Näin tammikuun kylmässä on hyvä muistella lämpimiä lomamuistoja lokakuulta, jolloin otimme auton alle ja ajelimme kohti etelän lämpöä ja vähän kylmyyttäkin.
Suunniteltu reitti kulki Konstanzin kautta Sveitsin läpi Italian rannikolle ja Provencen läpi Sveitsin kautta takaisin. Ajankohta oli lokakuun alku, jolloin kelien piti vielä olla kunnossa, mutta ylimääräiset turistit olisivat jo häipyneet Välimeren rannoilta.
Päivä 1
Aloitimme matkan viettämällä kaksi tuntia perjantai-illan ruuhkassa Darmstadtista Bensheimiin (n. 20 km), kun kaikki Darmstadtista etelään menevät tiet olivat täysin tukossa. Tämän jälkeen matka alkoi sujua ja yövyimme Konstanzissa tuttujen nurkissa.
Päivä 2
Seuraavana päivänä kierreltiin turistikierros kauniissa Konstanzissa ja lähialueilla aloittaen lounaan jälkeen paahtaminen Sveitsin läpi.
Kiertoreittejä kauniin vuoriston mutkateillä
Alpeille saavuttaessa tulee kyllä aina sellainen olo, että siellä kyllä voisi vaikka elellä. On ne vaan melkoisia järkäleitä. Maisemista vähän pidempään nauttiaksemme vältimme Gotthardin tunnelin ja ajelimme pikkuruisia mutkateitä alppien yli. Keli oli ajoittain miinuksen puolella, mutta lunta ei onneksi vielä ollut ja tiet olivat sulat. Välillä avoauton katto piti kyllä laittaa alas että lämpeni, mutta muuten oli kaunista ja jylhää.
Vähän kapeampia pikkuteitä Italian puolella
Navi jaksoi myös Sveitsin alppiteiden jälkeen etsiä "optimoituja" reittejä. Pari tuntia keskellä metsää Italiassa pikkuteitä ajeltuamme alkoi jo vähän jännittää, kun bensa oli lopussa ja määränpäähän oli edistyvästä matkasta riippumatta jatkuvasti jäljellä 40 kilometria. Siinä missä pikkutiet Sveitsissä olivat nautinnollisia, Italian puolen pikkuteillä kyllä pelotti sekä kuskia, että vänkäriä paikallisten suhatessa tuhatta ja sataa kapealla vapaan pudotuksen ja kivimuurin välisellä ohituskelvottomalla tiellä. Mutta viimein keskellä vuoristoa siinsivät ylikalliin pikkuhuoltsikan valot, ja lopulta jäljellä oleva matkakin alkoi kutistua navigaattorissa. Majoitus oli varattu Como-järven yläpuolisen vuoriston pikkukylästä, ja pienen etsintäoperaation jälkeen majatalo löytyikin ja pääsimme illallistamaan kylän ainoaan ravintolaan. Ruoka ja viini olivat molemmat erinomaisia, ja tämä ilta jäikin koko reissun parhaaksi ruoan puolesta. Ensimmäisen reissupäivän jälkeen siis kaikki hyvin.
Päivä 3
Seuraava päivä alkoi ajelemalla alas Como-järven rantaan aamupalalle. Edellisen päivän kamikaze-teiden jälkeen vähän leveämmät mutkatiet eivät tuntuneet enää missään. Majatalon omistaja sanoikin, että paikalliset käyttävät ajamaamme pikkuvuoristotietä ajellessaan töihin läheiseen kaupunkiin - "eihän siellä kukaan muu ajele"!
Aamupala löytyi pikkukahvilasta kunnollisen Italialaisen Cappucinon kera aamuauringon paisteessa. Ahh!
Como-järven kauniisiin maisemiin olisi voinut jäädäkin
Comon kaupunkikierroksen kautta matka jatkui Italian läpi rannikolle. Välimatkasta ei ole juuri jälkipolville kerrottavaa, tylsää oli mutta toisaalta matka taittui hyvin ilman ruuhkia tai ongelmia. Lähdimme sen verran aikaisin, että saimme Milanonkin ohitettua ilman suurempia ruuhkia. Rannikolle pääsimme vielä päivän puolella ja saimme vielä nauttia helteistä ja syödä jätskiä Välimeren rannalla viimeisten turistien vielä grillatessa itseään.
Illaksi ajelimme San Remoon, jossa parkkipaikan etsimisen jälkeen etsimme hyvän pitserian ja kaaduimme sänkyyn "melkein merinäköala"-huoneistossamme.
Siellä se meri siintää jos oikein tarkkaan katsoo!
Päivä 4
Seuraavan aamun käytimme San Remon kauniiden pikkukujien kiertelyyn ja kiipeilimme näköalatasanteelle kaupungin päällä.
San Remon värikkäitä pikkukujia
Päivän ensimmäinen tehtävä oli Suuri Postimerkkien Metsästys. Olin ostanut ystävän syntymäpäiväkortin ja postimerkin siihen San Remosta, mutta jostain syystä en onnistunut löytämään yhtään postilaatikkoa koko San Remosta. Ajattelin siis, että kyllähän noita pikkukyliä tuossa rannikolla on, ja ajelimme eteenpäin kunnes.... olimmekin Ranskassa! Noh, ei muuta kuin etsimään seuraavasta pikkukylästä postia, joka löytyikin ongelmitta. Ongelma oli vain ainoastaan ranskaa puhuva postimerkkiautomaatti, ja hillittömät jonot (ei, kukaan ei puhunut englantia auttaakseen..). Jonkin aikaa odotettuani totesin, että kyllähän nyt insinööri yhden ranskalaisen postimerkkiautomaatin selättää, ja muutaman pohjoispohjalaisen insinöörin taikasanan lausuttuani sain kuin sainkin postimerkin ostettua! (myöhemmin selvisi, että kortti oli myös mennyt perille :))
Postimerkkihässäkän jälkeen nälkä kurni jo masussa, mutta tottumattomina olimme jälleen langenneet Italiassa ja Ranskassa tavattavaan Nälkäansaan. Yhden ja kuuden välissä edes ruokamarketit eivät olleet auki, joten tyhjentelimme myslipatukkavarastoja ja koitin googlettaa auki olevia kauppoja. Viimein löysimme avoinna olevan marketin matkan varrelta ja ryntäsimme ostamaan myöhäiset lounastarpeet (oliiviöjyä, tuoretta leipää ja juustoja) ja lähdimme ajelemaan rannikkoa eteenpäin.
Seuraava missio olikin sitten vierailla Monacossa. Vierailulla onnistuimme lähinnä ajelemaan kaupungin alla tunneleissa päätyen välillä satamaan ja välillä ulos koko kaupungista (navigaattoria ei ole päivitetty hetkeen ja googlemaps ei toimi vuoren sisällä). Muutaman yrityksen jälkeen luovutimme ja ajelimme eteenpäin. Monacon vierailuun suosituksena siis joko paperikartat tai offline-googlemaps..
Seuraavaksi suuntasimme Agayyn, kuvankauniiden maisemien keskelle vihreyttä, vuoria ja merenrantaa josta seuraava majapaikka pitäisi löytyä. Koko reissun majoitukset varasimme joko edellisenä iltana tai samana aamuna. Tämä Ranskan yksityisten loma-asuntovuokrauksen kautta löytynyt paikka oli omakotitalosta eristetty oma pikkuhuoneisto kuvankauniilla paikalla vuoren päällä. Täällä tosin turistikauden ulkopuolella matkustaminen näytti todella olevan ongelmallista. Kävimme kävellen kartoittamassa lähiravintolat (tosin vuoristossa lähietäisyys on suhteellinen käsite..) ja emäntä soitti muutamaan lounaspaikkaan. Viimeiset olivat kuulemma menneet kiinni juuri edellisenä päivänä! Ei muuta kuin auton rattiin ja etsimään seuraavia valoja. Ravintola löytyikin seuraavasta isommasta kylästä, mutta empäs ole hetkeen syönyt niin sitkasta pihviä kuin siellä. Koko reissun huonoin ruoka löytyi siis Ranskasta.
Mutta aamupala korvasi kyllä paljon! Kotitekoinen aamupalalajitelma lämpenevässä aamussa merinäköalalla kuvankauniilla terassilla! Ei juuri parempaa alkua päivälle voi toivoa.
Päivä 5
Aamupalan jälkeen ajelimme Sain Tropeziin, joka ei juuri esittelyjä kaipaa. Söimme hyvän lounaan ei-niin-kalliissa ravintolassa, ihailimme kauniita värikkäitä (viimeisen päälle puunattuja) pikkukatuja ja isoja purjeveneitä. Huomasin rannalla luonnonmateriaaleista vaatteita valmistavan liikkeen ja shoppailin pellavajakun- ja housut. Matkaseura oli tosin tällä välillä mennyt hukkaan, ja missäs muualla se neidin puhelin nyt olisi kuin autossa..? Pienen etsimisoperaation jälkeen matka pääsi kuitenkin jatkumaan kohti Provencea.
Illaksi ajelimme ranskaa puhumattoman suuhun mahdottomaan L'Isle-sur-la-Sorgueen, josta olimme samaisen majoituspalvelun kautta varanneet saksalaisnaisen omistaman talon yläkerran. Ja olihan mielenkiintoinen talo! Harrastuksena oli kaikesta päätellen Afrikka, eli jokainen kaappi, taso ja seinäpinta oli vessaa myöten päällystetty leopardi- tai seeprakuvioisella matolla, koko talossa haisi maustesekoitus ja kaikui afrikkalaiset rytmit. Noh, iltaruoka löytyi tällä kertaa ongelmitta ja kaupunkikin olisi varmaan ollut auringonpaisteella ja ihmisvilinässä kaunis. Puolenyön aikaan autioita valkokalkittuja pikkukujia kävellessä tuntui lähinnä aavemaiselta. Ei siis ehkä reissun paras hetki.
Päivä 6
Aamulla jatkoimme TOP10 Provencessa - nähtävyyslistan lähimmälle turistirysälle, eli Gordesiin. Gordes olikin kaunis vanha kivikylä kukkulan päällä, josta löytyi kauniita maisemia, hyvää laventelihunajaa ja paljon saksalaisturisteja.
Näkymä Gordesiin tulomatkalla. Kuva on tulos onnistuneesta taistelusta kuvauspaikalle samaan aikaan sattuneen japanilais-bussilastin kanssa.
Gordesista ajelimme kuvankauniin Parc national des Écrins -luonnonpuiston läpi Grenobleen yöksi, jossa olikin varattuna reissun ainoa hotellimajoitus. Kävimme illallisella Michelin-travelguiden suosittelemassa La Girole -ravintolassa, joka täytti odotukset muttei räjäyttänyt tajuntaa.
Päivä 7
Seuraavan aamun tärkein tehtävä oli shoppailu. Suomalainen ajatteli lähtevänsä etelään, eikä ajatellut että avoautolla pitää sitten ajaa katto auki, oli lämmintä sitten +20 tai -2 C. Grenoble ei onneksi ole huonoin valinta talvitakin ostoon, eli lyhyen etsinnän jälkeen toivottavasti sveitsinkestävä vaatetus oli hankittuna.
Hyvin topattu matkustaja tuplatakissa
Ajelimme seuraavaksi kohti Chamonxta ja Mont Blancia. Kiersimme Chamonixn kylän ja pyöräytimme takaisin Ranskan puolelle yöpyäksemme varisin suositeltavassa The Guest Housessa, jossa tutun skandinaavinen sisustus ja leppoisa britti-isäntä toivotti meidät tervetulleeksi. Tuttuun tapaan kaikki lähiseudun ravintolat olivat kiinni, joten ilta koostui supermarketista koottujen ruokatarpeiden tuhoamisesta ja kattavan valokuvakirjakokoelman koluamisesta. Ihana paikka, ei tarvinnut edes lähteä mihinkään kun tuntui niin kotoisalta!
Siellä sitä valkohuippuista Euroopan kattoa vähän näkyy
Päivä 8
Seuraavana päivänä ajelimme varsin maittavan aamupalan jälkeen kohti Berniä tuttuja tapaamaan. Huomionarvoista Bernissä oli erityisesti perheen vaimon työpaikan (psykologinen klinikka) terapiaeläintarha, joka koostui mm. terapiakenguruista, -emuista, -poneista, -ankoista jne. jne! Wau! Jos joudun terapiaan, haluan ehdottomasti tehdä sen Sveitsissä :D
Ja sitten ihmeellisen ihana liha-automaatti, josta sai ostaa laadukkaat pihvitarpeet vuorokauden ympäri suoraan tilalta. Siinä on bisnesideaa tyrnävän peräkylän pojille, sanon minä!
Päivä 9
koostui tylsästä kotimatkasta autotiellä, ei juuri muuta kommentoitavaa kuin onnistunut Currywurst huoltsikalla.
Loppukaneetit
Kilometrejä taisi tulla yhteensä noin 2500. Majoitusvaraukset sujuivat sesongin ulkopuolella ongelmitta, ja toisaalta oli kivaa päättää fiiliksen mukaan mihin mennä seuraavaksi. Avoauto oli ehdottomasti oikea valinta tällaiselle reissulle, näkee niin paljon enemmän ja tuntee olevansa ulkona vaikka istuisikin autossa.
Kivaa:
- Hih, Italiaan voi mennä autolla!
- Ihanat säät koko reissun ajan. Ei satanut kertaakaan ja Välimeren rannalla oli yli +20 koko ajan.
- Kauniit maisemat, Como, Agay ja Chamonix ansaitsevat ehdottomasti uusintavisiitit ajan kanssa.
Ei-niin-kivaa:
- Viikko oli kohtuullisen tiukka noin pitkälle reissulle.
- Kolmen tunnin välein ruokaa tarvivalle Välimeren rannikko on haastava, ruokaa ei vaan saa mistään yhden ja seitsemän välissä.
- Pienemmissä paikoissa ravintolat kiinni turistikauden ulkopuolella
