Random-huomioita Saksassa elelystä vol 2

Vesi

Se on kovaa, eli toisin sanottuna siinä on kalkkia. Paljon. Suomen pehmeään veteen tottuneelle kovan veden kanssa toimiminen ottaa vähän oppimisaikaa. Esimerkiksi pyykkipulveria saa kylvää kaksinkertaisen määrän jos mielii saada edes osan tahroista pois. Jos haluaa pitää valkoisen pyykin alkuperäisvärisenä, valkaisuainetta on parempi opetella käyttämään. Astiat pitää ottaa pois koneesta ja kuivata heti pesun jälkeen, ellei halua syödä valkopilkullisista astioista. Kahvinkeittimen vesi on parempi suodattaa jos haluaa keittimen elävän yli kaksi kuukautta. Jne. Demonstraatiokuva kattilasta ja sen ympäristöstä vedenkeiton jälkeen suodattamattomalla vedellä.

Netti

Isoveli valvoo -yhteiskunnan pelko on kovalla tasolla. Ilmaisia wlaneja ei tahdo löytyä mistään ja monissa hotelleissakin netin käytöstä joutuu maksamaan erillisen hinnan. Jopa nuoret suhtautuvat nettipankkiin epäilevästi ja varsinkaan vanhemmat eivät juuri harrasta facebookia tai muita yhteisöpalveluita. Harvoilla liikkeillä on nettisivut, ja jos on niin niissä ei vahingossakaan julkaista mitään ajankohtaista tietoa. Kuntosalin aukioloajat löytyvät kyllä periaatteessa netistä, mutta poikkeusaikataulut ainoastaan tulostetuilta lapuilta salin vastaanotosta. Pikkufirmojen sähköpostit luetaan ehkä kerran päivässä ja niihin vastataan kaksi kertaa viikossa - jos haluaa saada palvelua, on parempi soittaa. Saksasta ei ole tarjolla myöskään Googlen street view:ta suuren vastusksen vuoksi.

Alussa kuvittelin vielä että asiat ovat netin suhteen Suomen tasolla, joten ihmettelin pankkitilin avauksen loppuvaiheessa paperinivaska kädessäni että missä nettipankkitunnukseni ovat. Selvisi, että ne pitää anoa erikseen. Virkailija oli kovin epäileväinen kyvykkyydestäni käyttää saksankielistä nettipankkia, ja sain todella kovistella saadakseni suoraan vakinaisesti käytössä olevan nettipankin kuukauden kokeilutunnusten sijaan. Huoh. Jonkun lakipykälän takia minun pitäisi vielä käydä kuukausittain automaatilla printtaamassa ulos tilitapahtumani, jotta tiedän varmasti mitä tilillä tapahtuu. On saattanut pari kertaa unohtua..

Paperi

Paperi-insinöörille on tietysti iloinen asia, että maailmassa joku vielä käyttää paperia. Tosin paperittomaan toimistoon tottuneelle se ei ole. Jos haluaa saada selville, onko asiakkaalta tullut tilaus, pitää käydä sihtaamassa läpi sihteerin paperipino. Sähköisessä muodossa saapunut tilaus siirtyy siitä uudelleen skannattuna ehkä viikon-kahden sisällä järjestelmään... jonne sähköpostin voisi siis tallentaa myös suoraan jos viitsisi. Jos saan muutosehdotuksia tekemääni muistioon, ne saapuvat kuulakärkikynällä kirjoitettuna tulostettuun paperinivaskaan. Jos tietoa ei ole tulostettu, sitä ei ole olemassa.

Sama pätee tietysti kaikkeen byrokratiaan, eli mihin tahansa vakuutus- tai pankkiasiaan, asuinpaikan muutokseen tai sopimusasiaan. Jokaiseen nippuun tulee saada asiaankuuluvat leimat ja allekirjoitukset, sekä 30-sivuinen nippu paperia, joista jokaisen kulmaan lisätään nimikirjaimet. Tässä vaiheessa täytyy kyllä todeta että vuodesta 2006 jolloin rumban viimeksi kävin läpi, homma on kyllä parantunut. Tieto maahan muuttamisesta siirtyi jopa automaattisesti kaupungintalolta verotoimistoon, josta veronumero tuli postilla kotiin (pyysin sitä sähköpostilla mutta tämä oli kuulemma mahdotonta.. noh, kaikkea ei voi saada).

Asiakaspalvelu

Luulin, että mistään ei löydä niin huonoa asiakaspalvelua kuin Suomesta. Olin väärässä. Suomen palvelun kunniaksi on sanottava, että vaikka se on usein epäystävällistä, on se kuitenkin tehokasta. Toisin on "tehokkuuden perikuvassa" Saksassa. Kahviloita tai ravintoloita, jossa tilataan ja maksetaan samantien tiskille on vähän (amerikkalaiset ketjut poislukien, joita en käytä muutenkaan). Ravintolassa / kahvilassa / pubissa odotetaan siis ensin tarjoilijaa, jotta saadaan tilattua. Kun on tarpeeksi odotettu, aletaan vilkuttaa vimmatusti. Kun ei vieläkään tapahdu, käydään hakemassa tarjoilija käsikynkkää pöytään. Tämä tarjoilija ottaa ainoastaan juomatilaukset, eli toistetaan sama ruoan tilaamiseksi.  Ja jälkiruoan tilaamiseksi. Ja laskun saamiseksi. Lisäksi tarjoilu on kohtuullisen usein epäystävällistä ja saa aikaan tunteen, että olen tehnyt maailman suurimman synnin saapumalla ulos syömään. Jos ruoan laadusta, unohdetusta ketsupista tai juomatilauksesta erehtyy valittamaan, pyydetään kiltisti anteeksi mutta mitään ei edelleenkään tapahdu eikä kompensaatiota tule.

Ylivoimaisesti turhauttavinta on laskun odottaminen. Ravintolat eivät mitä ilmeisimmin ole ymmärtäneet, että jos täydestä ravintolasta saa asiakkaan ulos, pöytä vapautuu uusille asiakkaille, jotka kantavat paikkaan lisää rahaa. Yritä sitten selittää näille bisnestä. Kerran olen noussut pöydästä, laittanut takin päälle ja lähtenyt kävelemään, jolloin tarjoilija  kuin taikaiskusta ilmestyi paikalle. Tottakai myös hyviä paikkoja löytyy, mutta nyt täytyy sanoa että luojan kiitos Suomen tarjoilijakoulutuksesta ja niistä ravintoloista, jotka käyttävät koulutettuja tarjoilijoita! En ymmärtänyt standardisoitua palvelulaatua ennen tänne saapumista. Jopa hyvissä ravintoloissa nimittäin kakkosketjun ollessa vuorossa, saa joutua kestämään vaikka mitä.

Talvivaloja eli Winterlichter

Palmengarten eli palmupuutarha on Frankfurtin kasvitieteellinen puutarha. Talvisaikaan puutarhan puistoalueella järjestetään Winterlichter-valoinstallaatiokokoelma, jota pääsee ihailemaan pääsymaksua vastaan pimeän aikaan illalla viidestä kahdeksaan. Puiston kiertoon kannattaa varata vähintään tunti, ja koska myös sisätiloja oli auki, niin niissä vieraillessa puolitoista.

Sijainnista osaan sanoa, että paikalle löysi palijasjalakasen oppaan kanssa kymmenessä minuutissa U-bahnilla, eli Pirita-kertoimen kanssa yksin ehkä puolessa tunnissa. Ja olihan se kiva! Kaupungin pilvenpiirtäjät siinsivät taustalla ja valoinstallaatioista löytyi kolmiulotteiselta näyttäviä 2D-hevosia, vaaleanpunaista metsää, suihkulähteisiin heijastettuja videoita ja kaikkea mahdollista. Seuranani ollut hullu kemisti oli katsonut Naked Survival -jaksoja, minkä inspiroimina suunnittelimme sisätilareissuilla oikeaa alastonselviytymisstrategiaa trooppisen ilmaston kasvihuoneeseen. Onnistuin raahaamaan kaverin pois ennen kuin vaatteet lensivät, eli ei hätää :P

Alla muutamia otoksia, joista toivottavasti huomaa että paikan päällä oli aika hienoa. Huomatkaa erityisesti keskimmäisenä esiintyvä kastelukannuteos, joka on mielestäni osoitettu kaikille murhaamilleni huonekasveille. Anteeksi luontoemo, tässä sulle taidetta kompensaatioksi.

Random-huomioita Saksassa elelystä

Nyt on jo puoli vuotta Saksanelämää takana eli muutamista aiheista voinee jo avautua. Olkaapas hyvät!

Energiansäästö

Käyn kääntämässä patterin täysille ennen suihkuun menoa, jotta kylppäriin tarkenee mennä. Kun parinkymmenen minuutin päästä uskaltaudun tsekkaamaan tilannetta pyyhe päällä, kämppis on käynyt kääntämässä patterin nollille ja kylppäri on taas jäinen. Patterit menevät yöllä pois päältä, minkä takia aamulla nouseminen on tuskaa ja patteri pitää ilmata päivittäin. Jos jätän keittiön lampun päälle vessassakäynnin ajaksi, on lamppu sammutettu palatessani takaisin. Ilmeisesti tapa kääntää patterit pois päältä asunnosta poistuttaessa on ihan yleinen koska olen kuullut sitä muiltakin (ei voi tehdä hyvää asunnoille varsinkaan kun minkäänlaista ilmastointiräppänää ei huoneissa ole).

Autoissakaan ei pidetä ajovaloja päällä, koska se säästää energiaa. Jepjep. Ymmärrän kyllä, että energia maksaa mutta tarviiko omasta elämästään siitä huolimatta tehdä helvettiä?
Viikon kohokohta on viikonloppu, jolloin kämppikset häipyvät ja saan ihan rauhassa pitää pattereita täysillä koko viikonlopun *kiähkiäh eli ilkeää naurua Oululaisittain*.

Noh, kaikkeen tottuu.

"Talvi"pyöräily

Tällä alueella pyörätiet ovat loistavat ja niitä menee pitkin ja poikin metsiä (kyllä! täällä on metsää :)) ja kaupunkipyöräilykin onnistuu vaivatta. Keskiluokkaiseen elämään polkupyöräily ei kuitenkaan ilmeisesti kuulu, sillä autoriippuvaisessa työporukassani työmatkapyöräilyni herättää hymähtelyä, vaikka toinen suomalainen kollega oli avannut pelin jo muutama kuukausi ennen saapumistani, Varsinkin nyt talvella meidän "pyöräilyosaston" toimintaa ihmetellään kovastikkin vaikka pakkaspäiviä on ollut tähän mennessä ehkä neljä ja suurimmaksi osaksi lämpötila on neljän ja kymmenen asteen välissä.

Yksi päivä työkaveri kysyi että eikö mua pelota että kuolen (pyöräilyyn viitaten). Selitin rauhallisesti, että pyörässä on kyllä hyvät valot ja pidän kypärää että eiköhän ne autot minut näe. Ja jos kuolen niin sitten ei voi mitään, myös istuminen tappaa. Selvisi kuitenkin, ettei kollega ollut huolissaan autoista vaan hypotermian mahdollisuudesta :D
Ulkonahan oli kokonaista kaksi astetta lämmintä ja sadekeli - siinä jos suomalainen onnistuu hypotermian ilman känniä hankkimaan niin on jo taitava. Ei pitäny pokka vaan piti käydä rauhottumassa viereisen huoneen puolella ja sen jälkeen selittää vähän perusteita kerrospukeutumisesta ja vedenpitävistä tuulipuvuista. Tosin tässä yhteydessä todettakoon, että tuulipuku piti kyllä käydä ostamassa Suomesta koska en löytänyt mistään urheiluliikkeestä tuulipuvun housuja (hox ilmainen bisnesvinkki - opetataan Saksalaiset tuulipukukansaksi!)

Lukot

Puolen vuoden jälkeen kotiavain alkaa jo kääntyä lukossa oikeaan suuntaan eikä kämppiksen tarvi tulla enää päästämään mua sisään. Näin kömpelölle tumpelolle aluksi myös ovikohtaamiset olivat vaarallisia.. yleensä ovi ei avautunutkaan oletettuun suuntaan ja kävelin siihen pahki noin 70 % ovenavauskerroista. Nyt prosentti on ehkä enää 30 % eli kehitys kehittyy ja mustelmat vähenee. Jei!

Lisäksi en voi ymmärtää miksi ovi pitää laittaa lukkoon ja takalukkoon vielä sen jälkeen kun se on suljettu. Yleensä kerrostalojen alaovi on koko ajan lukossa ja asunnon ovea ei saa auki ilman avainta (pelkkä nuppi käytävän puolella). Silti on maailman suurin synti jos ovi ei ole takalukossa kun asunnossa ei ole ketään. Noh, turvallisuus kai on enemmän tunteen kuin järjen asia.

Lehdet

Saksankielisiä on kohtuullinen määrä, joten myös laadukkaita aikakausilehtiä ja sanomalehtiä riittää. Oma suosikkini sanomalehdistä on Die Zeit, joka minun näkökulmastani taustoittaa jutut hyvin ja kirjoittaa laajempia artikkeleita yhteiskunnan ilmiöistä. Huonona puolena on se, että lehti on laajuudeltaan noin neljä kertaa sunnuntaihesari, ja kieli ei ole ihan helpoimmasta päästä. Kiinnostavien juttujen lukemiseen huonolla saksalla menee yleensä kaksi viikkoa, mutta eipähän tule kalliiksi :)

Ruoka

Se on halpaa. Sekä kotiin ostaminen että ulkona syöminen. Viikon ruokaostoksiin viikonloppu mukaanluettuna saa yksinasuvana yksinkertaisen ruokavalion ystävänä tuhlattua ehkä 20 -30 €. Tämä tarkoittaa siis kasviksia, lihaa, rahkaa ja raejuustoa, jugurttia sekä muita perusruoka-aineita suurinpiirtein viikon tarpeiksi sisältäen jopa viinipullon. Myönnetään, tuon Elovenat Suomesta mutta muuten paikallisilla mennään. Töissä syön monesti lähikaupan lounassalaattia, joka lisukkeineen maksaa ehkä 3 € päivässä. Jos käymme lounasravintolassa työpaikalta, se maksaa 5-10 €. Ihanaa! Ja mikä parasta, en joutunut alkamaan pullansyöjäksi vaan täältä saa ruisleipää! Se on kyllä luomua mutta minkäs teet, maailma ei ole aina täydellinen.

Verotus

Se ei ole halpaa. Saksassa on edelleen perhekuntakohtainen verotus, joka kurittaa sinkkuja. Määräaikainen avioliitto komean kiintiöpakolaisen kanssa on käynyt mielessä useammin kuin kerran, mutta en ole vielä siirtynyt toteutusasteelle.

Verotusluokat menevät yhdestä neljään seuraavasti siten, että ykkönen on korkein:

I       Yksinasuvat, vapaat (eli ei naimisissa olevat) työlliset. Avoliittoahan ei luonnollisesti lasketa.
II      Yksinhuoltajat
III     Naimisissa olevat, samassa taloudessa elävät henkilöt. Mikäli toinen puolisoista tienaa vähemmän, enemmän tienaava kuuluu tähän veroluokkaan ja toinen luokkan V
IV    Naimisissa olevat, joista molemmat tienaavat suurinpiirtein saman verran, voivat valita tämän veroluokan.
V     Namisissa oleva, jonka puoliso kuuluu luokkaan III
VI   Työllinen, jolla on useampia töitä

Aataminaikuista, sanon minä...mutta julkisessa keskustelussa ei näy toivoa verotuksen muuttamiseksi. Käytännössähän tämä kannustaa naiset jäämään kotiin, joka näkyykin huonosti kehittyneenä päivähoitojärjestelmänä ja pienten lasten äitien syrjimisenä työelämässä. Tosin päivähoitoa koitetaan par'aikaa kehittää mutta eihän se hetkessä tapahdu varsinkaan verotuksen ja muun yhteiskunnan painostaessa kotiin jäämiseen (tästä ehkä toinen teksti myöhemmin). Vielä uskomattomampaa on, että työssäkäyvää yksinhuoltajiakin kuritetaan korkeammalla veroluokalla kuin naimisissa olevaa miestä jolla on vaimo kotona! Pahoittelut yleistyksestä mutta väitän että tilanne on näinpäin 98 % talouksista

Myönnettäköön, että veroluokka ei kerro kaikkea. Saksan verotus on niin monimutkainen, että veroneuvojilla on käsissään hyvä bisnes. Jos veroilmoituksen yrittää tehdä itse, suositellaan yksinertaisessakin tapauksessa käytännössä käyttämään maksullista ohjelmistoa jotta ilmoituksen saa kunniallisesti tehtyä. Keskimääräinen veronpalautus veronmuutosilmoituksesta on 800 € / henkilö. Siis keskimäärin! Kertoo että verotuksessa olisi ehkä vähän liinaamista..
Kauhulla ensi vuonna koittavan veroilmoituksen tekoa odotellen.

Siinä näin ensi hätään! Jatkuu ehkä osassa kaksi tai sitten ei.