Mamukin äänestää

..Nimittäin pormestarivaaleissa!

Postiluukusta tipahti pormestarivaalien infolappunen, joka kertoi äänestysoikeudesta Darmstadtin pormestarivaaleissa. Siitäkös kansalaisaktiivinen mamu innostui: Mekin saadaan tehdä jotain muuta kuin maksaa hulvattomia veroja ja tapella vakuutusyhtiöiden kanssa!

Vaalilomake löytyy täältä https://www.darmstadt.de/fileadmin/Bilder-Rubriken/Rathaus/Politik/wahlen/PDF-Dateien/OB-Wahlen/Stimmzettelmuster_Hauptwahl, mamukin saa varmasti ruksin oikeaan paikkaan kun saa harjoitella etukäteen. Äänestyspäiviä on ainoastaan yksi, mutta nettisivuilta saa tilattua kirjeäänestyslomakkeen, jonka voi postittaa jo etukäteen.

Vaaliteemoja näyttävät ehdokkaiden vaalisivujen mukaan olevan asuntotilanne, muiden teemojen vaihdellessa lentomelun torjunnasta Mathildenhöhen UNESCO-tunnustukseen ja jalkapallostadionin saneeraukseen - Darmstadtin liljat pelaavat nyt Bundesliigaa, joten tällä lupauksella ääniä satelee takuuvarmasti. Asuntotilanne onkin itsestäänselvä vaaliteema kaupungissa, joka kasvaa 1500-2000 henkeä vuodessa - kuten mamukin huomasi, pienen asunnon löytäminen ei ole yksinkertaista.

Ylipormestarin, kuten titteli Darmstadtissa on nimetty, vallan ero suomalaiseen kunnanjohtajaan tai pormestariin ei selvinnyt pikaisella googlailulla, kommentteihin saa linkittää mikäli joku hyvän lähteen löytää.

Tässä lyhyt ja hyvin epäpoliittinen koonta ehdokkaista

Darmstadtin huomaa opiskelijakaupungiksi siitä, että istuva pormestari on vihreä. Viisikymppinen herrasmies ajelee vaalimainoksissa pyörällä ja lupaa tukea joukkoliikennettä, pyöräilyä ja perheitä. Hän haluaa myös yliopiston sikiävän start-uppeja ja mainostaa kauppakamarin ja yliopiston varsin mielenkiintoista hanketta, jossa uusille teknologiayrityksille tarjotaan hallitiloja, labroja ja rahoitusta alkuunpääsemiseen. Tästä plussa, tosin miinusta rahan syytämisestä jalkapallostadioniin ei-jalkapallofanilta.

Seuraava ehdokas on sosiaalidemokraattien rahaehdokas, jonka huomaa nettisivuista, kadunvarsimainoksista ja 25 kohdan lupauslistasta, joka lupaa ihan jokaiselle jotain. Korrekteista vaalimainoksista hyppää silmille tuplasanat, kun jokainen henkilö (seniori / senioritar jne.) pitää kirjoittaa sekä maskuliinissa, että feminiinissä. Sivujen hyvästä ulkoasusta huolimatta viestiä on liikaa ja kaikille, eikä terävää kärkeä käydä läpi muuta kuin nälkävuotta pidemmässä yksinpuhelussa jossa kaikki teksti on kirjoitettu putkeen ilman väliotsikoita. Oma ohjelma löytyy naisille, nuorille, kehitysvammaisille, liikuntarajoitteisille, juutalaisille jne. jne. Turvallinen Darmstadt naisille?? Eikö kaupungin pitäisi olla turvallinen kaikille? En jaksa lukea loppuun, olo on yhtä rasvainen kun olisi vetänyt neljän juuston pitsan ihan yksin. Ei jatkoon.

Sitten päästään asiaan, nimittään oikeistopopulistisen AfD (vaihtoehto Saksalle) ehdokkaan ohjelmaan. Google löytää ensimmäisenä viittaukset ehdokkaan naisvihamielisiin facebook-kirjoituksiin, joissa hän oli muun muassa todennut "naisten äänioikeuden olevan syynä kaikkeen pahaan nykymaailmassa (mm. Euroon, Energiewendeen jossa Saksa pyrkii siirtymään uusiutuviin energiamuotoihin, ja pakolaiskriisiin)", ja että "rakastamme naisia, mutta antakaa hyvät naiset meidän (miesten) hoitaa asiat ulkomaailman kanssa - ettehän te edes kykene katsomaan verta". Herralla (67)  taitaa olla vielä vähän opeteltavaa naisten anatomiasta. Ehdokkaasta löytyvä ainoa teemoja sisältävä lehtistötiedote keskittyy lähinnä toisten haukkumiseen, eli ei-niin yllättäen ainoastaan miinuspisteitä tälle ehdokkaalle.

Sitten päästäänkin pormestarivaalien ainoaan naiseen ja ryhmän junioriin (45), joka on ehdolla radikaaliryhmästä. Ryhmän nimi Uffbasse on hesseniläisittäin aufpassen, varoa tai ottaa huomioon. Web-sivu keskittyy lähinnä nykypoliitikkojen haukkumiseen, ja väittää että rahattakin voi tehdä hyvän kampanjan. No eipä - Katsokaa vaikka tätä vaalijulistetta!!



Lähde: www.uffbasse-darmstadt.de/

Ei plus- eikä miinuspisteitä ehdokkaalle, olen liian hämmentynyt vaalijulisteesta.

Vasemmistolla on myös oma ehdokas. Hän haluaa kerätä enemmän veroja yrittäjiltä, joita vastaan saadaan halpoja asuntoja, vuokrakattoja ja sosiaalista rakentamista. Ympäristöasiohin ehdokkaalla on monta konkreettista ehdotusta, kuten joukkoliikenteen vapaa käyttö ilmanlaadun ylittäessä raja-arvot. Myös rasismia vastustetaan ja vaaliohjelmaan on saatu tungettua myös trumpin haukkumista. Harvinaisen selkeät pointit ohjelmassa, plussaa.

Kristillisdemokraatit eivät asettaneet omaa ehdokasta, mutta tukevat yhtä sitoutumattomista ehdokkaista. Herran ensimmäinen teesi on "turvallinen Darmstadt", joka tuo heti epämiellyttävät Stasi-mielikuvat ja naapurin kyttääjämummot mieleen. Muut teemat sisältävät velkaantumisen estämistä, lentomelua vastaan taistelua, päivähoidon resurssointia ja koulujen saneerausta. En ihan ymmärrä tätä lentomelun vastustusta, eikait kenenkään ole pakko lentokentän alla asua ellei halua? Yksi Euroopan suurimmista lentokentistä tarjoaa kuitenkin alueelle 80 000 työpaikkaa kerrannaisvaikutuksineen, Ristiriitaiset fiilikset, ei jatkoon.

FDP:n eli "vapaiden demokraattien" insinööriehdokas kritisoi kaupungin budjetin ylittäneitä rakennusprojekteja ja infran päästämistä huonoon kuntoon ja haluaa digitalisoida kaupungin palvelut. JES, sanoo paperirumbaan turhautunut mamu ja lukee eteenpäin. Muut teemat ovat yhtä freesejä pakollista asuntorakentamista lukuunottamatta - täällä halutaan rakentaa kotiintoimituspalvelu vanhuksille ja varattomille, enemmän yritysyhteistyötä kouluille sekä kieliopetusta mamulapsille. Iso plussa erottuvista teemoista ja freesistä katsantokannasta.

Kaksi jäljellä olevaa ehdokkasta näyttävät "no lähdin nyt ehdolle" -tyyppisiä yksintaistelijoita, joista ei oikein saa pidemmälle selvää.

Vaalikonetta näihin vaaleihin ei vielä löytynyt, mutta tästä tuli hyvä perusperehdytys saksalaispolitiikkaan.

Epäonninen puskutraktori vakuutusviidakossa

Aiemman Saksan elämän vakuutusasioihin perehtyminen oli sisältänyt yhden puolen tunnin pankkikäynnin, jonka jälkeen taskussa oli kasa papereita sisältäen matkavakuutuksen, pakollisen vastuuvapausvakuutuksen ja oikeusturvan.

Oman toiminimen perustamisessa vakuutusasioita piti ottaa harkinnan alle enemmänkin. Siinä vakuutusviidakkoa tutkiessa meinasi motivoituneellakin viidakkoseikkailijalla usko loppua ja halu paluusta palkkatöihin siintää aurinkorannan ja kylmän caipirinhan lailla mielessä. Kunnes sain selville, että Saksassa on itse asiassa ammattinimike "vakuutusneuvoja", joka helpottaa viidakkoseikkailua lukemalla puolestani monisatasivuiset tarjoukset pikkupräntteineen ja vertailemalla vakuutukset sisältöineen tapaukseeni sopivaksi! Taivaanlahja, ajattelin ja eipäs muuta, kun käsiksi sitten.

Tarvittavat asiat olivat tärkeimpänä sairasvakuutus, sitten oikeusturvavakuutus, eläketurva, työkyvyttömyysvakuutus ja kotivakuutus.

Oikeusturva osoittautui hankalaksi, koska minulla on asiakkaita Amerikoista. Kukaan järkevä vakuutusyhtiö ei luonnollisesti halua joutua tekemisiin amerikkalaisten oikeusprosessien kanssa, eli tässä vaihtoehdot olivat vakuuttaa oikeusasiat joko Saksan- tai EU:n alueelle tai jättää vakuuttamatta.

Eläketurvassa kysymykseen tuli vakuutusneuvojan mukaan yksityinen eläkevakuutus, joka kai vastaa aikalailla Suomen yksityistä eläketurvaa. Rahoja ei saa pois, mutta toisaalta tietty takuueläke myönnetään, asui sitten missä vain. Säästääkkö sitten itse vai syytää rahat eläkeyhtiöön? Ei palkollisena tällaisia tarvinnut miettiä, palkka humahti automaattisesti valtion eläkejärjestelmään, mistä jotain joskus tulee tai sitten ei. Tällaisissa päätöksissähän on palkollisena aina minimienergiaperiaate - tuoreena mamuna ei ensimmäisenä tule selvitettyä muita eläkesäästömahdollisuuksia parhaassa työiässä..

Työkyvyttömyysvakuutusta vakuutusneuvoja suositteli, sillä se maksaa sekä eläkkeeni, että toimeentulotuen ellen pysty tekemään enää nyt rekisteröidylle toiminimelleni kuvattua työtä. Hukkaan heitettyä rahaa vai ei, niin kauan kuin mitään ei satu niin kaikki kunnossa mutta mitäs jos.. Toisin sanoen ärsyttävää katastrofitodennäköisyyden laskentaa, jossa insinöörinä onnistuu matkan varrella kuvittelemaan itsensä jos jonkinnäköisessä neliraajahalvauksessa ja miettimään, millä todennäköisyydellä siihen tilanteeseen joutuu.

Okei, neliraajahalvauscasea lukuunottamatta kaikki kuitenkin jotakuinkin selvää tähän asti. Paperia printattuna noin 10 cm pino, mikä on tietysti paperi-insinöörille nannaa (ja ihanaa, päällystettyä laatupaperia, ah!)

Sairasvakuutus sitten osoittautui suurimmaksi akilleenkantapääksi. 

Saksassa on yksityinen ja julkinen sairasvakuutus. Julkiseen kuuluu automaattisesti, ja kun tulotaso ylittää tietyn rajan (raja muuttuu vuosittain), voi kuulua joko vapaaehtoisesti julkiseen, tai vaihtaa yksityiseen vakuutukseen. Yksityisiä sairasvakuutuksia markkinoidaan nopeammalla hoidolla ja paremmilla eduilla (esim. oma huone sairaalassa), mutta en ole kyllä huomannut tai kuullut mitään valittamista julkisessakaan palvelussa. Suurin ero on, että julkista vakuutusta maksetaan aina prosenttiosuus palkasta, ja yksityisessä taas tuloista riippumaton könttäsumma + vuosittainen omavastuu. Toinen ero työmatkan sairaskulujen korvaus - julkinen korvaa siihen asti, mitä Saksan hoito maksaa, kun taas yksityiset pääsääntöisesti korvaavat kaiken. Huomioiden matkustustarpeeni ja kuukausittaisen satasten hintaeron, jouduin valitettavasti siirtymään yksityiseen.

Suurin ongelma syntyi yksityisen kassan "kassaanottohaastattelusta".

Minulla oli nimittäin siihen aikaan rintakehässä pieni ihoärsytys, jonka tulin maininneeksi haastattelussa. VIRHE!

Vakuutusneuvoja oli kesäkuussa asiaa hoitaessaan sitä mieltä, että eihän tässä mitään ongelmaa. Noh, kassa käsitteli asiaa ollessani lomalla Suomessa ja tuli siihen tulokseen, että oire on syöpää ellei toisin todisteta. Tarvitsin sairasvakuutuksen elokuun alkuun kun yrittäjyyteni alkaisi, joten ei muuta kuin varaamaan yksityiselle aikaa ja hankkimaan iholääkärin lausunto asiasta. Onnekseni koko Pohjois-Suomen ainoa heinäkuussa työskentelevä ihotautilääkäri oli päättänyt lykätä lomaansa, ja sain kuin sainkin ajan järjestymään. Lääkäri kirjoitti lausunnon: "Todennäköisesti ei-vaarallista arpikudosta, voidaan haluttaessa leikata pois.". Virheestä oppineena varasin kuitenkin leikkausajan varalle, jos vaikka vakuutusyhtiö alkaisi hankalaksi. Ja alkohan se! Seuraavana päivänä ollessani jo 450 km päässä lääkäristä, tuli vakuutusyhtiön vastaus: "Vakuutuksen saamiseksi vaaditaan patologin lausunto". Ja eipäs muuta kuin paluu takaisin pohjoiseen, leikkauksen maksu omasta pussista ja viikon päästä patologin lausunto vakuutusyhtiölle: "Kyseessä on harmiton arpikudos". 

Noh, ettei tässä vielä kaikki, oli vakuutusyhtiön englanninkieltä taitamaton käsittelijä saksantanut lausunnon hyvinkin epämääräisellä käännösohjelmistolla, joka oli antanut ensimmäiseksi käännökseksi scar = kollagen - mistä käsittelijä oli sitten kielitaitonerona päätellyt, että kyseessä on kollagenoosi! Great!

Ja tehtyä päätöstähän ei voi kumota, eli seuraavaksi piti saada omalääkäriltä lausunto, että en sairasta kollagenoosia, tai mitään muitakaan liitännäissairauksia, olen perusterve ja kaikinpuolin muutenkin mallikelpoinen yksilö yksityiselle sairasvakuutukselle.

Tulos: 

- Sairasvakuutuksen alku marraskuun alusta 

- Menetetty työmatka Yhdysvaltoihin puuttuvan sairasvakuutuksen vuoksi x€

- Yksityiset lääkärimaksut Suomessa 650€ + kahden päivän matkustus, sekä saunakielto kesälomalla!
- Paperia: 20 cm ja kuukausittaisia kirjelähetyksiä vakuutusyhtiöihin ja takaisin ehkä 10 kpl, asiaa hoitavasta vakuutusneuvojasta huolimatta.

Tästä ei nyt ehkä muuta suurta oppia saa,  kuin että olkaa palkolliset onnellisia; jos haluatte yksityiselle niin olkaa terveitä ja ei hyvänen aika, miten vaikeasti vakuutusasiatkin saa kun oikein yrittää.