ja harjoittelee käsikoordinaatiota - nyt kun pää kääntyy osteopaatin käsittelyn jälkeen myös oikealle, on oikeakin käsi löytynyt ja osuu jo suuhun yhtä luotettavasti kuin vasenkin.

7:15
Partneri ei osoita palavaa halua nousta sängystä, eli hän saa vauvan hetkeksi leikitettäväksi sänkyyn ja pääsen itse suihkuun. Pesen samalla pesuhuoneen, kun olin viikonloppuna liian laiska hommaan. Suihkun jälkeen vauva pääsee taas partnerin kaveriksi aamupalapöytään ja lähden kaivelemaan lenkkikamppeita esille.

8:15
Voi ei! Vauva on nukahtamaisillaan keittiönpöydälle, nyt on kiire! Äkkiä lenkkarit jalkaan ja ulos. Vauva suostuu olemaan kärryissä aamulla aika tasan 50 minuuttia, joten lenkille pitää lähteä juuri sopivasti tai muuten loppumatka menee kantohommiksi. Pari minuuttia myöhemmin kiidämme jo rantaraitilla vaunujen kanssa aurinkoisessa aamusäässä. Muut liikkujat ovat koiranulkoiluttajien lisäksi keski-iän ylittäneitä sporttimiehiä aamujuoksulla. Muita kärrymammoja alkaa näkyä vasta lähempänä ysiä.

9:05
Äsh, keli oli niin hyvä, etten malttanut kääntyä takaisin kuin vasta 30 min reippaan kävelyn jälkeen. Nyt alkaa siis huuto, täsmälleen 50 min lähdöstä. Uskomaton sisäinen kello. Kokeilen ruualla, mutta kun laitan vauvan takaisin kärryyn, huuto alkaa taas 20 sekunnin sisään. Ei auta siis muu kuin ottaa jälleen kerran vauva kantoon loppumatkaksi ja työntää kärryjä toisella kädellä. Reilun kuuden kilon painon kantaminen yhdellä kädellä on pidemmän päälle jo aika raskasta, mutta selviämme kotiin, ja tulipahan kädetkin treenattua.

9:20
Leikkikaari, maailman toisiksi ihanin paikka. Päätän keittää toiset aamukahvit ja käyn välillä katsomassa miten leikit sujuvat. Vasen käsi osaa jo tarttua kaaresta roikkuvaan puupalikkaan ja tyyppi juttelee palikalle tyytyväisenä, joten jatkan kahvinjuontia ja hesarin lukua tyytyväisenä.

Kun kahvia on jäljellä yksi kolmasosa, kuuluu leikkikaaren alta nälkähuuto ja haen kaverin syömään. Maidon jälkeen hän nukahtaa käsivarrelle, ja jatkan kesken jäänyttä hesaria kunnes ovikello soi. Hermes sieltä tuo uutta mikroa, jes! Kahvimaitoja ei siis tarvitse enää lämmittää kattilalla. Vauva ei onneksi herännyt, ja saan sen siirrettyä kunnialla omaan sänkyyn. Ovikello soi kohta uudestaan, ja nyt DHL tuo loput amazonin tilaukset, kuten vaunujen hyttyssuojan tulevaa Suomen reissua varten. Vauvan vielä nukkuessa teen vielä smoothien, josta tarinaa edellisessä postauksessa.

11:00
Vauva on nukkunut nyt jo tunnin ja menen vähän ihmetellen katselemaan, vieläkö sitä unta riittää. Sain sen ensimmäistä kertaa pitkään aikaan nukkumaan kyljellään, ja siellä se nyt tyytyväisenä tutkiskelee nyrkkiään eikä puhu mitään! Aika harvinaista, yleensä herääminen päättyy itkuun. Olen koittanut selittää sille, että jotkut vauvat ovat herättyään ihan tyytyväisiä, mutta tähän asti vinkit ovat kaikuneet kuuroille korville. Ehkäpä tästä alkaa parempituulisten heräilyjen kausi?

11:30
Olemme kirjoittaneet blogia sohvalla, ja kaveri on rupsutellut vieressä sen verran isoäänisesti, että kuvittelen jo Kauan Odotetun Kakan saapuneen (eilen sitä ei saapunut, eli odotamme isompaa toimitusta tänään). Väärä hälytys, mutta hoitopöytä on silti J:n mielestä Maailman Ihanin Paikka. Otamme siis hetken ilmakylpyjä ja juttelemme. "Ai, oi, ää, öy" ja muiden äänteiden harjoittelussa kokeillaan tänään mitä tapahtuu, jos työntää kielen ulos äänteen keskellä. Pari viikkoa sitten vauva työnsi kieltä ulos jatkuvasti, ja piti jo googlata että mikä sillä on hätänä. Kaiken tietävä vau.fi raportoi, että vauva on löytänyt kielensä! Harjoittelu on vielä prosessissa, ja kieltä kokeillaan pitää vaikka missä asennossa välillä jokellellen.

12:20
Nälkä! Molemmilla. Olen saanut oman ruuan suurinpiirtein valmiiksi, ja J on seurannut kokkailu- ja laulushowta keittiön pöydältä (kuuntelemme kokkaillessa musiikkia ja harjoittelemme aina välillä tanssimista, tämä on vauvasta hauskaa). Pienihmiselle siis pullo suuhun ja sen jälkeen yritys syödä itse. Väsy alkaa painaa ja J ei suostu enää istumaan omassa penkissään (tai siis kylpytuolissa). Vauva siis olkapäälle, hesari auki ja äidille ruokaa suuhun. Saan noin puolet omasta annoksesta syötyä, kun vauva ilmoittaa että nyt vauvankantoalustan olisi parempi liikkua. Hyssyttelen vauvan uneen lentäjä-asennossa, jossa mahan ilmat pääsevät helpoimmin ulos. Saan jonkin ajan päästä tyypin omaan sänkyynsä nukkumaan, ja sen jälkeen oman vielä puolilämpimän ruuan syötyä.

13:20
Verot, blääh. Olen vauvan iltapäivätirsojen aikaan saanut viime vuoden verotuksen valmistelua eteenpäin, ja nyt olen jo marraskuussa menossa. Kunhan saan vielä pari kuittia ojennukseen, lähetän paperit veroneuvojalle syyniin. Lisäksi verotarkastuksen jälkipyykkinä joudun tekemään vielä ylimääräisen alv-ilmoituksen, jonka laitan tänään teon alle. Käyn aina välillä tarkastamassa että vauvalla on kaikki hyvin ja saan kuin saankin hommia eteenpäin. Keskittymiskyky hiipuu jossain välissä, ja lähden touhuilemaan muuta. Siivoan keittiön, laitan pullot desinfektoriin (pulloruokituille vauvoille ehdoton hankinta!) ja päällystän tyhjän maitopulverirasian tapetilla kuivaruoan säilytysastiaksi. Neljältä alan ihmetellä, että meinaakos se vauva herätä ollenkaan, mutta siellä se vielä tyytyväisenä vetelee sikeitä.

16:20
Makkarista alkaa kuulua tyytymätöntä ähinää. Vauva on kiilannut päänsä vasten pinnnasängyn päätyä, eikä tiedä vielä miten peruuttaa. Onneksi sängyn reunasuojan pitäisi saapua huomenna. Nyt siis mennään syömään ja vaipanvaihtoon. Kauan Odotettu Kakka on viimein saapunut, tosin kuivuusasteesta päätellen valitettavasti jo tirsojen aluksi. Tässä muuten pragmaattisten saksalaisten käsisuihkuttomassa maassa vauvan pyllypesu on käytännön mahdottomuus. Roikutan rimpuilevaa vauvaa kylpyammeen hanan alla hankalassa asennossa ja mietin, paljonko käsisuihkun jälkiasennus maksaisi.

16:40
Peili! Tämä on maailman ehkä kolmanneksi ihanin asia, ja omalle peilikuvalle voi nauraa vaikka miten pitkään. Viihdymme siis eteisen peilin edessä aina muutaman hetken ohi kulkiessamme.

17:00
Pikasiivous. Saimme edellisenä päivänä vaatekuorman ystäväpariskunnalta, ja nyt sekä se että saapuneen mikron pakkausmateriaalit, aamulenkin tarpeisto ja sekalaista muuta kamaa makaa keskellä eteistä. Koitan siivota kamoja kauemmas niin kauan, kun vauva viihtyy leikkikaaressa. Lahjavaatteet pitää käydä joku toinen päivä läpi joten ne siirtyvät toimiston nurkkaan veropaperipinojen seuraksi. Seuraavaksi siirrän vauvan Maailman Ihanimmalle Paikalle ja käyn viikonloppuna tuotettujen puhtaiden vaatekasojen kimppuun samalla kun laulamme läpi kaikki laulut joista muistan edes puolet sanoista ulkoa. J tykkää laulaa mukana.

18:30
Partneri saapuu kotiin kesken viikkaussession ja juttelemme partnerin pomon vauvasta, joka oli viettänyt tänään työpaikalla pidemmän tovin. Siellä se vain katselee tyytyväisenä vaunuissa omia lelujaan ja nukkuu itsekseen aina välillä. Tulemme siihen johtopäätökseen, että meillä on ainakin mielenkiintoisempi vauva :D
Ja sitten mielenkiintoisella vauvalla on jo nälkä. Ruuan jälkeen siirrän J:n vetovastuun partnerille ja teen siivouksen loppuun sekä laitan vaippapyykkiä tulille. Yksi koneellinen päivässä riittää kymmenellä sisävaipalla.

Vauvalla on tänään pitkästä aikaa mahakramppeja ja se huutaa lohduttomana vähän väliä. Nostan omat jalat hetkeksi ylös kun partneri ratkoo maha-ongelmia ja sitten taas vaihdetaan. Tunti menee, ennen kuin pieni viimein nukahtaa syliin.

20:00
Parinkymmenen minuutin tirsojen jälkeen vauva herää taas mahakramppeihin. Huono päivä siis. Vähän ympäriinsä kantelua ja laulelua, ja sitten pysähtyminen Maailman Ihanimmalle Paikalle. Kaikki vaikuttaa taas olevan hyvin, eli pyydän partneria valmistelemaan kylvyn.

Kylvyssä naurattaa tänään oikein kunnolla ja sen jälkeen kuivauskin on kivaa. Ilmakylpyjen kesken nälkä iskee, ja sitten siirytään syönnin kautta unen houkutteluun.

22:00
Uni saapuu houkuttelun jälkeen. Toivotaan pitkää yötä ja painutaan itsekin pehkuihin!

Vähemmän menestyksellistä ekoilua

Olemme partnerin kanssa pikkuhiljaa luisuneet kohti ainakin kuvitellun ekologisempaa elämäntapaa, vaikka näillä lentokilometreillä mistään ekoihmisyydestä on turha haaveillakaan. Mutta kai sitä edes viherpesuimagon takia saa yrittää? Viime aikoina suuntaus on alkanut vähän voimistua, kun tuttavapiiriin sukelsi palstaviljelyä ja mehiläisproteiinia tutkivan tutun kautta kaikennäköistä hippiä. Myöskin omasta some-feedistä löytyy nykyään jos minkämoista ekovinkkiä ja vauvalomalla on mahdollisuus touhuta kaikkea, mihin ei varsinaisesti tarvitse aivoja.

Nyt ollaan sitten tasolla, jossa jätteiden minimoinnin (kestositeet, -talouspaperi, -vaipat..) jälkeen olen tehnyt saippuaa ja kauramaitoa, sekä siirtynyt yhdestä kahteen kasvisruokapäivään viikossa.

Viimeisin villitys on rahkan korvausyritys. Olen jo pitkään miettinyt, millä tämän välipalojen kuninkaan saisi korvattua vähemmän jätettä tuottavaan versioon. Kahvimaidosta ja juustosta saan jo reilusti tarvimani kalsiumin, eli rahkan syönnille ei ole oikein muuta syytä kuin sen kätevyys välipalana. Viimein löysin jokseenkin toimivalta kuulostavan vinkin, eli kasvisproteiinin lisäämisen smoothiehen. Ei siis muuta kuin protskua tilaukseen! Tilaan samalla chian siemeniä niiden ekologisuutta sen kummemmin tutkimatta, sillä muistini mukaan rahkankorvausreseptissä oli niitäkin. Pikaisen etsintäprojektin tuloksena päädyin Saksassa viljeltyyn ja prosessoituun herneproteiiniin, jossa ainakaan kuljetus ei tuo juuri lisärasitetta ja ei-toivottujen lisäaineiden todennäköisyys on pienehkö (muistellen Kiinan äidinmaitolisäke-kriisiä jne.).

Paketit saapuvat maanantaina, eli ei kun kokeilemaan! Herneproteiinivalmisteen proteiinipitoisuus on 30%, eli jos haluaisin noin kolmen desin smoothieannokseni sisältävän saman määrän proteiinia kuin rahka-annokseni, sitä pitäisi laittaa smoothiehen pyöreästi 250g. Tuntuu aika paljolta, kun koko pussi on ainoastaan kilon. Lasku toisaalta sisältää oletuksen, että kasvisten proteiinipitoisuus olisi nolla, mikä ei tietenkään täysin pidä paikkaansa.* Päätän siis testata vihreän mömmön näläpitovoimaa ensin 100g hernelisukkeella. Nesteenä käytän sitä itse tehtyä kauramaitoa (tästä myöhemmin ohje mikäli muutkin haluavat kokeilla). Nyt tosin mietin, olisiko vain sama heittää ne kauraryynit suoraan smoothiehen...

Noniin, sekoittelun jälkeen on suurten maistiaisten aika. Ja kyllä, huomattavasta hedelmäpitoisuudesta huolimatta olen kuin olenkin saanut aikaiseksi:
KYLMÄÄ HERNEKEITTOA!
Ihanaa. Onneksi sitä on 1,6 litraa, niin ehtii nauttia makunautinnosta ihan useammankin kerran.

*Asiaan liittymätön huomio - jos nuorelle pitää perustella miksi prosenttilaskut pitää osata, tässä hyvä esimerkki.

Yllättävän helppoa kestoilua

"Niin, onhan ne kestovaipat edullisia, mutta jaksaakohan sitä.." Näin minäkin ruukasin ajatella.

Ennakko-odotukset kestovaippailusta liittyivät jotenkin viherpiipertäjien ekologiseen mutta hankalaan elämäntapaan. Ne tuntuivat vähän likaisilta, epämiellyttäviltä ja todella isotöisiltä. Kuka nyt haluaa pesukoneeseensa kakkaa? Kyllähän ne haisee! Eikö kestovaippaan pissaaminen tunnu vähän samalta kuin housuun pissaaminen, uudet imukykyiset muovivapathan on niin miellyttäviä? Eikö sieltä kangasvaipasta valu jotain aina ulos..? Entäs reissussa, silloin on ainakin pakko käyttää muovivaippoja..

Väärin, väärin, väärin!
Aloitimme kestovaippailun heti sairaalasta palattuamme käytettynä ostetuilla kymmenellä sisävaipalla, imulla ja neljällä kuorella (yht. muistaakseni n. 70e). Alun epäilyksistä huolimatta emme voisi olla tyytyväisempiä! Vaipat on helppo pukea ja ne pitävät niin alun löysät maitokakat kuin nykyiset mammuttikakat sisällään hyvin. Meillä on kannellinen ämpäri hoitopöydän vieressä vaipoille, eikä haju pääse kannen alta mihinkään. Vaipat saa ämpäristä suoraan oikealla heittotaktiikalla pesukoneeseen ilman, että vaippoihin tarvii edes koskea.

Alussa kuvittelimme, että kaupungille tai muuten reissuun lähtiessä pitää vaihtaa kertakäyttövaippa, koska se on "helpompi". Nyt olen kuitenkin reissannut kestovaipoissa, eikä homma ole yhtään sen isompi kunhan käytetyille vaipoille on vain muovipussi mukana (myönnän, tämä on vielä aika epäekologista mutta en ole löytänyt vielä käytettyä suihkuverhoa vaippapussiksi..). Lisäksi vauva saa näppylöitä muovivaipasta, enkä ole edelleenkään ymmärtänyt mistä tämä helppousmyytti tuli? Ihan sama homma se on vaihtaa se kestovaippa kuin normaalikin.

Pesen tällä hetkellä yhden koneellisen vaippapyykkiä päivässä, ja samaan koneeseen menevät muutkin 60 asteen valkkopyykit. Joidenkin palstojen mukaan vaipat voisi pestä välillä myös 40 asteessa, mutta tällöin niihin jää ainakin meillä porkkanatahroja.

Miten homma sitten hoidetaan?

Meillä on MotherEase-merkkiset sisävaipat ja näihin imuja. Näin pienillä imuja ei kai tarvisi edes käyttää, mutta tämä kaveri kyllä pissaa sen verran, että lisäimuista ei ole ainakaan haittaa ollut.

Sisävaippa ja imu. Tämä sisävaippa kiinnitetään neppareilla ja menee noin seitsemään kiloon asti.

Sisävaipan päälle puetaan kuori. Empiirisen testin perusteella suosittelen lukemaan kuorten pesuohjeet ennen käyttöä, eikä toimimaan kuten me, ja pyörittämään niitä kuivaajassa ellei niitä siihen ole suunniteltu :/ Kuoren tarkoitus on siis toimia eristeenä ja olla päästämättä kosteutta läpi vaatteisiin (ja tämä myös toimii ellei eristettä tuhoa kuivaajalla..)

Sisävaippa puettuna ja alla kuori.

Kuori peittää sisävaipan kokonaan ja kosteus ei pääse vaatteisiin

Jos jotain huonoja puolia pitäisi löytää, voin listata seuraavat:

• Pyykin pesu pitää tietysti organisoida. Tämä ei ainakaan meillä ole ollut ongelma, pesen vaipat monesti illalla ja heitän ne yöksi kuivuriin. Ellen ole muistanut pestä sisävaippoja, käytän harsovaippoja kunnes sisävaipat ovat taas kuivia.
• Kestovaippa on isompi kuin muovivaippa. Isompiin vaatekokoihin pitää siis siirtyä aiemmin ja vastasyntyneenä vauva näyttää hassulta kun vaippaa on melkein yhtä paljon kun vauvaa :D
• Kuivaaja on ehdoton! Koitin kuivattaa koneellisen auringossa ja vaipat muistuttivat oravannahkoja. Lisäksi kuivaaminen huoneenlämmössä kestää about ikuisuuden. Ellei sitten käytä pelkästään harsovaippoja.
• Vauva ei tykkää olla märässä vaipassa. Itse listaisin tämän hyväksi puoleksi, sillä se myös tarkoittaa että vauva oppii kuivaksi aiemmin.

Rokotuksia, osteopatiaa ja treenimietteitä

Kahden kuukauden iässä vauva saa ensimmäiset rokotussetit. Saksassa annetaan perus tetanus&kumppanit -yhdistelmärokote, rotavirus ja pneumokokki. Lisäksi tsekataan lonkat, jotka ovat nyt kunnossa. Iltapäivällä vauvalle nousee vähän lämpöä, mutta se nukkuu ja herää välillä syömään, eikä ole oikeastaan itkuinen niin en anna kuumelääkettä. Tyyppi nukkuu kaksi päivää putkeen, ja herää sitten viiden aikaan aamulla täynnä energiaa. Kiva että on kaikki kunnossa, mutta oisko ollu paha nukkua pari tuntia pidempään?

Edellisellä viikolla leikkikaaressa vauvaa pitäessä huomasin, että se kääntää päätään ainoastaan vasemmalle. Mahalla maatessa pää taas kääntyy ainoastaan oikealle, eli pää kyllä kääntyy molempiin suuntiin mutta kummalliselta tuo silti tuntuu. Lääkäri passittaa meidät osteopaatille, joka höykkyyttää palosireenin lailla huutavaa vauvaa tunnin ja toteaa, että yläselässä on jotain jäykkyyttä. Löysääminen on vain vaikeaa kun vauva ei suostu rentoutumaan yhtään, joten saamme uuden ajan viikon päähän. Kotona en ainakaan pään liikeessä huomaa mitään eroa, ennemminkin pää kääntyy vielä vähemmän kuin aiemmin oikealle.

Menimme osteopaatille uhkarohkeasti pyörällä. Olen nyt onnistunut käymään yksin pyörälenkillä muutamina iltoina, ja vauvan kanssa olemme tehneet kyykkyä ja askelkyykkyä (vauva nukahtaa aina toisen kyykkysarjan lopussa eli näitä on sitten tullut tehtyä reilummin :D). Mikään ei kuitenkaan valmista 15 kg perävaunun vetoon ylämäessä, ja reilun neljän kilometrin matkan jälkeen olen ihan puhki. Onneksi osteopaatti on vähän myöhässä, niin ehdin muuttua tomaatista kevyen punertavaksi hikipalloksi! Yhteensä tunnin pyöräilystä (matka tosiaan alle 10km) sykemittari antoi päivän aktiivisuustavoitteen saavutetuksi, ja menomatkasta leiman "kovatehoinen maksimiharjoitus". Kertonee jotain kunnon tasosta.. Mutta tästä on hyvä nousta! Valitsin vielä reitin, jossa oli loivemmat mäet, eli normaaleihin ylämäkiin polkeminen vaunun kanssa taitaa olla toistaiseksi poissuljettu ajatus.

Koitan myös jälleen kerran googlettaa asiallisia lähteitä treenin aloittamisesta keisarin jälkeen. Ja ei löydy mitään muuta kuin mutua keskustelupalstoilta! Kai tästä nyt joku virallinen suositus on olemassa?? Välillä ei päästä ulos kun vauva ei halua olla vaunuissa tai on muuten itkuinen, ja silloin olisi kiva tietää mitä kotitreeniä saa tehdä niin että ei onnistu tuhoamaan mitään. Toistaisksi pysytään siis käsiliikkeissä ja vauvanpainokyykyissä, toivottavasti näillä ei saa mitään isompaa ongelmaa aikaan..

Myyttinen vauvan tuoksu - höpöä vai totta?

Olen jo aiemmin ihmetellyt myyttistä vauvan tuoksua. Osa naisista on sitä mieltä, että vauvaa voi nuuhkia loputtomiin ja vauvan tuoksu on ehdottomasti maailman paras tuoksu. Itse en ole havainnut muiden tai omassakaan vauvassa mitään erityistuoksua, enkä ole kehittänyt pakkomiellettä nuuhkia vauvojen päälakia.

Ainut tutkimus, jonka pikagoogletuksella aiheesta löysin, oli tämä v.2013 toteutettu pienen otoksen (N=30) tutkimus, jonka perusteella vauvan tuoksu voisi aktivoida naisen palkkiojärjestelmää. En ole alan ekspertti mutta yleisesti hyvä periaate on uskoa jotain tieteellisesti todistetuksi vasta, kun aiheesta löytyy liuta artikkeleita. Jätetään tämä siis kuriositeetiksi ja siirrytään empiiriseen dataan.

Keskustelupalstat, naistenlehdet ja jopa osa vakavammasti otettavista lähteistä on täynnä vauvan tuoksua hehkuttavia juttuja. Ainoastaan häviävän pieni osa äideistä ihmettelee, miksei oma vauva tuoksu. Keskustelupalstojen pika-analyysi osoittaa siis, että suurin osa naisista (tai ainakin keskustelupalstoja käyttävistä äideistä) huomaa tuoksun tietoisesti, ja murto-osa osa on yhtä pihalla kuin minä. Lisätutkimukseksi haluaisin tietää, mikä osa äideistä on ennen tuoksuttelua käyttänyt vauva-öljyä tai muita tuotteita.

Oma hajuelimeni ei siis ole havainnut mitään erikoista. Ensimmäisen kuukauden vauva haisi lähinnä steriililtä ja hienoisesti puklulta, ja silloin tällöin pierulta. Ei järin houkuttelevia hajuja, en kokenut palkkiojärjestelmäni huutavan hallelujaa. Jossain vaiheessa putsasin loput karstat päästä vauvaöljy + vauvashampoo -menetelmällä, jonka jälkeen vauvan päänahka haisi jonkin aikaa vauvaöljylle. Nyt kun vauvaöljyn jämät ovat haihtuneet ja ihon bakteerikanta alkaa ilmeisesti päästä käyntiin, vauva haisee mielestäni ihan normaalille ihmiselle. En edelleenkään siis elä nenä vauvan päänahassa kiinni, eikä tarkkanenäisempi partnerikaan ole huomannut mitään ihmeellistä.

Meidän osaltamme vauvantuoksuinen pumpulielämä jäänee siis kokematta, mutta onnea vaan niille jotka kokevat huippuhetkiä vauvantuoksussa!

Kaksi kuukautta vauva-arkea

Ainoa indikaattori ajan kulumisesta on kasvava vauva, muuten aikaansaannokset ovat ohuenlaisia. Asetan vuoden alussa aina itselleni tavoitteet, ja tämän vuoden ainoa kova tavoite oli pitää vauva hengissä. Ainakin kaksi kuukautta tavoitteeseen ollaan siis päästy. Niitä "ois kiva.." tavoitteita on sitten päästy ruksimaan tuurilla muutamia, kuten nettisivujen julkaisu ja lipaston uudistaminen. Ja siinäpä ne.

Millaista arki sitten on ollut?

Lapsen elinviikot noin viidestä eteenpäin ovat olleet melkoista kanniskelua. Mahavaivoja on ollut niin paljon, että haaveet "aamulla käymme vaunulenkillä, ja kun vauva nukkuu päiväunia teen sitä ja tätä", on saanut useimpina päivinä heittää romukoppaan. Haavashow toi myös omat mausteet kun ei ole oikeen pystynyt tekemään mitään vaikka olisi halunnutkin, ja lopun ajan söi pumppaushäslinki sekä ikuinen pyykki- ja astianpesushow. Kahdeksan viikkoa syntymästä haava on viimein kiinni ja enää ei tarvi varoa liikkumista niin hurjasti. Lopetin myös pumppaushässäkän huonolla omalla tunnolla kahteen kuukauteen - joskus pitää kuitenkin ajatella myös omaa jaksamista.

Tyyppi on kasvanut omasta mielestä huimasti, vaikka kyllä se edelleen kauempaa aika miniltä näyttääkin. Vasen käsi löytyi jo pari viikkoa sitten, ja nyt ahkeran harjoittelun jälkeen alkaa jo osua suuhun useimmilla yrityksillä. Myös hymy ja ensimmäiset jutteluyritykset ovat olleet kuvioissa jo muutaman viikon, kaveri osaa hienosti sanoa "oi, ai, äi" ja "öy". Kaikesta sitä vanhempana onkin ilahtunut :D Viime viikolla sain viimein ostettua leikkikaaren, joka on paras ostos sitten vauvansängyn! Kaveri hakkaa tyytyväisenä puupalloja, eikä enää tarvi miettiä että milloin ihmeessä pääsee vessaan tai syömään. Siinä palloja heilutellessa myös monesti uhohtuu pienet mahakrampit tai orastava väsymys. Loistoidea!

Omia komplekseja olen löytänyt tähän mennessä yhden: "Hengittääkö se?!?" 

Mahavaivojen kanssa vauvaa on välillä täysin mahdotonta saada nukkumaan mitenkään muuten kuin mahalleen. Tai jos sen saa nukahtamaan selälleen tai kyljelleen, se herää viiden tai myöhäisintään viidentoista minuutin päästä mahakramppiin, ja huutaa entistä enemmän kun on yhtä aikaa väsynyt, nälkäinen ja mahakipuinen. Päätin siis, että selälläännukuttamissuosituksista huolimatta vauva saa nukkua päivätirsoja vatsallaan, jotta se saa edes vähän unta. Aluksi istuin vauvan vieressä sen ollessa mahallaan ja tarkastin jatkuvasti että selkä vielä nousee hengityksen tahdissa. Muutaman päivän jälkeen uskalsin jättää pötkylän kääntämättä vessareissun ajaksi, koska se heräsi aina kun se oli käännetty selälleen. Samalla luin kaiken mahdollisen tutkimuksen kätkytkuolemista (tulos: erittäin harvinaisia, vaatii jonkin muun altistavan tekijän mahallaan nukuttamisen lisäksi). Kysyin myös partnerilta, saanko ostaa hengitystä monitoroivan patjanalusen, joka hälyttää jos vauva lakkaa hengittämästä. Vastaukseksi sain silmien pyörittelyä ja luennon helikopterivanhemmuudesta sekä kiellon asentaa mitään elektroniikkaa vauvan sänkyyn.

Nyt vauva nukkuu päiväunet suurimmaksi osaksi mahallaan, ja uskallan jo oleilla eri huoneessa kunhan käyn tarkastamassa välillä että kaikki on hyvin. Järkeilen, että uni on parempi kuin jatkuva väsymys, ja toisaalta vauva osaa kääntää päätään mahallaan ollessaan jos se on huonossa asennossa. Illalla saatan nukuttaa sen mahalleen ja kääntää myöhemmin kyljelleen tai selälleen ellei se muuten rauhoitu. Olkoonkin sitten vastoin suosituksia, mutta joku raja lapsen valvottamisellakin.

Kompleksi pysyy silti, ja herään yölläkin tarkastamaan hengitystä. Välillä on puolet vähän sekaisin - kopeloin parnerin selkää ja mietin unenpöpperössä että hengittää kyllä, mutta joku tässä on nyt vialla :D

Nimiäiset

Tykkäämme järjestää juhlia, ja mikäs sen parempi syy kuin uusi vauva!

Olemme iteroineet kutsulistaa, jotta saamme väkeä rajoitettua maksimissaan viiteentoistan henkeen. Viikkoa ennen alkaa silti ahdistaa. Vauvalla on edelleen mahavaivoja ja tuntuu että arki ei ole vielä niin uomissaan, että ehtisi jollain ajalla siivota ja järjestää juhlia. Lisäksi vieraita alkaa tippua paikalle jo torstaina, ja jotain viihdykettä heillekin pitäisi keksiä imuroinnin sijasta. Onneksi äitini on paikalla auttamassa vauvan hoidossa, jotta saamme leivottua ja siivottua edes jonkun verran. Lauantaina olen jo ihan ressaantunut ja puhki, mutta kun kaikki on ihmeen kautta valmiina noin kymmenen minuuttia ennen vieraiden saapumista, alkaa helpottaa.

Ohjelman miettiminen oli mielenkiintoista, kun ei tule valmista ohjelmakaavaa ristiäisistä. Päädymme pitämään lyhyen puheen, jossa paljastamme kummit ja kerromme nimiäisperinteestä Saksassa ja Suomessa. Saksassahan lapsen nimi annetaan heti kun vauva on saatu ulos kohdusta, ja se tulee heti myös kertoa kaikille. Nyt siis osa saksalaisista vieraista on tiennyt nimen jo pitkään, kun taas suomalaiset ovat eläneet jännityksessä. Puhe huipentuu nimen vetämiseen hatusta, eli kummit vetävät partnerin äidin tekemän viirin silinterihatusta ja nimi paljastuu. Suomen kummit ovat paikalla skypen välityksellä.

Nimen valinta oli melkoista iterointia. Molemmilla kielillä toimivia pojannimiä ei ole olemassa kovinkaan montaa. Kaikki i:hin päättyvät nimet kuulostavat saksalaiselle tytönnimiltä, ja kaksoiskonsonantit ovat suurimmaksi osaksi poissuljettuja. Emme myöskään halua superlyhyttä nimeä, ja loput vaihtoehdoista löytyvät jommankumman lähipiiristä. Lopun short listillä on kolme nimeä, joista pääsimme sairaalassa muutaman neuvottelun jälkeen yhteisymmärrykseen. Nyt vauvalla on tällä nimellä jo veronumero, eli enää ei hevillä vaihdeta.

Tarjottavaksi teen suolaista piirakkaa ja kakun, ja ostamme lisäksi juustoja. Koitin viikolla etsiä valmiskakkua, mutta lähikonditoria tarjoaa vain kummallisen näköisiä tulostettuja kuvakakkuja eli päädyn tekemään tämänkin itse. Saan vision muumikakusta, joten mikäpäs parempi hetki testata sokerimassalla koristelua ensimmäistä kertaa kuin nimiäiset! Lähikaupasta löydetty koristeluväri tuottaa mielestäni sottaista jälkeä, mutta kaikki muut näyttävät olevan tulokseen tyytyväisiä ja kakku maistuu hyvälle eli kokonaisuutena luultavasti tyydyttävä tulos.

Vauva nukkuu onnellisena koko juhlien läpi, vaikka sitä kierrätetään sylistä toiseen ja ympärillä on melua. Aurinko onneksi paistaa, eli puolet porukasta voi oleilla terassilla.

Ressistä huolimatta todella mukava tilaisuus!