Viinivaellus Aurinkoisemmassa Säässä

Tämän Wapun viinivaelluksen lähtökohdat olivat jo vähän herkullisemmat kuin edellisenä vuonna, ainakin sään ja kulkuvälineiden puolesta. Ensiksi kollega huomautti Alsbachiin menevästä ratikkayhteydestä, joten onnistuimme välttämään superruuhkaisen aamujunan kokonaan. Sääkin lupaili myös aurinkoista kesäpäivää.

Ratikka oli puolityhjä lähtiessämme liikkeelle yhdentoista jälkeen ja aurinko paisteli mukavasti jo aamusta. Tämä kevät oli erityisen kylmä, joten pakkasimme vaatetta ja pukeuduimme kaiken varalta tuulipukuihin, sillä päivänkin keskilämpötila oli huhtikuussa pyörinyt kymmenen asteen paikkeilla. Perille saavuttuamme seurasimme ihmisvirtaa Zwingenbergiin, mistä vaellus lähti liikkeelle lämpötilan kivutessa vakaasti ylöspäin.

Tämän vuoden reitti kulku Alsbachista Bensheimiin

Viralliselle reitille päästyämme huomasimme ihmispaljouden olevan todellakin ihan jotain muuta kuin edellisenä vuonna. Normaaliin vauhdikkaaseen kävelyrytmiin ei ollut mitään mahdollisuuksia, ainut mahdollisuus oli notkua jonon mukana ja ohittaa kun tilaisuus tuli. Lämpötilan kohotessa tasaisesti kohti kahtakymmentäviittä astetta, riitti tosin hitaampikin tahti tuulipuvussa hikoillessa.

Ihmispaljoutta reitillä riitti silminkantamattomiin

Ensimmäisellä asemalla nautimme skumpat ja jatkoimme matkaa. Seuraavalle asemalle päästyämme alkoi ihmisten humalaisuus jo hieman hämmentää kellon ollessa ehkä yksi iltapäivällä. Osa oli sammunut penkeille, toiset hoipertelivat vapaan humaltuneina keskellä metsää ja joka paikka oli täynnä tyhjiä pulloja (tai tyhjeneviä, teinityttöjen kaataessa viiniä kurkkuun ilman estoja). Saksassa pariin kertaan asunut vaeltajakaveri sanoi, ettei ole ikinä nähnyt niin paljon humalaisia saksalaisia ja tilanne oli kohtuulliseen saksalaiseen alkoholinkäyttöön tottuneellekin kohtuullisen hämmentävä.

Väsähtäneitä vaeltajia reitin varrella

Noh, eteenpäin päästiin kauniissa maisemissa hoilailevien saksalaisten ja ulkkareitten keskellä, nautittiin eväistä ja viineistä, otettiin perinteinen teekkarin Wappukuva, löydettiin festarit metsästä ja Bensheimissa todettiin että maalaisille väenpaljous alkaa riittää. Hyppäsimme Bensheimissa junaan ja suuntasimme liikunnallisen päivän jälkeen tyytyväisenä kohti kotia. Juna-automaatille oli niin pitkä jono, että RMV:n lippusovellus oli jälleen kerran kullanarvoinen. Rekisteröinti kannattaa hoitaa etukäteen, jos aikoo suunnata ruuhkaisempina aikoina liikenteeseen ilman mahdollisuutta ostaa lippua etukäteen.

Loppulausunto: Kivaa oli, mutta ei ehkä tarvi lähteä noin hyvällä ilmalla uudestaan. Liika väenpaljous ahdisti, ja välillä teki mieli alkaa kärräämään humalaisia pois metsiköstä. Toivottavasti joku keräilyrekka on ne illan päätteeksi hakenut pois. Mutta kivaa oli ja mitään en kadu :D

Odenwaldin viinivaellus

Wappupäivänä Darmstadtista kohti Ranskan rajaa lähtevällä Odenwaldin viininviljelyalueella järjestetään vuosittain viinivaellus. Se tarkoittaa siis käveleskelyä viinirinteillä ja tasaisin väliajoin olevia tankkauspisteitä, joissa on tarjolla paikallisten viljelijöiden satoa.

Olimme liikkeellä mielestämme kohtuullisen hyvissä ajoin noin niinkuin wappuaamuksi (klo. 10), mutta rautatieasemalla huomasimme olleemme väärässä. Frankfurtista tuleva juna oli jo valmiiksi niin täynnä, että olimme viimeisen neljän hengen joukossa, jotka otettiin kyytiin. Siinä sitä sitten oltiin puolen tunnin junamatka silleinä purkissa, mutta perille päästiin.

Ihan muutama muukin yritti samaan junaan

Lähtöpistevaihtoehtoina reitillä oli Zwingenberg ja Heppenheim, joiden välisen reitin kokonaispituus on 20 km. Olimme ihan tyytyväisiä valittuamme lähtöpisteeksi Heppenheimin, suurimman osan porukasta poistuessa junasta Zwingenbergissa. Reitin alkupistettä ei ollut mitenkään hyvin opastettu, mutta Heppenheimista mukaan lähteneen kollegan avulla löysimme muut vaeltajat eli otaksuimme osuneemme reitille. Ensimmäiset 20 minuuttia pääsimme liikunnan makuun kävellessämme siksakkia ylöspäin Heppenheimin linnalle, jonka läheisyydestä ensimmäinen pysähdyspiste löytyi. Pisteeltä sai ostaa paikallisia viinejä pulloittain sekä laseittain, pullohinnat 10-16 e/plo ja lasihinnat 2-3 e 0,1 l lasillinen. 0,1 litran pikkulaseista oli euron pantti, ja monet vaeltajat kantoivat omia lasejaan kaulanauhoissa. Aloitimme aamun Heppenheimilaisella kuohuviinillä ja ihastelimme kokeneen vaeltajan levitellessä pöytään valkoisen liinan ja omat gourmet-eväät. Tarkastettuamme teltan ruokatarjonnan (bratwurstia tai sämpylöitä sentin paksuisella juustosiivuilla), totesimme että ensi vuonna teemme saman homman.

Siinä sitä viiniä alkaa kasvaa.

Sää oli kevyesti tihkusateinen, mutta reitti oli hyvässä kunnossa, eikä kävellessä päässyt kylmäkään tulemaan. Vehreässä metsässä oli kaunista ja vuoren rinteiltä hyvät näköalat. Mäkiä ylös puuskutellessa ohi käveli vanhuksia, lapsiperheitä, porukkaa mökävaunujen kanssa ja raskaana olevia naisia - näyttäisi siltä että paikallisväestö on vuoristokävelyyn vähän tottuneempaa kuin pullamössösuomalaiset :D

Sateenvarjokansaa pysähdyspisteellä. Reitti oli osaksi asfalttia tai kivitietä, osaksi sateesta huolimatta hyväkuntoista peltotietä. 

Vaellusreitti. Lähde: http://www.bergstraesser-wein.de/

Noin kolmen tunnin vaeltelun jälkeen, pysähdykset mukaanluettuna, saavuimme Bensheimiin ja tyhjensimme loput viinit repun pohjalta hautausmaalla matkalla keskustaan. Aurinkokin alkoi ilmoitella olemassaolostaan, ja skoolasimme onnistuneelle vaellukselle.

Etsimme vielä ennen lähtöä Bensheimista mukavan ravintolan ja totesimme, että olipas mukava kokemus ja ensi vuonna uudestaan - isommalla porukalla, omalla mökavaunulla ja gourmet-eväällä varustautuneina ;)