Tämä teksti on jatko-osa kirjoitukselle http://frankfurtti.blogspot.de/2015/08/se-olisi-voinut-olla-huono-paiva.html
Ilokseni voin ilmoittaa, että Internetti saapui monien välivaiheiden jälkeen tänään Darmstadtin liepeille! Edellisestä kirjoituksesta on siis aikaa ainoastaan kolme (3) kuukautta, eli eihän siinä nyt kestänyt lainkaan niin kauaa.
Edellisen kirjoituksen loppuvaiheessa vuokranantaja oli viiden tarkastuskerran jälkeen viimein uskonut, että asunnosta ei todellakaan löydy puhelinpistoketta, ja pienten neuvottelujen jälkeen myöskin, että hänen vastuullaan on sellainen asennuttaa. Tämän jälkeen vuokranantajan järjestämä sähkömies oli ensin lomalla, sitten kiireinen ja taas lomalla, mutta lopulta puhelinpiuhat saatiin vedettyä kolmen eri vierailukerran jälkeen asuntoon. Näitä vierailukertoja varten teetin asuntoon ylimääräisen avainparin, sillä muuten minun olisi pitänyt olla vierailujen aikana henkilökohtaisesti paikalla. Tämäkin vaati pieniä vakuutteluja (kyllä, on täysin sopivaa vierailla asunnossani ilman valvontaa) ja huoltomies ja vuokranantaja halusivat kertoa moneen kertaan, miten he eivät varmasti vilkuile Frau Huotarin henkilökohtaisia tavaroita vierailullaan. Ihan niinkuin niissä olisi jotain mielenkiintoista vilkuiltavaa.
Tämän jälkeen sovittiin nettioperaattorin kanssa kytkemisaika, koska yhteyttä ei Frau Huotarin teknisillä kyvyillä olisi pystynyt asentamaan itse. Ensin piti tehdä operaattorin kanssa uusi sopimus, koska liian pitkään kestäneen kytkentäprosessin aikana sopimus oli irtisanottu. Seuraavaksi operaattori oli jättänyt vastaajaan viestin, jota edes saksalainen kollega ei kyennyt ymmärtämään, mutta lopulta sain asiakaspalvelun kiinni ja teknikkovierailun sovittua. Vierailuaika oli tietysti arkipäivänä välillä 8-13, jolloin Frau Huotarin tuli olla kotona - ilmeisesti aikataulun tarkempi suunnittelu ei vielä tässä maailmanajassa ole mahdollista. Tänä aamuna teknikko tuli paikalle, teki taikojaan ja sanoi että nyt yhteys on olemassa ja Frau voi alkaa ohjelmoimaan nettiyhteyttä. Tämän jälkeen tarvittiin ainoastaan kolme tuntia ja kolme soittoa asiakaspalveluun, jonka jälkeen - halleluja - nettiyhteys oli toiminnassa! JES!
Kysymykseen, miksi et ottanut mobiilinettiä, voin vastata samantien: Otin, mutta ne ovat a) hitaita, b) kalliita, ja c) niissä on rajoitettu kapasiteetti joka tuli täyteen kolmessa päivässä. Nyt padissa on netti, jolla voi lähettää messenger viestejä ja lukea hesaria jos jaksaa odottaa sivun latautumista. Lisännee elämänlaatua työmatkoilla, ehkä.
Mitäs tästä kahden ja puolen kuukauden netittömästä jaksosta on sitten opittu?
- Kyllä, ihminen voi elää ilman nettiä pari kuukautta
- Ei, se ei ole mukavaa
- Eikä siitä oikeastaan opi mitään
Summa summarum, kivaa olla takaisin piireissä ja en aio harrastaa näitä harjoituksia enää muuten kun kesälomalla.
