Näin lomaltapaluun piti alkaa järjestellä uuteen kämppään asioita. Siinä kaavakkeiden täyttö/nettikaupparumbassa tajusin, että joka ikiseen lomakkeeseen, ilmoittautumiseen, nettikyselyyn, lehtitilaukseen tai mihin tahansa, mihin omia yhteystietoja annetaan, on pakollista täyttää sukupuoli. En tehnyt vertailututkimusta, eli äkillinen ärsyyntyminen aiheeseen voi johtua joko todellisesta erosta Suomeen verrattuna, tai ylipäätään turhautumisesta ahtaampiin sukupuolirooleihin. Mene ja tiedä, mutta onneksi aihetta voi pohtia täällä :D
Esimerkiksi lentoyhtiön tapauksessa sukupuolen kysyminen on vielä jotakuinkin ymmärrettävää. Jos kone sattuu tippumaan ja matkustajat pitää tunnistaa palaneiden hampaanpalojen perusteella, auttaa jako sukupuolittain jo johonkin asti. Mutta. Kun tilaan nettikaupasta pölypusseja, en ymmärrä miten pölypussimyyjälle kuuluu mitä housuistani sattuu löytymään. Juu, profiloinnilla voi kyllä parantaa markkinoinnin kohdentamista ja plaa plaa. Mutta hyötyykö pölypussikauppias nyt siitä tiedosta, että nainen ostaa pölypusseja, kun muita tietoja ei kysytä?
Okei, toisaalta en tiedä onko saksankielessä olemassakaan sukupuoletonta kohteliasta tervehdystä. Jos sukupuoli siis uisi automaattiseen vastausviestiin tai laskuun, jossa lukisi kohteliaasti Sehr geehrte Frau, olisi kysely edelleen hieman ymmärrettävämpää. Mutta ei, postit lähettäjätahosta riippumatta tulevat suoraan joko kombinaationa Sehr geehrte(r) Frau/Herr ja useimmiten vielä suoraan herroitteluna, mitä tulee tekniikkaan liittyviin asioihin. Mikä ei herroittelun tapauksessa epäloogisesti haittaa yhtään. Koen salaisesti jopa pientä tyydytystä, kun soitan alihankkijalle ensimmäistä kertaa ja vastapuolelle paljastuukin, että Frau Huotarihan se siellä koneenosia tilaili eikä Herr.
Sukupuoliroolit ovat toki muutenkin korostuneempia kuin pohjoismaissa. "Naiset sitä" ja "Miehet tätä" stereotyyppeihin nojaavaa vitsailua on huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Se kuuluu varsin normaaliin kommunikaatioon ja tilanteen rentouttamiseen tv:ssa, radiossa, esitelmissä ja työpaikan kahvipöytäkeskusteluissa. Omalla taustalla tämä on edelleenkin hyvin hämmentävää ja olen varmaan maailman huonointa kahvipöytäseuraa kun mennään tälle tasolle. "Rouvani ei anna minun tehdä sitä ja tätä", "vähän kuin pistäisi naisen rattiin", "Tähän hommaan tarvitaan nainen" jne. Minun päähäni ei vain mahdu, miksi ihmisen elämää ja mahdollisuuksia pitäisi enää nykyään kontrolloida lukitsemalla se noin ahtaasti määriteltyyn muottiin.
Ensimmäisellä saksanreissullani opiskeluaikana sain puhutteluja paikallisilta miehiltä, kun en ymmärtänyt heidän antaa avata minulle ovia, tarjota tuolia/takkia tai kantaa tavaroitani. Okei, moukkamaista kyllä, mutta toisaalta tasa-arvoisehkossa teekkaripiirissä kasvaneena ei tullut mieleenikään odottaa tällaista käytöstä keltään.
Tähän liittyy myös hauska näkymättömyyskokemus työn ensimmäisiltä kuukausilta. Keskustelemme miesporukassa projektistani, ja kaikki kysymykset esitettiin joko kollegalleni (toinen miespuolinen projektipäällikkö), tai työmaapäällikölle. Minä vastaan kaikkiin kysymyksiin, mutta seuraavatkin kysymykset esitetään kollegoilleni, jotka aina välissä kommentoivat etteivät tiedä aiheesta mitään, koska minä olen hoitanut asiaa. Keskustelu loppuu kysyjämiesten katsomatta minuun kertaakaan, vaikka he ovat saaneet minulta kaiken tarvitsemansa tiedon. Vähän kuin olisi ollut haamu. Tämän jälkeen kaikki on onneksi sujunut hyvin, enkä ole enää aikoihin huomannut sukupuolestani mitään ongelmia, ellei lasketa miinukseksi keskustelun ajautumista miehet sitä / naiset tätä -asteelle.
Summa summarum: empäs haluaisi elää sukupuolettomana Saksassa, ja onneksi täällä on paljon fiksuja ihmisiä jotka osaavat keskittyä ihmiseen eivätkä sukupuoleen :)
Ps. En olisi pahoillani, vaikka kaikki ritarillisuuden ja viktoriaanisen ajan jäänteet haudattaisiin hyvin syvälle mutaan. Otettaisiin vaikka jokainen ihan itse vastuu omasta elämästä ja oltaisiin ihan yleisesti kohteliaita kaikille. Mutta siitä saa olla eri mieltä.
