Loman jälkeen seuraa lapsen ikäkausitarkastus, jossa katsotaan tarkastusvihkon (U-vihko) mukaan lapsen kehittymistä ja perheen pärjäämistä. Oma lääkäri on poissa, ja tuuraajaa ei kyllä tippaakaan kiinnosta kysellä, miten lapsen kanssa menee. Ei sillä, ettäkö meillä ongelmia olisi mutta koko psyykkisen terveyden ohittaminen vähän ihmetyttää. Hän muistuttelee kätkytkuoleman vaaroista, ja kun kysyn että pitäisikö lapsi köyttää paikalleen kun hän kääntyy itse mahalleen, hän toteaa että "niin no onhan se vähän vaikeaa". Se siitä keskustelusta, siis. U4-tarkastuksen yhteydessä lapseen heitetään vahvisteet sekä viitosrokotteesta, että rotaviruksesta. Rotavirus on nyt jo viisi päivää myöhässä päällekkäisten lomien takia, mutta päätämme silti laittaa rokotteen huiviin. Toisaalta en huomaa kysyä, onko suurin osa suojasta saavutettu jo ensimmäisen annoksen jälkeen, mutta tehty mikä tehty. Kasvu on jatkunut hyvin (ei yllättävää) ja painoa on jo melkein 8 kg, ja pituutta 64 cm. Melkoinen mötkäle siis, ihmekkään että meinaa vähän kantelu jo väsyttää.
Ensimmäisen rokotekierroksen jälkeen vauva nukkui pari päivää putkeen, mutta nyt seuraa vain pientä energiatason laskua ja sylitarvetta. Lahjaksi saatu "Mitä Puppe näkee" ja kankainen muumikirja luetaan parin päivän aikana varmaan 20 kertaa ja uuden muumikirjan kanssakin päästään yli 60 sivua. Muuten kaveri on aika iloinen, mutta unirytmi menee kyllä täysin sekaisin. Rokotteen jälkeisenä päivänä tyyppi on hereillä ja pirteänä vielä puolenyön aikaan, ja herää yöllä varmaan viisi kertaa. Seuraavana yönä nukkumaan päästään klo. 11 ja heräilyjä taitaa olla neljä. Huhhuh, onneksi normaalisti ei ole tällaista! En itse tahdo päästä heräilyjen jälkeen nukkumaan, joten päivällä käyskentelen ympäri kämppää zombiena ja koitan saada kiireisimmät työt tehtyä vauvan päivätirsojen aikaan. Periaatteessa olen tämän viikon vielä vapaalla, mutta maanantain arjen aloitusta on parempi vähän valmistella.
Suomen reissulla löydetyn TV:n viihdysarvon takia kokeilemme katsella muumeja youtubesta. Keskittyminen riittää kerrallaan noin 4-6 minuuttia, joten saamme melko monessa osassa katsottua pari jaksoa läpi. Tosin äiti taitaa olla vielä paremmin viihdytetty kuin lapsi.
keskiviikko 10. lokakuuta 2018
perjantai 5. lokakuuta 2018
TOP 7 - Vanhempainvapaan odotukset vs. todellisuus
Hups, kolme kuukautta hurahti ihan huomaamatta! Tämä teksti on heinäkuun lopusta mutta julkaisu vähän myöhästyi. Siinäpäs se ensimmäinen pätkä vanhempainvapaata sitten olikin!
Tämä on siis hyvä hetki koota äitiysvapaan ennakko-odotukset (EO) vs. todellisuus (T) -listaus:
EO1: Olen sekaisin väsymyksestä
T: Ei ollenkaan niin paha kuin kuvittelin. Vauva nukkui alusta asti hyvin ja kun heräsi syömään, nukahti uudestaan. Jos vauva valvoi öisin, se johtui mahakivuista eikä siitä, että sen rytmi olisi sekaisin. Lisäksi partneri auttoi niin, että sain välillä illalla tirsoja ja viikonloppuisin nollattua univajetta. Nyt se nukkuu jo 8h yössä!
EO2: Olen varmaan ihan sairaan tylsistynyt
T: Tylsiä päiviä on ollut ehkä kolme. Muuten meillä on yllättävän kivaa kotona, ja ei ole mikään ongelma touhuta vaikka kolme tuntia pelkästään vauvan kanssa. Vauva on hetkessä elämisen paras konsultti!
EO3: Luen kaikki bisnes-kirjat, joita en ole työn pyörteessä ehtinyt lukemaan
T: Ei puhettakaan, että aivokapasiteetti riittäisi paksuun asiakirjallisuuteen. Huutava vauva käsivarrella on myös paha kuunnella audiokirjoja. Ainut mikä toimi oli kevytkevyt fiktio: niin kevyttä, että kirjaa pystyy lukemaan pari sivua kerrallaan, sekä niin kevyttä, että toisessa kädessä voi kantaa vauvaa ja toisessa kirjaa. Parhaillaan meni kolmen kirjan viikkovauhtia, mutta se oli ennen kuin vauva painoi 7kg ja kasvoi yli käsivarren mitan.
EO4: Kehitän itseäni opiskelemalla uusia taitoja verkkokursseilla
T: Kehitän itseäni tekemällä hiljaisia, seisomakorkeudella sijaitsevia askareita, jotka eivät vaadi aivoja (vauva oli mahakipujen takia aika pitkään kannettava tapaus). Näiden löytämiseen meni hetki, mutta lopulta huomasin, että keittiön työtaso sekä silityslauta ovat oikealla korkeudella. Nyt on syntynyt siis erityyppisiä smoothieita, kauramaitoa, saippuaa sekä läjä erinäköisiä muita ompeluksia ja askarteluja. Askareet pitää vain kasata niin, että meluisat tai muita työskentelykorkeuksia vaativat osat voi tehdä sillä aikaa kun vauva nukkuu omassa sängyssä tai viihtyy leikkikaaressa.
EO5: Vauvat viihtyvät vaunuissa
T: Normaalit vauva viihtyvät vaunuissa. Meidän versio VIHAA vaunuissa makaamista. Sekä liian pitkää autoistuimessa istumista. Hän haluaa tilaa liikkua! Ei siis asiaa vaunulenkille uniaikojen ulkopuolella, ellei vauvaa halua kantaa suurinta osaa matkasta.
EO6: Pienen vauvan vanhemmat eivät käy missään
T: Tätä ennakko-oletusta vastaan olemme taistelleet tietoisesti. Olemme käyneet ravintoloissa, pubeissa, kaupunkifestareilla, kahvilla, rannalla ja ties missä. Homma toimii hyvin niin kauan kuin vauvaa on valmis kantamaan välillä.
EO7: Vauvan päiväunien aikaanhan ehtii vaikka tekemään töitä!
T: Heh, kokeneemmat nauravat varmaan jo ääneen. Noh, olisin ehkä onnistunut pusertamaan muutaman tunnin, ellei Saksan verottaja olisi päättänyt, että kahden kuukauden ikäisen vauvan äidille on loistava idea tehdä verotarkastus! Siinä meni sitten kuukauden päivätirsa-ajat verotusta valmistellessa. Mutta ompahan tehty, perkules. Ja sitten vielä vanhempainraha-anomusten ja muiden byrokratian rattaiden vaatimien papereiden täyttö vei lopun ajan. Voi, kun Suomessa on helppoa.
EO8: Sittenhän mulla on aikaa!
T: Aikaa on, mutta myös aikaa vieviä askareita. Imetyksen ottamaa aikaa on hankala hahmottaa etukäteen, mutta se vie yllättävän suuren osan päivästä! Meillä siihen lisäksi tuli vielä pumppaushässäkkä, pullohuolto ja maitopulverilogistiikka, joka vie vielä tuplasti enemmän. Muuten aliarvioin myös pyykkishown, yleisen järjestelytarpeen, sekä vauvankanniskeluajan joka meillä oli varmaan mahakipujen vuoksi normaalia korkeampi kahden ja puolen kuukauden ikään asti. Nyt tosin pumppaushässäkän sekä mahakipujen loputtua aikaa itse asiassa onkin enemmän. Ehkä olisi pitänyt aloittaa äitiysloma vasta kolmen kuukauden kohdalla?
Tämä on siis hyvä hetki koota äitiysvapaan ennakko-odotukset (EO) vs. todellisuus (T) -listaus:
EO1: Olen sekaisin väsymyksestä
T: Ei ollenkaan niin paha kuin kuvittelin. Vauva nukkui alusta asti hyvin ja kun heräsi syömään, nukahti uudestaan. Jos vauva valvoi öisin, se johtui mahakivuista eikä siitä, että sen rytmi olisi sekaisin. Lisäksi partneri auttoi niin, että sain välillä illalla tirsoja ja viikonloppuisin nollattua univajetta. Nyt se nukkuu jo 8h yössä!
EO2: Olen varmaan ihan sairaan tylsistynyt
T: Tylsiä päiviä on ollut ehkä kolme. Muuten meillä on yllättävän kivaa kotona, ja ei ole mikään ongelma touhuta vaikka kolme tuntia pelkästään vauvan kanssa. Vauva on hetkessä elämisen paras konsultti!
EO3: Luen kaikki bisnes-kirjat, joita en ole työn pyörteessä ehtinyt lukemaan
T: Ei puhettakaan, että aivokapasiteetti riittäisi paksuun asiakirjallisuuteen. Huutava vauva käsivarrella on myös paha kuunnella audiokirjoja. Ainut mikä toimi oli kevytkevyt fiktio: niin kevyttä, että kirjaa pystyy lukemaan pari sivua kerrallaan, sekä niin kevyttä, että toisessa kädessä voi kantaa vauvaa ja toisessa kirjaa. Parhaillaan meni kolmen kirjan viikkovauhtia, mutta se oli ennen kuin vauva painoi 7kg ja kasvoi yli käsivarren mitan.
EO4: Kehitän itseäni opiskelemalla uusia taitoja verkkokursseilla
T: Kehitän itseäni tekemällä hiljaisia, seisomakorkeudella sijaitsevia askareita, jotka eivät vaadi aivoja (vauva oli mahakipujen takia aika pitkään kannettava tapaus). Näiden löytämiseen meni hetki, mutta lopulta huomasin, että keittiön työtaso sekä silityslauta ovat oikealla korkeudella. Nyt on syntynyt siis erityyppisiä smoothieita, kauramaitoa, saippuaa sekä läjä erinäköisiä muita ompeluksia ja askarteluja. Askareet pitää vain kasata niin, että meluisat tai muita työskentelykorkeuksia vaativat osat voi tehdä sillä aikaa kun vauva nukkuu omassa sängyssä tai viihtyy leikkikaaressa.
EO5: Vauvat viihtyvät vaunuissa
T: Normaalit vauva viihtyvät vaunuissa. Meidän versio VIHAA vaunuissa makaamista. Sekä liian pitkää autoistuimessa istumista. Hän haluaa tilaa liikkua! Ei siis asiaa vaunulenkille uniaikojen ulkopuolella, ellei vauvaa halua kantaa suurinta osaa matkasta.
EO6: Pienen vauvan vanhemmat eivät käy missään
T: Tätä ennakko-oletusta vastaan olemme taistelleet tietoisesti. Olemme käyneet ravintoloissa, pubeissa, kaupunkifestareilla, kahvilla, rannalla ja ties missä. Homma toimii hyvin niin kauan kuin vauvaa on valmis kantamaan välillä.
Kaupunkifestareiden vetonaula nauttii ollessaan kuulematta musiikkia
EO7: Vauvan päiväunien aikaanhan ehtii vaikka tekemään töitä!
T: Heh, kokeneemmat nauravat varmaan jo ääneen. Noh, olisin ehkä onnistunut pusertamaan muutaman tunnin, ellei Saksan verottaja olisi päättänyt, että kahden kuukauden ikäisen vauvan äidille on loistava idea tehdä verotarkastus! Siinä meni sitten kuukauden päivätirsa-ajat verotusta valmistellessa. Mutta ompahan tehty, perkules. Ja sitten vielä vanhempainraha-anomusten ja muiden byrokratian rattaiden vaatimien papereiden täyttö vei lopun ajan. Voi, kun Suomessa on helppoa.
EO8: Sittenhän mulla on aikaa!
T: Aikaa on, mutta myös aikaa vieviä askareita. Imetyksen ottamaa aikaa on hankala hahmottaa etukäteen, mutta se vie yllättävän suuren osan päivästä! Meillä siihen lisäksi tuli vielä pumppaushässäkkä, pullohuolto ja maitopulverilogistiikka, joka vie vielä tuplasti enemmän. Muuten aliarvioin myös pyykkishown, yleisen järjestelytarpeen, sekä vauvankanniskeluajan joka meillä oli varmaan mahakipujen vuoksi normaalia korkeampi kahden ja puolen kuukauden ikään asti. Nyt tosin pumppaushässäkän sekä mahakipujen loputtua aikaa itse asiassa onkin enemmän. Ehkä olisi pitänyt aloittaa äitiysloma vasta kolmen kuukauden kohdalla?
Shokkipaluu töihin
Suomen reissun jälkeen olimme kotona myöhään lauantai-yönä, sunnuntai meni nukkuessa, ja maanantaina otin suunnan kohti Bostonia ja jätin vauvan isin hoiteisiin viikoksi. Lentokoneessa tunsin pientä huonoäitiyttä, joka meni kyllä ohi heti kun kone laskeutui ja viikon turbo-ohjelma pääsi käyntiin. Ensimmäisenä yönä tosin heräsin neljä kertaa kaivamaan vauvaa sängystä, kun luulin että olin hukannut sen petivaatteiden sekaan. Jossain välissä aina sitten kuitenkin muistin, että vauva onkin rapakon takana turvallisesti omassa sängyssä ja pääsin jatkamaan unia.
Viikolla soiteltiin videopuheluita lounastauolla, ja nautin kun sain aivoille muutakin hommaa kuin seuraava vaipanvaihto. Heräilymäärä jo loppuviikkoa kohden, mutta kyllä viimeisenäkin yönä piti viellä herätä pari kertaa. Seuraava viikko kului sitten kotihommissa, kun partneri oli kotona Bostonin viikon, ja sitten aloitettiin molemmat puolikkaan päivän teko.
Vanhempainvapaasysteemi on Saksassa kyllä erittäin joustava, vaikka moni ei sitä hyödynnäkään molempien vanhempien hyväksi. Vapaan saa jaettua missä prosenttisuhteessa tahansa vanhempien välillä ja työnantajalla ei ole tähän oikeastaan mitään sanomista. Tosin jo ensimmäisen puolikkaan työpäivän jälkeen mietimme molemmat, että olikohan tämä puolittaminen nyt sittenkään niin hyvä idea.. Puoli päivää riittää juuri ja juuri to do -listan täyttämiseen ja kahden asian tekemiseen tai yhteen palaveriin, ja lapsen kanssa ollessa kuitenkin vähän huolehtii että mitenhän sitä ehtii kaikki töissä hoitaa. Onneksi tätä hommaa ei jatku kuin reilu pari viikkoa, jonka jälkeen pääsen takaisin hommiin täydellä päivällä.
Tyytyväinen Amerikanmatkaaja
Vanhempainvapaasysteemi on Saksassa kyllä erittäin joustava, vaikka moni ei sitä hyödynnäkään molempien vanhempien hyväksi. Vapaan saa jaettua missä prosenttisuhteessa tahansa vanhempien välillä ja työnantajalla ei ole tähän oikeastaan mitään sanomista. Tosin jo ensimmäisen puolikkaan työpäivän jälkeen mietimme molemmat, että olikohan tämä puolittaminen nyt sittenkään niin hyvä idea.. Puoli päivää riittää juuri ja juuri to do -listan täyttämiseen ja kahden asian tekemiseen tai yhteen palaveriin, ja lapsen kanssa ollessa kuitenkin vähän huolehtii että mitenhän sitä ehtii kaikki töissä hoitaa. Onneksi tätä hommaa ei jatku kuin reilu pari viikkoa, jonka jälkeen pääsen takaisin hommiin täydellä päivällä.
Senior- ja junior konsultit hommissa
Suuri Suomen Kierros, eli matkustelua vauvan kanssa
Ennen töihin paluuta edessä on vielä pikkukaverin esittelykierros Suomen sukulaisille ja ystäville, sekä ystäväpariskunnan häät. Ennen lauantain lähtöä J:lla on kuumetta. Soitan jo lääkärille, joka sanoo että tulkaa käymään perjantaina, ellei kuume ole poissa. No, perjantaina kuume on poissa, mutta olen silti vähän huolissani lennosta jos korvissa olisi ollut tulehdusta. Mutta riskillä mennään, ja lauantaiaamuna kävelemme viideltä aamulla lähtötarkastuksen läpi nukkuvan vauvan kanssa.
Lyhyen ensimmäisen lennon aikana ainakaan korvat eivät onneksi näytä oireilevan, eikä kanssamatkustajia ilahduttavaa huutoakaan kestä kuin alkuhämmennyksen ajan. Frankfurtissa vaihdetaan konetta, ja pitkä lento vähän jännittää. Ennen liikkeellelähtöä J itkee vähän, lähinnä koska ei halua istua paikallaan. Kun kone lähtee liikkeelle ja saa pullon suuhun, kaikki on hyvin ja pian jo nukuttaa. Lennosta ei siis jäänyt traumoja lapselle, itselle, eikä luultavasti myöskään kanssamatkustajille. Tosin FRA-HEL lennolla vauvoja taisi olla neljä, joten joku niistä kyllä taisi itkeä koko ajan.
Suomessa ohjelma noudattaa totuttua max 2 yötä per paikka -aikataulua. Hengaamme aluksi Helsingissä, ja J suostuu yllättävän hyvin istumaan päivän vaunuissa. Seuraavaksi siirrymme Suomen Rivieralle, eli Kalajoelle mökkeilemään, jossa J taas vähän kuumeilee, mutta seuraavana päivänä vointi ja habitus on taas hyvä. Kalajoelta löytyy myös Maailman Suurin Ihme, eli TV! J katselee suunnistusta (vihreä metsä ja punainen paita) tyytyväisenä kun aikuiset syövät. Pääsemme myös partnerin kanssa kahdestaan läskipyöräilemään, kun kummit huolehtivat pienestä.
Seuraavaksi rantaudumme Ouluun, jossa sitten olen itse sairaana. Kaverikierros tyssää siis nukkumiseen, mutta pääsen lauantaihin mennessä suurinpiirtein tolpilleni ja lähdemme kaveripariskunnan häihin. Tämä on ensimmäinen ilta kahdestaan ilman lasta, ja nautimme täysin rinnoin mummin viihdyttäessä pientä. Aamulla kuulemme, että ikävä oli ollut, mutta oli J lopulta rauhoittunut nukkumaan.
Muutaman päivän Oulu ja seutukunnat -kierroksen jälkeen on taas aika siirtyä eteläiseen Keski-Suomeen. Autossa istuminen autoistuinta vihaavan J:n kanssa on mahdottomuus, eli hyppäämme junaan, josta olen varannut perhehytistä paikan. Saan J:n juuri Ylivieskan kohdalla nukkumaan, kun hyttiin hyppää toinen perhe leikki-ikäisen lapsen kanssa ja J tietysti herää. Damn. Siinä se nukkuminen sille reissulle sitten olikin, ja Jämsässä junasta noustessamme väsymys on jo melkoinen. Seuraavalle yölle unta riittääkin sitten kokonaista 9h katkeamatta! Koko reissun ajan tyyppi on kyllä vetänyt noin 8h yöunia heräämättä. Joko kuuluu kehitysvaiheeseen, tai sitten jatkuva viriketulva vain väsyttää. Mietin jo, että miten ihmeessä kaveria saa enää kotona viihdytettyä, kun ei ole muuta leikkikaveria kuin tylsä äiti, jonka pitää myös pestä pyykit, tehdä ruokaa sekä noin sata muuta asiaa.
Siirrymme päivää aiemmin keskisestä Etelä-Suomesta kohti Helsinkiä, sillä epäilen että juna + lentokone on matkustuspäivänä vähän liikaa. Kaveri on aika puhki jo Jyväskylä- Helsinki välin jälkeen, ja illalla pitää vähän itkeskellä.
Kotimatka onkin sitten aikamoinen koitos. Olin tyhmyyksissäni varannut iltalennot, ja kaveri huutaa Helsingistä lähtevässä koneessa suoraa huutoa ja saa kapteenilta osanotot :D Kun kone lähtee liikkeelle ja tyypille saa pullon suuhun, uni onneksi maistuu ja loppumatka menee hyvin. Frankfurtissa meinaa iskeä paniikki. Opasteet ovat aika hämmentävät, ja lopulta selviää että portti on noin 20min kävelymatkan päässä. Pääsemme juosten perille vain huomatakseni, että portin kone on lähdössä Puolaan. Pienen lisäpaniikin jälkeen hoksaan, että kellon tosiaan Suomen ajassa, ja oman lennon lähtöön on vielä tunti! Huhhuh, matkustus väsyneenä ei ole hyväksi äidille eikä vauvalle. Lopulta rantaudumme kotiin yöllä ja pääsemme molemmat tankkaamaan vähän unta oikeassa sängyssä.
Lyhyen ensimmäisen lennon aikana ainakaan korvat eivät onneksi näytä oireilevan, eikä kanssamatkustajia ilahduttavaa huutoakaan kestä kuin alkuhämmennyksen ajan. Frankfurtissa vaihdetaan konetta, ja pitkä lento vähän jännittää. Ennen liikkeellelähtöä J itkee vähän, lähinnä koska ei halua istua paikallaan. Kun kone lähtee liikkeelle ja saa pullon suuhun, kaikki on hyvin ja pian jo nukuttaa. Lennosta ei siis jäänyt traumoja lapselle, itselle, eikä luultavasti myöskään kanssamatkustajille. Tosin FRA-HEL lennolla vauvoja taisi olla neljä, joten joku niistä kyllä taisi itkeä koko ajan.
Suomessa ohjelma noudattaa totuttua max 2 yötä per paikka -aikataulua. Hengaamme aluksi Helsingissä, ja J suostuu yllättävän hyvin istumaan päivän vaunuissa. Seuraavaksi siirrymme Suomen Rivieralle, eli Kalajoelle mökkeilemään, jossa J taas vähän kuumeilee, mutta seuraavana päivänä vointi ja habitus on taas hyvä. Kalajoelta löytyy myös Maailman Suurin Ihme, eli TV! J katselee suunnistusta (vihreä metsä ja punainen paita) tyytyväisenä kun aikuiset syövät. Pääsemme myös partnerin kanssa kahdestaan läskipyöräilemään, kun kummit huolehtivat pienestä.
Tauko arjesta metsässä
Seuraavaksi rantaudumme Ouluun, jossa sitten olen itse sairaana. Kaverikierros tyssää siis nukkumiseen, mutta pääsen lauantaihin mennessä suurinpiirtein tolpilleni ja lähdemme kaveripariskunnan häihin. Tämä on ensimmäinen ilta kahdestaan ilman lasta, ja nautimme täysin rinnoin mummin viihdyttäessä pientä. Aamulla kuulemme, että ikävä oli ollut, mutta oli J lopulta rauhoittunut nukkumaan.
Muutaman päivän Oulu ja seutukunnat -kierroksen jälkeen on taas aika siirtyä eteläiseen Keski-Suomeen. Autossa istuminen autoistuinta vihaavan J:n kanssa on mahdottomuus, eli hyppäämme junaan, josta olen varannut perhehytistä paikan. Saan J:n juuri Ylivieskan kohdalla nukkumaan, kun hyttiin hyppää toinen perhe leikki-ikäisen lapsen kanssa ja J tietysti herää. Damn. Siinä se nukkuminen sille reissulle sitten olikin, ja Jämsässä junasta noustessamme väsymys on jo melkoinen. Seuraavalle yölle unta riittääkin sitten kokonaista 9h katkeamatta! Koko reissun ajan tyyppi on kyllä vetänyt noin 8h yöunia heräämättä. Joko kuuluu kehitysvaiheeseen, tai sitten jatkuva viriketulva vain väsyttää. Mietin jo, että miten ihmeessä kaveria saa enää kotona viihdytettyä, kun ei ole muuta leikkikaveria kuin tylsä äiti, jonka pitää myös pestä pyykit, tehdä ruokaa sekä noin sata muuta asiaa.
Junavauva
Siirrymme päivää aiemmin keskisestä Etelä-Suomesta kohti Helsinkiä, sillä epäilen että juna + lentokone on matkustuspäivänä vähän liikaa. Kaveri on aika puhki jo Jyväskylä- Helsinki välin jälkeen, ja illalla pitää vähän itkeskellä.
Kotimatka onkin sitten aikamoinen koitos. Olin tyhmyyksissäni varannut iltalennot, ja kaveri huutaa Helsingistä lähtevässä koneessa suoraa huutoa ja saa kapteenilta osanotot :D Kun kone lähtee liikkeelle ja tyypille saa pullon suuhun, uni onneksi maistuu ja loppumatka menee hyvin. Frankfurtissa meinaa iskeä paniikki. Opasteet ovat aika hämmentävät, ja lopulta selviää että portti on noin 20min kävelymatkan päässä. Pääsemme juosten perille vain huomatakseni, että portin kone on lähdössä Puolaan. Pienen lisäpaniikin jälkeen hoksaan, että kellon tosiaan Suomen ajassa, ja oman lennon lähtöön on vielä tunti! Huhhuh, matkustus väsyneenä ei ole hyväksi äidille eikä vauvalle. Lopulta rantaudumme kotiin yöllä ja pääsemme molemmat tankkaamaan vähän unta oikeassa sängyssä.
keskiviikko 3. lokakuuta 2018
#Nopoo - Shampooton tulevaisuus?
Raskausaikana tukkaa tuli pestyä kerran viikossa lähinnä tottumuksesta, kun ei se ihmeemmin rasvoittunut. Tästä aloin epäillä, että olisikohan tuo mahdollista jättää se yksikin viikottainen pesukerta väliin.
Parturikäynnin ja siellä tapahtuneen syväpesun jälkeen rasvoittuminen palasi takaisin normaalille tasolle, mutta venyttelin pesuväliä vesipesuilla takaisin viikkoon pikkuhiljaa. Tässä välissä hoitoaine loppui. Siirryin käyttämään googlettelun jälkeen hiusten huuhtelussa etikkaa, joka toimi myös kuivissa luonnonkiharissa hiuksissa hyvin. Hiukset selviävät tangle teaserilla hyvin, ja ovat kiiltävät ja vahvan oloiset. Seuraavaksi aloin havitella eroon viimeisestäkin viikottaisesta pesukerrasta.
Kokeilin googlailun innoittamana ensimmäisenä kananmunapesua, joka toimi yllättävän hyvin. Sekoitin kahteen kananmunaan vähän vettä ja vispailin ne haarukalla sekaisin. Sitten levittelin munakasta hiuksiin, vaahdotin ja huuhtelin - ja puhdasta tuli! Huuhtelut perinteiseen tapaan etikalla, ja hiukset pysyivät rasvattomina taas viikon. Välissä pesin hiuksia vedellä tarpeen mukaan.
Kolmannen kananmunapesun jälkeen hiukset puhdistuvat pelkällä vedellä. Ensimmäisen kuukauden päänahasta jäi harjaan harmaata töhnää, mutta nyt sekin on loppunut. Hiukset ovat puhtaat, hajuttomat ja kiiltävät.
Niin kauan, kun muotoilutuotteita ei tarvitse käyttää, pysyn shampoottomassa tulevaisuudessa!
Nykyiset pesuaineet
Parturikäynnin ja siellä tapahtuneen syväpesun jälkeen rasvoittuminen palasi takaisin normaalille tasolle, mutta venyttelin pesuväliä vesipesuilla takaisin viikkoon pikkuhiljaa. Tässä välissä hoitoaine loppui. Siirryin käyttämään googlettelun jälkeen hiusten huuhtelussa etikkaa, joka toimi myös kuivissa luonnonkiharissa hiuksissa hyvin. Hiukset selviävät tangle teaserilla hyvin, ja ovat kiiltävät ja vahvan oloiset. Seuraavaksi aloin havitella eroon viimeisestäkin viikottaisesta pesukerrasta.
Kokeilin googlailun innoittamana ensimmäisenä kananmunapesua, joka toimi yllättävän hyvin. Sekoitin kahteen kananmunaan vähän vettä ja vispailin ne haarukalla sekaisin. Sitten levittelin munakasta hiuksiin, vaahdotin ja huuhtelin - ja puhdasta tuli! Huuhtelut perinteiseen tapaan etikalla, ja hiukset pysyivät rasvattomina taas viikon. Välissä pesin hiuksia vedellä tarpeen mukaan.
Kolmannen kananmunapesun jälkeen hiukset puhdistuvat pelkällä vedellä. Ensimmäisen kuukauden päänahasta jäi harjaan harmaata töhnää, mutta nyt sekin on loppunut. Hiukset ovat puhtaat, hajuttomat ja kiiltävät.
Niin kauan, kun muotoilutuotteita ei tarvitse käyttää, pysyn shampoottomassa tulevaisuudessa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)