Viinivaellus Aurinkoisemmassa Säässä

Tämän Wapun viinivaelluksen lähtökohdat olivat jo vähän herkullisemmat kuin edellisenä vuonna, ainakin sään ja kulkuvälineiden puolesta. Ensiksi kollega huomautti Alsbachiin menevästä ratikkayhteydestä, joten onnistuimme välttämään superruuhkaisen aamujunan kokonaan. Sääkin lupaili myös aurinkoista kesäpäivää.

Ratikka oli puolityhjä lähtiessämme liikkeelle yhdentoista jälkeen ja aurinko paisteli mukavasti jo aamusta. Tämä kevät oli erityisen kylmä, joten pakkasimme vaatetta ja pukeuduimme kaiken varalta tuulipukuihin, sillä päivänkin keskilämpötila oli huhtikuussa pyörinyt kymmenen asteen paikkeilla. Perille saavuttuamme seurasimme ihmisvirtaa Zwingenbergiin, mistä vaellus lähti liikkeelle lämpötilan kivutessa vakaasti ylöspäin.

Tämän vuoden reitti kulku Alsbachista Bensheimiin

Viralliselle reitille päästyämme huomasimme ihmispaljouden olevan todellakin ihan jotain muuta kuin edellisenä vuonna. Normaaliin vauhdikkaaseen kävelyrytmiin ei ollut mitään mahdollisuuksia, ainut mahdollisuus oli notkua jonon mukana ja ohittaa kun tilaisuus tuli. Lämpötilan kohotessa tasaisesti kohti kahtakymmentäviittä astetta, riitti tosin hitaampikin tahti tuulipuvussa hikoillessa.

Ihmispaljoutta reitillä riitti silminkantamattomiin

Ensimmäisellä asemalla nautimme skumpat ja jatkoimme matkaa. Seuraavalle asemalle päästyämme alkoi ihmisten humalaisuus jo hieman hämmentää kellon ollessa ehkä yksi iltapäivällä. Osa oli sammunut penkeille, toiset hoipertelivat vapaan humaltuneina keskellä metsää ja joka paikka oli täynnä tyhjiä pulloja (tai tyhjeneviä, teinityttöjen kaataessa viiniä kurkkuun ilman estoja). Saksassa pariin kertaan asunut vaeltajakaveri sanoi, ettei ole ikinä nähnyt niin paljon humalaisia saksalaisia ja tilanne oli kohtuulliseen saksalaiseen alkoholinkäyttöön tottuneellekin kohtuullisen hämmentävä.

Väsähtäneitä vaeltajia reitin varrella

Noh, eteenpäin päästiin kauniissa maisemissa hoilailevien saksalaisten ja ulkkareitten keskellä, nautittiin eväistä ja viineistä, otettiin perinteinen teekkarin Wappukuva, löydettiin festarit metsästä ja Bensheimissa todettiin että maalaisille väenpaljous alkaa riittää. Hyppäsimme Bensheimissa junaan ja suuntasimme liikunnallisen päivän jälkeen tyytyväisenä kohti kotia. Juna-automaatille oli niin pitkä jono, että RMV:n lippusovellus oli jälleen kerran kullanarvoinen. Rekisteröinti kannattaa hoitaa etukäteen, jos aikoo suunnata ruuhkaisempina aikoina liikenteeseen ilman mahdollisuutta ostaa lippua etukäteen.

Loppulausunto: Kivaa oli, mutta ei ehkä tarvi lähteä noin hyvällä ilmalla uudestaan. Liika väenpaljous ahdisti, ja välillä teki mieli alkaa kärräämään humalaisia pois metsiköstä. Toivottavasti joku keräilyrekka on ne illan päätteeksi hakenut pois. Mutta kivaa oli ja mitään en kadu :D

Moselia pitkin kaksipyöräisellä

Toukokuun toisen pitkän viikonlopun (Pfingsten) kunniaksi päätimme käydä ajelemassa vähän Moselin rantoja pitkin pyörällä. Matka alkoi perjantai-iltana junamatkalla Trieriin. Vastoin ennakko-oletuksiani, sain kuin sainkin täyteen pakatun pyörän nostettua asemalta kyytiin - matkalaukkukiloja taisi olla vesipullojen ja eväiden kanssa reilu nelisenkymmentä ajomatkan aikana. 

Koblenzissa oli matkalla junanvaihto, ja kuten perjantai-iltana monesti muutenkin, oli juna myöhässä. Tämä antoi meille mahdollisuuden syödä Koblenzin asemalla (italialainen kioski on erittäin suositeltava!) ja seuraavalla junalla matka jatkui kohti Trieriä. Junamatkailussa pyörän kanssa pitää ostaa viiden euron hintainen junalippu paikallisjuniin, ja IC-junissa pyörälle pitää erikseen varata säilytyspaikka pyörävaunusta. Masentavan sääennusteen takia pyöräilijöitä oli onneksi matkalla vain kohtuullinen määrä, mutta kesäkuukausina RB-junaan pyörän kanssa mahduttautuessa mukaan kannattaa varata aikaa ja hermoja.

Trierissä yövyimme juna-aseman lähellä olevassa Evergreen Hostellissa (suosittelen!) ja hyppäsimme aamusella pyörien päälle. Joen löytämiseen meni parisenkymmentä minuuttia, mutta kun löysimme joen, matka jatkui Mosel Fahrradwegia (Moselin pyörätietä) pitkin mallikkaasti. Ilma oli erittäin kaunis, lämmintä noin viitisentoista eli erinomainen pyöräilykeli.

Ensimmäisiä pysähdyksiä viiniviljelysten keskellä

Alue on yksinkertaisesti sanoinkuvaamattoman kaunista. Se muistuttaa Reinin laaksoa, mutta Trieristä päin lähdettäessä laakso on laajempi ja kukkulat matalammat. Kyliä on harvemmassa, joten luonnosta saa nauttia kyllikseen kylien välillä. Pyörätie oli huippukunnossa ja erittäin hyvin merkitty, koko matka ajeltiin asfalttia ja muita pyöräilijöitä oli pitkästä viikonlopusta huolimatta ainoastaan rajallisesti. Koska reitti kulkee laaksossa, ylä- ja alamäkiä on kohtuullisesti eli hyvin pärjäsi raskaallakin pyörällä.

Tauot pidettiin 20 km välein, jotta verensokeri ei ehtisi laskea liian alas. Taukopenkkejä- ja pöytiä löytyi reitin varrelta säännöllisin välein. Ensimmäisenä päivänä matkaa taittui reilu 80 km ja majoituimme Bernkastel-Kuesia edeltävälle leirintäalueelle. Iltasella ilma alkoi jo vähän viiletä ja telttaa pystyyn pistäessä sekä kokkaillessa meinasi jo tulla oikeasti kylmä. Onneksi lämmin vesi kuului siistin leirintäalueen hintaan (taisi olla teltan kanssa 15e / yö) ja suihkun ja syönnin jälkeen lähdimme katselemaan kaupunkia.

Bernkastel-Kues ilta-auringossa

Schmitt-Hergesin viinitilan ravintola keskustassa

Bernkastel-Kues on yksi monia Moselin laakson vanhoja kaupunkeja, joka on kuuluisa viineistään. Menimme Schmitt-Hergesin viiniravintolaan, siitä yksinkertaisesta syystä, että se sijaitsi kaupungin kauneimmassa rakennuksessa.

Viinimaistiaisia saa valita joko itse 2-4 cl laseihin, tai sitten ottaa yhden valmiista valikoimista. Herkkusuina valitsimme herkkuvalkoviinivalikoiman, sekä muutaman punaviinin kaveriksi. Viinit olivat kertakaikkiaan uskomattoman hyviä, ja nopean excel-tarvelaskennan jälkeen päädyimme tilaamaan lähtiessä 24 pulloa kotiinkuljetuksella :D 

Viinimaistelun ehdoton voittaja oli 15 vuotta vanha makea jälkiruokariesling, jota saatetaan tarjota erityisen hyvin käyttäytyville kunniavieraille niin kauan, kuin sitä riittää :D Myös Spätburgunder ja Grauburgunder olivat erinomaisia, sekä normaali kuiva Riesling.

Seuraavana aamuna ylösnousu oli hieman hyytävää hommaa, mutta kyllä siitäkin selvittiin. Makuupussini ei ihan selvinnyt noin kahden asteen yölämpötilasta, ja kaivelin keskellä yötä lisää vaatekertoja pussiin. Täytyi todeta, että kylmällä kelillä ja meikäläisen selällä ei telttamatkailu ole ihan paras harrastus. Aamujumpan jälkeen päästiin kuitenkin hyppäämään pyörien selkään, mutta lämpötila ei valitettavasti osoittanut kohoamisen merkkejä ja pysytteli auringon ollessa pilvessä noin kymmenen asteen tuntumassa. Eipäs tullut mieleen, että Saksassa voisi toukokuussa tarvia hanskoja!

Maisemat olivat edelleen kauniita, mutta pyöräilykumppanin kunto ei ollut ihan riittävä reissuun ja kylmyys teki omat tepposensa. Päätimme siis nauttia päivästä, mutta lopettaa telttailu ja kylmettyminen nukkumalla seuraava yö omassa sängyssä. Noin viidenkymmenen ajokilometrin jälkeen hyppäsimme siis junaan Bullayssa, ja ajelimme junalla kotiin.

Reissusta jäi kuitenkin sen verran hyvä fiilis, että viisikin astetta lämpimämmällä kelillä pitää ajella reitti loppuun asti.