Noh, ihmettelin piuhaa ja reikää ja edellisen modeemin piuhaa ja reikää ja totesin, että ei passaa ristiin ei. Kävelin alas, otin edellisenä päivänä huollosta tulleen polkupyörän varastosta, laitoin sen takaisin, ja kävin vielä kerran tutkimassa seinäpinnat, että olisiko siellä nyt kuitenkin ollut sopiva reikä. No ei ollut, joten poljin kohti toimistoa puoli tuntia myöhässä.
Puolessavälissä maantietä (missä autot ajavat 110 km/h) juuri huolletusta pyörästä lähti ketjut. Satoi kaatamalla. Laitoin ketjut paikalleen ja vilkuttelin tyyttäileville autoille hymysuin ja totesin että ompas mukavaa kun ei potuta yhtään.
Töissä vietin ensimmäisen puoli tuntia operaattorin teknisen tuen kanssa puhelimessa selittäen, että olemassaoleva reikä ja lähetetty piuha eivät sovi yhteen, ja sopivaa reikää ei ole olemassa. Tuki käski mennä kotiin ja soittaa uudestaan kun piuhat ja reiät ovat lähettyvillä.
Tein töitä mahdottomalla draivilla ja sain tehtyä noin seitsemän pari viikkoa roikkunutta hommaa pois alta. Vihellellen poljin takaisin kotiin ja selitin saman piuha-reikätilanteen operaattorin tekniselle tuelle. Etsin kaikki seinäpinnat vielä neljä kertaa läpi eikä reikää löytynyt. Hän käski soittaa vuokranantajalle, onko minulla ylipäätään puhelinpistoketta.
Ensin vuokranantaja oli sitä mieltä, että operaattorin palveluntarjoajan vastuulla on katsoa, mihin asti piuhat on talossa vedetty ja onko tarvittavaa pistoketta olemassa. Sitten soitin operaattorille (1+1), joka selitti että asia ei ole heidän, vaan taloon asti heidän palveluntarjoajansa (Telekom) ja siitä asuntoihin asti vuokranantajan vastuulla. Seuraavalla kierroksella vuokranantaja muistikin yllättäen, että pistoke onkin hänen vastuullaan, ja käski käydä kysymässä naapurilta onko heillä puhelinpistoketta.
Tällä välillä Telekomin teknikot ehtivät paikalle kytkemään nettiä ja katsoivat asunnon seinäpinnat seuraavat neljä kertaa läpi. Ei löytynyt reikää ei, ja eihän sitä mitään nettiä voi kytkeä, kun reikä puuttuu. Soitin vuokranantajalle uudestaan, ja hän oli nyt muistanut, että samassa asunnossa oli toisiksi viimeisellä vuokralaisella ollut puhelin eli puhelinpistoke on pakko olla olemassa. Menin naapuriin. Naapuri näytti että tässä se heidän puhelinpistokkeensa on ja hyvin toimii, ja tuli katsomaan seinäpinnat läpi. Ei löytynyt pistoketta.
Ilman vastakappaletta on kohtalosi oleva :/
Tein seuraavat seitsemän pitkään roikkunutta työhommaa menestyksekkäästi loppuun ja lähdin hymyillen salille. Totesin että ompas kiva, kun vieläkään ei ota päähän.
Tarinan opetukset
1) Jos Nainen sanoo, että puhelinpistoketta ei ole olemassa, on teoreettisesti sekä myös käytännössä mahdollista, että pistoketta ei ole. Siinä sitä on universumille mietittävää vähäksi aikaa :D
2) Tehokas työpäivän mitta on neljä tuntia. Kerran viikossa. Saa aikaan riittävän jännityksen, että homma pysyy kivana ja auttaa löytämään ainoastaan tärkeät tehtävät.
3) Ostan huomenna uuden polkupyörän ja lopetan tämän pelleilyn. Osa tavaroista saa maksaa yli 50 € (tämä tarina ehkä joskus toiste..:D
4) Jos käy vähän JC-konferenssissa viikonloppuna, aurinkoista mieltä on mahdotonta järkyttää ainakaan seuraavan viikon aikana.
