Seuraava viikko menee reissatessa Suomea ympäri. Asiakkaita on kiva tavata kasvotusten ja illat kaverien kanssa ovat ihania. Kun lennän takaisin, partneri haluaisi heti kuulla että mitä seuraavaksi tapahtuu. Olen viikon reissusta puhki ja seuraavana päivänä menen vielä toimittamaan saksalaiselle asiakkaalle ison loppuraportin, enkä millään jaksaisi keskittää energiaa isojen suuntaviivojen vetelyyn myös henkilökohtaisessa elämässä. Viikolla koitimme molemmat metsästää englanninkielistä parisuhdeterapeuttia maakunnasta, mikä oli helpommin sanottu kuin tehty. Löysimme yhden kv-parisuhdeneuvontaa tarjoavan järjestön, josta saimme ajan puolentoista kuukauden päähän - ei kovin avuliasta akuuttiin tilanteeseen. Päädyn etsimään itselleni skype-terapeutin selvittääkseni olisiko ammattilaisella parempia ideoita, miten en masentuisi Saksan elämään ja sosiaalisen ympäristön puutteeseen.
Viikonloppuna vedän parmankinkkua ja juustoja kotona samalla, kun googlaan suomalaisia ohjeita - kas, pehmeät juustot, raaka liha ja kala jne. jne. - kaikki kiellettyjä. Katson juusto-kinkkulautasta ja syön sen loppuun. Ajattelen myös kaiholla Suomessa syömääni graavilohta. Olisikohan näitäkin pitänyt selvittää jo aiemmin? Lisäksi löydän jonkun ohjeistuksen, että korkealla sykkeellä ei saisi treenata ja ihmettelen, että kävelemälläkö tässä pitäisi kunto pitää yllä?
Lauantaina olo on karmea, oksennan aamupalan ulos ja meinaan yrjötä leikkikentälle lenkillä. Johtuisiko tämä eilisen juustoista? Onneksi tämä on ainoa päivä kun koen mitään huonoa oloa, joten johtunee vain jostain mahataudista.
keskiviikko 3. tammikuuta 2018
maanantai 1. tammikuuta 2018
Alppilomalla naapurissa
Toin joulureissulta sukset Suomesta siinä toivossa, että järven takana siintäviltä vuorilta löytyisi myös latuja. Parneri hommasi myös uhkarohkeasti suksipaketin lähiliikkeen loppuunmyynnistä, joten uudenvuoden aattona suuntasimme pirteänä kokeilemaan latuja ja välineitä.
Ensimmäisenä törmäsi siihen, miten himpskutin vaikeaa on löytää latuja ja niiden säätietoja verrattuna laskettelurinteiden tietoihin. Lähistöltä löytyi kyllä tuurigooglailulla latuja, osa paremmin ja osa huonommin opastettuna, mutta latukameroita, kunnostustietoja ynnä muuta sai kaivaa ihan olan takaa. Lopuksi törmäsin Bergfex-palveluun (www.bergfex.de), joka vaikutti jokseenkin luotettavalta, ja jonka perusteella suuntasimme juuri ja juuri Itävallan puolella olevan Sulzbergin Nordic Sport Parkiin, noin 50 km päässä kotoa. Keli oli jo lähtiissä mitä mainioin, Friedrichshafenissa aurinko paistoi täyttä häkää ja lämpöä oli +11 C. Korkeammalle serpentiiniteitä kohotessa lunta alkoi näkyä jo vähän enemmän (ajoimme tietysti katto auki, koska niin on vain hyvällä säällä tehtävä. Kuulemma.). Scheideggistä löytyi ensimmäiset hyvännäköiset ladut heti tien vierestä, mutta jatkoimme vielä eteenpäin kun ajattelimme että Sports Park tarjoilee luultavimmin paremmat fasiliteetit vessojen ynnä muun puolesta.
Perillä odotti n. 20km latuverkosto moitteettomassa kunnossa, lämpöä edelleen n. +5C. Keli toi mitä mainioimman keväisen alppifiiliksen, ja pienen tankkauksen jälkeen lähdimme tutkimaan latuja.
Partnerin opettamisessa kului ensimmäinen tunti, jonka aikana taisimme päästä etenemään reilun kolme kilometria. Kävin vielä itse huitomassa tämän jälkeen hetkisen, mutta pitoteippi ei riittänyt +7 asteen lämpöön, kun haarukka oli nollasta miinus kahteenkymppiin. Tervapitoa saa siis laittaa tulemaan postissa!
Jätimme päivän lyhyeen, koska partnerilla oli ensimmäinen kerta suksilla sitten yhden kokeilun n. 15 vuotta sitten. Mutta homma alkoi loppua kohden sujua paremmin ja paremmin, eli takaisin varmasti mennään ja ensi kerralla pidemmälle! Hiihtofiilis oli kyllä aika erilainen kun Suomen harmaassa metsässä, eli suksien raahaus kaiken muun joulutavaran mukana Suomesta ei ottanut enää yhtään päähän :)
Ensimmäisenä törmäsi siihen, miten himpskutin vaikeaa on löytää latuja ja niiden säätietoja verrattuna laskettelurinteiden tietoihin. Lähistöltä löytyi kyllä tuurigooglailulla latuja, osa paremmin ja osa huonommin opastettuna, mutta latukameroita, kunnostustietoja ynnä muuta sai kaivaa ihan olan takaa. Lopuksi törmäsin Bergfex-palveluun (www.bergfex.de), joka vaikutti jokseenkin luotettavalta, ja jonka perusteella suuntasimme juuri ja juuri Itävallan puolella olevan Sulzbergin Nordic Sport Parkiin, noin 50 km päässä kotoa. Keli oli jo lähtiissä mitä mainioin, Friedrichshafenissa aurinko paistoi täyttä häkää ja lämpöä oli +11 C. Korkeammalle serpentiiniteitä kohotessa lunta alkoi näkyä jo vähän enemmän (ajoimme tietysti katto auki, koska niin on vain hyvällä säällä tehtävä. Kuulemma.). Scheideggistä löytyi ensimmäiset hyvännäköiset ladut heti tien vierestä, mutta jatkoimme vielä eteenpäin kun ajattelimme että Sports Park tarjoilee luultavimmin paremmat fasiliteetit vessojen ynnä muun puolesta.
Perillä odotti n. 20km latuverkosto moitteettomassa kunnossa, lämpöä edelleen n. +5C. Keli toi mitä mainioimman keväisen alppifiiliksen, ja pienen tankkauksen jälkeen lähdimme tutkimaan latuja.
Partnerin opettamisessa kului ensimmäinen tunti, jonka aikana taisimme päästä etenemään reilun kolme kilometria. Kävin vielä itse huitomassa tämän jälkeen hetkisen, mutta pitoteippi ei riittänyt +7 asteen lämpöön, kun haarukka oli nollasta miinus kahteenkymppiin. Tervapitoa saa siis laittaa tulemaan postissa!
Jätimme päivän lyhyeen, koska partnerilla oli ensimmäinen kerta suksilla sitten yhden kokeilun n. 15 vuotta sitten. Mutta homma alkoi loppua kohden sujua paremmin ja paremmin, eli takaisin varmasti mennään ja ensi kerralla pidemmälle! Hiihtofiilis oli kyllä aika erilainen kun Suomen harmaassa metsässä, eli suksien raahaus kaiken muun joulutavaran mukana Suomesta ei ottanut enää yhtään päähän :)
sunnuntai 31. joulukuuta 2017
Osa 5 - Matkoja ja Päätöksiä
Mies palaa reissusta Suunnitelman ja hillittömän Tahtotilan kanssa saada asiat toimimaan. Keskustelemme siis alkuviikon, että mitä pitää tapahtua, jotta tilannetta saadaan korjattua ja laitamme palloja pyörimään.
Ennen lähtöä käyn gynellä verikokeissa ja ultrassa. Solukimpulla on mittaa puolitoista senttiä, ja sydämenlyönnit näkyy jo ruudulla. Hämmentävää. Terkkarin neuvonta koostuu kahdesta lauseesta: älä polta tupakkaa, älä juo alkoholia äläkä käytä huumeita. No sehän auttoi! Nyt ei ole kuitenkaan aikaa selvittää enempää, sillä käyn nappaamassa kotoa matkalaukun ja suuntaan kentälle.
Loppuviikosta matkustan Suomessa tapaamassa asiakkaita ja menen järjestön viikonloppukonferenssiin. Tuntuu hyvältä jutella hyvän ystävän kanssa, ja homma ei näytä enää niin sekavalta. Viikonlopun konffassa pystyn aika hyvin peittelemään juomattomuuteni. Juon ruuan kanssa muutaman siemauksen punaviiniä ja kaadan loput kaverin lasiin, ja muuten juon toniccia, mitä baarimikko ystävällisesti tarjoilee GT lasiin jäiden ja sitruunan kanssa. Selvinpäin on ihan yhtä hauskaa kuin viinin kanssa, juttelen ihmisten kanssa, tanssin ja nauran. Yhdestä juomatarjouksesta en onnistu luistelemaan, ja kaveri nostaa kulmia kun tilaan alkoholitonta olutta. Noh, syy selvinnee myöhemmin. En ole valmis keskustelemaan aiheesta kuin muutaman lähimmän ihmisen kanssa tässä vaiheessa.
Ennen lähtöä käyn gynellä verikokeissa ja ultrassa. Solukimpulla on mittaa puolitoista senttiä, ja sydämenlyönnit näkyy jo ruudulla. Hämmentävää. Terkkarin neuvonta koostuu kahdesta lauseesta: älä polta tupakkaa, älä juo alkoholia äläkä käytä huumeita. No sehän auttoi! Nyt ei ole kuitenkaan aikaa selvittää enempää, sillä käyn nappaamassa kotoa matkalaukun ja suuntaan kentälle.
Loppuviikosta matkustan Suomessa tapaamassa asiakkaita ja menen järjestön viikonloppukonferenssiin. Tuntuu hyvältä jutella hyvän ystävän kanssa, ja homma ei näytä enää niin sekavalta. Viikonlopun konffassa pystyn aika hyvin peittelemään juomattomuuteni. Juon ruuan kanssa muutaman siemauksen punaviiniä ja kaadan loput kaverin lasiin, ja muuten juon toniccia, mitä baarimikko ystävällisesti tarjoilee GT lasiin jäiden ja sitruunan kanssa. Selvinpäin on ihan yhtä hauskaa kuin viinin kanssa, juttelen ihmisten kanssa, tanssin ja nauran. Yhdestä juomatarjouksesta en onnistu luistelemaan, ja kaveri nostaa kulmia kun tilaan alkoholitonta olutta. Noh, syy selvinnee myöhemmin. En ole valmis keskustelemaan aiheesta kuin muutaman lähimmän ihmisen kanssa tässä vaiheessa.
Osa 4 - Keskustelua ja kahvilakkoa
Googletin, että kolme kahvikupillista (eli noin yksi meikäläisen kupillinen) on sallittua, eli jatkan kahvin juomista kunnes huomaan, että siitä tulee itse asiassa aika paha olo. Lopetan ja paha olo katoaa, mutta iltapäiväkoomasta on mahdotonta toipua ilman nokosia. Onneksi päätän itse työaikani, joten puolen tunnin iltapäivätirsat siirtyvät päiväohjelmaan.
Gynekologi toteaa maanantaina ultralla että siellähän se solukimppu uiskentelee ja pyytää tulemaan parin viikon päästä takaisin. Onnittelee vielä että kolmikymppinen on kyllä hyvä aika tehdä lapsia.
Partneri suuntaa viikonlopuksi moikkaamaan kavereita, ja jään potemaan väsymystä ja reissun jälkeen hoitamattomia asioita kämpille. Lauantain vietän sängyssä väsymyksestä toipuen ja sunnuntaina saan vähän kartoitettua mahdollisia vaihtoehtoja ja kustannuksia eteenpäin.
Ainoa raskausoire, tai sitten ihan tilanteesta johtuva oire on jatkuva väsymys. En oikein jaksaisi tehdä muuta kuin nukkua ja jo portaiden käveleminen ylös vessaan tuntuu välillä ylitsepääsemättömältä. Koitan saada edes lenkillä käytyä ja selkäliikkeet tehtyä, jotta selkä kestäisi kertyvän painon.
Gynekologi toteaa maanantaina ultralla että siellähän se solukimppu uiskentelee ja pyytää tulemaan parin viikon päästä takaisin. Onnittelee vielä että kolmikymppinen on kyllä hyvä aika tehdä lapsia.
Partneri suuntaa viikonlopuksi moikkaamaan kavereita, ja jään potemaan väsymystä ja reissun jälkeen hoitamattomia asioita kämpille. Lauantain vietän sängyssä väsymyksestä toipuen ja sunnuntaina saan vähän kartoitettua mahdollisia vaihtoehtoja ja kustannuksia eteenpäin.
Ainoa raskausoire, tai sitten ihan tilanteesta johtuva oire on jatkuva väsymys. En oikein jaksaisi tehdä muuta kuin nukkua ja jo portaiden käveleminen ylös vessaan tuntuu välillä ylitsepääsemättömältä. Koitan saada edes lenkillä käytyä ja selkäliikkeet tehtyä, jotta selkä kestäisi kertyvän painon.
tiistai 26. joulukuuta 2017
Osa 3 - Kotiinpaluu
Kotiinpalatessa olen luonnollisesti ihan puhki. Tuttu on soittanut ja kertonut tulevansa käymään, pakko siis kai koittaa siivota. Töitä on toisaalta reissun jälkeen rästissä, eli kaupassakäynnin ja siivouksen sijaan päädyn istumaan palaverissa vielä kun vieraat saapuvat. Ei-niin-tehokas kotirouva. Päivän kuluessa olen kuitenkin saaut varattua maanantaille gynegologin, jolloin selvinnee vähän lisää.
Vieraat lähtevät torstaina, jolloin viimein pääsen kertomaan uutiset partnerille. Ongelma on, että en ole ollut kovin tyytyväinen Saksan elämään viime aikoina, ja olin jo oikeastaan valmis siirtymään takaisin Suomeen. Noh, välillä matkaan tulee yllätyksiä, mutta eiköhän tästä hyvä tule näinkin. Selvää on, että vauva on alulla ja siitä pidetään huoli - päätämme siis jatkaa juttua tulevien päivien aikana. Toisin sanoen insinööri ja fyysikko ovat tunnistaneet projektin reunaehtoineen, ja nyt aletaan suunnitella parasta reittiä päämäärään. Kuka sanoo, ettei looginen ajattelu toimi perhesuhteissa ;)
Luen netistä, että kahvin juonti voi aiheuttaa vauvalla pienikasvuisuutta, ja mietin niitä kymmeniä litroja kofeiinia mitä koulutuksen aikana kaadoin kurkusta alas :D Bad mom alusta asti, siis.
Vieraat lähtevät torstaina, jolloin viimein pääsen kertomaan uutiset partnerille. Ongelma on, että en ole ollut kovin tyytyväinen Saksan elämään viime aikoina, ja olin jo oikeastaan valmis siirtymään takaisin Suomeen. Noh, välillä matkaan tulee yllätyksiä, mutta eiköhän tästä hyvä tule näinkin. Selvää on, että vauva on alulla ja siitä pidetään huoli - päätämme siis jatkaa juttua tulevien päivien aikana. Toisin sanoen insinööri ja fyysikko ovat tunnistaneet projektin reunaehtoineen, ja nyt aletaan suunnitella parasta reittiä päämäärään. Kuka sanoo, ettei looginen ajattelu toimi perhesuhteissa ;)
Luen netistä, että kahvin juonti voi aiheuttaa vauvalla pienikasvuisuutta, ja mietin niitä kymmeniä litroja kofeiinia mitä koulutuksen aikana kaadoin kurkusta alas :D Bad mom alusta asti, siis.
maanantai 18. joulukuuta 2017
Osa 2 - testing testing
Menkat alkavat olla sen verran myöhässä, että koitan koko viikon muistaa tehdä testin. Ohjeen mukaan alkuviikkoina se kannattaisi tehdä aamulla. Slloin on tosin aina niin kova pissahätä, että ehdin käyttää hotelli helpotusta ennen kuin muistan että samalla piti jotain tehdäkin.
Torstaina matkustan koulutukseen ja teen ohjeita uhmaten testin keskellä päivää (kun taas unohtui aamulla..). Testi ei näytä mitään, lienee vanha. Juoksen siis koulutusten välissä kolmen kilometrin matkan toiselle puolen kaupunkia apteekkiin ja ostan testin. Seuraavan session jälkeen ennen illallista saan uuden huoneen ja pissaan tikkuun. Kaksi viivaa ja järkytys - vauva ei varsinaisesti kuulunut lähiaikojen suunnitelmiin. En ehdi miettiä asiaa, sillä pitää juosta, joten laitan kuvaviestin ystävälle ja siirrän asian myöhemmin käsiteltäväksi.
Koulutusviikonloppu on helkkarin hyvä ja todella kiivastahtinen. Teemme ryhmätöitä aamuneljään ja nukun kolmena yönä ehkä yhteensä kuusi tuntia - kahvin ja karkin voimalla mennään. Loppupurussa pitää kirjoittaa kirje itselle vuoden päähän. Muuten olen pysynyt hyvin kasassa kun en ole ajatellut koko testitulosta, mutta tässä vaiheessa romahdan täysin. Muut 12 henkilöä ryhmästä ovat ihan pihalla kun vollotan täyttä häkää. Onneksi koko viikonloppu on keskitytty käsittelemään omia tunteita ryhmässä, eli itku ei ole ensimmäinen ja hommasta päästään hyvin yli. Kirjeen aloittaminen sanoilla, "Rakas Pirreliina toivottavasti sinulla ja vauvalla on kaikki hyvin." on vaan tässä vaiheessa vähän liikaa kun en ole ehtinyt uhrata koko asialle ajatustakaan. Päätän keskittyä kirjeessä muihin asioihin ja lähetän kirjeen ystäväni osoitteeseen, sillä en tiedä missä asun vuoden päästä.
Summa summarum, koulutuksessa oli kivaa ja testitulokset ehtii käsitellä myöhemminkin!
Torstaina matkustan koulutukseen ja teen ohjeita uhmaten testin keskellä päivää (kun taas unohtui aamulla..). Testi ei näytä mitään, lienee vanha. Juoksen siis koulutusten välissä kolmen kilometrin matkan toiselle puolen kaupunkia apteekkiin ja ostan testin. Seuraavan session jälkeen ennen illallista saan uuden huoneen ja pissaan tikkuun. Kaksi viivaa ja järkytys - vauva ei varsinaisesti kuulunut lähiaikojen suunnitelmiin. En ehdi miettiä asiaa, sillä pitää juosta, joten laitan kuvaviestin ystävälle ja siirrän asian myöhemmin käsiteltäväksi.
Koulutusviikonloppu on helkkarin hyvä ja todella kiivastahtinen. Teemme ryhmätöitä aamuneljään ja nukun kolmena yönä ehkä yhteensä kuusi tuntia - kahvin ja karkin voimalla mennään. Loppupurussa pitää kirjoittaa kirje itselle vuoden päähän. Muuten olen pysynyt hyvin kasassa kun en ole ajatellut koko testitulosta, mutta tässä vaiheessa romahdan täysin. Muut 12 henkilöä ryhmästä ovat ihan pihalla kun vollotan täyttä häkää. Onneksi koko viikonloppu on keskitytty käsittelemään omia tunteita ryhmässä, eli itku ei ole ensimmäinen ja hommasta päästään hyvin yli. Kirjeen aloittaminen sanoilla, "Rakas Pirreliina toivottavasti sinulla ja vauvalla on kaikki hyvin." on vaan tässä vaiheessa vähän liikaa kun en ole ehtinyt uhrata koko asialle ajatustakaan. Päätän keskittyä kirjeessä muihin asioihin ja lähetän kirjeen ystäväni osoitteeseen, sillä en tiedä missä asun vuoden päästä.
Summa summarum, koulutuksessa oli kivaa ja testitulokset ehtii käsitellä myöhemminkin!
perjantai 8. joulukuuta 2017
Osa 1 - Kaikkee se kehtaakin julkaista
Ennen kuin kaivaudut syvemmälle, muutamia ohjeita:
Vieraassa maassa heikohkoilla lähitukiverkostoilla varustettuna, on välillä helpompaa lähestyä elämänmuutosta lukemalla muiden kokemuksia itselle sopivaan aikaan. Ensimmäiset raskausviikot tilanteen selviämisen jälkeen kahlasin läpi blogeja ymmärtääkseni edes karkealla tasolla mitä on odotettavissa. Vaikka jopa lapseton tietää mitä kehossa noin suurinpiirtein tapahtuu, on paljon valaisevampaa lukea otoksia ja tuntemuksia muiden arjesta niistä hetkistä, kun "tilanne on päällä". Lisäksi mitä enemmän lukee, sitä enemmän selviää että raskaus ja lapsenkasvatus on täysin oma tieteen- ja taiteenala, josta tavallinen lapseton tallaaja on auttamattomasti pihalla.
Toivon siis, että näistä postauksista on iloa jollekin yhtä paljon kuin kanssaodottajien ja ex-odottajien blogeista oli minulle!
Kahlaamieni raskausblogien kuninkaaksi nousi viihdyttävä ja maalaisjärkinen "paska bisnesmutsi" https://erilaistarakkautta.wordpress.com/
Toinen pidemmänkin kahlauksen jälkeen suositeltava ja mieleen jäänyt oli vauvaraportti Islannista http://www.salamatkustaja.com/search/label/raskausviikot
Hyviä saksalaisia äitiysblogeja en löytänyt, linkkejä saa heittää kommentteihin.
Muista postauksista osa meni bisnesmutsia mukaille sarjaan "kukkahattublogistit", mutta näistäkin sai kivoja perustietoja kysymyksiin "mitä vauva maksaa", "miten p*sta raskausaika on, tai "mitä lääkäriltä pitää kysyä". Kun näiden lukemisen jälkeen tajusi miten pihalla aihepiiristä oikeasti on, ostin vielä saksankielisen perusopuksen "Hebammen Gesundheitswissen", josta pääsin hyvin kärryille raskaudenseurannasta ja sanastosta saksaksi ja muihin kirjoihin verrattuna sisältö oli kohtuullisen vähän huttuinen.
Mutta pidemmittä puheitta, hauskoja hetkiä raskaussblogin seurassa!
- Ellet itse odota, suunnittele raskautta tai ole jostain muusta oudosta syystä erityisen kiinnostunut raskaana olevan naisen ruumiin- ja pääntoiminnosta, tätä osiota blogista ei suositella. Sensori perinteisesti puuttuu, joten saatat tulla lukeneeksi jotain, mitä et todellakaan halunnut tietää.
- Tekstien julkaisu junnaa varsinaisesta odotusajasta jäljessä, ja julkaisen niitä pikkuhiljaa kunnes pääsen kiinni about reaaliaikaan
Vieraassa maassa heikohkoilla lähitukiverkostoilla varustettuna, on välillä helpompaa lähestyä elämänmuutosta lukemalla muiden kokemuksia itselle sopivaan aikaan. Ensimmäiset raskausviikot tilanteen selviämisen jälkeen kahlasin läpi blogeja ymmärtääkseni edes karkealla tasolla mitä on odotettavissa. Vaikka jopa lapseton tietää mitä kehossa noin suurinpiirtein tapahtuu, on paljon valaisevampaa lukea otoksia ja tuntemuksia muiden arjesta niistä hetkistä, kun "tilanne on päällä". Lisäksi mitä enemmän lukee, sitä enemmän selviää että raskaus ja lapsenkasvatus on täysin oma tieteen- ja taiteenala, josta tavallinen lapseton tallaaja on auttamattomasti pihalla.
Toivon siis, että näistä postauksista on iloa jollekin yhtä paljon kuin kanssaodottajien ja ex-odottajien blogeista oli minulle!
Kahlaamieni raskausblogien kuninkaaksi nousi viihdyttävä ja maalaisjärkinen "paska bisnesmutsi" https://erilaistarakkautta.wordpress.com/
Toinen pidemmänkin kahlauksen jälkeen suositeltava ja mieleen jäänyt oli vauvaraportti Islannista http://www.salamatkustaja.com/search/label/raskausviikot
Hyviä saksalaisia äitiysblogeja en löytänyt, linkkejä saa heittää kommentteihin.
Muista postauksista osa meni bisnesmutsia mukaille sarjaan "kukkahattublogistit", mutta näistäkin sai kivoja perustietoja kysymyksiin "mitä vauva maksaa", "miten p*sta raskausaika on, tai "mitä lääkäriltä pitää kysyä". Kun näiden lukemisen jälkeen tajusi miten pihalla aihepiiristä oikeasti on, ostin vielä saksankielisen perusopuksen "Hebammen Gesundheitswissen", josta pääsin hyvin kärryille raskaudenseurannasta ja sanastosta saksaksi ja muihin kirjoihin verrattuna sisältö oli kohtuullisen vähän huttuinen.
Mutta pidemmittä puheitta, hauskoja hetkiä raskaussblogin seurassa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)