Vauvakurssi ja tuliaiset

Tiistaina otan vapaapäivän partnerin suunnatessa keskellä vanhempainvapaata työmatkalle, ja saan viedä vauvan hänen ensimmäiseen harrastukseensa! Olisin halunnut laittaa lapsen musiikkileikkikouluun, sillä laulaminen ja taputtelu on mieluista aktiviteettia. Mutta höh, kylän ainoaan musiikkileikkikouluun pääsee vasta 14kk iässä! Seuraavaksi paras vaihtoehto oli mukavan raskausjoogaopettajan vauvakurssi, jonka piti kuvauksen mukaan tukea vauvan liikunnallista kehitystä. Sinne siis!

"Vauvan liikunnallista kehitystä tukevan kurssin" alussa lauleskeltiin ja hypisteltiin vauvaa noin puolisen tuntia, ja sen jälkeen vaihdettiin kaksi tuntia kuulumisia. Ajattelin ensimmäisellä kerralla, että kyse oli vain alkututustumisesta, mutta partnerin käydessä seuraavalla kurssikerralla sama meno jatkui. Mammojen maksullinen kahvittelukerho siis. Ja ei sillä, että meidän vauvan liikunnallista kehitystä pitäisi jotenkin tukea, ennemminkin hillitä jos vanhemmilta kysytään. Muut samanikäiset ja vanhemmat vauvat köllöttelivät tyytyväisenä paikallaan, kun meidän 6kk ja risat konttailee ympäriinsä.

Noh, ensimmäiseltä pidemmältä altistukselta muille vauvoille ei tietysti selvitty taudeitta, vaan ensimmäisen kurssikerran jälkeen alkoi mahdoton nuha. Pakko oli hakea apteekista nenäimuri, alias nenäkidutuslaite jolla vauvan itkuvolyymin sai ihan uusiin sfääreihin. Vaan ei auttanut, jos ei pysty maitoa juomaan kun nenä on niin tukossa, niin pakko on imeä räät pois.

Nukkuminen meni myös niin äänekkääksi, että partneri ei saanut vauvan kuorsaukselta enää ollenkaan nukuttua. Olemme pitäneet sitä samassa huoneessa siihen asti, että se osaisi kääntyä mahaltaan selälleen. Ongelmana taitaa vaan olla, että se ei halua. Konttaus ja kiipeily kyllä onnistuu, mutta selällään makoilu nyt vaan on tylsintä maailmassa, eli ei sitä kai tarvi opetella. Totesimme siis, että vauva hallitsee liikkeensä riittävän hyvin ollakseen tukehtumatta patjaan, ja siirsimme sen omaan huoneeseen (noh, se on ollut jämäkkä ja pitänyt päätä ylhäällä syntymästä asti - 6kk meni ennen kuin uskoin :D). Ja hyvin meni, ei ole enää paluuta äidin viereen.

Vauvamatka massaturismin tyyssijaan

Partnerin paras ystävä viettää myös vanhempainvapaata, ja kaverit olivat sopineet lähtevänsä yhdessä reissuun. Sanoin, että voin lähteä mukaan kahdella ehdolla: jos kohteessa on netti, että voin tehdä töitä ja minun ei tarvitse osallistua matkajärjestelyihin oman ajan jäädessä muutenkin noin 15 minuuttiin viikkotasolla.

Perjantaina siis noustiin vauvan yösyönnin jälkeen neljältä ylös ja hypättiin taksiin kohti kenttää. Taksikuskin kanssa juteltiin aikaisesta lähdöstä ja että tulikohan kaikki mukaan. Taksikuski meinasi, että no eihän sitä muuta tarvi kuin passit, ja niin sitä molemmat nyökyteltiin että niin, on se hyvä että passit on mukana. Kunnes lähtöselvitystiskillä heräsi ahaa-elämys.. Vauvan passi! Ja ei muuta kuin soittamaan taksi takaisin ja uusi reissu kotiin.. Onneksi asumme 10 min päässä lentokentältä ja taksikuski suoritti koko reissun 15 minuutissa, eli hyvin ehdittiin. Pienen alkukankeuden jälkeen sitten pakkauduttiin saksalaisten eläkeläisten kanssa Germanian pikkukoneeseen ja suunnattiin kohti Palma de Mallorcaa. Lento meni erittäin hyvin, J ei itkenyt oikeastaan ollenkaan ja nukkui hyvät tirsat. Kone oli myös puolityhjä, joten J sai myös oman istuimen kömpimistarkoituksiin.

Friedrichshafenista pääsee suoralla lennolla Mallorcalle, ja turistikauden ollessa ohi hinnat olivat aika kohtuulliset. Lento meni superhyvin, vauva nukkui suurimman osan matkasta ja jokelteli hereilläoloajan tyytyväisenä. Tällä kertaa vuokrattiin suosiolla auto, sillä majoitus sijaitsi saaren toisella puolella vähän kauempana pahimmista turistirysistä (vaikka koko saari onkin yksi turistirysä). Saimme upgraden, ja kaarsimme parkkitalosta ulos uudenuutukaisella Audi A7:lla. Nyt viimeistään alkoi omaatuntuoa kolkutta, kun lenneltiin ihan turhia hiilidioksidipäästöjä ja ajeltiin vielä isolla autolla ympäri saarta!

Upgraden vastaanotto alkoi vähän kaduttaa kun päädyimme kivimuurilla reunustetuille pikkukujille etsiessämme maisemareittiä saaren toiselle puolelle. Toisen auton vastaantullessa peili otti kivimuurista vähän osumaa ja enää ei yleensä välttelemämme lisävakuutuksen ottaminen harmittanut.
Pysähdyimme matkalla muutaman kerran katselemaan maisemia, ja löysimme majapaikkaan iltapäivällä. Matka meni superhyvin J:n normaalisti kammoamasta autoistuimesta huolimatta. Kaveri oli niin väsynyt, että ei jaksanut protestoida parin muutaman minuutin huutokierrosta enempää.

Partneri oli varannut majoituksen saaren pohjoisosasta Port d'Alcudiasta, jonne suuntasimme maisemareittiä saaren sisäosien ja länsirannikon kautta. Pysähdyimme Sóllerissa sateiselle aamupalalle, ja jatkoimme pikkuteitä myöten eteenpäin. Auton navilla oli luonnollisesti 

Perillä tuli luonnollisesti kaatamalla vettä ja oli helkatin kylmä. Tätä emme suunnittelussa olleet ottaneet huomioon, sillä sääennuste lupasi pieniä sadekuuroja ja pariakymmentä astetta. Tien tulviessa ja kaikki vaatteet päällä kylmässä asunnossa palellessa kävi kyllä mielessä, että olikohan tämä nyt ihan paras idea.. Mutta lopulta löysimme lämmityksen, ja seuraava aamu valkeni jo selkeämpänä. Kävimme silti ostamassa lapselle kunnon talvipipon ensimmäisenä päivänä :D

Viikonloppuna suuntasimme turisteilemaan, ja päädyimme maisemien ihailun jälkeen Incaan, jossa oli sopivasti menossa katumarkkinat.

Syökäistiin vähän Paellaa ja ihmeteltiin ihmispaljoutta, ja illaksi suunnattiin takaisin kämpille. Koska kämpän lattia oli lämmityksen löytymisestä huolimatta edelleen erittäin kylmä, rakensimme herralle häkin sohvaan. Muuten tämä toimi vallan loistavasti, mutta tietysti viikon aikana tyyppi oppi konttaamaan ja nousemaan tukea vasten seisomaan. Ja samalla, että jos patjan päältä istumasta tai seisomasta kopsahtaa alas, ei oikeastaan käy ikinä mitään. Tämä sitten kostautui kotiin tultua parin päivän ajan, kun tyyppi kopsahteli vähemmän pehmeälle matolle ja joutui opettelemaan ottamaan käsillä vastaan..

Noh, loman muut aktiviteetit koostuivat minulla töiden teosta parina ensimmäisenä arkipäivänä. Onneksi partnerin ystävä saapui vauvansa kanssa, niin muilla oli päiviksi tekemistä. Kun pääsin takaisin lomamoodiin, otimme auton alle ja suuntasimme katselemaan saaren tippukiviluolia. En sinänsä ole luolamatkailun ystävä, mutta Caves del Drac oli kyllä vaikuttava kokemus! Lisäksi viereisestä kaupungista löytyi hyvää sapuskaa, ja ajomatka sujui kohtuullisesti jopa kahden vauvan kanssa.

Vaikka koko saari ja tämänkin luolaston infra oli massaturismia varten rakennettu, oli se silti jotenkin maulla tehtyä ja hommasta jäi hyvä mieli. Turistien yleinen vähäisyys toki auttoi!

Tyhjää turistirantaa silmänkantamattomiin.. Aah!

Lomatunnelmissa

Kaikenkaikkiaan siis positiivinen kokemus! Erityisesti saaren sisäosien pikkukaupungit vaikuttivat ja näyttivät vähemmän turisteille rakennetuilta. Kaunista rannikkoa ja luonnonpuistoja löytyi myös riittävä määrä, ja autolla ajo oman vauvan kanssa ei tarkoita enää onneksi kolmen tunnin huutosessiota. Rentoutuneena ja onnellisena siis takaisin talveen!

Todellisuusjärkytys eli töitä ja vauvanhoitoa

Täyttä työpäivää on takana nyt muutama viikko, ja todellisuusjärkytys iski kyllä aika kovaa! Ajan puute on kyllä aivan uudessa luokassa.

Kun partneri hoitaa vauvaa päivät, otan minä päävastuun illaksi. Lisäksi pikkukaveri on alkanut herätä aamulla heti kuuden jälkeen (ja joskus ennen), eli hoidan myös aamun pari ensimmäistä tuntia, jotta yöheräilyt hoitanut partneri saa nukkua. Aamutunnit ovat oikeastaan aika mukavia - syödään aamupalaa, leikitään, siivotaan pari Tosi Isoa Aamukakkaa, ja tehdään äidin aamujumppa vauvapainolla.

Selkä päätti raskausajan hyvän jakson jälkeen alkaa taas oireilemaan, ja olen nyt käynyt tehofysioterapiassa toista kuukautta. Tämä syö yhdistettynä pakolliseen päivittäiseen muuhun liikuntaan KAIKEN järjestettävissä olevan oman ajan. Illalla vauva taas tarvitsee paljon viihdykettä, joten omat hommat saa kyllä unohtaa siihen asti, että herra nukkuu. Nukahtaminen tapahtuu nykyään kahdeksan ja yhdeksän välillä. Normaali-ihmiselle tämä tarkoittaisi tietysti paria tuntia omaa aikaa ennen nukkumaan menoa, mutta minun unentarpeella menen käytännössä heti pienen siivouskierroksen jälkeen itsekin nukkumaan, jotta jaksan raahautua taas kuudelta ylös. Lisäksi illasta olen jo niin väsynyt, että minkään aivotoimintaa vaativat tehtävän tekeminen on täysin mahdotonta. Siispä kaikki jää. Laskujen maksaminen, harrastukset, sairaskassakuittien lähettely, firman kirjanpito kaikesta muusta kuten kavereille tai sukulaisille soittelusta tai syntymäpäivien muistamisesta puhumattakaan. Nyt kun työtkin pitää oikeasti tehdä kahdeksassa tunnissa, on jatkuvasti vähän huono omatunto, että jotain työhommistakin jäi taas huonolle tolalle ja saatan sitten parsia niitä jos aikaa liikenee minuutti tai pari.

Töissä oleminen sinänsä on kivaa, ja toisaalta on kiva tehdä töitä kotona kun pystyy näkemään vauvaa päivälläkin ja syömään partnerin kanssa yhdessä lounaan. Käydään myös takapihan tiistaimarkkinoilla ostamassa kasviksia ja syömässä intialaista ruokakojusta, ja tehdään välillä muutakin pientä kivaa päivisin, vaikka tämä sitten venyttääkin työpäivää. Toisaalta huomaan myös, että ei tätä pidemmän päälle ehkä näin haluaisi järjestää. On aika vaikea keskittyä asiakaspuheluun kun vauva huutaa toisella puolen kämppää - ei sillä, että asiakas häiriintyisi, mutta oma pulssi on samantien katossa.

Vielä hetki, ja joululta takaisin lomailemaan!

Rokotukset, kierros 2

Loman jälkeen seuraa lapsen ikäkausitarkastus, jossa katsotaan tarkastusvihkon (U-vihko) mukaan lapsen kehittymistä ja perheen pärjäämistä. Oma lääkäri on poissa, ja tuuraajaa ei kyllä tippaakaan kiinnosta kysellä, miten lapsen kanssa menee. Ei sillä, ettäkö meillä ongelmia olisi mutta koko psyykkisen terveyden ohittaminen vähän ihmetyttää. Hän muistuttelee kätkytkuoleman vaaroista, ja kun kysyn että pitäisikö lapsi köyttää paikalleen kun hän kääntyy itse mahalleen, hän toteaa että "niin no onhan se vähän vaikeaa". Se siitä keskustelusta, siis. U4-tarkastuksen yhteydessä lapseen heitetään vahvisteet sekä viitosrokotteesta, että rotaviruksesta. Rotavirus on nyt jo viisi päivää myöhässä päällekkäisten lomien takia, mutta päätämme silti laittaa rokotteen huiviin. Toisaalta en huomaa kysyä, onko suurin osa suojasta saavutettu jo ensimmäisen annoksen jälkeen, mutta tehty mikä tehty. Kasvu on jatkunut hyvin (ei yllättävää) ja painoa on jo melkein 8 kg, ja pituutta 64 cm. Melkoinen mötkäle siis, ihmekkään että meinaa vähän kantelu jo väsyttää.

Ensimmäisen rokotekierroksen jälkeen vauva nukkui pari päivää putkeen, mutta nyt seuraa vain pientä energiatason laskua ja sylitarvetta. Lahjaksi saatu "Mitä Puppe näkee" ja kankainen muumikirja luetaan parin päivän aikana varmaan 20 kertaa ja uuden muumikirjan kanssakin päästään yli 60 sivua. Muuten kaveri on aika iloinen, mutta unirytmi menee kyllä täysin sekaisin. Rokotteen jälkeisenä päivänä tyyppi on hereillä ja pirteänä vielä puolenyön aikaan, ja herää yöllä varmaan viisi kertaa. Seuraavana yönä nukkumaan päästään klo. 11 ja heräilyjä taitaa olla neljä. Huhhuh, onneksi normaalisti ei ole tällaista! En itse tahdo päästä heräilyjen jälkeen nukkumaan, joten päivällä käyskentelen ympäri kämppää zombiena ja koitan saada kiireisimmät työt tehtyä vauvan päivätirsojen aikaan. Periaatteessa olen tämän viikon vielä vapaalla, mutta maanantain arjen aloitusta on parempi vähän valmistella.

Suomen reissulla löydetyn TV:n viihdysarvon takia kokeilemme katsella muumeja youtubesta. Keskittyminen riittää kerrallaan noin 4-6 minuuttia, joten saamme melko monessa osassa katsottua pari jaksoa läpi. Tosin äiti taitaa olla vielä paremmin viihdytetty kuin lapsi.

TOP 7 - Vanhempainvapaan odotukset vs. todellisuus

Hups, kolme kuukautta hurahti ihan huomaamatta! Tämä teksti on heinäkuun lopusta mutta julkaisu vähän myöhästyi. Siinäpäs se ensimmäinen pätkä vanhempainvapaata sitten olikin!

Tämä on siis hyvä hetki koota äitiysvapaan ennakko-odotukset (EO) vs. todellisuus (T) -listaus:

EO1: Olen sekaisin väsymyksestä

T: Ei ollenkaan niin paha kuin kuvittelin. Vauva nukkui alusta asti hyvin ja kun heräsi syömään, nukahti uudestaan. Jos vauva valvoi öisin, se johtui mahakivuista eikä siitä, että sen rytmi olisi sekaisin. Lisäksi partneri auttoi niin, että sain välillä illalla tirsoja ja viikonloppuisin nollattua univajetta. Nyt se nukkuu jo 8h yössä!

EO2: Olen varmaan ihan sairaan tylsistynyt

T: Tylsiä päiviä on ollut ehkä kolme. Muuten meillä on yllättävän kivaa kotona, ja ei ole mikään ongelma touhuta vaikka kolme tuntia pelkästään vauvan kanssa. Vauva on hetkessä elämisen paras konsultti!

EO3: Luen kaikki bisnes-kirjat, joita en ole työn pyörteessä ehtinyt lukemaan

T: Ei puhettakaan, että aivokapasiteetti riittäisi paksuun asiakirjallisuuteen. Huutava vauva käsivarrella on myös paha kuunnella audiokirjoja. Ainut mikä toimi oli kevytkevyt fiktio: niin kevyttä, että kirjaa pystyy lukemaan pari sivua kerrallaan, sekä niin kevyttä, että toisessa kädessä voi kantaa vauvaa ja toisessa kirjaa. Parhaillaan meni kolmen kirjan viikkovauhtia, mutta se oli ennen kuin vauva painoi 7kg ja kasvoi yli käsivarren mitan.

EO4: Kehitän itseäni opiskelemalla uusia taitoja verkkokursseilla

T: Kehitän itseäni tekemällä hiljaisia, seisomakorkeudella sijaitsevia askareita, jotka eivät vaadi aivoja (vauva oli mahakipujen takia aika pitkään kannettava tapaus). Näiden löytämiseen meni hetki, mutta lopulta huomasin, että keittiön työtaso sekä silityslauta ovat oikealla korkeudella. Nyt on syntynyt siis erityyppisiä smoothieita, kauramaitoa, saippuaa sekä läjä erinäköisiä muita ompeluksia ja askarteluja. Askareet pitää vain kasata niin, että meluisat tai muita työskentelykorkeuksia vaativat osat voi tehdä sillä aikaa kun vauva nukkuu omassa sängyssä tai viihtyy leikkikaaressa.

EO5: Vauvat viihtyvät vaunuissa

T: Normaalit vauva viihtyvät vaunuissa. Meidän versio VIHAA vaunuissa makaamista. Sekä liian pitkää autoistuimessa istumista. Hän haluaa tilaa liikkua! Ei siis asiaa vaunulenkille uniaikojen ulkopuolella, ellei vauvaa halua kantaa suurinta osaa matkasta.

EO6: Pienen vauvan vanhemmat eivät käy missään

T: Tätä ennakko-oletusta vastaan olemme taistelleet tietoisesti. Olemme käyneet ravintoloissa, pubeissa, kaupunkifestareilla, kahvilla, rannalla ja ties missä. Homma toimii hyvin niin kauan kuin vauvaa on valmis kantamaan välillä.

Kaupunkifestareiden vetonaula nauttii ollessaan kuulematta musiikkia

EO7: Vauvan päiväunien aikaanhan ehtii vaikka tekemään töitä!

T: Heh, kokeneemmat nauravat varmaan jo ääneen. Noh, olisin ehkä onnistunut pusertamaan muutaman tunnin, ellei Saksan verottaja olisi päättänyt, että kahden kuukauden ikäisen vauvan äidille on loistava idea tehdä verotarkastus! Siinä meni sitten kuukauden päivätirsa-ajat verotusta valmistellessa. Mutta ompahan tehty, perkules. Ja sitten vielä vanhempainraha-anomusten ja muiden byrokratian rattaiden vaatimien papereiden täyttö vei lopun ajan. Voi, kun Suomessa on helppoa.

EO8: Sittenhän mulla on aikaa!

T: Aikaa on, mutta myös aikaa vieviä askareita. Imetyksen ottamaa aikaa on hankala hahmottaa etukäteen, mutta se vie yllättävän suuren osan päivästä! Meillä siihen lisäksi tuli vielä pumppaushässäkkä, pullohuolto ja maitopulverilogistiikka, joka vie vielä tuplasti enemmän. Muuten aliarvioin myös pyykkishown, yleisen järjestelytarpeen, sekä vauvankanniskeluajan joka meillä oli varmaan mahakipujen vuoksi normaalia korkeampi kahden ja puolen kuukauden ikään asti. Nyt tosin pumppaushässäkän sekä mahakipujen loputtua aikaa itse asiassa onkin enemmän. Ehkä olisi pitänyt aloittaa äitiysloma vasta kolmen kuukauden kohdalla?

Shokkipaluu töihin

Suomen reissun jälkeen olimme kotona myöhään lauantai-yönä, sunnuntai meni nukkuessa, ja maanantaina otin suunnan kohti Bostonia ja jätin vauvan isin hoiteisiin viikoksi. Lentokoneessa tunsin pientä huonoäitiyttä, joka meni kyllä ohi heti kun kone laskeutui ja viikon turbo-ohjelma pääsi käyntiin. Ensimmäisenä yönä tosin heräsin neljä kertaa kaivamaan vauvaa sängystä, kun luulin että olin hukannut sen petivaatteiden sekaan. Jossain välissä aina sitten kuitenkin muistin, että vauva onkin rapakon takana turvallisesti omassa sängyssä ja pääsin jatkamaan unia.

Tyytyväinen Amerikanmatkaaja

Viikolla soiteltiin videopuheluita lounastauolla, ja nautin kun sain aivoille muutakin hommaa kuin seuraava vaipanvaihto. Heräilymäärä jo loppuviikkoa kohden, mutta kyllä viimeisenäkin yönä piti viellä herätä pari kertaa. Seuraava viikko kului sitten kotihommissa, kun partneri oli kotona Bostonin viikon, ja sitten aloitettiin molemmat puolikkaan päivän teko.

Vanhempainvapaasysteemi on Saksassa kyllä erittäin joustava, vaikka moni ei sitä hyödynnäkään molempien vanhempien hyväksi. Vapaan saa jaettua missä prosenttisuhteessa tahansa vanhempien välillä ja työnantajalla ei ole tähän oikeastaan mitään sanomista. Tosin jo ensimmäisen puolikkaan työpäivän jälkeen mietimme molemmat, että olikohan tämä puolittaminen nyt sittenkään niin hyvä idea.. Puoli päivää riittää juuri ja juuri to do -listan täyttämiseen ja kahden asian tekemiseen tai yhteen palaveriin, ja lapsen kanssa ollessa kuitenkin vähän huolehtii että mitenhän sitä ehtii kaikki töissä hoitaa. Onneksi tätä hommaa ei jatku kuin reilu pari viikkoa, jonka jälkeen pääsen takaisin hommiin täydellä päivällä.

Senior- ja junior konsultit hommissa

Suuri Suomen Kierros, eli matkustelua vauvan kanssa

Ennen töihin paluuta edessä on vielä pikkukaverin esittelykierros Suomen sukulaisille ja ystäville, sekä ystäväpariskunnan häät. Ennen lauantain lähtöä J:lla on kuumetta. Soitan jo lääkärille, joka sanoo että tulkaa käymään perjantaina, ellei kuume ole poissa. No, perjantaina kuume on poissa, mutta olen silti vähän huolissani lennosta jos korvissa olisi ollut tulehdusta. Mutta riskillä mennään, ja lauantaiaamuna kävelemme viideltä aamulla lähtötarkastuksen läpi nukkuvan vauvan kanssa.

Lyhyen ensimmäisen lennon aikana ainakaan korvat eivät onneksi näytä oireilevan, eikä kanssamatkustajia ilahduttavaa huutoakaan kestä kuin alkuhämmennyksen ajan. Frankfurtissa vaihdetaan konetta, ja pitkä lento vähän jännittää. Ennen liikkeellelähtöä J itkee vähän, lähinnä koska ei halua istua paikallaan. Kun kone lähtee liikkeelle ja saa pullon suuhun, kaikki on hyvin ja pian jo nukuttaa. Lennosta ei siis jäänyt traumoja lapselle, itselle, eikä luultavasti myöskään kanssamatkustajille. Tosin FRA-HEL lennolla vauvoja taisi olla neljä, joten joku niistä kyllä taisi itkeä koko ajan.

Suomessa ohjelma noudattaa totuttua max 2 yötä per paikka -aikataulua. Hengaamme aluksi Helsingissä, ja J suostuu yllättävän hyvin istumaan päivän vaunuissa. Seuraavaksi siirrymme Suomen Rivieralle, eli Kalajoelle mökkeilemään, jossa J taas vähän kuumeilee, mutta seuraavana päivänä vointi ja habitus on taas hyvä. Kalajoelta löytyy myös Maailman Suurin Ihme, eli TV! J katselee suunnistusta (vihreä metsä ja punainen paita) tyytyväisenä kun aikuiset syövät. Pääsemme myös partnerin kanssa kahdestaan läskipyöräilemään, kun kummit huolehtivat pienestä.

Tauko arjesta metsässä

Seuraavaksi rantaudumme Ouluun, jossa sitten olen itse sairaana. Kaverikierros tyssää siis nukkumiseen, mutta pääsen lauantaihin mennessä suurinpiirtein tolpilleni ja lähdemme kaveripariskunnan häihin. Tämä on ensimmäinen ilta kahdestaan ilman lasta, ja nautimme täysin rinnoin mummin viihdyttäessä pientä. Aamulla kuulemme, että ikävä oli ollut, mutta oli J lopulta rauhoittunut nukkumaan.

Muutaman päivän Oulu ja seutukunnat -kierroksen jälkeen on taas aika siirtyä eteläiseen Keski-Suomeen. Autossa istuminen autoistuinta vihaavan J:n kanssa on mahdottomuus, eli hyppäämme junaan, josta olen varannut perhehytistä paikan. Saan J:n juuri Ylivieskan kohdalla nukkumaan, kun hyttiin hyppää toinen perhe leikki-ikäisen lapsen kanssa ja J tietysti herää. Damn. Siinä se nukkuminen sille reissulle sitten olikin, ja Jämsässä junasta noustessamme väsymys on jo melkoinen. Seuraavalle yölle unta riittääkin sitten kokonaista 9h katkeamatta! Koko reissun ajan tyyppi on kyllä vetänyt noin 8h yöunia heräämättä. Joko kuuluu kehitysvaiheeseen, tai sitten jatkuva viriketulva vain väsyttää. Mietin jo, että miten ihmeessä kaveria saa enää kotona viihdytettyä, kun ei ole muuta leikkikaveria kuin tylsä äiti, jonka pitää myös pestä pyykit, tehdä ruokaa sekä noin sata muuta asiaa.

Junavauva

Siirrymme päivää aiemmin keskisestä Etelä-Suomesta kohti Helsinkiä, sillä epäilen että juna + lentokone on matkustuspäivänä vähän liikaa. Kaveri on aika puhki jo Jyväskylä- Helsinki välin jälkeen, ja illalla pitää vähän itkeskellä.

Kotimatka onkin sitten aikamoinen koitos. Olin tyhmyyksissäni varannut iltalennot, ja kaveri huutaa Helsingistä lähtevässä koneessa suoraa huutoa ja saa kapteenilta osanotot :D Kun kone lähtee liikkeelle ja tyypille saa pullon suuhun, uni onneksi maistuu ja loppumatka menee hyvin. Frankfurtissa meinaa iskeä paniikki. Opasteet ovat aika hämmentävät, ja lopulta selviää että portti on noin 20min kävelymatkan päässä. Pääsemme juosten perille vain huomatakseni, että portin kone on lähdössä Puolaan. Pienen lisäpaniikin jälkeen hoksaan, että kellon tosiaan Suomen ajassa, ja oman lennon lähtöön on vielä tunti! Huhhuh, matkustus väsyneenä ei ole hyväksi äidille eikä vauvalle. Lopulta rantaudumme kotiin yöllä ja pääsemme molemmat tankkaamaan vähän unta oikeassa sängyssä.

#Nopoo - Shampooton tulevaisuus?

Raskausaikana tukkaa tuli pestyä kerran viikossa lähinnä tottumuksesta, kun ei se ihmeemmin rasvoittunut. Tästä aloin epäillä, että olisikohan tuo mahdollista jättää se yksikin viikottainen pesukerta väliin.

Nykyiset pesuaineet

Parturikäynnin ja siellä tapahtuneen syväpesun jälkeen rasvoittuminen palasi takaisin normaalille tasolle, mutta venyttelin pesuväliä vesipesuilla takaisin viikkoon pikkuhiljaa. Tässä välissä hoitoaine loppui. Siirryin käyttämään googlettelun jälkeen hiusten huuhtelussa etikkaa, joka toimi myös kuivissa luonnonkiharissa hiuksissa hyvin. Hiukset selviävät tangle teaserilla hyvin, ja ovat kiiltävät ja vahvan oloiset. Seuraavaksi aloin havitella eroon viimeisestäkin viikottaisesta pesukerrasta.

Kokeilin googlailun innoittamana ensimmäisenä kananmunapesua, joka toimi yllättävän hyvin. Sekoitin kahteen kananmunaan vähän vettä ja vispailin ne haarukalla sekaisin. Sitten levittelin munakasta hiuksiin, vaahdotin ja huuhtelin - ja puhdasta tuli! Huuhtelut perinteiseen tapaan etikalla, ja hiukset pysyivät rasvattomina taas viikon. Välissä pesin hiuksia vedellä tarpeen mukaan.

Kolmannen kananmunapesun jälkeen hiukset puhdistuvat pelkällä vedellä. Ensimmäisen kuukauden päänahasta jäi harjaan harmaata töhnää, mutta nyt sekin on loppunut. Hiukset ovat puhtaat, hajuttomat ja kiiltävät.

Niin kauan, kun muotoilutuotteita ei tarvitse käyttää, pysyn shampoottomassa tulevaisuudessa!

Päivä vauva-arkea

Huh, tulipas pitkä postaus. Mutta vauvaperheen arkea ihmetteleville, tässä kuvaus yhdestä puolinormaalista päivästä vanhempainvapaalla. Vauvan ikä: viikon lopussa 3 kk.

6:30
Vierestä alkaa kuulua ähinää. Vauva (J) on alkanut liikkua sängyssä, ja on nyt saanut tungettua toisen jalkansa oman patjansa ja ison sängyn väliseen pienenpieneen rakoon. Loput vauvan peräpäästä on minun sängylläni, onneksi olen nukkunut kauempana reunasta. Siirrän pötkylän parempaan asentoon, mutta nukkuminen ei enää onnistu. Nyt on jo herätty sen verran että mieleen muistuu nälkä, eli nousemme syömään.

6:45
Ruuan jälkeen J:n mahaa vääntelee sen verran, että se ei enää nukahda uudestaan (kuten joinain onnellisina aamuina käy). Vaihdamme siis vaipan, ja tyyppi pääsee sen jälkeen leikkikaaren alle ja minä laittamaan aamupalaa. Mikro hajosi perjantaina, joten keittelen omat aamupuurot ihan kattilassa ja tyhjennän samalla astianpesukoneen. Kun ruoka on valmista, haen vauvan kanssani aamupalalle. Se tykkää istuskella ruokaseurana keittiön pöydälle nostetussa kylpytuolissa, joka tosin kohta jää liian pieneksi. Mihinkähän se sitten pistetään? Vauva juttelee tyytyväisenä aamujuttuja ja harjoittelee käsikoordinaatiota - nyt kun pää kääntyy osteopaatin käsittelyn jälkeen myös oikealle, on oikeakin käsi löytynyt ja osuu jo suuhun yhtä luotettavasti kuin vasenkin.

7:15
Partneri ei osoita palavaa halua nousta sängystä, eli hän saa vauvan hetkeksi leikitettäväksi sänkyyn ja pääsen itse suihkuun. Pesen samalla pesuhuoneen, kun olin viikonloppuna liian laiska hommaan. Suihkun jälkeen vauva pääsee taas partnerin kaveriksi aamupalapöytään ja lähden kaivelemaan lenkkikamppeita esille.

8:15
Voi ei! Vauva on nukahtamaisillaan keittiönpöydälle, nyt on kiire! Äkkiä lenkkarit jalkaan ja ulos. Vauva suostuu olemaan kärryissä aamulla aika tasan 50 minuuttia, joten lenkille pitää lähteä juuri sopivasti tai muuten loppumatka menee kantohommiksi. Pari minuuttia myöhemmin kiidämme jo rantaraitilla vaunujen kanssa aurinkoisessa aamusäässä. Muut liikkujat ovat koiranulkoiluttajien lisäksi keski-iän ylittäneitä sporttimiehiä aamujuoksulla. Muita kärrymammoja alkaa näkyä vasta lähempänä ysiä.

9:05
Äsh, keli oli niin hyvä, etten malttanut kääntyä takaisin kuin vasta 30 min reippaan kävelyn jälkeen. Nyt alkaa siis huuto, täsmälleen 50 min lähdöstä. Uskomaton sisäinen kello. Kokeilen ruualla, mutta kun laitan vauvan takaisin kärryyn, huuto alkaa taas 20 sekunnin sisään. Ei auta siis muu kuin ottaa jälleen kerran vauva kantoon loppumatkaksi ja työntää kärryjä toisella kädellä. Reilun kuuden kilon painon kantaminen yhdellä kädellä on pidemmän päälle jo aika raskasta, mutta selviämme kotiin, ja tulipahan kädetkin treenattua.

9:20
Leikkikaari, maailman toisiksi ihanin paikka. Päätän keittää toiset aamukahvit ja käyn välillä katsomassa miten leikit sujuvat. Vasen käsi osaa jo tarttua kaaresta roikkuvaan puupalikkaan ja tyyppi juttelee palikalle tyytyväisenä, joten jatkan kahvinjuontia ja hesarin lukua tyytyväisenä.

Kun kahvia on jäljellä yksi kolmasosa, kuuluu leikkikaaren alta nälkähuuto ja haen kaverin syömään. Maidon jälkeen hän nukahtaa käsivarrelle, ja jatkan kesken jäänyttä hesaria kunnes ovikello soi. Hermes sieltä tuo uutta mikroa, jes! Kahvimaitoja ei siis tarvitse enää lämmittää kattilalla. Vauva ei onneksi herännyt, ja saan sen siirrettyä kunnialla omaan sänkyyn. Ovikello soi kohta uudestaan, ja nyt DHL tuo loput amazonin tilaukset, kuten vaunujen hyttyssuojan tulevaa Suomen reissua varten. Vauvan vielä nukkuessa teen vielä smoothien, josta tarinaa edellisessä postauksessa.

11:00
Vauva on nukkunut nyt jo tunnin ja menen vähän ihmetellen katselemaan, vieläkö sitä unta riittää. Sain sen ensimmäistä kertaa pitkään aikaan nukkumaan kyljellään, ja siellä se nyt tyytyväisenä tutkiskelee nyrkkiään eikä puhu mitään! Aika harvinaista, yleensä herääminen päättyy itkuun. Olen koittanut selittää sille, että jotkut vauvat ovat herättyään ihan tyytyväisiä, mutta tähän asti vinkit ovat kaikuneet kuuroille korville. Ehkäpä tästä alkaa parempituulisten heräilyjen kausi?

11:30
Olemme kirjoittaneet blogia sohvalla, ja kaveri on rupsutellut vieressä sen verran isoäänisesti, että kuvittelen jo Kauan Odotetun Kakan saapuneen (eilen sitä ei saapunut, eli odotamme isompaa toimitusta tänään). Väärä hälytys, mutta hoitopöytä on silti J:n mielestä Maailman Ihanin Paikka. Otamme siis hetken ilmakylpyjä ja juttelemme. "Ai, oi, ää, öy" ja muiden äänteiden harjoittelussa kokeillaan tänään mitä tapahtuu, jos työntää kielen ulos äänteen keskellä. Pari viikkoa sitten vauva työnsi kieltä ulos jatkuvasti, ja piti jo googlata että mikä sillä on hätänä. Kaiken tietävä vau.fi raportoi, että vauva on löytänyt kielensä! Harjoittelu on vielä prosessissa, ja kieltä kokeillaan pitää vaikka missä asennossa välillä jokellellen.

12:20
Nälkä! Molemmilla. Olen saanut oman ruuan suurinpiirtein valmiiksi, ja J on seurannut kokkailu- ja laulushowta keittiön pöydältä (kuuntelemme kokkaillessa musiikkia ja harjoittelemme aina välillä tanssimista, tämä on vauvasta hauskaa). Pienihmiselle siis pullo suuhun ja sen jälkeen yritys syödä itse. Väsy alkaa painaa ja J ei suostu enää istumaan omassa penkissään (tai siis kylpytuolissa). Vauva siis olkapäälle, hesari auki ja äidille ruokaa suuhun. Saan noin puolet omasta annoksesta syötyä, kun vauva ilmoittaa että nyt vauvankantoalustan olisi parempi liikkua. Hyssyttelen vauvan uneen lentäjä-asennossa, jossa mahan ilmat pääsevät helpoimmin ulos. Saan jonkin ajan päästä tyypin omaan sänkyynsä nukkumaan, ja sen jälkeen oman vielä puolilämpimän ruuan syötyä.

13:20
Verot, blääh. Olen vauvan iltapäivätirsojen aikaan saanut viime vuoden verotuksen valmistelua eteenpäin, ja nyt olen jo marraskuussa menossa. Kunhan saan vielä pari kuittia ojennukseen, lähetän paperit veroneuvojalle syyniin. Lisäksi verotarkastuksen jälkipyykkinä joudun tekemään vielä ylimääräisen alv-ilmoituksen, jonka laitan tänään teon alle. Käyn aina välillä tarkastamassa että vauvalla on kaikki hyvin ja saan kuin saankin hommia eteenpäin. Keskittymiskyky hiipuu jossain välissä, ja lähden touhuilemaan muuta. Siivoan keittiön, laitan pullot desinfektoriin (pulloruokituille vauvoille ehdoton hankinta!) ja päällystän tyhjän maitopulverirasian tapetilla kuivaruoan säilytysastiaksi. Neljältä alan ihmetellä, että meinaakos se vauva herätä ollenkaan, mutta siellä se vielä tyytyväisenä vetelee sikeitä.

16:20
Makkarista alkaa kuulua tyytymätöntä ähinää. Vauva on kiilannut päänsä vasten pinnnasängyn päätyä, eikä tiedä vielä miten peruuttaa. Onneksi sängyn reunasuojan pitäisi saapua huomenna. Nyt siis mennään syömään ja vaipanvaihtoon. Kauan Odotettu Kakka on viimein saapunut, tosin kuivuusasteesta päätellen valitettavasti jo tirsojen aluksi. Tässä muuten pragmaattisten saksalaisten käsisuihkuttomassa maassa vauvan pyllypesu on käytännön mahdottomuus. Roikutan rimpuilevaa vauvaa kylpyammeen hanan alla hankalassa asennossa ja mietin, paljonko käsisuihkun jälkiasennus maksaisi.

16:40
Peili! Tämä on maailman ehkä kolmanneksi ihanin asia, ja omalle peilikuvalle voi nauraa vaikka miten pitkään. Viihdymme siis eteisen peilin edessä aina muutaman hetken ohi kulkiessamme.

17:00
Pikasiivous. Saimme edellisenä päivänä vaatekuorman ystäväpariskunnalta, ja nyt sekä se että saapuneen mikron pakkausmateriaalit, aamulenkin tarpeisto ja sekalaista muuta kamaa makaa keskellä eteistä. Koitan siivota kamoja kauemmas niin kauan, kun vauva viihtyy leikkikaaressa. Lahjavaatteet pitää käydä joku toinen päivä läpi joten ne siirtyvät toimiston nurkkaan veropaperipinojen seuraksi. Seuraavaksi siirrän vauvan Maailman Ihanimmalle Paikalle ja käyn viikonloppuna tuotettujen puhtaiden vaatekasojen kimppuun samalla kun laulamme läpi kaikki laulut joista muistan edes puolet sanoista ulkoa. J tykkää laulaa mukana.

18:30
Partneri saapuu kotiin kesken viikkaussession ja juttelemme partnerin pomon vauvasta, joka oli viettänyt tänään työpaikalla pidemmän tovin. Siellä se vain katselee tyytyväisenä vaunuissa omia lelujaan ja nukkuu itsekseen aina välillä. Tulemme siihen johtopäätökseen, että meillä on ainakin mielenkiintoisempi vauva :D
Ja sitten mielenkiintoisella vauvalla on jo nälkä. Ruuan jälkeen siirrän J:n vetovastuun partnerille ja teen siivouksen loppuun sekä laitan vaippapyykkiä tulille. Yksi koneellinen päivässä riittää kymmenellä sisävaipalla.

Vauvalla on tänään pitkästä aikaa mahakramppeja ja se huutaa lohduttomana vähän väliä. Nostan omat jalat hetkeksi ylös kun partneri ratkoo maha-ongelmia ja sitten taas vaihdetaan. Tunti menee, ennen kuin pieni viimein nukahtaa syliin.

20:00
Parinkymmenen minuutin tirsojen jälkeen vauva herää taas mahakramppeihin. Huono päivä siis. Vähän ympäriinsä kantelua ja laulelua, ja sitten pysähtyminen Maailman Ihanimmalle Paikalle. Kaikki vaikuttaa taas olevan hyvin, eli pyydän partneria valmistelemaan kylvyn.

Kylvyssä naurattaa tänään oikein kunnolla ja sen jälkeen kuivauskin on kivaa. Ilmakylpyjen kesken nälkä iskee, ja sitten siirytään syönnin kautta unen houkutteluun.

22:00
Uni saapuu houkuttelun jälkeen. Toivotaan pitkää yötä ja painutaan itsekin pehkuihin!

Vähemmän menestyksellistä ekoilua

Olemme partnerin kanssa pikkuhiljaa luisuneet kohti ainakin kuvitellun ekologisempaa elämäntapaa, vaikka näillä lentokilometreillä mistään ekoihmisyydestä on turha haaveillakaan. Mutta kai sitä edes viherpesuimagon takia saa yrittää? Viime aikoina suuntaus on alkanut vähän voimistua, kun tuttavapiiriin sukelsi palstaviljelyä ja mehiläisproteiinia tutkivan tutun kautta kaikennäköistä hippiä. Myöskin omasta some-feedistä löytyy nykyään jos minkämoista ekovinkkiä ja vauvalomalla on mahdollisuus touhuta kaikkea, mihin ei varsinaisesti tarvitse aivoja.

Nyt ollaan sitten tasolla, jossa jätteiden minimoinnin (kestositeet, -talouspaperi, -vaipat..) jälkeen olen tehnyt saippuaa ja kauramaitoa, sekä siirtynyt yhdestä kahteen kasvisruokapäivään viikossa.

Viimeisin villitys on rahkan korvausyritys. Olen jo pitkään miettinyt, millä tämän välipalojen kuninkaan saisi korvattua vähemmän jätettä tuottavaan versioon. Kahvimaidosta ja juustosta saan jo reilusti tarvimani kalsiumin, eli rahkan syönnille ei ole oikein muuta syytä kuin sen kätevyys välipalana. Viimein löysin jokseenkin toimivalta kuulostavan vinkin, eli kasvisproteiinin lisäämisen smoothiehen. Ei siis muuta kuin protskua tilaukseen! Tilaan samalla chian siemeniä niiden ekologisuutta sen kummemmin tutkimatta, sillä muistini mukaan rahkankorvausreseptissä oli niitäkin. Pikaisen etsintäprojektin tuloksena päädyin Saksassa viljeltyyn ja prosessoituun herneproteiiniin, jossa ainakaan kuljetus ei tuo juuri lisärasitetta ja ei-toivottujen lisäaineiden todennäköisyys on pienehkö (muistellen Kiinan äidinmaitolisäke-kriisiä jne.).

Paketit saapuvat maanantaina, eli ei kun kokeilemaan! Herneproteiinivalmisteen proteiinipitoisuus on 30%, eli jos haluaisin noin kolmen desin smoothieannokseni sisältävän saman määrän proteiinia kuin rahka-annokseni, sitä pitäisi laittaa smoothiehen pyöreästi 250g. Tuntuu aika paljolta, kun koko pussi on ainoastaan kilon. Lasku toisaalta sisältää oletuksen, että kasvisten proteiinipitoisuus olisi nolla, mikä ei tietenkään täysin pidä paikkaansa.* Päätän siis testata vihreän mömmön näläpitovoimaa ensin 100g hernelisukkeella. Nesteenä käytän sitä itse tehtyä kauramaitoa (tästä myöhemmin ohje mikäli muutkin haluavat kokeilla). Nyt tosin mietin, olisiko vain sama heittää ne kauraryynit suoraan smoothiehen...

Noniin, sekoittelun jälkeen on suurten maistiaisten aika. Ja kyllä, huomattavasta hedelmäpitoisuudesta huolimatta olen kuin olenkin saanut aikaiseksi:
KYLMÄÄ HERNEKEITTOA!
Ihanaa. Onneksi sitä on 1,6 litraa, niin ehtii nauttia makunautinnosta ihan useammankin kerran.

*Asiaan liittymätön huomio - jos nuorelle pitää perustella miksi prosenttilaskut pitää osata, tässä hyvä esimerkki.

Yllättävän helppoa kestoilua

"Niin, onhan ne kestovaipat edullisia, mutta jaksaakohan sitä.." Näin minäkin ruukasin ajatella.

Ennakko-odotukset kestovaippailusta liittyivät jotenkin viherpiipertäjien ekologiseen mutta hankalaan elämäntapaan. Ne tuntuivat vähän likaisilta, epämiellyttäviltä ja todella isotöisiltä. Kuka nyt haluaa pesukoneeseensa kakkaa? Kyllähän ne haisee! Eikö kestovaippaan pissaaminen tunnu vähän samalta kuin housuun pissaaminen, uudet imukykyiset muovivapathan on niin miellyttäviä? Eikö sieltä kangasvaipasta valu jotain aina ulos..? Entäs reissussa, silloin on ainakin pakko käyttää muovivaippoja..

Väärin, väärin, väärin!
Aloitimme kestovaippailun heti sairaalasta palattuamme käytettynä ostetuilla kymmenellä sisävaipalla, imulla ja neljällä kuorella (yht. muistaakseni n. 70e). Alun epäilyksistä huolimatta emme voisi olla tyytyväisempiä! Vaipat on helppo pukea ja ne pitävät niin alun löysät maitokakat kuin nykyiset mammuttikakat sisällään hyvin. Meillä on kannellinen ämpäri hoitopöydän vieressä vaipoille, eikä haju pääse kannen alta mihinkään. Vaipat saa ämpäristä suoraan oikealla heittotaktiikalla pesukoneeseen ilman, että vaippoihin tarvii edes koskea.

Alussa kuvittelimme, että kaupungille tai muuten reissuun lähtiessä pitää vaihtaa kertakäyttövaippa, koska se on "helpompi". Nyt olen kuitenkin reissannut kestovaipoissa, eikä homma ole yhtään sen isompi kunhan käytetyille vaipoille on vain muovipussi mukana (myönnän, tämä on vielä aika epäekologista mutta en ole löytänyt vielä käytettyä suihkuverhoa vaippapussiksi..). Lisäksi vauva saa näppylöitä muovivaipasta, enkä ole edelleenkään ymmärtänyt mistä tämä helppousmyytti tuli? Ihan sama homma se on vaihtaa se kestovaippa kuin normaalikin.

Pesen tällä hetkellä yhden koneellisen vaippapyykkiä päivässä, ja samaan koneeseen menevät muutkin 60 asteen valkkopyykit. Joidenkin palstojen mukaan vaipat voisi pestä välillä myös 40 asteessa, mutta tällöin niihin jää ainakin meillä porkkanatahroja.

Miten homma sitten hoidetaan?

Meillä on MotherEase-merkkiset sisävaipat ja näihin imuja. Näin pienillä imuja ei kai tarvisi edes käyttää, mutta tämä kaveri kyllä pissaa sen verran, että lisäimuista ei ole ainakaan haittaa ollut.

Sisävaippa ja imu. Tämä sisävaippa kiinnitetään neppareilla ja menee noin seitsemään kiloon asti.

Sisävaipan päälle puetaan kuori. Empiirisen testin perusteella suosittelen lukemaan kuorten pesuohjeet ennen käyttöä, eikä toimimaan kuten me, ja pyörittämään niitä kuivaajassa ellei niitä siihen ole suunniteltu :/ Kuoren tarkoitus on siis toimia eristeenä ja olla päästämättä kosteutta läpi vaatteisiin (ja tämä myös toimii ellei eristettä tuhoa kuivaajalla..)

Sisävaippa puettuna ja alla kuori.

Kuori peittää sisävaipan kokonaan ja kosteus ei pääse vaatteisiin

Jos jotain huonoja puolia pitäisi löytää, voin listata seuraavat:

• Pyykin pesu pitää tietysti organisoida. Tämä ei ainakaan meillä ole ollut ongelma, pesen vaipat monesti illalla ja heitän ne yöksi kuivuriin. Ellen ole muistanut pestä sisävaippoja, käytän harsovaippoja kunnes sisävaipat ovat taas kuivia.
• Kestovaippa on isompi kuin muovivaippa. Isompiin vaatekokoihin pitää siis siirtyä aiemmin ja vastasyntyneenä vauva näyttää hassulta kun vaippaa on melkein yhtä paljon kun vauvaa :D
• Kuivaaja on ehdoton! Koitin kuivattaa koneellisen auringossa ja vaipat muistuttivat oravannahkoja. Lisäksi kuivaaminen huoneenlämmössä kestää about ikuisuuden. Ellei sitten käytä pelkästään harsovaippoja.
• Vauva ei tykkää olla märässä vaipassa. Itse listaisin tämän hyväksi puoleksi, sillä se myös tarkoittaa että vauva oppii kuivaksi aiemmin.

Rokotuksia, osteopatiaa ja treenimietteitä

Kahden kuukauden iässä vauva saa ensimmäiset rokotussetit. Saksassa annetaan perus tetanus&kumppanit -yhdistelmärokote, rotavirus ja pneumokokki. Lisäksi tsekataan lonkat, jotka ovat nyt kunnossa. Iltapäivällä vauvalle nousee vähän lämpöä, mutta se nukkuu ja herää välillä syömään, eikä ole oikeastaan itkuinen niin en anna kuumelääkettä. Tyyppi nukkuu kaksi päivää putkeen, ja herää sitten viiden aikaan aamulla täynnä energiaa. Kiva että on kaikki kunnossa, mutta oisko ollu paha nukkua pari tuntia pidempään?

Edellisellä viikolla leikkikaaressa vauvaa pitäessä huomasin, että se kääntää päätään ainoastaan vasemmalle. Mahalla maatessa pää taas kääntyy ainoastaan oikealle, eli pää kyllä kääntyy molempiin suuntiin mutta kummalliselta tuo silti tuntuu. Lääkäri passittaa meidät osteopaatille, joka höykkyyttää palosireenin lailla huutavaa vauvaa tunnin ja toteaa, että yläselässä on jotain jäykkyyttä. Löysääminen on vain vaikeaa kun vauva ei suostu rentoutumaan yhtään, joten saamme uuden ajan viikon päähän. Kotona en ainakaan pään liikeessä huomaa mitään eroa, ennemminkin pää kääntyy vielä vähemmän kuin aiemmin oikealle.

Menimme osteopaatille uhkarohkeasti pyörällä. Olen nyt onnistunut käymään yksin pyörälenkillä muutamina iltoina, ja vauvan kanssa olemme tehneet kyykkyä ja askelkyykkyä (vauva nukahtaa aina toisen kyykkysarjan lopussa eli näitä on sitten tullut tehtyä reilummin :D). Mikään ei kuitenkaan valmista 15 kg perävaunun vetoon ylämäessä, ja reilun neljän kilometrin matkan jälkeen olen ihan puhki. Onneksi osteopaatti on vähän myöhässä, niin ehdin muuttua tomaatista kevyen punertavaksi hikipalloksi! Yhteensä tunnin pyöräilystä (matka tosiaan alle 10km) sykemittari antoi päivän aktiivisuustavoitteen saavutetuksi, ja menomatkasta leiman "kovatehoinen maksimiharjoitus". Kertonee jotain kunnon tasosta.. Mutta tästä on hyvä nousta! Valitsin vielä reitin, jossa oli loivemmat mäet, eli normaaleihin ylämäkiin polkeminen vaunun kanssa taitaa olla toistaiseksi poissuljettu ajatus.

Koitan myös jälleen kerran googlettaa asiallisia lähteitä treenin aloittamisesta keisarin jälkeen. Ja ei löydy mitään muuta kuin mutua keskustelupalstoilta! Kai tästä nyt joku virallinen suositus on olemassa?? Välillä ei päästä ulos kun vauva ei halua olla vaunuissa tai on muuten itkuinen, ja silloin olisi kiva tietää mitä kotitreeniä saa tehdä niin että ei onnistu tuhoamaan mitään. Toistaisksi pysytään siis käsiliikkeissä ja vauvanpainokyykyissä, toivottavasti näillä ei saa mitään isompaa ongelmaa aikaan..

Myyttinen vauvan tuoksu - höpöä vai totta?

Olen jo aiemmin ihmetellyt myyttistä vauvan tuoksua. Osa naisista on sitä mieltä, että vauvaa voi nuuhkia loputtomiin ja vauvan tuoksu on ehdottomasti maailman paras tuoksu. Itse en ole havainnut muiden tai omassakaan vauvassa mitään erityistuoksua, enkä ole kehittänyt pakkomiellettä nuuhkia vauvojen päälakia.

Ainut tutkimus, jonka pikagoogletuksella aiheesta löysin, oli tämä v.2013 toteutettu pienen otoksen (N=30) tutkimus, jonka perusteella vauvan tuoksu voisi aktivoida naisen palkkiojärjestelmää. En ole alan ekspertti mutta yleisesti hyvä periaate on uskoa jotain tieteellisesti todistetuksi vasta, kun aiheesta löytyy liuta artikkeleita. Jätetään tämä siis kuriositeetiksi ja siirrytään empiiriseen dataan.

Keskustelupalstat, naistenlehdet ja jopa osa vakavammasti otettavista lähteistä on täynnä vauvan tuoksua hehkuttavia juttuja. Ainoastaan häviävän pieni osa äideistä ihmettelee, miksei oma vauva tuoksu. Keskustelupalstojen pika-analyysi osoittaa siis, että suurin osa naisista (tai ainakin keskustelupalstoja käyttävistä äideistä) huomaa tuoksun tietoisesti, ja murto-osa osa on yhtä pihalla kuin minä. Lisätutkimukseksi haluaisin tietää, mikä osa äideistä on ennen tuoksuttelua käyttänyt vauva-öljyä tai muita tuotteita.

Oma hajuelimeni ei siis ole havainnut mitään erikoista. Ensimmäisen kuukauden vauva haisi lähinnä steriililtä ja hienoisesti puklulta, ja silloin tällöin pierulta. Ei järin houkuttelevia hajuja, en kokenut palkkiojärjestelmäni huutavan hallelujaa. Jossain vaiheessa putsasin loput karstat päästä vauvaöljy + vauvashampoo -menetelmällä, jonka jälkeen vauvan päänahka haisi jonkin aikaa vauvaöljylle. Nyt kun vauvaöljyn jämät ovat haihtuneet ja ihon bakteerikanta alkaa ilmeisesti päästä käyntiin, vauva haisee mielestäni ihan normaalille ihmiselle. En edelleenkään siis elä nenä vauvan päänahassa kiinni, eikä tarkkanenäisempi partnerikaan ole huomannut mitään ihmeellistä.

Meidän osaltamme vauvantuoksuinen pumpulielämä jäänee siis kokematta, mutta onnea vaan niille jotka kokevat huippuhetkiä vauvantuoksussa!

Kaksi kuukautta vauva-arkea

Ainoa indikaattori ajan kulumisesta on kasvava vauva, muuten aikaansaannokset ovat ohuenlaisia. Asetan vuoden alussa aina itselleni tavoitteet, ja tämän vuoden ainoa kova tavoite oli pitää vauva hengissä. Ainakin kaksi kuukautta tavoitteeseen ollaan siis päästy. Niitä "ois kiva.." tavoitteita on sitten päästy ruksimaan tuurilla muutamia, kuten nettisivujen julkaisu ja lipaston uudistaminen. Ja siinäpä ne.

Millaista arki sitten on ollut?

Lapsen elinviikot noin viidestä eteenpäin ovat olleet melkoista kanniskelua. Mahavaivoja on ollut niin paljon, että haaveet "aamulla käymme vaunulenkillä, ja kun vauva nukkuu päiväunia teen sitä ja tätä", on saanut useimpina päivinä heittää romukoppaan. Haavashow toi myös omat mausteet kun ei ole oikeen pystynyt tekemään mitään vaikka olisi halunnutkin, ja lopun ajan söi pumppaushäslinki sekä ikuinen pyykki- ja astianpesushow. Kahdeksan viikkoa syntymästä haava on viimein kiinni ja enää ei tarvi varoa liikkumista niin hurjasti. Lopetin myös pumppaushässäkän huonolla omalla tunnolla kahteen kuukauteen - joskus pitää kuitenkin ajatella myös omaa jaksamista.

Tyyppi on kasvanut omasta mielestä huimasti, vaikka kyllä se edelleen kauempaa aika miniltä näyttääkin. Vasen käsi löytyi jo pari viikkoa sitten, ja nyt ahkeran harjoittelun jälkeen alkaa jo osua suuhun useimmilla yrityksillä. Myös hymy ja ensimmäiset jutteluyritykset ovat olleet kuvioissa jo muutaman viikon, kaveri osaa hienosti sanoa "oi, ai, äi" ja "öy". Kaikesta sitä vanhempana onkin ilahtunut :D Viime viikolla sain viimein ostettua leikkikaaren, joka on paras ostos sitten vauvansängyn! Kaveri hakkaa tyytyväisenä puupalloja, eikä enää tarvi miettiä että milloin ihmeessä pääsee vessaan tai syömään. Siinä palloja heilutellessa myös monesti uhohtuu pienet mahakrampit tai orastava väsymys. Loistoidea!

Omia komplekseja olen löytänyt tähän mennessä yhden: "Hengittääkö se?!?" 

Mahavaivojen kanssa vauvaa on välillä täysin mahdotonta saada nukkumaan mitenkään muuten kuin mahalleen. Tai jos sen saa nukahtamaan selälleen tai kyljelleen, se herää viiden tai myöhäisintään viidentoista minuutin päästä mahakramppiin, ja huutaa entistä enemmän kun on yhtä aikaa väsynyt, nälkäinen ja mahakipuinen. Päätin siis, että selälläännukuttamissuosituksista huolimatta vauva saa nukkua päivätirsoja vatsallaan, jotta se saa edes vähän unta. Aluksi istuin vauvan vieressä sen ollessa mahallaan ja tarkastin jatkuvasti että selkä vielä nousee hengityksen tahdissa. Muutaman päivän jälkeen uskalsin jättää pötkylän kääntämättä vessareissun ajaksi, koska se heräsi aina kun se oli käännetty selälleen. Samalla luin kaiken mahdollisen tutkimuksen kätkytkuolemista (tulos: erittäin harvinaisia, vaatii jonkin muun altistavan tekijän mahallaan nukuttamisen lisäksi). Kysyin myös partnerilta, saanko ostaa hengitystä monitoroivan patjanalusen, joka hälyttää jos vauva lakkaa hengittämästä. Vastaukseksi sain silmien pyörittelyä ja luennon helikopterivanhemmuudesta sekä kiellon asentaa mitään elektroniikkaa vauvan sänkyyn.

Nyt vauva nukkuu päiväunet suurimmaksi osaksi mahallaan, ja uskallan jo oleilla eri huoneessa kunhan käyn tarkastamassa välillä että kaikki on hyvin. Järkeilen, että uni on parempi kuin jatkuva väsymys, ja toisaalta vauva osaa kääntää päätään mahallaan ollessaan jos se on huonossa asennossa. Illalla saatan nukuttaa sen mahalleen ja kääntää myöhemmin kyljelleen tai selälleen ellei se muuten rauhoitu. Olkoonkin sitten vastoin suosituksia, mutta joku raja lapsen valvottamisellakin.

Kompleksi pysyy silti, ja herään yölläkin tarkastamaan hengitystä. Välillä on puolet vähän sekaisin - kopeloin parnerin selkää ja mietin unenpöpperössä että hengittää kyllä, mutta joku tässä on nyt vialla :D

Nimiäiset

Tykkäämme järjestää juhlia, ja mikäs sen parempi syy kuin uusi vauva!

Olemme iteroineet kutsulistaa, jotta saamme väkeä rajoitettua maksimissaan viiteentoistan henkeen. Viikkoa ennen alkaa silti ahdistaa. Vauvalla on edelleen mahavaivoja ja tuntuu että arki ei ole vielä niin uomissaan, että ehtisi jollain ajalla siivota ja järjestää juhlia. Lisäksi vieraita alkaa tippua paikalle jo torstaina, ja jotain viihdykettä heillekin pitäisi keksiä imuroinnin sijasta. Onneksi äitini on paikalla auttamassa vauvan hoidossa, jotta saamme leivottua ja siivottua edes jonkun verran. Lauantaina olen jo ihan ressaantunut ja puhki, mutta kun kaikki on ihmeen kautta valmiina noin kymmenen minuuttia ennen vieraiden saapumista, alkaa helpottaa.

Ohjelman miettiminen oli mielenkiintoista, kun ei tule valmista ohjelmakaavaa ristiäisistä. Päädymme pitämään lyhyen puheen, jossa paljastamme kummit ja kerromme nimiäisperinteestä Saksassa ja Suomessa. Saksassahan lapsen nimi annetaan heti kun vauva on saatu ulos kohdusta, ja se tulee heti myös kertoa kaikille. Nyt siis osa saksalaisista vieraista on tiennyt nimen jo pitkään, kun taas suomalaiset ovat eläneet jännityksessä. Puhe huipentuu nimen vetämiseen hatusta, eli kummit vetävät partnerin äidin tekemän viirin silinterihatusta ja nimi paljastuu. Suomen kummit ovat paikalla skypen välityksellä.

Nimen valinta oli melkoista iterointia. Molemmilla kielillä toimivia pojannimiä ei ole olemassa kovinkaan montaa. Kaikki i:hin päättyvät nimet kuulostavat saksalaiselle tytönnimiltä, ja kaksoiskonsonantit ovat suurimmaksi osaksi poissuljettuja. Emme myöskään halua superlyhyttä nimeä, ja loput vaihtoehdoista löytyvät jommankumman lähipiiristä. Lopun short listillä on kolme nimeä, joista pääsimme sairaalassa muutaman neuvottelun jälkeen yhteisymmärrykseen. Nyt vauvalla on tällä nimellä jo veronumero, eli enää ei hevillä vaihdeta.

Tarjottavaksi teen suolaista piirakkaa ja kakun, ja ostamme lisäksi juustoja. Koitin viikolla etsiä valmiskakkua, mutta lähikonditoria tarjoaa vain kummallisen näköisiä tulostettuja kuvakakkuja eli päädyn tekemään tämänkin itse. Saan vision muumikakusta, joten mikäpäs parempi hetki testata sokerimassalla koristelua ensimmäistä kertaa kuin nimiäiset! Lähikaupasta löydetty koristeluväri tuottaa mielestäni sottaista jälkeä, mutta kaikki muut näyttävät olevan tulokseen tyytyväisiä ja kakku maistuu hyvälle eli kokonaisuutena luultavasti tyydyttävä tulos.

Vauva nukkuu onnellisena koko juhlien läpi, vaikka sitä kierrätetään sylistä toiseen ja ympärillä on melua. Aurinko onneksi paistaa, eli puolet porukasta voi oleilla terassilla.

Ressistä huolimatta todella mukava tilaisuus!

Pyörän päällä, vihdoinkin!

Lauantaina vauvalle tulee kuusi viikkoa ikää, joka tarkoittaa että sen saa viimein istuttaa pyörän peräkärryyn. Otamme vähän varaslähtöä, ja kokeilemme kärriä jo torstaina. Käymme ensin rannassa kävelyllä, ja vauva ei näytä stressin merkkejä vaan nukkuu tyytyväisenä heti kun turvavöiden kiinnityshässäkkä on ohi. Tästä rohkaisuneena käymme vielä parinkymmenen minuutin pyöräretkellä lähipuistoon, ja vauva vetää hirsiä siihen asti, että tulee nälkä. Tästä lähtien voidaan siis kävelylenkkien lisäksi myös käydä pyöräreissuilla vähän kauempana!

Koska pyöräily ei juuri satu haavaan, käytän partnerin kotona oloa hyväksi ja käyn vielä iltalenkillä omineni että saan vähän lisää vauhtia ja hikeä pintaan. Vaikka kävely on edellisviikosta parantunut ja saan jo jonkin verran enemmän vauhtia aikaiseksi, en voi edelleenkään edes kuvitella hölkkäämistä. Tein saman pyörälenkin raskausviikolla 29 eli kohtuullisen isolla mahalla ja suurinpiirtein samoihin sykkeisiin ja aikaan päästään, mikä siis tarkoittaa että kunto on todella huono. Ei muuta kuin seuraavana päivänä sama lenkki siis, takamuksen vaikeroinnista huolimatta!

Maanantaina käymme vielä esittäytymässä partnerin työpaikalla pyörävaunun kanssa. Menomatka menee hyvin, mutta keli on niin kuuma että vauva huutaa hikisenä puolet paluumatkasta. Lisäksi en saa kärryä irroitettua pyörästä huutava vauva olkapäällä ja alan kevyesti kyseenalaistaa, haluanko tehdä pyörälenkkejä yksin vai en. Kärry ja pyörä saavat jäädä pyörävaraston sijasta ulos, kun lähden rauhoittelemaan ja viilentelemään vauvaa.

Masuvaivoja ja ensimmäinen reissu

Vauva alkaa maanantaina huutaa kuin syötävä, ja tiistaina sama homma jatkuu. Kun partneri tulee töistä kotiin, hyssytän itkevää vauvaa itsekin itkien kantoliinassa ja olen ihan puhki. Vauva ei suostu rauhoittumaan kuin pystyasennossa edes yöllä, ja useimmiten alkaa huutaa heti kun sen saa takaisin makuulle täydessä unessakin. Huuto näyttäisi liittyvän maallikkotulkinnalla vatsakipuihin. Puklua tulee reilusti ja lähes koko ajan, ja vauva on välillä kaarella kun se herää täydestä unesta kramppiin. Vertaistukikeskustelussa kaveri mainitsee refluksin, ja hetken googlailun jälkeen löydän oirekuvaukset, joista aika moni sopii.

Nostan pikagooglailun perusteella kaikista makuualustoista pääpuolen koholle, ja keskiviikkona homma alkaa marginaalisesti helpottaa. Epäilen myös reaktiota korvikemaitoon, joten pistämme vauvan pelkälle korvikkeelle pariksi päiväksi, ja pumppaan oman maidon varastoon pelkkä äidinmaito -testiä varten. Seurantaa varten kehitetään wää-itkuindeksi ja muutama muu mittari vertailukelpoisen mittausaineiston luomiseksi, jonka jälkeen insinööri ja fyysikko alkavat innolla kerätä dataa. Hienosti improvisoidusta koesuunnitelmasta huolimatta kokeet eivät (kuten odottaa voi) kerro paljoa. Koejakso on liian lyhyt vertailukelpoisen aineiston aikaansaamiseksi, ja koeasetelmaa muutettiin kesken kokeen kohottamalla nukkuma-alustoja. Mittaukset siis epäonnistuvat, mutta tavoite saavutetaan silti - ei poikkea siis mitenkään perinteisen teollisuusinsinöörin normaalista arjesta.

Viikonlopuksi tulee vieraita mutta perjantaina vauva on taas vähemmän seurapiirikelpoinen, ja vieraiden viihdyttäminen jää aika katkonaiseksi. Ei puhettakaan, että vauvaa voisi jättää hoitoon ja käydä itse ulkona, kuten alunperin oli toiveikkaasti suunniteltu. Sunnuntaihin mennessä tilanne kuitenkin paranee ja lähdemme uskaliaasti laivamatkalle Meersburgiin.

Laivavauva

Päivä on edelleen kuuma, mutta tyyppi nukkuu tunnin venematkan tyytyväisenä vaunuissa ja jatkaa koko päivän lounaan ja shoppailun ajan. Itsellä meinaa lopussa tulla jo vähän hätä, kun en ole päässyt pumppailemaan varmaan kuuteen tuntiin ja tissit meinaavat räjähtää. Venematka oli aika tyyris, menopaluusta olisi joutunut pulittamaan melkein satasen neljälle hengelle. Otamme siis paluumatkalle bussin (3,6/hlö), joka on puoli tuntia nopeampi sekä ilmastoitu. Meersburg on paikkana kiva pikkukujineen ja vanhoine rakennuksineen, ja maisemat Staatsweingutin terassilta ovat melkoisen hienot.

Terassielämää

Toimintaviikonlopun jälkeen ollaankin pari päivää niin väsyneitä, ettei jakseta tehdä yhtään mitään ja ennen vieraiden saapumista aikaansaadun suursiivouksen jäljet alkavat pikkuhiljaa peittyä normaalin kaaoksen alle. Siivoojan löytymistä odotellessa..

Lenkkikokeilua ja imetysongelmien jatkoa

Perjantaina käyn haavaspesialistilla hoidettavana, ja aiemman vihreän kankaan sijasta hän tunkee haavan sisään kuivajäädytettyä kollageenimössöä, jonka elimistö sulattaa itse pois. Lisäksi hän valittaa, että sairaalalääkäri on tunkenut liikaa kangasta haavaan, joka on estänyt parantumisen tällä jaksolla. Jo lauantaina olo on heti parempi, ja sunnuntaina on pitkiä jaksoja kun en edes muista koko haavaa. JES! Tästä rohkaistuneena lähden ensimmäiselle pidemmälle lenkkikokeilulle sunnuntai-iltana.
Olo on aika hyllyvä ja vauhti ei päätä huimaa. Vatsalihasten puute rajoittaa menoa enkä voi edes kuvitella juoksuaskeleen ottamista, ties mistä sisuskalut sen jälkeen löytyisivät! Jaksan urheasti kävellä tunnin, ja sen jälkeen olenkin aika puhki. Turhauttaa, tein reippaampia lenkkejä viikko ennen synnytystä! Tasapaino tuntuu myös olevan hakusessa, mutta en saa vielä alkaa treenata vatsoja ennen kuin haava on täysin parantunut. Haavahoitajan arvio oli neljä viikkoa :(

Pumppailun kanssa siirrytään heavy user -vaiheeseen ja hankitaan sähköpumppu. Näitä saa lainaan apteekista reseptiä ja panttia vastaan. Kysyn kätilöltä, pitääkö resepti hankkia gynekologilta vai lastenlääkäriltä, ja hän ihmettelee miten olen pelkällä käsipumpulla tähän asti pumpannut, ja että en varmasti ole saanut rintoja tyhäksi. Noh, olisi voinut vaikka mainita, että sähköpumppuja on tarjolla lainaksi.. Mutta resepti hoituu yhdellä puhelinsoitolla ja gynekologi haluaa vielä vilkaista haavaa
kun kerta siellä olen. Poimin sähköpumpun apteekista, ja sitten lähdetään pumppailemaan! Pumppaus sattuu kuin ***kle, vielä enemmän kuin käsipumpulla. Lisäksi saalis on täsmälleen sama kuin käsipumpulla, saan ulos n. 80ml per pumppauskerta ajasta riippumatta. Muutaman kokeilukerran jälkeen siirryn tuplapumppaukseen, pumppaan toisen rinnan käsipumpulla ja toisen sähköllä. Tällä tyylillä pumppaukseen menee enää reilu kymmenen minuuttia kerrallaan, joka alkaa jo ajankäytöllisesti olla jokseenkin järkevissä mitoissa. Yöllä tosin pumppaan käsin samalla kun syötän vauvaa käsipumpulla, sillä sähköpumppu vaatii alussa kaksi kättä säätöjen saamiseen kohdalleen.

Googlailen lisätietoa imetyksestä ja rintamaidon hyödyistä koska tällä työmäärällä ja silti riittämättömällä tuotannolla tulee kysyneeksi joka pumppauskerralla, että onkohan tässä nyt mitään järkeä. Ilmeisesti rintamaito auttaa vauvan immuunipuolustuksen rakentamisessa ja suojaa joiltain sairauksilta elinikäisesti, sekä vauvaa että äitiä. Jotenkin on kuitenkin fiilis, että aika monet vauvat kyllä kasvavat aikuisiksi ihan kaupan maidollakin, varsinkin kun meidän pieni syö sitä puolet ravinnostaan joka tapauksessa. Imetyksen, saati sitten pumppauksen ei myöskään pitäisi sattua. Niimpäniin. Nännipihat ovat edelleen helakanpunaiset ja joka pumppaus sattuu. Imetystä en ole kokeillut nyt vähään aikaan. Katselen onko jostain yhdistyksestä saatavissa ammattitukea (kätilön kommentti kivusta oli "nännien herkkyys on yksilöllistä"), mutta löydän vain imetysapupuhelimen, johon vastaa 'kokeneita äitejä". Ei riitä, haluan tutkittua tietoa kiitos. Kokeilen tiheitä pumppausjaksoja maidon lisäämiseksi, ja vauvan hiivalääkettä nänneihin. Ellei kolmen päivän päästä helpota, koko homma menee uuten harkintaan.

Neljäs viikko kotona - Hidasta parantumista ja sairaalareissuja

Joudun käymään haavan kanssa sairaalassa joka toinen päivä, ja parantumisennustetta ei pysty kukaan sanomaan. Tylsää. Viikonloppuna pääsen käymään sairaalassa ihan yksin, kun partneri käy vaavin kanssa shoppailemassa viiniä Meersburgin Staatsweingutista.

Imetyksen kanssa päädymme kätilön konsultoinnin jälkeen pumppaukseen ja lisämaitoon, eli jätän imetyksen kokonaan välistä - ompahan yksi vaihe vähemmän. Aikaa menee silti edelleen tuplasti, kun öisin vauva pitää ensin syöttää ja sitten itse pumpata sama aika, sekä pestä välineet seuraavalle kierrokselle valmiiksi. Mietin haikeina niitä öitä, kun nostin vauvan vaan makuulla rinnalle ja puolinukuin syönnin läpi. Toisaalta vauva herää nyt oikeastaan vain kerran syömään kolmen-neljän välillä ja seuraavaksi kuuden-seitsemän aikaan, eli ainakin lisämaidolla heräilykertoja on vähemmän.

Nyt alamme jo partnerin kanssa miettiä, että mistä ihmeestä repisimme yhteistä aikaa. Vauva tykkää illalla olla sylissä eikä rauhoitu omaan sänkyyn mahakramppien kanssa helposti. Yöheräilyjen jälkeen minun taas on pakko nukkua aamulla pari tuntia pidempään, jotta olen jokseenkin toimintakykyinen päivällä. Hesarin tuore artikkeli lohduttaa - tuoreen tutkimuksen mukaan 90 % 3-4 kuukautta vanhojen vauvojen isistä on erittäin onnellisia, eli emmeköhän mekin tästä pääse rytmiin. Ja vauvan kehityksen seurailu on toisaalta hauskaa, nyt se jo osaa seurata silmillä liikettä ja kuuntelee selvästi puhetta ja laulua.

Iltapäivän löhöilyä sohvalla

Maanantaina käydään näyttämässä vauvaa lääkärissä. Saksassa lapsille on U-tutkimukset, joita seurataan vauvan omaan U-vihkoseen. Nyt vuorossa on punnitus ja pituuden tarkistus, sekä lonkkien ultra. Kaikki näyttää hyvältä, tosin toisen lonkan kulma on täsmälleen rajalla, jonka takia meidät kutsutaan kontrolliin kuukauden päästä. Tällöin annetaan myös ensimmäiset rokotukset. Lääkäri näyttää olevan tottunut rokotekriittisiin, ja kertoo ilman kyselyjäkin mitä rokotteita voi jättää pois jos tuntuu että niitä on liikaa. Jos en tietäisi mitä nämä ovat, voisi melkein tulla olo, että ei niitä oikeasti tarvitse ottaa! Hämmentävää. Buukkaamme kaikki rokotukset ja seuraavan ajan neljän viikon päähän.

Seuraavana päivänä matkataan taas sairaalaan. Ylilääkäri tulee vilkaisemaan haavaa, ja keskellä tutkimusta katosta laskeutuu kohti naamaani iso hämähäkki! Hyppään huudon kera pois tutkimuspöydältä, ja ylilääkäri joutuu hoitelemaan hämpin pois ennen kuin suostun palaamaan takaisin makuulle. Noloa, mutta onnekis lääkäri on sympaattinen. Hän hommaa myös keskustasta haavaspesialistin tekemään seuraavat tsekit, ettei minun tarvitse enää matkustaa sairaalaan asti tarkastukseen.

Nyt haava on kuitenkin parantunut jo sen verran, että pystyn kävelemään marginaalisesti pidempään. Kävelen parterin pomolle, joka asuu sairaalan vieressä turisemaan pariksi tunniksi. Sosiaalisus tekee hyvää! Mutta sitten ollaankin jo aika poikki, ja otetaan molemman parin tunnin tirsat kun päästään kotiin.

Kolmas viikko kotona - Särkyä ja hammasten kiristystä

Sattuu. Edelleen. Haava on tulehtunut ja joudun gynekologin lähettämänä takaisin sairaalaan. Haava auotaan, putsataan ja käsketään perjantaina takaisin, Ottaa päästä. Ennen synnytystä ei pystynyt tekemään mitään raskaampia hommia, ja nyt ollaan jo kolmatta viikkoa entistä hyödyttömämpiä. Pystyn kävelemään ainoastaan särkylääkkeiden voimalla, ja ellen ota niitä, askelpituus on jälleen n. 20 cm ja sängyssä kääntyminen, saati sitten nouseminen on tuskaa. Puutarhahommat ja ikkunanpesut saavat siis edelleen odottaa, ja partneri kantaa edelleen suurimman osan kotitöistä. Haavakontrolliin mennessä sairaalan vastaanotto toteaa, että "olet varmaan menossa synnärille, monnellako kuulla olet" :D Kertonee jotain liikunnan tarpeesta, tai sitten turvonneesta haavasta. Mene ja tiedä.

Imetyksen kanssa on myös edelleen ongelmia. Nännipihat muistuttavat taistelutannerta kun herra kaksihammas ei ihan hahmota, että äiti ei ole purulelu. Luen vauvakirjasta, että hampaat puhkeavat tyypillisesti kuuden kuukauden iässä - meidän keskivertovauva halusi ilmeisesti keskivertoraskauden vastapainoksi ottaa puoli vuotta etumatkaa näissä hammasasioissa. Myös jalat olivat tosin jo syntymässä suhteettoman suuret muuhun kokoon verrattuna, eli nyt sitten jännitetään tuleeko siitä sapelihammastiikeri vai pelle.. :D Imetyksessä siirryn pakotettuna takaisin kumisuojiin, mistä herra taas ei jaksa imeä kuin hetken ja joudun antamaan lisämaitoa lähes joka imetyskerran jälkeen. Ymmärrän lopulta, että kumitatti-imetyksen jälkeen kannattaa pumpata jämät pois rintapumpulla. Pumppaus sattuu myös, eli sitten vain pitää valita kummanlaista kipua milläkin kerralla haluaa. Lisäksi pumppaamisen kanssa töitä ja tiskiä on sitten triplasti kun pitää pestä ja desinfioida pumput, kumisuojat, oman maidon ja lisämaidon pullot. Ei kestävä tilanne.

Nännipihan parantelutesteissä siirryn Niksipirkka-vaiheeseen ja askartelen pikkuhousunsuojista ja nilkkasukista nännisuojat, jotta ne eivät hankaa rintsikoihin. Tämä tuntuu helpottavan tilannetta jonkin verran, eli niksin saa vapaasti julkaista Pirkassa :D

Muuten päivät alkavat toistaa toisiaan ja uloskin olisi jo kiva päästä vähän pidemmälle kuin 200 m päähän. Odotan päivä päivältä enemmän särkyjen loppumista. Onneksi muitakin kavereita on vauvalomalla, eli viihdytän itseäni juoruamalla puhelimessa päivällä samalla kun viikkaan pyykkivuoria - kestovaippojen kanssa myös pyykkiä tulee vähän enemmän. Kokeilen myös katsoa työsähköpostit ja huomaan unohtaneeni salasanan - onnistunut loma siis!

Muuten vauva on tyytyväinen ja nukkuu parhaimmillaan neljän-viiden tunnin pätkiä ja jaksaa jo seurustella vähän pidempään hereillä ollessaan. Luemme satukirjoja ja laulamme Teekun vuosituhannen alun tuotantoa ja muita ikivihreitä läpi.

Toinen viikko kotona - nestemäistä mämmiä ja vaunulenkkejä

Viikon lomailun jälkeen partneri palailee töihin ja jäämme pikkukaverin kanssa kahdestaan.
Vauvan aamutirsojen aikaan on mahdollisuus tehdä jotain, joten alan ompelemaan bodeihin käsisuojuksia, kaveri kun tykkää raapia naamaa terävillä kynsillään. Ompelukone ei vaan suostu yhteistyöhön, vaan katkoo lankaa jatkuvasti ja kieltäytyy tekemästä kunnon siksakkia. Kaivelen siis verkosta skannatun käyttöohjeen, ja puran puoli konetta kun koitan löytää vikaa. Päädyn langankiristäjään, jota en uskalla purkaa omin nokkineni. Seuraavaksi sitten mietitään millä ihmeen ilveellä kone saadaan huoltoon. Täysrautainen äidin perintö-Bernina painaa ehkä 12 kg, joten en saa nostella sitä. Pienen miettimisen jälkeen hoksaan, että koneen voi kuljettaa vaunujen alaosassa, kunhan saan vain molemmissa päissä apua koneen lastaamiseen. Lauantaina kone palaa onnellisesti toimivana takaisin pöydälle body-ompeluita varten.

Erilainen vaunulenkki

Iltapäivisin otan monesti tirsat vauvan kanssa, jotta yöheräilyt eivät kovin pahasti ala kiristää pinnaa. Hormonimyrskyjä on nyt ilmassa parin päivän ajan, ja löydän itseni itkemästä hesarin huumenuoresta kertovalle jutulle (todella epätyypillistä), ja parina iltana itku ei vaadi edes mitään erityisempää syytä kuin väsymyksen. Tätä kestää kuitenkin kaksi päivää, ja kun tiedostaa että hormonit ne vain siellä laskettelevat itseään uuteen säätöön, ei hirvitä kovin paljoa. Haava on myös tietysti edelleen kipeä, ja jos käy illalla kävelemässä tai tekee vähän enemmän, ei seuraavaa päivää särkylääkkeettä selviä. Välillä on pakko maata ihan vaan, koska kävely ja seisominen on tuskaa. Tylsää.

Yöllä kaveri herää noin kolmen-neljän tunnin välein syömään, ja illasta menee edelleen lisämaitoa, sekä yölläkin mikäli vauva ei suostu sammumaan tai on äkäinen. Kätilö on nyt punninnut vauvan kolmesti, ja painokäyrä näyttää terhakasti ylöspäin, joten saamme luvan alkaa vähentää lisämaitoa. Jotta tämä onnistuisi, maidontuotantoa pitää lisätä, ja tähän kätilö suosittelee mallasta. Sitä saa kahtena versiona (olut ei ollut suosituslistalla): kahvin korvikkeena, sekä samalla periaatteella tehdyllä limsalla. Kokeilen molempia, ja molemmat ovat ihan hirveitä! Korvike maistuu kuumalle nestemäiselle mämmille, mutta on jotenkin vielä karmivampaa, varsinkin jos erehtyy lisäämään maitoa. Kokeilen kahden kupin verran, ja totean että tämä sotku saa loppukäytön kukkalannoitteena. Limsa on jollain tavalla siedettävämpää. Edelleen fiilis on, kuin joisi nestemäistä mämmiä, mutta jostain syystä kylmyys ja hiilihapot auttavat marginaalisesti. Lisäksi juon välijuomana yhden alkoholittoman oluen, josta tulee mämmijuomien jälkeen myös pelkkä nestemäinen mämmi mieleen - YHYY !! Mämmijuoma vei olutnautinnon, en ala! Lisämaidon toivossa kiskon mämmilimsaa kuitenkin pullon päivässä, enkä edes vaivaudu googlaamaan tieteellisiä tutkimuksia mämminjuonnin tueksi.

Ei-suositeltavia virvoitusjuomia Saksan kävijälle: Mämmilimsa ja mämmikahvi

Kätilö tulee kylvettämään kaverin kymmenen päivän ikäisenä ensimmäistä kertaa ja näyttää niksit vauvan pitämiseen ja kuivaamiseen. Parin viikon iässä vaavilla alkaa kunnon raivostunut huuto ennakoimattomin väliajoin, joka näyttää omaan silmään mahakivuilta. Vauva saattaa rauhoittua hyvin, mutta herää sitten mahan kouristukseen ja kiihtyy nollasta sataan sillä sekunnilla. Kätilö suosittelee kaasuja pilkkovaa mömmöä, jota suihkutetaan vauvan suuhun. Ensimmäisenä iltana se vaikuttaakin toimivan, mutta sen jälkeen en huomaa mitään eroa aiempaan. Viikonlopun illat ja yölläkin vauva huutaa kuin syötävä aina välillä, mutta rauhoittuu aina hetken päästä takaisin unille. Hankala kun ei tiedä mikä pienellä on hätänä.

Mahakaasuja pilkkova mömmö

Torstai yö on huippu, vauva herää kolmelta huutamaan eikä meinaa rauhoittua. Hyssytelessä ihmettelen alkkareiden yläosan märkyyttä, ja havaitsen että omakin haava on hässäkässä avautunut ja alkanut vuotaa. Partnerin yöunet jäävät vähän lyhyeksi, kun ensin pitää kursia mamma kokoon ja koittaa hyssyttää suoraa huutoa huutava pikkukaveri takaisin uneen. Lopulta päästään kaikki takaisin sänkyyn, ja vastaavia öitä ei onneksi tule uusia.

Viikonlopun jälkeen vauvan oireet onneksi helpottavat ainakin toistaiseksi.

Ensimmäinen viikko kotona

Vauva nukkuu ensimmäisen yön hyvin, on varmasti väsynyt kaikesta uudesta.

Heti seuraavana päivänä pitää tietysti lähteä kaupungille, ensinnäkin koska makaaminen riittää, ja toiseksi koska vauvalle ei ole riittävästi pieniä vaatteita. Tyyppi tykkää raapia naamaansa terävillä kynsillään, ja omistamme kokonaista yhden pitkähihaisen bodyn käsisuojilla. Erilliset tassusuojat pysyvät päällä noin 20 s, joten käännämme pari lastenvaateosastoa ylösalaisin etsiessämme käsisuojallisia vaatteita, jotka mielellään eivät ole vaaleansinisiä. Ilmeisesti muiden lapsilla ei ole tätä ongelmaa, sillä valikoima on käsittämättömän huono. Lisäksi joudun ostamaan uusia imetysrintsikoita (edelliset olivat kuitenkin liian pieniä), vähän lisää pulloja ja tutteja, äidinmaidonkorviketta sekä siteitä itselle ja vaippoja vauvalle.

Kätilö tulee kylään heti seuraavana päivänä kotiintulosta ja tulee sen jälkeen muutaman kerran joka päivä, ja sitten joka toinen. Hän tsekkaa vauvan, äidin haavoineen, puhdistaa napanuoran ja katsoo että kaikki on muuten kunnossa ja onko meillä kysymyksiä. Nännipihat ovat edelleen hätää kärsimässä imetyksestä, ja saan kätilöltä jotain homeopaattista voidetta. Parin päivän jälkeen alkaa tuntua, että tissini eivät usko homeopatiaan ja siirryn takaisin lanoliiniin. Marssitan myös partnerin apteekkiin etsimään Multi-Mam lappuja, joita sairaalassa annettiin vaikeille tapauksille. Ostamme myös nännihattuja, mutta ne ovat tietysti erilaisia kuin sairaalassa eikä tyyppi suostu juomaan niistä vaan saa raivarit kun maitoa ei tule riittävän nopeasti. Sen jälkeen sitten purraan hammasta ja syödään ilman hattuja.

Muuten tuore mamma on vähän kipeä. Sängyssä kääntyminen, nouseminen, kävely, vessanpytylle istuminen ja ylipäätään kaiken mahdollisen tekeminen on aika peestä. Lattialle tippuneet esineet saavat rauhassa pysyä siellä, ja alan kyseenalaistaa päätöstä kiinnittää vauvansänky omaan, kun sängystä ylös pääseminen on vauvan sängyn takia nyt entistä vaikeampaa. En tajua miten joku voi selvitä kotona yksin vauvan kanssa tällaisessa tilassa - onneksi partneri on lomalla! 

Nyt kyllä lonkkavaivaiset papatkin voittavat vauhdissa, kävely on niin hidasta että ei tahdo usko riittää että joskus olisi perillä! Kärryihin nojaaminen kuitenkin vähän auttaa, ja perjantaina pääsemme noin 20 min taistelun jälkeen kahville rantabulevardille (normaalisti matka kestää n. 5min). Kahviseuraksi saapunut partnerin pomo on vielä kokonainen, ja kurvaa paikalle polkupyörällä. Juttelemme synnystarinat ja vauva nukkuu mallikelpoisesti läpi perhepotrettien ja hitaiden siirtymien.

Muuten vauvan kaikki osat näyttävät toimivan. Se nukkuu, syö, kakkaa, on ehkä viisi minuuttia hereillä ja aloittaa saman kierron alusta. Yötkin se vetää pitkiä hirsiä ja alkaa heti syönnin jälkeen uudestaan nukkumaan. Tutin se sai jo sairaalatäteiltä rauhoittumisavuksi, ja lisämaidon antamista jatketaan koska kaveri on painorajan alapäässä eli kaikki hienot "ei pulloa tai tuttia ensimmäisinä viikkoina" periaatteet oli kipattu jo ennen kotiin saapumista. Hienoa, ei tarvitse itse kantaa huonoa omaatuntoa niiden rikkomisesta :D

Klinikkaelämää

Ensimmäisenä aamuna klinikalla hoitsu tulee tietysti tarkastamaan verenpaineet ja ottamaan verikokeet jo seiskalta. Eihän tässä ketään väsyttäisikään. Vauva nostetaan rinnalle ja viedään pesulle ja vaipan vaihtoon ilman kyselyjä. Yhdeltätoista hoitsu tulee sanomaan, että nyt tyttö noustaan ylös. Ja niinhän sitä noustaan, melkoisen ähinän ja puhinan kanssa. Aika kipeää tekee kävely ja vessanpytylle istuminen, sängyssä asennon vaihtamisesta puhumattakaan. Partneri tulee iltapäivällä sairaalaan ja otetaan perhepotretteja ja ilmoitetaan sukulaisille tulokkaasta. Tämän jälkeen taas uni maistuu, tosin kylkiasennosta vielä vain haaveillen.

Toisen päivän potretti ja vähemmän freesi mamma

Eka huonekaveri pääsee jo seuraavana päivänä kotiin, ja sitten saankin onneksi olla huoneessa yksin yhden yön. Toisena päivänä hoitsut näyttävät, mistä päin vaipanvaihtohuonetta erinäiset tarpeet löytyvät, ja saan alkaa hoitaa vauvaa itse. Tarjolla on ensi katsomalta vain vaaleansinisiä ja -punaisia bodeja, jotta sukupuoliluokittelu tulee varmasti selville. Omia vaatteita ei vielä saa käyttää, joten ei auta kuin purra hammasta.

Mahan kipua ei juuri särkylääkkeiltä huomaa jos makaa paikallaan, mutta jostain syystä kantapäät ovat selällään makaamisesta niin kipeät että ei tahdo nukuttua saada. Toisen päivän suihkun jälkeen saan onneksi kokoa isommat kompressiosukat, jotka helpottavat tilannetta hiukkasen. Myös nännipihat alkavat protestoida imetysrasitusta, ja saan käyttöön salvaa sekä tatit nännien suojaksi.

Kolmantena päivänä käydään fysioterapeutin kanssa läpi vauvan oikeat nostotekniikat, ja iltapäivällä käydään valokuvassa. Onneksi tässä vaiheessa olen tehnyt tarkemman tutkimusmatkan vaipanvaihtohuoneen varastoihin, ja löytänyt myös valkoisia vaatteita nurkkakaapista :D Sairaala (tai joku muu) kustantaa ammattivalokuvaajan ja yhden ilmaisen kuvan tulokkaasta. Myös perhepotretteja ja lisäkuvia voidaan ottaa lisämaksua vastaan. Kuvaus sattuu tosin pahaan väliin, ja vauva huutaa tauotta koko kuvauksen läpi väli-imetyksestä huolimatta. Noh, onneksi omatkin kuvat ovat ihan hyviä, ehkä vähän myöhemmin otetaan sitten lisää.

Viimeisenä iltana saan iltakäynnin lääkärin puhuttua ympäri päästämään minut seuraavana päivänä kotiin, jos onnistun nousemaan tasaiselta sängyltä ilman apua ylös. Normaalisti keisarin jälkeen kai sairaalassa pitäisi olla neljä yötä. Harjoittelen illan ja onnistun keksimään keinot nousta hammasta purren käyttämättä sängyn selkänojan nostoa apuna. Illalla huoneeseen tuodaan huonekaveri, joka on todella tunteellisessa tilassa ja selittää keisarinleikkauksen jokaisen yksityiskohdan siskolleen maratonpuhelussa, ja jolla lappaa vieraita yhtenään. Koti alkaa siis vaikuttaa entistä houkuttelevammalta vaihtoehdolta. Oma pikkukaveri taas ei ole täysin tyytyväinen äidin maidontuotantotahtiin, joten neuvottelen iltaisin meille lisämaitoa hoitsuilta. He eivät millään usko, että kahden päivän ikäinen vesseli vetäisee kerralla 90 ml maitoa sisuksiin puklailematta, mutta sinne se vaan uppoaa. Isompi sisältäpäin kai :D

Käyn viimeisenä päivänä lääkärin tarkastuksessa, ja kaikki vaikuttaa hyvältä ja saan kotiinlähtöluvan. JES! Kahden maissa iltapäivällä partneri tulee hakemaan, ja vauva huutaa kuin syötävä joutuessaan turvaistuimeen. Meidän pitää vielä jättää alakerran vastaanottoon paperit vauvan syntymätodistusta varten (huudon säestämänä), ja sen jälkeen päästään lastaamaan huutava pakkaus auton perään.

Huutoa kestää onneksi noin kolme minuuttia siitä kun auto liikkuu, eli lopulta päästään kotiin ilman suurempaa draamaa.