Nti. Matkaopas oli tutustunut alueeseen Grüne Reiseführerin (matkaopas) ja piirtänyt matkakartan pettämättömällä googlemapsin kopiontitaidolla:
Matkasuunnitelma arvokkaana KELAn kirjeen selkämyksessä
Reihin Bingenistä ylöspäin lähtevää joen osaa kutsutaan romanttiseksi Reiniksi, koko osuus Koblenziin asti on täynnä idyllisiä pikkukyliä, linnoja ja upeasti joen molempia vierustoja ylös viettävien rinteiden viininviljelyksiä. Alueen kyliä on myös suojeltu osana Unescon maailmanperintöä.
Reinin vartta ja linnoja
Ensimmäinen pysähdys tehtiin Bacharachissa, jossa ihailimme hyvin entisöityä ja kukin koristeltua keskustaa, sekä kiipesimme kirkon takaa lähteneitä portaita ylhäällä rinteellä sijaitsevalle linnalle. Kiipeily oli hikistä hommaa lokakuun +25 lämpöasteessa ja pekoniaamupalan jälkeen, mutta näköalat ja söpö linna palkitsivat. Linnassa toimi nuorisomaja (Jugendherberge), eli siellä voisi todennäköisesti myös yöpyä.
Väsyneet kiipeilijät
Matka jatkui maisemia ihaillen Loreleyn ohi. Loreley on joessa oleva tiukka, kivinen mutka jossa tarinan mukaan nuori kaunis neito on laulullaan vienyt purjehtijoiden huomion niin, että he ovat ajaneet päin kalliota. Tämän reitin varsi on täynnä tarinoita ja legendoja, suosittelen ottamaan mukaan hyvän matkaoppaan ja tutustumaan ainakin muutamaan! Joen varrella on myös hyvät pyörätiet ja kylien välit ovat n. 10-15 km, eli viinijuhlavierailut onnistuvat myös polkupyörillä mukavasti. Viinijuhlista puheenollen, sellaisessa piti tietysti sadonkorjuuaikaan pysähtyä, ja tällainen mahdollisuus sattui kohdalle Boppardissa. Kävimme syömässä vähän Currywurstia ja ostamassa mukaan paikallisilta viininviljelijöiltä muutaman Grauburgunderin ja Rieslingin. Perinteisen viinijuhlameiningin mukaisesti paikka oli täynnä viinikojuja, musiikkia, lapsia, mummoja ja kaikkea tältä väliltä. Mukava olisi ollut jäädäkin, mutta tavoitteena oli vielä päästä Koblenziin ennen pimeää.
Boppardin viinijuhlameininkiä
Koblenzissa Mosel- joki yhtyy Reiniin, ja kaupunki onkin vanha ja rikas kauppapaikka. Parkkipaikka löytyi helposti, ja käveleskelimme joen rantaa kohti jokien yhtymäpistettä (Deutches Eck, "Saksan kulma") jotta ehtisimme ennen pimeää. Yhtymäkohtaan oli rakennettu hillittömän kokoinen hevospatsas, joka juhlistaa Saksojen yhdistymistä 1800-luvun lopussa. Jatkoimme tästä vielä eteenpäin, ja menimme köysivaunulla Rheinin yli rinteen vanhaan linnoitukseen ja näköalatasanteelle.
Deutches Eck
Moseljoki ja Rhein yhtyvät
Köysivaunulla kohti auringonlaskua
Tämän jälkeen energianpuute alkoi aamupalasta huolimatta iskeä, emmekä jaksaneet enää lähteä tutkimaan linnaa tarkemmin. Söimme ostarilla saksan kansallisruuat eli Dönerit ja lähdimme ajelemaan takaisin kohti Frankfurtia. Mukava päiväreissu ja Moselin laakso jää sitten seuraavalle kerralle!
