Tänä vuonna kesä alkoi täällä jo poikkeuksellisen aikaisin, mikä ei tietenkään suomalaista harmita. Maaliskuun puolivälistä eteenpäin on nautittu ajoittain teepaitakeleistä ja ensimmäistä kertaa elämässä leikkasin nurmikonkin maaliskuun puolivälissä!
Tämä näkyy tietenkin puutarhaintoiluna, eli rautakaupat ovat lauantaisin niin täynnä, että vapaata kärryäkään on vaikea löytää. Viime reissulla jopa kärry huiveineen pöllittiin puutarhaosastolta, kun käänsin pariksi minuutiksi selkäni!
Vuokra-asunnossa puutarha on Saksalaisittain vähän eri asia. Meidän vuokranantajalla on tarkat säännöt kirjattuna vuokrasopimukseen, että kaikkien puutarhan kasvien tulee olla hengissä asunnosta lähdettäessä, ja uusien istutukseen pitää hankkia lupa. Ilmeisen huonoja kokemuksia vähemmän viherpeukalo-vuokralaisilta.
Noh, maapohjainen varjopuoli puutarhasta kasvaa lähinnä rikkaruohoa ja n. 2 m2 vyöhyke aurinkoisemmalla puolella sammalta, että en nyt oikein tiedä mitä tässä pitäisi hoitaa. Pihan varjopuolella on omena- ja päärynäpuut, ja päärynäpuun hedelmät viime vuonna olivat kivikovia n. 5x5x5cm kokoisia syömäkelvottomia palleroita. Oleskelualuetta peittävät parempia päiviä nähneet kivilaatat, joiden iloksi ensi keskiviikkona pitäisi taloon saapua ihka oikea painepesuri! Siinäpäs pinttyneet sammaleet ja rikkaruohot saavat kyytiä!
Olen vuokraisännän luvatta pelastanut etupihalta sipulikasveja ruohonleikkurin tieltä, sekä laittanut istutuslaatikkoon kasvamaan yhtä sun toista. Vielä jos saisi luvan peittää varjopuolen rikkaruohomaa jollain vähän paremmannäköisellä varjokasvilla, voisi iltapäiväpalaverit hoidella takapihan riippumatosta. Aaah!
Välillä on jo mietityttänyt palavereissa, että laulaako linnut liian kovaa kajariin kun on oma puheenvuoro. Noh, kateelliset panettelee sanon mää ja istun aurinkohatun ja iltapäiväkahvin kanssa auringossa kun muut paahtavat hikisessä toimistossa. Kyllä kotitoimistolla kelpaa!
