Mies palaa reissusta Suunnitelman ja hillittömän Tahtotilan kanssa saada asiat toimimaan. Keskustelemme siis alkuviikon, että mitä pitää tapahtua, jotta tilannetta saadaan korjattua ja laitamme palloja pyörimään.
Ennen lähtöä käyn gynellä verikokeissa ja ultrassa. Solukimpulla on mittaa puolitoista senttiä, ja sydämenlyönnit näkyy jo ruudulla. Hämmentävää. Terkkarin neuvonta koostuu kahdesta lauseesta: älä polta tupakkaa, älä juo alkoholia äläkä käytä huumeita. No sehän auttoi! Nyt ei ole kuitenkaan aikaa selvittää enempää, sillä käyn nappaamassa kotoa matkalaukun ja suuntaan kentälle.
Loppuviikosta matkustan Suomessa tapaamassa asiakkaita ja menen järjestön viikonloppukonferenssiin. Tuntuu hyvältä jutella hyvän ystävän kanssa, ja homma ei näytä enää niin sekavalta. Viikonlopun konffassa pystyn aika hyvin peittelemään juomattomuuteni. Juon ruuan kanssa muutaman siemauksen punaviiniä ja kaadan loput kaverin lasiin, ja muuten juon toniccia, mitä baarimikko ystävällisesti tarjoilee GT lasiin jäiden ja sitruunan kanssa. Selvinpäin on ihan yhtä hauskaa kuin viinin kanssa, juttelen ihmisten kanssa, tanssin ja nauran. Yhdestä juomatarjouksesta en onnistu luistelemaan, ja kaveri nostaa kulmia kun tilaan alkoholitonta olutta. Noh, syy selvinnee myöhemmin. En ole valmis keskustelemaan aiheesta kuin muutaman lähimmän ihmisen kanssa tässä vaiheessa.
sunnuntai 31. joulukuuta 2017
Osa 4 - Keskustelua ja kahvilakkoa
Googletin, että kolme kahvikupillista (eli noin yksi meikäläisen kupillinen) on sallittua, eli jatkan kahvin juomista kunnes huomaan, että siitä tulee itse asiassa aika paha olo. Lopetan ja paha olo katoaa, mutta iltapäiväkoomasta on mahdotonta toipua ilman nokosia. Onneksi päätän itse työaikani, joten puolen tunnin iltapäivätirsat siirtyvät päiväohjelmaan.
Gynekologi toteaa maanantaina ultralla että siellähän se solukimppu uiskentelee ja pyytää tulemaan parin viikon päästä takaisin. Onnittelee vielä että kolmikymppinen on kyllä hyvä aika tehdä lapsia.
Partneri suuntaa viikonlopuksi moikkaamaan kavereita, ja jään potemaan väsymystä ja reissun jälkeen hoitamattomia asioita kämpille. Lauantain vietän sängyssä väsymyksestä toipuen ja sunnuntaina saan vähän kartoitettua mahdollisia vaihtoehtoja ja kustannuksia eteenpäin.
Ainoa raskausoire, tai sitten ihan tilanteesta johtuva oire on jatkuva väsymys. En oikein jaksaisi tehdä muuta kuin nukkua ja jo portaiden käveleminen ylös vessaan tuntuu välillä ylitsepääsemättömältä. Koitan saada edes lenkillä käytyä ja selkäliikkeet tehtyä, jotta selkä kestäisi kertyvän painon.
Gynekologi toteaa maanantaina ultralla että siellähän se solukimppu uiskentelee ja pyytää tulemaan parin viikon päästä takaisin. Onnittelee vielä että kolmikymppinen on kyllä hyvä aika tehdä lapsia.
Partneri suuntaa viikonlopuksi moikkaamaan kavereita, ja jään potemaan väsymystä ja reissun jälkeen hoitamattomia asioita kämpille. Lauantain vietän sängyssä väsymyksestä toipuen ja sunnuntaina saan vähän kartoitettua mahdollisia vaihtoehtoja ja kustannuksia eteenpäin.
Ainoa raskausoire, tai sitten ihan tilanteesta johtuva oire on jatkuva väsymys. En oikein jaksaisi tehdä muuta kuin nukkua ja jo portaiden käveleminen ylös vessaan tuntuu välillä ylitsepääsemättömältä. Koitan saada edes lenkillä käytyä ja selkäliikkeet tehtyä, jotta selkä kestäisi kertyvän painon.
tiistai 26. joulukuuta 2017
Osa 3 - Kotiinpaluu
Kotiinpalatessa olen luonnollisesti ihan puhki. Tuttu on soittanut ja kertonut tulevansa käymään, pakko siis kai koittaa siivota. Töitä on toisaalta reissun jälkeen rästissä, eli kaupassakäynnin ja siivouksen sijaan päädyn istumaan palaverissa vielä kun vieraat saapuvat. Ei-niin-tehokas kotirouva. Päivän kuluessa olen kuitenkin saaut varattua maanantaille gynegologin, jolloin selvinnee vähän lisää.
Vieraat lähtevät torstaina, jolloin viimein pääsen kertomaan uutiset partnerille. Ongelma on, että en ole ollut kovin tyytyväinen Saksan elämään viime aikoina, ja olin jo oikeastaan valmis siirtymään takaisin Suomeen. Noh, välillä matkaan tulee yllätyksiä, mutta eiköhän tästä hyvä tule näinkin. Selvää on, että vauva on alulla ja siitä pidetään huoli - päätämme siis jatkaa juttua tulevien päivien aikana. Toisin sanoen insinööri ja fyysikko ovat tunnistaneet projektin reunaehtoineen, ja nyt aletaan suunnitella parasta reittiä päämäärään. Kuka sanoo, ettei looginen ajattelu toimi perhesuhteissa ;)
Luen netistä, että kahvin juonti voi aiheuttaa vauvalla pienikasvuisuutta, ja mietin niitä kymmeniä litroja kofeiinia mitä koulutuksen aikana kaadoin kurkusta alas :D Bad mom alusta asti, siis.
Vieraat lähtevät torstaina, jolloin viimein pääsen kertomaan uutiset partnerille. Ongelma on, että en ole ollut kovin tyytyväinen Saksan elämään viime aikoina, ja olin jo oikeastaan valmis siirtymään takaisin Suomeen. Noh, välillä matkaan tulee yllätyksiä, mutta eiköhän tästä hyvä tule näinkin. Selvää on, että vauva on alulla ja siitä pidetään huoli - päätämme siis jatkaa juttua tulevien päivien aikana. Toisin sanoen insinööri ja fyysikko ovat tunnistaneet projektin reunaehtoineen, ja nyt aletaan suunnitella parasta reittiä päämäärään. Kuka sanoo, ettei looginen ajattelu toimi perhesuhteissa ;)
Luen netistä, että kahvin juonti voi aiheuttaa vauvalla pienikasvuisuutta, ja mietin niitä kymmeniä litroja kofeiinia mitä koulutuksen aikana kaadoin kurkusta alas :D Bad mom alusta asti, siis.
maanantai 18. joulukuuta 2017
Osa 2 - testing testing
Menkat alkavat olla sen verran myöhässä, että koitan koko viikon muistaa tehdä testin. Ohjeen mukaan alkuviikkoina se kannattaisi tehdä aamulla. Slloin on tosin aina niin kova pissahätä, että ehdin käyttää hotelli helpotusta ennen kuin muistan että samalla piti jotain tehdäkin.
Torstaina matkustan koulutukseen ja teen ohjeita uhmaten testin keskellä päivää (kun taas unohtui aamulla..). Testi ei näytä mitään, lienee vanha. Juoksen siis koulutusten välissä kolmen kilometrin matkan toiselle puolen kaupunkia apteekkiin ja ostan testin. Seuraavan session jälkeen ennen illallista saan uuden huoneen ja pissaan tikkuun. Kaksi viivaa ja järkytys - vauva ei varsinaisesti kuulunut lähiaikojen suunnitelmiin. En ehdi miettiä asiaa, sillä pitää juosta, joten laitan kuvaviestin ystävälle ja siirrän asian myöhemmin käsiteltäväksi.
Koulutusviikonloppu on helkkarin hyvä ja todella kiivastahtinen. Teemme ryhmätöitä aamuneljään ja nukun kolmena yönä ehkä yhteensä kuusi tuntia - kahvin ja karkin voimalla mennään. Loppupurussa pitää kirjoittaa kirje itselle vuoden päähän. Muuten olen pysynyt hyvin kasassa kun en ole ajatellut koko testitulosta, mutta tässä vaiheessa romahdan täysin. Muut 12 henkilöä ryhmästä ovat ihan pihalla kun vollotan täyttä häkää. Onneksi koko viikonloppu on keskitytty käsittelemään omia tunteita ryhmässä, eli itku ei ole ensimmäinen ja hommasta päästään hyvin yli. Kirjeen aloittaminen sanoilla, "Rakas Pirreliina toivottavasti sinulla ja vauvalla on kaikki hyvin." on vaan tässä vaiheessa vähän liikaa kun en ole ehtinyt uhrata koko asialle ajatustakaan. Päätän keskittyä kirjeessä muihin asioihin ja lähetän kirjeen ystäväni osoitteeseen, sillä en tiedä missä asun vuoden päästä.
Summa summarum, koulutuksessa oli kivaa ja testitulokset ehtii käsitellä myöhemminkin!
Torstaina matkustan koulutukseen ja teen ohjeita uhmaten testin keskellä päivää (kun taas unohtui aamulla..). Testi ei näytä mitään, lienee vanha. Juoksen siis koulutusten välissä kolmen kilometrin matkan toiselle puolen kaupunkia apteekkiin ja ostan testin. Seuraavan session jälkeen ennen illallista saan uuden huoneen ja pissaan tikkuun. Kaksi viivaa ja järkytys - vauva ei varsinaisesti kuulunut lähiaikojen suunnitelmiin. En ehdi miettiä asiaa, sillä pitää juosta, joten laitan kuvaviestin ystävälle ja siirrän asian myöhemmin käsiteltäväksi.
Koulutusviikonloppu on helkkarin hyvä ja todella kiivastahtinen. Teemme ryhmätöitä aamuneljään ja nukun kolmena yönä ehkä yhteensä kuusi tuntia - kahvin ja karkin voimalla mennään. Loppupurussa pitää kirjoittaa kirje itselle vuoden päähän. Muuten olen pysynyt hyvin kasassa kun en ole ajatellut koko testitulosta, mutta tässä vaiheessa romahdan täysin. Muut 12 henkilöä ryhmästä ovat ihan pihalla kun vollotan täyttä häkää. Onneksi koko viikonloppu on keskitytty käsittelemään omia tunteita ryhmässä, eli itku ei ole ensimmäinen ja hommasta päästään hyvin yli. Kirjeen aloittaminen sanoilla, "Rakas Pirreliina toivottavasti sinulla ja vauvalla on kaikki hyvin." on vaan tässä vaiheessa vähän liikaa kun en ole ehtinyt uhrata koko asialle ajatustakaan. Päätän keskittyä kirjeessä muihin asioihin ja lähetän kirjeen ystäväni osoitteeseen, sillä en tiedä missä asun vuoden päästä.
Summa summarum, koulutuksessa oli kivaa ja testitulokset ehtii käsitellä myöhemminkin!
perjantai 8. joulukuuta 2017
Osa 1 - Kaikkee se kehtaakin julkaista
Ennen kuin kaivaudut syvemmälle, muutamia ohjeita:
Vieraassa maassa heikohkoilla lähitukiverkostoilla varustettuna, on välillä helpompaa lähestyä elämänmuutosta lukemalla muiden kokemuksia itselle sopivaan aikaan. Ensimmäiset raskausviikot tilanteen selviämisen jälkeen kahlasin läpi blogeja ymmärtääkseni edes karkealla tasolla mitä on odotettavissa. Vaikka jopa lapseton tietää mitä kehossa noin suurinpiirtein tapahtuu, on paljon valaisevampaa lukea otoksia ja tuntemuksia muiden arjesta niistä hetkistä, kun "tilanne on päällä". Lisäksi mitä enemmän lukee, sitä enemmän selviää että raskaus ja lapsenkasvatus on täysin oma tieteen- ja taiteenala, josta tavallinen lapseton tallaaja on auttamattomasti pihalla.
Toivon siis, että näistä postauksista on iloa jollekin yhtä paljon kuin kanssaodottajien ja ex-odottajien blogeista oli minulle!
Kahlaamieni raskausblogien kuninkaaksi nousi viihdyttävä ja maalaisjärkinen "paska bisnesmutsi" https://erilaistarakkautta.wordpress.com/
Toinen pidemmänkin kahlauksen jälkeen suositeltava ja mieleen jäänyt oli vauvaraportti Islannista http://www.salamatkustaja.com/search/label/raskausviikot
Hyviä saksalaisia äitiysblogeja en löytänyt, linkkejä saa heittää kommentteihin.
Muista postauksista osa meni bisnesmutsia mukaille sarjaan "kukkahattublogistit", mutta näistäkin sai kivoja perustietoja kysymyksiin "mitä vauva maksaa", "miten p*sta raskausaika on, tai "mitä lääkäriltä pitää kysyä". Kun näiden lukemisen jälkeen tajusi miten pihalla aihepiiristä oikeasti on, ostin vielä saksankielisen perusopuksen "Hebammen Gesundheitswissen", josta pääsin hyvin kärryille raskaudenseurannasta ja sanastosta saksaksi ja muihin kirjoihin verrattuna sisältö oli kohtuullisen vähän huttuinen.
Mutta pidemmittä puheitta, hauskoja hetkiä raskaussblogin seurassa!
- Ellet itse odota, suunnittele raskautta tai ole jostain muusta oudosta syystä erityisen kiinnostunut raskaana olevan naisen ruumiin- ja pääntoiminnosta, tätä osiota blogista ei suositella. Sensori perinteisesti puuttuu, joten saatat tulla lukeneeksi jotain, mitä et todellakaan halunnut tietää.
- Tekstien julkaisu junnaa varsinaisesta odotusajasta jäljessä, ja julkaisen niitä pikkuhiljaa kunnes pääsen kiinni about reaaliaikaan
Vieraassa maassa heikohkoilla lähitukiverkostoilla varustettuna, on välillä helpompaa lähestyä elämänmuutosta lukemalla muiden kokemuksia itselle sopivaan aikaan. Ensimmäiset raskausviikot tilanteen selviämisen jälkeen kahlasin läpi blogeja ymmärtääkseni edes karkealla tasolla mitä on odotettavissa. Vaikka jopa lapseton tietää mitä kehossa noin suurinpiirtein tapahtuu, on paljon valaisevampaa lukea otoksia ja tuntemuksia muiden arjesta niistä hetkistä, kun "tilanne on päällä". Lisäksi mitä enemmän lukee, sitä enemmän selviää että raskaus ja lapsenkasvatus on täysin oma tieteen- ja taiteenala, josta tavallinen lapseton tallaaja on auttamattomasti pihalla.
Toivon siis, että näistä postauksista on iloa jollekin yhtä paljon kuin kanssaodottajien ja ex-odottajien blogeista oli minulle!
Kahlaamieni raskausblogien kuninkaaksi nousi viihdyttävä ja maalaisjärkinen "paska bisnesmutsi" https://erilaistarakkautta.wordpress.com/
Toinen pidemmänkin kahlauksen jälkeen suositeltava ja mieleen jäänyt oli vauvaraportti Islannista http://www.salamatkustaja.com/search/label/raskausviikot
Hyviä saksalaisia äitiysblogeja en löytänyt, linkkejä saa heittää kommentteihin.
Muista postauksista osa meni bisnesmutsia mukaille sarjaan "kukkahattublogistit", mutta näistäkin sai kivoja perustietoja kysymyksiin "mitä vauva maksaa", "miten p*sta raskausaika on, tai "mitä lääkäriltä pitää kysyä". Kun näiden lukemisen jälkeen tajusi miten pihalla aihepiiristä oikeasti on, ostin vielä saksankielisen perusopuksen "Hebammen Gesundheitswissen", josta pääsin hyvin kärryille raskaudenseurannasta ja sanastosta saksaksi ja muihin kirjoihin verrattuna sisältö oli kohtuullisen vähän huttuinen.
Mutta pidemmittä puheitta, hauskoja hetkiä raskaussblogin seurassa!
tiistai 28. marraskuuta 2017
Uutisia uutisia!
Kämppiksen haaveet uudesta urasta pääsivät vihdoin maaliin, kun useiden haastattelukierrosten ja kakkospaikkojen jälkeen viimein tärppäsi! Partneri lähtee Friedrichshafeniin innovaatiomanageroimaan, ja joustava kotitoimistomamu siirtyy toimistoineen perässä.
Kävimme Saksan yhdistymisen päivän kunniaksi tutustumassa maisemiin. Bodenjärvi on tietysti kaunis, ja vaikka Friedrichshafen ei ihan samaan charmiin pääsekään kuin järven toisella puolella oleva Konstanz, kieltämättä asuntojen järvi- ja alppimaisemat tekevät vaikutuksen.
Kylä on noin 60 000 asukkaan kokoinen, joten ihan samoja palveluita ei voi odottaa kuin Darmista. Mutta toisaalta turismia löytyy varsinkin kesäaikaan, joten ravintola-, matkakrääsä ja rantakahvilatarjonta on mitoitettu turistitulvan mukaan. Koska koko järveä ei ole aidattu, jopa uimaan pääsee muuallakin kuin maksullisilla rannoilla - tosin tällöin ranta on kivikkoinen ja suihku- ja vessafasiliteetit puuttuvat.
Seuraavan aamun saan tehtyä airbnb-majoituksesta käsin töitä kohtuullisen siedettävällä internet-yhteydellä, ja iltapäivä kolutaan kuumeisesti asuntoja. Näyttöjä on yksi tuntiin, joka riittää juuri ja juuri katsastamisiin ja siirtymiin, iltapäivän ruuhkista huolimatta. Talosta, tai edes sen puolikkaasta on tällä seudulla turha haaveillakaan, hinnat alkavat jostain 2500€/kk hujakoilta. Katsastamme läpi parvekkeellisia kerrostaloasuntoja eri matkojen päässä keskustasta ja parnerin tulevasta työpaikasta. Löydämme pari ehkä-vaihtoehtoa ja yhden 'ei missään nimessä'-vaihtoehdon.
Seuraavana päivänä saan tehdä töitä siihen asti, että kämppä pitää tyhjentää. Käymme katsastamassa 'villimpää' ranta-aluetta ja partneri käy pyörähtämässä tulevalla työpaikalla tapaamassa pomoa ja tulevia työkavereita. Koitan tehdä töitä horjuvalla mobiilinetillä, joka ei jaksa lähettää liitetiedostoja läpi. Tuhoon tuomittu työpäivä siis, ennen kuin päästään sivistyksen pariin.
Loppujen lopuksi kaupunki saa leiman 'ainakin nätimpi kuin Darmstadt', ja partneri näyttää olevan työpaikkaan eli irtisanomme uhkarohkeasti nykyisen talon, istumme Stuttgardtin vieressä iltaruuhkassa kaksi tuntia, ja kiidän nuorkauppakamarin hallituksen kokoukseen tunnin myöhässä kun pääsemme viimein Darmstadtiin. Hyvä reissu kaikin puolin, vaikka lauantaille jäikin vähän työhommia parsittavaksi.
Kävimme Saksan yhdistymisen päivän kunniaksi tutustumassa maisemiin. Bodenjärvi on tietysti kaunis, ja vaikka Friedrichshafen ei ihan samaan charmiin pääsekään kuin järven toisella puolella oleva Konstanz, kieltämättä asuntojen järvi- ja alppimaisemat tekevät vaikutuksen.
Kylä on noin 60 000 asukkaan kokoinen, joten ihan samoja palveluita ei voi odottaa kuin Darmista. Mutta toisaalta turismia löytyy varsinkin kesäaikaan, joten ravintola-, matkakrääsä ja rantakahvilatarjonta on mitoitettu turistitulvan mukaan. Koska koko järveä ei ole aidattu, jopa uimaan pääsee muuallakin kuin maksullisilla rannoilla - tosin tällöin ranta on kivikkoinen ja suihku- ja vessafasiliteetit puuttuvat.
Auringonlasku järvellä ekana iltana
Aurinkoista rantanökymää ja iltatee
Seuraavana päivänä saan tehdä töitä siihen asti, että kämppä pitää tyhjentää. Käymme katsastamassa 'villimpää' ranta-aluetta ja partneri käy pyörähtämässä tulevalla työpaikalla tapaamassa pomoa ja tulevia työkavereita. Koitan tehdä töitä horjuvalla mobiilinetillä, joka ei jaksa lähettää liitetiedostoja läpi. Tuhoon tuomittu työpäivä siis, ennen kuin päästään sivistyksen pariin.
Loppujen lopuksi kaupunki saa leiman 'ainakin nätimpi kuin Darmstadt', ja partneri näyttää olevan työpaikkaan eli irtisanomme uhkarohkeasti nykyisen talon, istumme Stuttgardtin vieressä iltaruuhkassa kaksi tuntia, ja kiidän nuorkauppakamarin hallituksen kokoukseen tunnin myöhässä kun pääsemme viimein Darmstadtiin. Hyvä reissu kaikin puolin, vaikka lauantaille jäikin vähän työhommia parsittavaksi.
maanantai 16. lokakuuta 2017
Viikonloppureissuilua - Kööpenhamina
Tämä viehättävä pikkukaupunki on ainoastaan tunteroisen lennon päässä Frankkulasta. Tai sitten mikäli on yhtä myöhäinen lennonostaja kuin minä, vähintään kuuden tunnin ja Brysselin päässä :D
Majoitus järjestyi näppärästi AirBnb:lta hintaan 360€ to-su, eli neljään pekkaan hyvinkin edullisesti. Parasta Kööpenhaminassa hyggen lisäksi (ellet tiedä vielä mitä hygge on, googlaa), on lyhyet välimatkat! Epäkäytännöllisistä matka-ajoista johtuen olen kentällä puolen yön aikaan, ja vartti myöhemmin olen ulkona taksista määränpäässä. Keskusta, ruokapaikat ja kaikki kiinnostava on maksimissaan vartin metro- tai junamatkan päässä. Mahtavaa joustavuutta!
Perjantaina lähdemme aamupalan jälkeen kävelykierrokselle. Valitsimme Sandemannin aiempien erinomaisten kokemusten perusteella, mutta tämä on ensimmäinen kerta kun kyseinen firma ei toimita loistavaa laatutasoa. Oppaana on Färsarelainen sotilaallista puhetahtia ylläpitävä mies, jonka englannin aksentti on niin haastava, että brititkään eivät tahdo ymmärtää mitään. Kierros tulee kuin paperista luettuna murtavan konekiväärin suusta. Vaikka asia on mielenkiintoista, keskittymiskyvyllä on rajansa, ja jätämme kierroksen puoliväliin. Tämän jälkeen käppäilemme kauniilla ranta-alueella ja käymme Smörrebröd-lounaalla.
Pienen lounaan ja aquavitien jälkeen suuntaamme Christianiaan, eli Kööpenhaminan armeijan vallatulle kasarmialueelle 70-luvulla perustettuun vapaakaupunkiin. Alun idyllisyyden jälkeen Christiania on nykyään anarkistien lisäksi huumekaupan keskus, ja kadulla myydään ainakin ruohoa avoimesti. Vielä on sen verran aikaista, että hankala sanoa mitä iltameininki sitten on. Alueella on kuitenkin sähköt ja ilmeisesti olut- ja ruoka-ostoksistakin saa kuitit eli ei homma nyt huumekauppaa lukuunottamattamatta kovin anarkistiselta kuulosta.
Pitkän päivän jälkeen suuntaamme kämpille, ja laitamme kotona ruokaa (tai siis muut laittavat, minä nukun..). Illaksi lähdemme vielä taiteiden yöhön, ja käymme Carlsbergin panimoalueella katselemassa vanhoja rakennuksia, joissa on tarjolla modernia taidetta, performansseja, musiikkia ja tietysti olutta. Olemme kuitenkin kiltisti ennen kymmentä nukkumassa, ihanaa :)
Lauantaina hyppäämme junaan ja painelemme Örestadtiin katselemaan arkkitehtuuria. Juna on automaattijuna, jossa etu- ja takaikkunat ovat auki. Pääsemme rynnimällä eturiviin ja olemme kuin lapset huvipuistossa, kun on niin jännää :D Paikan päällä otamme alle hienot kaupunkipyörät, joissa on sähkömoottori, navigattori ja kaikki herkut. Ensi kerta sähköpyörällä on vähän jännää kun ei vielä alussa tunnista, missä vaiheessa moottori alkaa puskemaan vauhtia ja kurveissa ja hitaassa ajossa saa olla ekstratarkkana. Ajelemme kuitenkin tyytyväisenä tunnin ympäriinsä ja ihmettelemme kauniita taloja. Sen jälkeen muut shoppailevat Tanskan suurimmassa ostoskeskuksessa, ja minä selailen asuntoilmoituksia.
Tästä suuntaamme suoraan kaupungille, ja uusiin kauppahalleihin sekä kahville. Tämän jälkeen olemme varanneet illallisen vanhalta teurastamoalueelta Pate Patesta. Kasvissyöjillekin löytyy evästä ja ruoka on erinomaista. Tämän jälkeen kiertelemme muutamia drinkkibaareja samalla alueella, ja lähdemme kävelemään kotiin päin aikomuksena istahtaa vielä mennessä johonkin. Menomatkalla kaikissa pubeissa on joko täyttä tai niissä saa polttaa, joten päädymme Carlsbergin aseman viereen pikkuruiseen suloiseen hyggeilypaikkaan, joka kruunaa illan.
Sunnuntaiksi olen ottanut aamulennot, jotta ehdin vielä illalla olla hetken aikaa kotona. Toiveajattelua, jatkolento Brysselistä on yli kaksi tuntia myöhässä Frankfurtin sumun takia, eli lopulta olen kotona kuuden jälkeen.
Majoitus järjestyi näppärästi AirBnb:lta hintaan 360€ to-su, eli neljään pekkaan hyvinkin edullisesti. Parasta Kööpenhaminassa hyggen lisäksi (ellet tiedä vielä mitä hygge on, googlaa), on lyhyet välimatkat! Epäkäytännöllisistä matka-ajoista johtuen olen kentällä puolen yön aikaan, ja vartti myöhemmin olen ulkona taksista määränpäässä. Keskusta, ruokapaikat ja kaikki kiinnostava on maksimissaan vartin metro- tai junamatkan päässä. Mahtavaa joustavuutta!
Perjantaina lähdemme aamupalan jälkeen kävelykierrokselle. Valitsimme Sandemannin aiempien erinomaisten kokemusten perusteella, mutta tämä on ensimmäinen kerta kun kyseinen firma ei toimita loistavaa laatutasoa. Oppaana on Färsarelainen sotilaallista puhetahtia ylläpitävä mies, jonka englannin aksentti on niin haastava, että brititkään eivät tahdo ymmärtää mitään. Kierros tulee kuin paperista luettuna murtavan konekiväärin suusta. Vaikka asia on mielenkiintoista, keskittymiskyvyllä on rajansa, ja jätämme kierroksen puoliväliin. Tämän jälkeen käppäilemme kauniilla ranta-alueella ja käymme Smörrebröd-lounaalla.
Christianian puistikkoa, huumekadulla kuvien ottaminen oli kielletty.
Pitkän päivän jälkeen suuntaamme kämpille, ja laitamme kotona ruokaa (tai siis muut laittavat, minä nukun..). Illaksi lähdemme vielä taiteiden yöhön, ja käymme Carlsbergin panimoalueella katselemassa vanhoja rakennuksia, joissa on tarjolla modernia taidetta, performansseja, musiikkia ja tietysti olutta. Olemme kuitenkin kiltisti ennen kymmentä nukkumassa, ihanaa :)
Maisemia Carlsbergin panimoalueen laitamilta
Lauantaina hyppäämme junaan ja painelemme Örestadtiin katselemaan arkkitehtuuria. Juna on automaattijuna, jossa etu- ja takaikkunat ovat auki. Pääsemme rynnimällä eturiviin ja olemme kuin lapset huvipuistossa, kun on niin jännää :D Paikan päällä otamme alle hienot kaupunkipyörät, joissa on sähkömoottori, navigattori ja kaikki herkut. Ensi kerta sähköpyörällä on vähän jännää kun ei vielä alussa tunnista, missä vaiheessa moottori alkaa puskemaan vauhtia ja kurveissa ja hitaassa ajossa saa olla ekstratarkkana. Ajelemme kuitenkin tyytyväisenä tunnin ympäriinsä ja ihmettelemme kauniita taloja. Sen jälkeen muut shoppailevat Tanskan suurimmassa ostoskeskuksessa, ja minä selailen asuntoilmoituksia.
Öresundin maisemia junan etuikkunasta
Iloinen sähköpyörilijä
Tästä suuntaamme suoraan kaupungille, ja uusiin kauppahalleihin sekä kahville. Tämän jälkeen olemme varanneet illallisen vanhalta teurastamoalueelta Pate Patesta. Kasvissyöjillekin löytyy evästä ja ruoka on erinomaista. Tämän jälkeen kiertelemme muutamia drinkkibaareja samalla alueella, ja lähdemme kävelemään kotiin päin aikomuksena istahtaa vielä mennessä johonkin. Menomatkalla kaikissa pubeissa on joko täyttä tai niissä saa polttaa, joten päädymme Carlsbergin aseman viereen pikkuruiseen suloiseen hyggeilypaikkaan, joka kruunaa illan.
Sunnuntaiksi olen ottanut aamulennot, jotta ehdin vielä illalla olla hetken aikaa kotona. Toiveajattelua, jatkolento Brysselistä on yli kaksi tuntia myöhässä Frankfurtin sumun takia, eli lopulta olen kotona kuuden jälkeen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)