Luurankoja Messelin montussa

Sunnuntai oli museopäivä! Tällä kertaa kohteena oli Grube Messel, Unescon maailmanperintökohde Darmstadtin vieressä.

Maailmanperintökohteen statuksen monttu (Grube on suomeksi kuoppa) on saanut määrällisesti todella suuren ja erityisen hyvälaatuisen fossiiliesiintyvyyden takia. Fossiilit ovat Eoseenikaudelta, n. 47-48 miljoonaan vuoden takaa, jolloin ensimmäiset modernit nisäkkäät olivat jo kehittyneet. Otimme opastetun kierroksen (näitä saa tilattua ryhmille englanniksi, muuten tarjolla vain saksaksi) ja kävimme nopeasti, mutta onneksi kovaa puhuvan oppaan sekä muutaman kiljuvia lapsia sisältävän perheen kanssa ihmettelemässä kaivauksia.

Kaivaukset

Paikalla on Eoseenikaudella ollut syvä kraatterijärvi, jonka hapeton pohja levineen on säilönyt sinne pudonneet eläimet ja kasvit vuosisata toisensa jälkeen karvoineen päivineen. Jopa jonkinverran värejä, kudoksia, höyheniä ja muuta harvinaista saadaan kaivettua ylös tästä 190 m syvästä aarreaitasta. Koska hajonnut orgaaninen materiaali on miljoonien vuosien aikana ehtinyt muuttua myös öljyksi, on paikalla ollut ensimmäisenä öljynjalostaja (jota ilman koko paikkaa ei olisi myöskään löydetty). Öljynjalostuksen muututtua kannattamattomaksi, päättivät natsit tehdä alueesta kaatopaikan, mutta tämä suunnitelma onneksi peruuntui ja kaivauksia päästiin aloittelemaan. Paikka sai Unescon maailmanperintötunnuksen 1995, ja on luokiteltu ainakin oppaan mukaan maailman neljänneksi tärkeimmäksi fossiilipaikaksi. 

Alkuheppa ja opas esittelemässä krokotiilin jätöksiä

Paikalta on löydetty tähän mennessä jo 70 kuvassa näkyvää alkuhevosta neljästä eri lajista, kymmenmetrisiä krokotiileja, parimetrisiä lintuja, kaloja, 15 cm pitkiä muurahaisia jne. jne. Kokoelma karttuu joka kesä noin 4000 fossiilin vauhtia, ja kaivettavaa kuulemma riittää seuraavaksi 60 000 vuodeksi nykytahdilla. Melkoinen eläkevirka muutamalle sukupolvelle paleontologeja :D

Kuopan viereen on 2010 pystytetty pieni rakennus, jossa näkee muutamia fossiileja sekä kaivausten historiaa. Näyttelytila oli visuaalinen ja sisälsi paljon konkreettista tekemistä lapsille, mutta kokonaisuutena yllättävän pieni kierrokselta jääneisiin odotuksiin nähden. Suurin osa näytillä olevista kappaleista on ilmeisesti yhteistyökumppanien tiloissa Hessenin maakuntamuseossa tai Seckenbergin luonnonhistoriallisessa museossa Frankfurtissa. Täällä kannattaa pistäytyä ehdottomasti opastetulla kierroksella, ja pelkässä näyttelyssä ainoastaan jos haluaa näyttää lapsille helposti lähestyttävää tiedettä nopeasti.

Glühwienia, modernia taidetta ja Berliiniä

AirBerlin tarjoilee kohtuuhintaisia yhteyksiä Helsingistä Berliinin, jonka seurauksena suomalaisia ystäviä tupsahtelee silloin tällöin Saksanmaalle. Tällaista uumoilevan huhun korviin saatuani seuraava askel on poimia puhelin käteen ja kysyä potentiaaliselta Matkaajalta, että a) pitääkö huhu mahdollisesti paikkansa, ja b) sopisiko Matkaajaa tavata Berliinissä Matkan aikana. Marraskuussa yksi matkaporukka vastasi molempiin kohtiin "Kyllä", jonka seurauksena vietimme talvisen viikonlopun Berliinissä keskellä joulumarkkinahuminaa.

Berliinin joulumarkkinoita, saati Glühweinia (saksalainen versio glögistä), ei tämän kokemuksen perusteella voi suositella ihan autenttisimpana Saksasta saatavilla olevana joulumarkkinakokemuksena, mutta erittäinkin hyvänä lentojen hintatasoon nähden ja toisaalta loistava seura paikkaa loputkin puutteet :) Joulumarkkinoiden idea näin lyhyellä perehdytyksellä näyttää olevan tunkea mahdollisimman paljon pieniä joulukoristeltuja puukojuja ja ihmisiä pienelle historialliselle aukiolle, kuunnella joululauluja, syödä paahdettuja manteleita ja juoda Glühweinia. Mikäs sen söpömpää, paitsi se ruuhka :D

Muut Berliinin puitteet ovat myös varsin loistavat. The Birdin purilaisten jälkeen lauantai-ilta jatkui hyvinkin hipsterisessä anniskeluravintolassa. Berliinin hipsterit näyttävät nykyisin olevan aseisiin päin kallellaan, sillä portsari tutki laukut sisääntullessa aseiden varalta. Toisaalta tiskiltä löytyi Hendriksiä, joten portsarille sekä asehipstereille annettaneen anteeksi.
Sunnuntai kului varsin loistavassa modernin taiteen museossa, joka tarjoili jokaiseen makuun jotain. Teoksia, joihin pääsi sisään, teoksia, joissa katsoja on osa teosta, teoksia joista ajattelee että MITÄ *** tässä on oikein mietitty (joka on ehdottomasti osa modernin taiteen hauskuutta), sekä luonnollisesti Warholia sekä Lichtesteinia jotka nyt keskimäärin pelastavat päivän kuin päivän.