Suuri Neuvolavertailu Suomi vs. Saksa

Disclaimer:

Tämä vertailu on täysin yhden henkilön kokemuksiin perustuva ja sisältää 0 tuntia tieteellistä tutkimusta, mutta sitäkin enemmän muistiaukkoja, mahdollisia virheitä sekä täysin subjektiivisia mielipiteitä. Eli näin totuuden jälkeisellä aikakaudella, täydellistä tekstintuotantoa!

Suomen plussat:

1) Tukitoimia löytyy joka sormelle, ja neuvolantäti keskittyy paljon henkiseen hyvinvointiin, voimavaroihin ja riskien kartoittamiseen.

2) Puoliso otetaan huomioon ja puolison valmentaminen, riskikartoitus ja voimavarat kartoitetaan yhtä tarkasti kuin äidin. Tervetullut joka käynnille.

3) Neuvolatäti on teoriassa sama kuin muiden lasten hoidosta vastaava neuvolatäti, jolloin hoitosuhteen muodostuminen on teoriassa mahdollista. (Tosin tähän mennessä täti on ollut joka käynnillä eri, tämä plussa siis ainoastaan teoreettinen). Kaikki tätit ovat mukavia ja osaavat asiansa.

Saksan plussat:

1) Ensimmäinen käynti tapahtuu heti plussan jälkeen. Ensikäynti sisältää labrat, ultran, ruokavalioneuvonnan ja riskiarvion.

2) Kaikki käynnit, ultrat, ja labrat tapahtuvat kertakäynnillä omalla gynellä kerran kuukaudessa.

3) Yhteydenottopaikkoja on kaksi: Oma gyne ja sairaala.

Suomen miinukset:

1) Ensimmäinen neuvolakäynti tapahtuu niin myöhään, että jos harrastaisin mitään riskikäyttäytymistä niin vauva olisi jo menetetty. Tuntuu vähän hassulta puhua ruokavaliosta ja päihteiden käytöstä kun raskaus on jo kahdeksatta viikkoa menossa. Ensimmäinen ultra, mikä monelle lienee konkretisoi raskauden (ja ehkäpä ehkäisee riskikäytöstä?) on minulla niin myöhään, että kromosomitestejä ei enää voida tehdä.

2) Jokainen asiakasprosessin osa toimii varmasti itsenäisenäisenä osana optimaalisesti, mutta en usko kenenkään olleen kiinnostunut kokonais-asiakaskokemuksesta. Käyn siis neuvolassa kodin lähellä, mutta joka ikiseen labraan pitää ajaa keskustaan - siis etsiä parkkipaikka, maksaa parkkimaksu ja menettää 1-1,5 h työpäivästä. Ultra on vielä pahempi, sinne pitää ajaa keskussairaalaan ja maksaa vielä enemmän parkkimaksua. Makaan huonovointisena massalabran vessan lattialla ja mietin, että Saksan gynellä oli edes sänky sivuhuoneessa..

3) Lääkäriin pääsy on monimutkaista ja vaikeaa. Kysyn raskauteen liittyvästä vaivasta, joka on mahdollinen riski vauvalle. Neuvolalääkärille ei ole aikoja. Saan ohjeen soittaa terveyskeskuslääkäriaikaa, ja sopivat repliikit puheluun että saan vaivan kuulostamaan riittävän pahalta, jotta saan varmasti ajan. Ei tunnu kovin eettiseltä, en soita. Mainitsinko jo, että sain Saksan gyneltä reseptit samalla käynnillä suoraan käteen?

4) Jokaiselle asialle on oma yhteydenottotaho ja kaikki ajanvaraukset tehdään itse eri nettiosoitteiden ja puhelinnumeroiden takana itse. Labravarauksissa pitää itse muistaa millaista labraa on varaamassa ja millä raskausviikolla se pitikään tehdä.

Saksan miinukset:

1) Seurannan miellyttävyys riippuu täysin oman gynen persoonasta. Ensimmäinen tapaus on vanhakantainen pomottaja, jonka mielestä henkilökunta ja asiakkaat ovat lähinnä tiellä. Henkilökunnalle varsinkin pitää huutaa jokaisesta sekä todellisesta, että kuvitellusta virheestä. Seuraava gyne on leppoisa, asiantunteva ja ystävällinen herrasmies joka arvostaa ja ottaa aikaa sekä asiakkaille että henkilökunnalle.

2) Vaikka yksittäinen käynti gynellä ei välttämättä vie hirvittävästi aikaa, tulee välillä mieleen onko seuranta jo vähän liiankin tarkkaa. Sydänkäyrässä ja ultrassa maataan joka käynnillä kerran kuussa.

3) Henkiseen hyvinvointiin täytetään yksi lappu, ja sisällöstä ei ikinä keskustella.

4) Raskaus on ilmeisesti "naisten juttu" ja puolison mukaantulo pitää sopia aina etukäteen. Tavalliselle seurantakäynnille hänen ei oleteta osallistuvan, mutta rakenneultraan sain lisenssin.

Muita hämmennyksen aiheita

- Saksassa muistaakseni suositellaan raskauden aikana rooibos- ja yrttiteetä. Suomessa nämä ovat kiellettyjä. Juon flunssaan litrakaupalla rooibosta ennen kuin muistan, että eihän näin saanut Suomessa tehdä. Fail.

- Täysin henkilöstä riippuvat hoitolinjaukset, sekä Suomessa että Saksassa. Jos annan kahdelle samassa tehtävässä olevalle henkilölle saman tiedon, toimintaohje on eri. Testattu useissa tapauksissa.

Suuri Suomen Kierros, eli matkustelua vauvan kanssa

Ennen töihin paluuta edessä on vielä pikkukaverin esittelykierros Suomen sukulaisille ja ystäville, sekä ystäväpariskunnan häät. Ennen lauantain lähtöä J:lla on kuumetta. Soitan jo lääkärille, joka sanoo että tulkaa käymään perjantaina, ellei kuume ole poissa. No, perjantaina kuume on poissa, mutta olen silti vähän huolissani lennosta jos korvissa olisi ollut tulehdusta. Mutta riskillä mennään, ja lauantaiaamuna kävelemme viideltä aamulla lähtötarkastuksen läpi nukkuvan vauvan kanssa.

Lyhyen ensimmäisen lennon aikana ainakaan korvat eivät onneksi näytä oireilevan, eikä kanssamatkustajia ilahduttavaa huutoakaan kestä kuin alkuhämmennyksen ajan. Frankfurtissa vaihdetaan konetta, ja pitkä lento vähän jännittää. Ennen liikkeellelähtöä J itkee vähän, lähinnä koska ei halua istua paikallaan. Kun kone lähtee liikkeelle ja saa pullon suuhun, kaikki on hyvin ja pian jo nukuttaa. Lennosta ei siis jäänyt traumoja lapselle, itselle, eikä luultavasti myöskään kanssamatkustajille. Tosin FRA-HEL lennolla vauvoja taisi olla neljä, joten joku niistä kyllä taisi itkeä koko ajan.

Suomessa ohjelma noudattaa totuttua max 2 yötä per paikka -aikataulua. Hengaamme aluksi Helsingissä, ja J suostuu yllättävän hyvin istumaan päivän vaunuissa. Seuraavaksi siirrymme Suomen Rivieralle, eli Kalajoelle mökkeilemään, jossa J taas vähän kuumeilee, mutta seuraavana päivänä vointi ja habitus on taas hyvä. Kalajoelta löytyy myös Maailman Suurin Ihme, eli TV! J katselee suunnistusta (vihreä metsä ja punainen paita) tyytyväisenä kun aikuiset syövät. Pääsemme myös partnerin kanssa kahdestaan läskipyöräilemään, kun kummit huolehtivat pienestä.

Tauko arjesta metsässä

Seuraavaksi rantaudumme Ouluun, jossa sitten olen itse sairaana. Kaverikierros tyssää siis nukkumiseen, mutta pääsen lauantaihin mennessä suurinpiirtein tolpilleni ja lähdemme kaveripariskunnan häihin. Tämä on ensimmäinen ilta kahdestaan ilman lasta, ja nautimme täysin rinnoin mummin viihdyttäessä pientä. Aamulla kuulemme, että ikävä oli ollut, mutta oli J lopulta rauhoittunut nukkumaan.

Muutaman päivän Oulu ja seutukunnat -kierroksen jälkeen on taas aika siirtyä eteläiseen Keski-Suomeen. Autossa istuminen autoistuinta vihaavan J:n kanssa on mahdottomuus, eli hyppäämme junaan, josta olen varannut perhehytistä paikan. Saan J:n juuri Ylivieskan kohdalla nukkumaan, kun hyttiin hyppää toinen perhe leikki-ikäisen lapsen kanssa ja J tietysti herää. Damn. Siinä se nukkuminen sille reissulle sitten olikin, ja Jämsässä junasta noustessamme väsymys on jo melkoinen. Seuraavalle yölle unta riittääkin sitten kokonaista 9h katkeamatta! Koko reissun ajan tyyppi on kyllä vetänyt noin 8h yöunia heräämättä. Joko kuuluu kehitysvaiheeseen, tai sitten jatkuva viriketulva vain väsyttää. Mietin jo, että miten ihmeessä kaveria saa enää kotona viihdytettyä, kun ei ole muuta leikkikaveria kuin tylsä äiti, jonka pitää myös pestä pyykit, tehdä ruokaa sekä noin sata muuta asiaa.

Junavauva

Siirrymme päivää aiemmin keskisestä Etelä-Suomesta kohti Helsinkiä, sillä epäilen että juna + lentokone on matkustuspäivänä vähän liikaa. Kaveri on aika puhki jo Jyväskylä- Helsinki välin jälkeen, ja illalla pitää vähän itkeskellä.

Kotimatka onkin sitten aikamoinen koitos. Olin tyhmyyksissäni varannut iltalennot, ja kaveri huutaa Helsingistä lähtevässä koneessa suoraa huutoa ja saa kapteenilta osanotot :D Kun kone lähtee liikkeelle ja tyypille saa pullon suuhun, uni onneksi maistuu ja loppumatka menee hyvin. Frankfurtissa meinaa iskeä paniikki. Opasteet ovat aika hämmentävät, ja lopulta selviää että portti on noin 20min kävelymatkan päässä. Pääsemme juosten perille vain huomatakseni, että portin kone on lähdössä Puolaan. Pienen lisäpaniikin jälkeen hoksaan, että kellon tosiaan Suomen ajassa, ja oman lennon lähtöön on vielä tunti! Huhhuh, matkustus väsyneenä ei ole hyväksi äidille eikä vauvalle. Lopulta rantaudumme kotiin yöllä ja pääsemme molemmat tankkaamaan vähän unta oikeassa sängyssä.

Kesä ja mökkikateus

Jäiden pikkuhiljaa kadotessa Suomen lammikoista, alkaa fb-seinälleni ilmestyä vastustamattomia kuvia suomalaisen sielunmaisemasta (järvi, sauna, olut ja optiona hiillosmakkara ja grilli). Tämä aiheuttaa välittömän mökkikateusreaktion, joka vie meikäläisen noin 2,5 sekunnissa oikotiehen selaamaan myytäviä mökkejä.

Myyntipalstalla totean jälkeen noin kymmenen minuutin selailun jälkeen, että varallisuuteni riittää neljäsosaan Karstulan korpijärvelle 80-luvulla rakennetusta saunasta, jossa ehdin tiukalla budjetoinnilla viettää noin 47,5 tuntia kesälomastani ruohonleikkuri / siivooja / puunhakkaaja / sääskensyöttinä. Ei lyö leiville.

Mutta tämä ei olekaan järkikysymys. Kun lapsena pidetään mökkivankina riittävän pitkiä pätkiä, hyödyntäen sopivasti ilmaistyövoimana kaikessa varustelutasoltaan alkeelliseen mökkiin kuuluvissa kunnostus, ylläpito -ja selviytymistehtävissä, jää lapseen pakkomielle oman työleirin hankkimiseen. Nostagiset kuvat alastomana vietetyistä kesäpäivistä (ps. sukuni on kyllä ihan normaali ja naapurit ei nähneet ;D), kivoista pikku maalausurakoista ja iltasaunasta pulahduksilla järveen, alkavat platinoitua. Tällöin sitä ei enää muista, että itseasiassa maalausurakasta tuli auringonpistos, yöllä ei voinut nukkua kun mäkäräisenpuremat kutittivat niin paljon ja kyllä, pelkään edelleenkin hämähäkkejä eli tarvisisin ostotyövoimaa ulkohuussin siivoamiseen.

Mutta katsokaas nyt, onhan se aika ihanaa..

Ja eikun takaisin oikotiehen.. :D

Ps. Jos etsit kimppaa 80-luvulla rakennettuun saunaan Keski-Suomen peräkylältä, ota yhteyttä ;P

Pps. Jos tarvitset ruohonleikkuri-siivooja-puunhakkaaja-sääskensyöttiä mökillesi ensi kesänä, count me in! Tuon omat oluet ja Kabanossit.