11 Kulttuuritekoa 7 Päivässä

Mitä saa, kun kiertää museoita, kulttuuritapahtumia ja kulttuurihistoriallisesti merkittäviä kaupunkeja ähkyyn asti viikon aikana? Päättele itse!

1. Gentin tee-se-itse -kävelykierros

Koska tammikuussa Europpa on turisteista tyhjä, matkailu on kiitollista kun ruuhkia ei ole. Toisaalta myöskään mikään turisteille suunnattu toiminta ei toimi, eli kyseessä on kaksiteräinen miekka. Ohjattujen kävelykierrosten puutteessa kiersin Gentin historialliset nähtävyydet turisti-infon paperikartta ja infolehtinen kädessä. Jäihän siitäkin jotain päähän, mutta arvostan edelleen live-oppaiden tai vähintään audioguiden apua kaupunkiin syvemmälle pääsemisessä. Kuvaavaa ehkä on, että en pysty ulkomuistista sanomaan yhtään oppaan antamaa mieleen jäänyttä yksityiskohtaa Gentistä. Mutta komeat oli maisemat joka tapauksessa :)

2. Design Museum Gent

Tämän ohikävely kuulu kävelyoppaan ohjelmaan, ja kun kuikuilin sisään sain ulos tulevalta henkilöltä repimättömän lipun, jolla pääsin ilmaiseksi sisään. Näyttely kertoi valon designista, ja esillä oli suomalaistakin valaistusmuotoilua. Elämyksiä syntyi tällä kertaa yllättäen vidoteosten parissa, esillä oli pari erinomaista lyhytelokuvaa, sekä maapallon valojen syttymistä ja sammumista seuraava teos. Lisäksi piti vähän leikkiä selfieillä valotunnelissa.

3. Modernia taidetta Gentin kirkossa

Jätän nykyään reissuilla monesti kirkot käymättä, koska niitä on tullut nähtyä jo kohtuullinen määrä. Monesti myös näissä pröystäilevissä Keski-Euroopan kirkoissa käynti saa mielen maahan, kun ajattelee millaisissa oloissa muu yhteiskunta ympärillä on elänyt kun kirkko on ostellut almuilla kultaa. Nyt kuitenkin kävelin sisään ja yllätyin iloisesti! Valokuvataiteen ja modernin taiteen näyttely sai ainutlaatuisen kontrastin keskiaikaisista pyhimysten kuvista ja maalauksista. Ajatuksia herättävää, piristävää, yllättävää!

4. Gentin nykytaiteen museo

Edellisestä harha-askeleesta nykytaiteen kanssa on ilmeisesti niin pitkä aika, että olin unohtanut että tarjonta kannattaa näiden kanssa tarkastaa etukäteen. Ostin lipun kyselemättä ja sisällä totesin, että pieleen meni. Näyttely koostui yhden taiteilijan sotaan, ihmisen haavoittuvuuteen ja toivottomuuteen liittyvää veristä, epämuodostunutta massaa sisältävistä ja jollain tavalla vääristynyttä ihmiskehoa muistuttavista valtavista teoksista.

Pidän taiteesta, mutta haluan että siitä jää myös minulle toiveikas ja hyvä olo, ja tämä näyttely ei ihan täyttänyt tätä tarvetta. Toisaalta tämä visiitti oli myös niin vaikuttava, että se jäi mieleen pitkäksi aikaa eli ehkä kokonaisuutena käynti oli kuitenkin onnistunut. Onneksi alakerran pikkunäyttelytilassa oli myös joitain tunnelman pelastaneita teoksia.

Kaupunkikartta, jossa teiden ja rakennusten niminä on esimerkiksi  "Parasiitti", "Juuret", "Lika", "Mahdollisuus" jne. Mistä arki, kaupunki ja minuus koostuu? Hauska ja ajatuksia herättävä!

Luonnon ja ihmisen suhdetta pohtivan taiteilijan tuotantoa. Hahmon sylissä on multaa.

Betonijärkäle, jonka toisella puolella lukee "Minä" ja toisella "Sinä". 

Voiko toista ihmistä ikinä saavuttaa? Miksi sallii itselleen sellaisia asioita, joita ei salli toiselle? Millaisen Minän näytän Sinulle?

5. Gentin valofestarit

Tästä ei valitettavasti jäänyt valokuvallista todistusaineistoa jälkipolville, mutta meininki oli vähän sama kuin aiemmin julkaistussa Winterlichter-postauksessa (http://frankfurtti.blogspot.de/2015/01/talvivaloja-eli-winterlichter.html). Paitsi että kohteita oli laajemmalla alueella ja enemmän. Lisää aiheesta löytyy sivuilta http://www.lichtfestivalgent.be/en/

Keskusaukiolla kolmen kirkon keskellä oli hieno musiikkia ja valoja sisältävä teos, jota ihailin pubin ikkunasta. Katsoin siinä samalla muka kävelyreitin valmiiksi, mutta aukiolla oli niin paljon porukkaa, että päätin oikaista. "Oikaisevaa reittiä" 15 min käveltyäni totesin, että nyt ei tainnut mennä ihan putkeen ja kaivelin laukkuani katsoakseni karttaa, joka oli tietysti jäänyt baarin pöydälle. Koska oli kylmä, pimeä ja väsytti, totesin tässä vaiheessa siirtyväni ihan mielelläni kohti Antwerpenissä sijaitsevaa sänkyä. Näin ratikan ikkunasta vielä muutamia valoteoksia joten voitaneen sanoa että osallistuin näyttelyyn riittävästi voidakseni sanoa käyneeni siellä.

6. Kävelykierros Antwerpenissa

Tykkään kävelykierroksista, koska niissä ei tarvitse jököttää paikallaan, mutta silti asiantunteva opas valottaa paikallista kulttuuria ja historiaa yleensä kohtuullisen mielenkiintoisella tavalla. Jotenkin on aina kiva katsella elämää vaikkapa 100 tai 200 vuotta samalla paikalla eläneen ihmisen näkökulmasta. Anwerpenin englanninkielinen kierros oli tällä kertaa turisti-infon järjestämä englanti-ranska -kierros. Kahdelle kielelle kääntäminen hidasti hommaa jonkin verran, mutta odotusajoista huolimatta kaupunkiin pääsi kivasti kiinni ja sai hyviä vinkkejä missä kannattaa vielä käydä.

Euroopan vanhimpia rullaportaita, kävelykierroksella opittua :D

7. MAS - Museum Ala Strom eli Museo joen varrella

Jostain syystä tällä museolla on modernin taiteen museoon liittyvä nimi, ja rakennuskin on moderni. Se on rakennettu Napoleonin rakentaman padon viereen Antwerpenin satama-alueen alkuun kahden joen uoman väliin. Arkkitehtuuri olisi voinut olla ihan kiehtovaa ilman räntäsadetta, jonka takia juoksin nopeinta reittiä sisään. Näyttelyt koostuivat perinteisistä historiallisista aiheista, sisältäen alkuperäisasukaskulttuureja, Belgialaisten vaikutusta maailmaan sekä Anwerpenin historiaa. Modernia taidetta odottaneelle tämä oli tietysti pieni pettymys, mutta tulipahan tutustuttua tähänkin. Kierroksella opin, että Anwerpenin erikoisuus ovat timantit, noin 80% maailman raakatimanteista kuljetetaan Antwerpeniin käsiteltäväksi. Muutakin teollisuutta löytyy, ja kylän satama-alue on noin 5 kertaa kaupungin pinta-alan kokoinen. Että semmosta.

Hassunhauska teatterirakennus

Aina on ilo matkustaa räntäsateessa

8. Plantin-Moretus Museo eli kirjapainomuseo

Ja sitten päästiin asiaan. Antwerpenissa sijaitsee Unescon maailmanperintökohteen statuksenkin saanut kirjapainomuseo. Talo oli ollut saman kirjapainosuvun hallussa 300 vuotta, ja mitään ei ole heitetty pois. Kirjapainon perustaja muutti taloon 1555 ja pisti painokoneet käyntiin 1579 Guttenbergilta tilatuilla painokirjasimilla. Alkuperäiset talon esineet, kirjapainojen lisäksi siis arvokkaat nahkatapetit, puulipastot, kyntteliköt jne. on säilytetty. Talon kolmas isäntä oli hyvää pataa Rubensin kanssa, eli talosta löytyi muun arvokkaan taiteen lisäksi myös kohtuullinen määrä aitoa Rubensia. Oltiin aika lähellä taidefriikin paperi-insinöörin taivasta.

Onnellinen insinööri loistavan audioguiden kanssa

Yksi maailman ensimmäisistä kirjapainoista. Musteenlevitin on tehty koirannahkasta, koska koirilla ei ole ihohuokosia jotka saisivat värin levittymään epätasaisesti.

Osa talon laajasta kirjastosta, joka käsittää kohtuullisen osan maailman vanhimmista kirjoista sekä painolaattoja

Painotehdas, jossa kuusi painokonetta sekä kirjasimia.

Rubensia nahkatapetilla verhoillussa huoneessa.

Lista 1600-luvun kirkon kieltämistä kirjoista, painettu Plantin-Moretuksen painotalossa. Samassa painossa missä kyseiset kirjat. Bisnesmiehiä.

9. Frankfurtin modernin taiteen museo, Taunusturm

Frankfurtin modernin taiteen museon yksi osa sijaitsee keskustassa ja poikkesimme tänne matkalla Schirn-museoon. Esillä oli "Boom She Boom" -näyttely eli nykytaidetta naistaiteilijoilta. Näyttelytila oli yhdessä kerroksessa, mutta keskikokoiseen tilaan oltiin saatu järjesteltyä kivasti melkoinen kasa vaihtelevia teoksia. Alastomuutta ja naisten esineellistämistä esiintyi sama määrä kuin miestaiteilijoiden teoksissa, mutta ehkä teoksia tuli pohdittua naisnäkökulmasta enemmän kun ne tiesi esineellistettävän sukupuolen tekemiksi. Mielenkiintoinen ja mukava kokemus!

10. German POP, Schirn Museum

Schirn-museo on yksityinen taidegalleria, joka esittää vaihtelevia näyttelyitä arkkitehtuurillisesti hienossa tilassa. Näyttelyt ovat normaalisti kohtuullisen kalliita, mutta onnekseni seuralaisen firmalla oli yhteistyökumppanuus Schirnin kanssa eli pääsin ilmaiseksi!

German POP oli nimensä mukaisesti saksalaisten  POP taiteilijoiden tekemää hauskaa, kantaaottavaa ja hubbabubban väristä kansantaidetta. Tykkään POP-taiteesta, koska siitä tulee aina kiva olo. Insinööriä toki hämmensi, kun 60-luvulla rakennettuja liikkuvia teoksia ei särkymisvaaran vuoksi saanut liikuttaa kuin pari minuuttia tunnin välein. Olisko se nyt niin suuri rikos vaihtaa ne hammaspyörät ja vaihteet?

11. Affiche-näyttely, Schirn Museum

Schirnissa on kaksi näyttelytilaa, ja toisessa oli POP-taidetta edeltäneen uusio-posteritaiteen näyttely. Affichistit eli posteripojat (Affiche - juliste, posteri, oma suomennos) olivat ranskalainen ryhmä 40-60 luvulla, joka keräsi kaduilta julisteita ja työsti näitä uusiksi teoksiksi. Ajatuksena oli hyödyntää sinänsä jo populaaritaidetta olevat mainokset uudella tavalla. Töissä hyödynnettiin myös julisteiden kerroksellisuutta, väliin niitä oli kertynyt kymmeniä päällekkäin. Alkuajan teoksissa julisteet oli käsitelty massaksi asti, eikä alkuperäisistä postereista saanut enää selvää. Loppuajan teokset olivat jo POP-taidetta ja Marilynkin bongattiin. Isoja, vaikuttavia teoksia ja hyvä mieli jäi, tosin sama tekniikka alkoi jossain välissä vähän toistaa itseään. Hauskin osa näyttelyä oli video raaka-aineen keruumatkasta joka oli homman laittomuuden takia kuin paraskin varasleffa.

Lisäksi näyttelytilaan oli tuotu äänitaideteoksia. Rentouttavan kurkkulauluteoksen parissa lepuutimme hetkisen päätä ja jalkoja ennen siirtymistä hyvin ansaituille caipirinhoille.

Kuvan lähde: www.schirn.de

"Silleen periaatteessa ihan fiksu, mitä nyt vähän väliä pikkusen sekoilee"

Olen kyllä tehnyt tyhmiä mokia tasaisin väliajoin koko elämäni, mutta täällä tahti on kiihtynyt huimasti. Uuden kielen ja työn opettelu vienee sen verran aivokapasiteettia, että sitä ei ihan kaikkiin muihin suorittaviin tehtäviin sitten jääkään..

Tällä kertaa keskitytään varsin pirremäiseen töhöilyyn tyyppiä:
- Pankkikortin tunnusluvun unohtaminen
- Nukkuminen viikon ajan työkavereiden nurkissa, koska avaimet sijaitsivat työreissun jälkeen toisella puolella maata
- Rautasahan unohtaminen käsilaukkuun ja yritys kävellä sen kanssa lentokoneeseen
- Asiakassähköpostin muotoilu "teidän tavarat on saapumassa ensi viikolla paikkaan xxx (=kilpailijan osoite toisella puolen maata)". Ja laittaa korjausviestiin edelleen väärän osoitteen.
- Innostuu liikaa ja ei ihan muista kuorruttaa englantilaiselle esimiehelle kaikkea siirappiin ja sitten se on ihan hätääntymässä että miten toi ihminen voi puhua noin suoraan.

Viikonloppuna unohdin miten pankkiautomaatista nostetaan rahaa. Olin menossa ulos ja pussissa oli 22,30 e rahaa. Kotiin tullessa rahaa oli jäljellä 30 snt, eli hyvin meni. Seuraavan päivän ostoksista selvittiin sillä, että kortilla pystyi kyllä maksamaan, vaikkei sillä käteistä saanutkaan (yritin kyllä ahkerasti eri pankkiautomaateilla). Lauantai-illan keikan tarjoiluineen maksoi miespuolinen saksalainen ystävä, jonka olin maan tavoista poiketen ehtinyt tottaa siihen, että maksan oman osuuteni. Maanantaina soitin sitten pankkiin ja tiedustelin, että mikähän kortissa on vikana kun ei anna käteistä. Puhelun aikana koin ahaa-elämyksen ja totesin että olin yrittänyt tulostaa tiliotetta rahannoston sijaan. Siis sen jälkeen kun olin ensimmäiset 7 kk onnistunut käyttämään pankkiautomaatteja saksan kielellä ongelmitta. Hyvin meni vaikka ite sanonkin :D

Tällaisen töhöilyn jälkeen ei suinkaan masennuta ja aleta syyttää itseä tyhmyydestä, koska se ei auta mitään. Silloin ihan ensin nauretaan itselle, ja sitten ihan heti seuraavaksi mietitään nopeasti viidestä kymmeneen mielellään aiheeseen liittyvää onnistumista, esimerkiksi näin:

1. Osasin tosi hienosti puhua saksaa puhelimessa pankkitätin kanssa, ja sitäpaitsi (2.) viime viikolla kirjoitin kahden tunnin saksankielisestä palaverista palaverimuistion saksaksi (ISO Onnistuminen :D). (3.) Ja sitten osaan jo sanoa suikuputki ja vedenkeruuallas ja viiraosa ja vaikka mitä muuta tarpeellista saksaksi niin että asiakaskin ymmärtää. (4) Ja jos ei pitkän saksankielisen työviikon jälkeen enää jaksa ajatella niin sehän tarkoittaa että aivokapasiteetti on tehokkaasti käytetty. Ja (5) saksan aineissa ei ole enää yhtään niin monta datiivi/akkusatiivi/adjektiivin taivutusvirhettä kuin aluksi eli jos muistaisin mikä on nosto niin osaisin luultavasti laittaa sen datiiviin.

Jos tämäkään ei auta niin sitten rimpautetaan kaverille, ja johan alkaa elämä hymyilemään.

Ja sen jälkeen voi jo ajatella että mitähän söisi iltapalaksi ja pitäisiköhän sitä käydä kaupassa ja ompas kiva kun kohta on jo kevät ja hymyilipäs tuo poika söpösti. Ja seuraavalla kerralla muistaa miten sitä rahaa nostettiin :)

Mikä on myös aika kivaa on, että ensimmäistä kertaa mulla on tiimissä samantyyppistä työtä tekevä nainen. Miehet ovat työkavereina, kavereina ja ihmisinä kyllä ihan parhaita, mutta niissä on yksi puute (no, tässä kontekstissa..) - ne ei myönnä töhöilyjään! Miehille voi kyllä kertoa, että saimpas tässä sitten kolme ihmistä vihaiseksi kun oikaisin vähän sisäisiä sääntöjä, mutta ne vaan myhäilee ja hymähtää silleen lyhyesti ja tulee olo että oompas tyhmä nainen. Vaikka jokainen niistäkin on omat töhöilynsä tehnyt. Tämä meidän toinen supernainen se vaan reilusti sanoo, että no älä huolehdi, minä tyttö se lähetin kerran kokonaisen telan väärään osoitteeseen tai ajoin 300 km väärään suuntaan kun en ihan muistanut mikä ero on Düsseldorfilla ja Hannoverilla. Ja sitten nauretaan ja todetaan että olipas hauskaa ja elämä jatkuu.

Ja niin jatkuu, hymyillen ja joka päivä uutta tai uudestaan oppien :)

Koneeseen menetetty rautasaha viimeistä kertaa käyttötilanteessa (kyllä, pyörä on oma..)