Osa 40 - Mitä tällä lomalla pitää tehdä?

Ensimmäinen viikko lomaa alkaa kevyellä hämmennyksellä - mitä ihmettä tällä ajalla pitäisi tehdä? Olotilassa ei ole isompia muutoksia, joten tuntuu vähän tyhmältä olla tekemättä töitä. Toisaalta yritän nyt lomailla, kun siihen on kerta mahdollisuus, ja käyn aamuisin järven rannalla lenkkeilemässä, ompelen ja laittelen puutarhaa. Katselen myös likaisia ikkunoita sillä silmällä, mutta en vielä motivoidu tekemään niille mitään. Ehkä motivaatio kasvaa lisääntyvien lomapäivien myötä.
Upeiden aurinkoisten aamulenkkien ja iltapäivän parvekekahvien keskellä alkaa loma oikeastaan tuntua ihan hyvältä idealta, eipä näistä hetkistä muuten pääsisi nauttimaan kuin viikonloppuna!

Aamulenkkejä lomaparatiisissa

Nyt kun ei enää tarvisi istua päiviä, huomaa toisaalta selkeämmin, että ei sitä ihan samaan touhumäärään pysty kuin ilman isoa mahaa. Jos käy tunnin lenkillä, pitää sen jälkeen levähtää tai jos istuttelee kukkia auringossa ylös-alas kyykkien, pitää ottaa jälkeenpäin tirsat. Käyn kylän ainoalla ostarilla keräämässä puutarhakamaa rautakaupasta, ja raskaiden kärryjen työntämisen ja kilometrikaupassa kävelemisen välissä pitää kyllä väistämättä pitää yksi istumatauko. Mutta muuten supistuksia ei isommin ole, nukun edelleen hyvin (myös päivätirsoja koska nyt niihin on mahdollisuus - ihanaa!) ja voin muutenkin hyvin ja paksusti. Vauva on kyllä selkeästi valunut alaspäin, välillä oikein tuntuu kun lantio avautuu mutta mitään kipuja ei ole.

Rautakauppaan lähdössä keräämään myötätuntoisia katseita

Ompeluprojekteihin kuuluu kestositeet. Normaaleja siteitä en ole käyttänyt varmaan kymmeneen vuoteen, pärjään pelkällä kuukupilla. Synnytyksen jälkeen kupin käyttö on kuitenkin kielletty, eli ajattelin varautua näillä. Rikkinäiset flanelli-yöhousut ja kauhtuneet pyyhkeet uhrataan siis sidekäyttöön. Samalla syntyy hedelmäpusseja, kestotalouspaperipalasia ja vauvalle lakanoita. Mitenhän tästäkin teollisuusinsinööristä pääsi hippi syntymään?

Ompeluprojekteja lomalla

Osa 39 - Ääh puuh ja muita luontoääniä

Nyt kun maha alkaa olla jo aika iso, osa asioista aiheuttaa melkoista puuhkimista. Maanantaina viikonlopun flunssan jälkeen kävin varmasti historiani hitaimmalla lenkillä, ja sykemittarin mukaan lenkin rankin osuus oli kenkien jalkaanlaitto sykkeellä 150 bpm :D Toisaalta tälläkin tahdilla olen edelleen nopeampi kuin 70% saksalaisista lenkkeilijöistä..mistä sekin nyt sitten kertonee.
Keväinen lenkkeilyvarustus tosin aiheuttaa pieniä ongelmia, kun tuulipuvun takin lisäksi yksikään kesäisempi takki ei enää mahdu kiinni. Siirrytään siis tällaiseen aluspaidan vilauttelu-taktiikkaan, kun ilman pitkähihaistakaan ei tarkene tuulisella järven rannalla hippuloida.

Olen myös jo oppinut asettelemaan lasit kauemmaksi keittiön pöydän reunalta sen jälkeen, kun olen kääntyessäni hujauttanut ne mahalla alas riittävän monta kertaa. Toisaalta ballerinasuunnitelma toimi lähes aukottomasti. Ajatuksena oli, että kun maha on liian iso kengännauhojen solmintaan, ilma olisi jo niin lämmin että voin viipottaa ympäri kyliä ballerinoissa. Tällä viikolla lämpötila on ollut joka päivä yli 17C päivällä, eli hyvin meni!

Käyn taas näyttämässä mahaa gynellä, joka vieläkin naureskelee meidän pääsiäislomalle ja kyselee, että vieläkö meinaan reissata. Lupaan nyt pysyä vähän lähempänä sairaalaa. Vauva päättää nukkua läpi CTG:n, eikä sitä saa hereille kuin hetkeksi kerrallaan. Gyne käy välillä ravistelemassa mahaa, ja lopuksi vauva suostuu pysymään hereillä kymmenisen minuuttia eli pääsen 45 min makoilun jälkeen viimein kotiin. Hyvistä unenlahjoista pitänee olla iloinen vaikka nyt ärsyttää. Muuten kaikki on edelleen erittäin mallikkaasti. Vauva on kiinnittynyt lantioon, eli klinikalle voi lähteä ihan omilla kyydeillä kunhan sen aika tulee.

CTG ja nukkuva vauva (tasainen pitkä viiva)

Nyt kun muu vauvavarustus on hoidettu kohtuuhinnalla, näyttää lopuissa pikkujutuissa tulevan livettyä linjasta. Ostettiin naapuritalon lelukaupasta kaupan kallein soittolelu. Ajateltiin, että pimputusta joutuu kuuntelemaan satoja kertoja, ja niin montaa kertaa ei jaksa jos ääni ottaa päähän. Nyt meillä siis on tämmöinen pehmolammas, josta lähtee siedettävää pimputusta. Soitan pari pimputuskierrosta vauvalle joka ilta, että se oppisi rauhoittumaan äänestä. Pidetään peukkuja, että tekniikka toimii!

Perjantaina pidän viimeisen työpäivän ja ajattelen viimein jäädä lomille. Olen jo aika skeptinen suunnitelman onnistumisesta, mutta onneksi perjantai-illan sharepoint-koulutus on niin käsittämättömän huono, että saan loput hommat siirrettyä kollegoille koulutusta taustalla kuunnellessa. Suljen koneen viimein puoli kasilta illalla ja kaadun sänkyyn levähtämään ja odottamaan supistusten ohi menemistä. Ylös noustessa vähän jännittää, kun jalkoja pitkin valuu muutama tippa valkoista nestettä. Käveleskelen hetken ympäriinsä ja mietin että tästäköhän se lähtö tuli suoraan, mutta lisää ei tule, ja tulkitsen pisarat edelleen runsastuneeksi valkovuodoksi. Maha on kyllä melkoisen kipeä ja suppareita on epäsäännöllisesti, osa niistä alkaa jo tuntua. Pakkaan varalta sairaalakassin valmiiksi, mutta leffan ja yöunien jälkeen tilanne normalisoituu. Luultavasti kyse oli vaan rankasta joogasta ja liian pitkästä työpäivästä.

Osa 38 - Perinteinen pääsiäisaamiainen ja nenänniistämistä

Katotta ajo alppien läpi alkaa tosissaan kostautua torstaina, ja kolmelta on pakko sulkea kone ja siirtyä sänkyyn. Koko torstai-ilta ja perjantai menee niiskuttaessa ja päänsäryssä sängynpohjalla, perjantaina en nouse sängystä ylös ollenkaan. Lauantaina on pakko nousta ylös, siivota ja valmistella sunnuntaita, sillä parterin 20. Pääsiäisaamiainen on seuraavana aamuna.

Sunnuntaina noustaan siis aamulla reippaasti ja aletaan paistamaan pariakymmenen munan kokkelia, haetaan muutama kassillinen sämpylöitä ja avataan kesähuone terassille kantamalla ruokailuhuoneen pöytä ja jokainen talosta löytyvä penkki ulos. Tänä vuonna sallimme ihmisten taas tuoda jotain syömisiä, sillä kielloista huolimatta vieraat haluavat aina tuoda jotain. Saamme siis buffettiin lisäksi Quinchea (ranskalainen piirakka), korvapuusteja, hedelmäsalaattia ja hillittömän määrän suklaata sekä pullapitkoa.

Sää on onneksi kunnolla kesäinen heti aamusta, ja jo yhdeltätoista terassilla on jo yli parikymmentä astetta. Porukkaa taitaa olla lapset mukaanlukien tänä vuonna n 18 henkeä.

Pääsiäisaamiaisella huomaa miten status on muuttunut "ompas söpö raskausmaha"-kommenteista "hups, oletpa todella raskaana" ja "my darling you're quite big" hämmästelyyn sekä myötätuntoisiin katseisiin kun vääntäydyn penkistä ylös :D Vieraat viihtyvät hyvässä kelissä ja ruoan riittäessä pitkälle iltapäivään, ja iltapäivästä huomaan että alan olla aika naatti. Kaadun sänkyyn kun viimeiset vieraat lähtevät puoli neljän maissa ja totean että illalla ei sitten tehdäkään enää mitään kun flunssa palasi vetoisalla terassilla istuskellessa.

Noh, pakkohan ne parinkymmenen hengen astiat on tiskata, ja imuroida vielä kertaalleen (sekä siivoilla eri puolilta kämppää löytyvät suklaatahrat ja puolisyödyt suklaamunat lapsivieraiden jäljiltä :D).

Jätteenkyttääjän tilannepäivitys

Vein päivällä biojätteen ulos, ja sekajäteastiat sekä niiden ympäristö on yön aikana täyttynyt jätesäkeistä. En melkein usko silmiäni, molemmat sekajäteastiat tyhjennettiin neljä päivää sitten!

Ärtymystä ja maailmanparannusahdistusta puuhkuen suunnistan samalta istumalta yläkertaan, sillä näin uuden naapurin aamusta rappukäytävässä epäilyttävästi samannäköisten säkkien kanssa. Ei ketään kotona. Soitan keskikerroksen opiskelijoiden ovikelloa ja sieltä löytyy yksi opiskelija. Toinen on kuulemma myös paikalla, mutta on juuri herännyt (kello on yksi iltapäivällä). Juttelen jätetilanteesta. Muodikkaasti meikannut ja pukeutunut parikymppinen oli nähnyt yläkerran uuden naapurin heittävän keltaisia säkkejä sekajätteeseen, mutta ei ole katsonut asiakseen puuttua tilanteeseen. Eipä tietenkään.

Lajittelusysteemi toimii Baden-Württenbergissa seuraavasti: Keltainen säkki = pakkausjäte, jonne laitetaan maito ym. pakkaukset, muovi ja metalli. Biojäte on ruskea ja kierrätyskuitu (kartonki ja paperi) sininen. Lasi, vaatteet, elektroniikkajäte jne. pitää viedä erillisiin kierrätyskeskuksiin. Ei siis vaikea homma, oletettavasti.

Opiskelijan kanssa jutellessa selviää, että he kierrättävät biojätteen (en usko, biojäteastiassa on vain meidän jätteet) ja paperin (tai siis yrittävät, katso edellinen postaus..) mutta eivät pakkausjätettä. Kysyn että miksi ihmeessä, ja opiskelija on sitä mieltä, että tähän asti kaikki on toiminut ja pursuavat jäteastiat eivät ole heidän vikansa. Koitan selittää, että niiden tyhjentäminen kestää meidän kahden viikon tahdilla puolitoista kuukautta, joten voisivatko he ainakin sen ajan kierrättää niin saadaan edes tällä välillä sekajätteen määrä minimoitua. Hän ei edelleenkään hiffaa, että miksi ihmeessä (Daa!). Lopulta selviää, ettei kukaan koko asunnossa edes tiedä mistä keltaisia säkkejä saa hommattua (kaupungintalolta..). Lupaan tuoda niitä heille, mistä opiskelija kieltäytyy, mutta aikoo puhua aiheesta muiden kommuunin jäsenten kanssa (ihan varmasti..) Koko juttelun aikana kysyn ehkä kolme kertaa, että miksi ihmeessä he eivät kierrättäisi pakkausjätettä mutta kunnollista vastausta ei löydy. En viitsi mainita valtamerten muovipyörteistä ja mikromuovista..

Iltapäivällä yritän yläkertaa uudestaan. Kotona ollaan selvästi, mutta kukaan ei avaa. Koitan tunnin päästä uudestaan, ja silloin avataan. Kyselen, että onko sitä hyvin asetuttu taloksi ja käy selväksi, että nelikymppinen itäeurooppalaisen näköinen nainen ei ymmärrä sanaakaan. Hän hakee tyttärensä tulkiksi, joka ilmeisesti ymmärtää jonkin verran englantia. Selitän sekä englanniksi, että saksaksi asiani, ja ilmeisesti osa menee perille. Heille ei näytä olevan selvää mikä on keltaisen säkin ja sekajätteen ero, joten lupaan printtailla ohjeita ja toivon, että viesti menee perille.

Illalla vuokraaja soittaa takaisin mutta vuokratoimiston pyörittäjällä ei ole hajuakaan kuka olen (hän ei ole vieläkään ymmärtänyt, että en ole Frau Hüls). Onneksi hän yhdistää sihteerilleen, jolla on vähän parempi ymmärrys nykymaailmasta, ja selitän ongelman. Sihteeri lupaa, että he hoitavat jätteet pois, ja että yläkerran asukas on heillä kylässä huomenna ja hän voi antaa lajittelukoulutusta. Valitan myös opiskelijoiden kierrättämättömyydestä mutta en saa selville, voisiko hän ottaa kasvatusvastuuta jaettavaksi. Samalla kun nyt puhelimessa ollaan, kerron että alakerran liiketilan vuokraaja kuvittelee edelleen vuokranneensa kaksi parkkipaikkaa - sunnuntaina emme taaskaan päässeet pyörävarastoon kun piha oli täynnä heidän autojaan. Katsotaan mikä osa valituksesta tällä kertaa toimii. Tässä välissä taloon on kuitenkin saatu asennettua numerokyltti, wihii!

Itsehän käytin illan kestositeiden ja kestohedelmäpussien ompelemiseen vanhoista verhoista ja vaatteista. Tee työtä jolla on tarkoitus, ja silleen..

Pääsiäisreissu

Viime pääsiäisenä käytiin kaverien kanssa roadtripilla, ja jotta hyvä perinne ei katkeaisi alkuunsa päätettiin toistaa sama tänä vuonna. Suunnaksi otettiin Italia, koska se on lähellä ja siellä on nättiä, sekä kotiin ajaa reilussa kahdessa tunnissa jos vauva päättäisi tulla.

Reitti kulki pääpiirteittäin Liechtenstein-Como-Bergamo-Verona-Gardajärvi-Innsbruck läpi.

Ensimmäisenä päivänä pysähdymme Liechtensteinissa, koska myös kaveripariskunta kerää maita, ja tästä he saavat molemmat yhden lisää. Käymme kävelemässä kävelykadun läpi, pysähdymme piknikille linnan lähelle ja jatkamme maisematietä pitkin alas. Kaveri ajaa tuliterällä vuokra-Audi A6:lla perässä ja valittaa myöhemmin, että mentiin kurvit aika hiljaa. No ei ihme kun maha hölskyi kurveissa niin, että oli pakko pyytää valaskuskia ottamaan vähän rauhallisemmin. Muuten vietämme ruuhkissa ehkä puolitoista tuntia ylimääräistä, ja lopuksi päätämme kiertää Lugano-järven itäpuolelta Comoon, koska motari on niin ruuhkainen. Alpit piti tällä kertaa alittaa vuoristoteiden sijaan, sillä laskettelukausi on vielä parhaimmillaan ja nytkin tunnelien välissä tulee kunnolla lunta. Myös Luganon rinteillä tulee reippaasti rakeita ja ukkostaa, mutta onneksi illaksi sää paranee ja pääsemme illalla kaupunkia katselemaan.

Seuraavana päivänä on tarkoitus ajella rentoa reittiä Bergamon läpi Veronaan. Edellisen päivän monttuisista ja mutkaisista vuoristoteistä maha on tosin sen verran hellänä, että partneria ottaa päähän kun en pysty oikein ajaessa puhumaan. Sitten huomaan, että rakon tyhjennys auttaa kipuun, eli pysähdymme tunnin välein vessaan ja perheauton tunnelma normalisoituu. Ajelemme jänniä pikkukatuja ylös Bergamon vanhaan kaupunkiin. Välillä meinaa usko loppua ahtailla pikkuteillä, mutta koska kaverit ovat jo löytäneet jostain parkkihallin niin pakko kai se on uskoa, että ylös voi ajaa. Lopulta saamme auton parkkiin ja siirrymme lounaan etsintään.

Ylihintaisen ja pienen lounaan jälkeen keskustasta löytyy laukkukaupan näyteikkuna, joka mainostaa PAPERIsta tehtyjä pestäviä laukkuja! Pakkohan paperi-insinöörin tuo on tsekata! Onneksi kauppa (toisin kuin monet muut) on auki myös näin iltapäivällä, ja pääsen hypistelemään. Surkeasti englantia puhuva myyjä selostaa italian ja englannin sekoituksella minulle ja italian perusteet osaavalle partnerille, että raaka-aine on pohjoismaisesta sertifioidusta metsästä, ja jatkojalostus tehdään Italiassa käsityönä perheyrityksessä. En voi vastustaa kiusausta, vaan ostan bisneslaukuksi "paperi"repun. Matkaa jatkaessamme googlailen, että pohjapaperi kalanteroidaan kiviteloilla pintakuvion aikaansaamiseksi, ja tämän jälkeen pohja kyllästetään vedenpitäväksi vegaanisella rasvalla. Selvä. Kivoja tuotteita, eli nyt kestotestin perusteella katsotaan vuoden jälkeen voiko tuotteita ostaa lisää ja alkaa suosittelemaan.

Onnellinen paperi-insinöörin Veronassa (laukusta lisää kuvia jos alkaa tuntua että tätä voi suositella)

Veronassa yövytään vuokra-asunnossa (Mirko's apartment) kävelymatkan päässä keskustasta, ja isäntä on ystävällisesti jättänyt jopa skumppaa kylmään. Sijainti ja kämppä muutenkin on loistava (yläkerran naapurin huonokuuloisuutta lukuunottamatta sillä yläkerran saippuasarjan vuorosanat kuuluvat selkeästi koko kämpässä). Kun skumppa- ja vesilasit on juotu, lähdetään kaupungille. Käymme ensitöiksi katsomassa Julian parveketta ja hortoilemme turisteilla pakattuja katuja etsiskellen kohtuuhintaista ja kohtuulliset arvostelut saanutta ravintolaa.

Yksi ravintoloista joihin ei päädytty :D

Julian parveke ja patsas. Suosituin poseeraus oli ottaa kuva kädet Julian tisseillä. Tieytsti.

Veronan kiireinen keskustori

Illan lopuksi löydämme hyvän pitserian ja käpsyttelemme takaisinpäin jäätelöä syöden ja pysähdymme vielä "Romeon talolla", joka on on jo tosin suljettu. Kuten muinakin iltoina, olemme kymmeneltä sängyssä, ihanaa <3

Yöllinen Verona

Seuraavana päivänä ajelemme Gardajärven rantaan. Alunperin suunnitteilla oli tälle päivää visiitti Venetsiaan, mutta jänistin viime hetkellä kun ajattelin, että päiväreissu turistirysään voi sittenkin olla vähän liikaa. Nyt ilma alkaa kuitenkin kääntyä kesäiseksi, joten hyppään mahan säästämiseksi kavereiden Audiin ja miehet saavat nauttia auringosta katottomassa autossa. Ajelemme hissukseen Gardajärven pohjoisosaan, jonne pysähdymme myöhäiselle lounaalle.

Tästä siirrymme Caldonazzo-järven lähistöllä sijaitsevaan majapaikkaan. Kylä on todella pieni, mutta paikkaa on silti todella vaikea löytää. Lopulta partneri saa jonkun paikallisen soittamaan majoitukseen, ja ohjeiden perusteella pääsemme viimein perille. Järvi- ja vuoristonäköala löytyy kuten sivuilla luettiin, tosin vähän kaukana järvestä. Emäntä on mukava ja aamupala poikkeuksellisen hyvä Italian tasoon, eli emme valita.

Näkymiä majoituksen ulkoterassilta

Seuraavana päivänä ajellaan suoraan motaria Innsbruckiin. Keli on todella kaunis, ja käppäilemme parkkipaikan löytämisen jälkeen pitkin kaupunkia välillä syöden ja kahvitellen. Tämän jälkeen onkin parempi levähdellä, ja käyn hotellilla ottamassa parin tunnin tirsat. Illalla käydään oluella ja thai-ruokapaikassa syömässä. Tilaan Tom Yamia alkupalaksi, ja tarjoilija alkaa väittelemään kanssani, saako raskaana syödä tulisia ruokia. Saan sananvaihdon jälkeen keiton tilattua, tosin parneri meinaa että olin aika tyly.. nälkäisen pallomahan kanssa ei kannattane neuvotella siitä saako se syödä vai ei :D

Innsbruckia

Aamulla istutaan hotellin aamupalalla tunti, ja hypätään sen jälkeen autoon jotta pääsen iltapäivän palavereihin ja jatkamaan viimeisiä työhommia. Kiva reissu kaikinpuolin!

Osa 37 - Äitiyspäivärahaa ja muita paperihommia

Kun vauvakamat alkavat suurimmaksi osaksi olla hankittuna, on aika keskittyä byrokratiaan. Tässä vaiheessa olemme tietysti jo toivottomasti myöhässä, mutta reissujen ja töiden keskellä ei ole ollut intoa keskittyä byrokratiaviidakkoon. Kätilö käy synnytysvalmennuksen jälkeen kylässä, ja tästä saan viimeisen motivaatiobuustin alkaa täyttää lappuja.

Kävimme muutama viikko sitten partnerin Aikido-kaverin luona saamassa pari tuntia neuvontaa ja juomassa järjettömän hyvää teetä. Kaveri oli onnekkaasti jonkun raskaana oleville äideille neuvontaa tarjoavan järjestön leivissä, ja suostui vielä käyttämään vapaa-aikaansa neuvontaan. Voi mikä onnenpotku! Selvisi, että lappupinkkoja on täytettävä kaksi: yksi perhepäivärahaa ja hoitovapaata, sekä yksi lapsilisää varten. Lapsilisän käsittelyssä kuulemma kestäisi jopa kuukausia, koska Suomesta pitäisi ensin selvittää saanko sieltä jotain tukia ja valtioiden välinen tiedonvaihto ei ole näissä asioissa nopeaa.

Vanhempainraha-hakemusta varten sain selville, mitä varsinaisesta L-Bankin neuvonnasta pitää kysyä. L-Pankki on siis vastuussa perhepäivärahan ja lapsilisän maksuista, ja sinne pitää toimittaa hakemukset. Ainoa virallinen neuvontapiste on Karlsruhessa, mutta puhelinpalvelusta saa kuulemma nopeasti apua.

Systeemi on palkalliselle suhteellisen mutkaton. Partneri saa lapsen elinkuukausilta 1800e käteen, ja merkitsee vain lappuihin sekä työnantajalle, mitkä kuukaudet hän aikoo olla kotona. Tässä kuviossa mielenkiintoinen on pätkätyösuhde, eli voi olla että vanhempainrahakuukausille joutuu tekemään uuden työsopparin. Tulotodistukseksi palkalliselle käyvät kopiot palkkakuiteista. Lisäksi niiltä kuukausilta, kun hän on vähintään kaksi päivää töissä, hän saa myös täydet lomat. Täydellistä! Partnerin pomo oli välissä muuttanut omia suunnitelmia ja tuleekin odotettua myöhemmin takaisin, sekä vain osa-aikaisesti. Tämä pistää meidän suunnitelmat tietysti myös uusiksi, ja partneri joutuu olemaan pari kuukautta täyden loman sijasta osa-aikaisena. Tämä on toisaalta järjestelmän puolesta ok, tosin rahaa näiltä kuukausilta tulee vähemmän.

Minun osaltani tilanne on eri, sillä yrittäjän pitää ensinnäkin todistella tuloja vähän tarkemmin sekä tarkistaa että tuloja ei vain tule väärään aikaan ja perhepäivärahaa sen takia peritä takaisin. Ensimmäisestä kyselypuhelusta L-Bankiin saan selville, että vanhempainrahassa on "Zuflussprinzip", joka tarkoittaa sitä, että kaikki tilille vanhempainrahakuukautena maksetut tulot vähennetään maksuista. Nyt siis laskutukset tulee hoitaa niin, että rahaa ei vahingossakaan tule väärinä kuukausina. Lisäksi ei edes kannata yrittää ottaa osa-aikaista vanhempainrahaa niiltä kuukausilta, kun partneri on töissä. Byrokratia on yksinkertaisesti liian monimutkaista, ja tuloja on luultavasti liikaa joten tukia joutuisi palauttamaan. Onnekseni luvan lähettää 2016 vuoden verotodistuksen tulopohjan laskua varten! Vuoden 2017 verotus ei todellakaan ole valmis, enkä mielelläni ala kyselemään veroneuvojalta ennakkotodistuksia kun kuitit ovat vielä itselläkin sekaisin.

Kun peruskysymykset alkavat olla selvillä, aletaan tulostella ja kopioida lappuja. 2017 veropäätös löytyy onneksi kohtuullisen yksinkertaisesti. Lisäksi lappuihin pitää täyttää kaikenmaailman vakuutustiedot, virallinen muuttopäivä Saksaan ja noin sata muuta pikkutietoa, jotka pitää kaivaa eri lähteistä. Onneksi tajusin jo yritystä perustaessa, että vanha laatikkosäilytysmekanismini virallisille papereille (kaikki nakataan saapumisjärjestyksessä laatikkoon) ei tule toimimaan, eli siirryin kansioihin ja välilehtiin. Tosin v. 2017 veroneuvojan lausunto on edelleen hukassa uuden veronumeron haku-urakasta, mutta onneksi tähän rumbaan sitä ei tarvita paperisena.

Yhteensä paperirumbaan tähän mennessä käytetty aika = 2 h neuvontaa, 30 min soittelua L-Bankiin ja 2,5 h lappujen täyttöä, liitteiden etsimistä ja kopiointia. Kahden ja puolen tunnin kohdalla, kellon ollessa puoli kymmenen illalla kysyn partnerilta jotain todella tyhmää. Hän korjaa paperit altani ja sanoo että nyt olet kyllä niin väsynyt, että yritä huomenna uudestaan :D Kyllä on Suomen elektronisia palveluja muuten ikävä!

Toisaalta näitäkin kaivellessa törmäsin hauskaan palveluaukkoon. Lapsen rekisteröintiä varten tarvitsen oman syntymätodistuksen (koska passia myönnettäessähän ei ole tarkastettu olenko syntynyt ja se henkilö kuka väitän olevani..). Ja englanti ei käy, vaan todistus pitää olla SAKSAKSI! Jep.. Onneksi homma hoituu netissä, ja tilaan Keski-Suomen maistraatista todistuksen. Heti seuraavana päivänä saan sähköpostia, että mitähän nyt oikeastaan koitin tilata kun olin raksinut kaikki mahdolliset kohdat. Ja itse asiassa tilaus pitäisi tehdä Uudenmaan maistraattiin, sillä se on ainoa joka kirjoittaa todistuksia Saksaksi (no niinhän siinä hakulomakkeessa tietysti luki, mutta väsyneenä ei ihan huomannut kaikkea..). Selitän mihin tarkoitukseen todistusta haen, ja saan hyvät ohjeet paluupostina lähes heti. Mutta silti uskomatonta, että palvelupyyntöä ei voi välittää suoraan toiseen maistraattiin - kuitenkin Saksan tasoon verrattuna ei todellakaan pitäisi valittaa. Todistus maksaa noin 30e ja tulee viisi päivää tilauksesta, eli ainakaan siitä lapsen rekkarointi ei nyt jää kiinni.

Noh, nyt kun oma vanhempainraha ja lapsen syntymätodistuksen hakupaperit ovat syntymätodistusta vaille valmiina, voi keskittyä seuraaviin askeleisiin. Nämä ovat isyyden tunnustus (Vaterschaftsanerkennung), sekä huoltajuussopimus (Sorgerechtserklärung). Ensimmäinen tarkoittaa vain, että papereihin merkitään isän nimi, ja jo tämän jälkeen hän joutuisi maksamaan esim. elatusapua siinä tapauksessa, että emme olisi suhteessa. Vasta toinen paperi (johon vaaditaan minun suostumukseni) antaa isälle oikeudet mm. lapsen huoltajuuteen. Nämä hoituvat tietysti automaattisesti naimisissa oleville pareille, mutta meillä vaaditaan visiitti Jugenamtiin. Olemme auttamattomasti myöhässä (tässäkin) - normaalisti ajan saa varatttua vain useamman viikon päähän. Meille löytyy kuitenkin yksi aika juuri ennen laskettua aikaa, eli ei muuta kuin peukut pystyyn että vauva ei tule kovin ajoissa :D
Partneri sattuu soittamaan virastoon kun en itse ehdi, ja virastotäti kuulostaa olevan kovin huolissaan että pärjäänkö tilanteessa ilman tulkkia. Partneri ei saa tulkata, ja prosessin saa käydä läpi vain saksaksi. Ihmettelemme, että mitä niin monimutkaista tilanteessa voisi olla, etten ymmärtäisi kun olen kaikenmaailman asiat tähänkin asti hoitanut saksaksi alusta lähtien. Noh, se nähdään parin viikon päästä. Tämä byrokratia kannattaisi joka tapauksessa hoitaa ennen syntymää, sillä muuten liitteeksi pitää saada lapsen syntymätodistus, jossa kestää jonkin aikaa. Ja toisaalta jos itse olen kanttuvei, isällä ei olisi minkäänlaista sanavaltaa tai huoltajuutta lapseen sen syntymän jälkeen.

Tärkeintähän tässä koko prosessissa on tietysti antaa lapselle nimi heti syntymän jälkeen, jotta se saa syntymätodistuksen ja VERONUMERON,  ja pääsee heti liittymään Saksan iloiseen veronmaksajien joukkoon - eli ei kun bisnesmallin mietintään!

Osa 36 - Ei raportoitavaa

Suomen kierroksen jälkeen en tällä kertaa ehdi edes olla väsynyt, kun töitä on niin paljon ja kaikki on hurjan mielenkiintoista. Käymme yhtenä iltana Science Slamissa, jossa tapaan partnerin samalla viikolla raskaana olevaa pomoa (joka tietysti on jo saksalaisena työntekijänä äitiyslomalla). Töitäni ihmettelevälle partnerin pomon puolisolle sanon, että itsellä olisi tavoitteena rajoittaa työpäivä kahdeksaan tuntiin näin aluksi. Tosin pomo on liukastunut ja lyönyt häntäluunsa lattiaan eikä pysty istumaan, joten ei käy kateeksi lomalaistakaan.

Science Slam Dornier-museossa

Science Slam on viihteellistettyä tiedettä, jossa saamme kuulla entisen Itä-Saksan salaisen palvelun vankiloista, Luxemburgin merestä, vitsitutkimuksesta ja onneksemme myös hiukkaskiihdyttimestä. Tapahtuma järjestetään Dornier-museossa, joten pääsemme samalla tiirailemaan lentokoneita. Esitykset tuntuvat aika viihteellistetyiltä, uutta tietoa ei juurikaan tule ja tieteellisestä tasostakin voi olla montaa mieltä. Toisaalta tämä lienee hauska tapa tuoda tiedettä ja tutkijoita kansantajuisesti esille, ja hyvin esitysten parissa pari tuntia viihtyy. Onneksemme hiukkaskiihdytintä pehmo-Chihuahua-torpedolla ja hiukkasetsintä-apilla esitellyt fyysikko voittaa yleisöarvstelun, vaikka vitsimies on aika lähellä.

Viikonloppuna olisi tarkoitus levähtää, mutta päädymme viettämään lauantaina kolmatta tuntia rautakaupassa etsien kamaa terassille ja muita kämpästä vielä puuttuvia pikkujuttuja. Matkustusviikon jäljiltä tekemättömiä töitä pitää myös vähän parsia, mutta sunnuntaina suuntaamme partnerin kollegan kämpille nauttimaan kevään ensimmäisestä aurinkoisesta ja lämpimästä illasta grillaamalla puutarhassa. Tullessa käymme poimimassa vielä viimeisen puuttuvan vauva-tarvikkeen, eli syöttötuolin johon auton turvaistuimen kylkiäisenä tulleen lisäosan saa kiinni. Lisäksi ehdin viimein purkamaan Suomesta saadut baby shower -lahjat, joista löytyy itkuhälytin ja vaippa + vauvantarvikekakku.

Pallomaha ihmettelee tuliaisia

Vauva tsekataan ja mitataan taas terkkarilla, ja se on edelleen pysynyt kasvukäyrän keskellä ja kaikki on muutenkin erittäin keskivertoa. Kerron gynelle pääsiäiseksi suunnitellusta road tripista, ja hän nauraa että monet haluavat pysyä lähellä kotia näin lähellä laskettua aikaa mutta minua ei näköjään saa sitten mikään pysymään paikallaan :D

Osa 35 - Viimeinen Suuri Suomen kierros

Sunnuntaina on suunta taas Suomeen. Päätin lentää vaihteeksi Friedrichshafenista, jotta siirtymät Zürichiin eivät tuntuisi niin raskailta, eikä hintaerokaan toisaalta ole paha. Sunnuntain huonojen julkisten yhteysten takia lähden kentälle reilusti etuajassa. Yksi juna olisi 15 min ennen laukkuluukun sulkeutumista perillä, mutta saapuva juna tulee raiteiden väärälle puolelle enkä muista oliko juna-asemalla hissiä. Laskeskelen että laukun roudaaminen ylös ja alas portaita voi kestää pidempään tällä ylämäkijuoksukunnolla. Isompi laukku on mukana tietysti, että saa täydennettyä salmiakki,. ruisleipä ja mämmivarastot ennen matkustustaukoa :D

Saavun kentälle bussilla, ja näen että juna-asemalla on kuin onkin hissit.. Noh, parempi pelata varman päälle. Laukku pääsee hihnalle ja itse pääsen kirjoittelemaan sähköposteja portin luo. Koneeseen mennessä suljen taktisesti takin eikä kukaan kysele tällä kertaa, että monennellakos kuulla sitä ollaan. Kun kone on lastattu, huomataan että johonkin sensoriin on lentänyt lintu, ja sensorin sisuksia kaivellaan puolisen tuntia linnun kappaleiden varalta. Siinä odotellessa tulee kyllä mieleen, että onkohan tässä reissaamisessa nyt mitään järkeä - voisihan sitä kotonakin sunnuntaita viettää. Noh, linnun kappaleita ei löydy ja haaveet rauhallisesta kotisunnuntaista häviävät Bodenseen kadotessa horisonttiin. Frankkulassa vaihto on viivästymisestä johtuen vähän tiukka, ja portti on tietysti toisella puolella terminaalia. Ehdin kuitenkin koneeseen, ja pääsen illaksi Helsinkiin ja kaverille.

Maanantaina selviää, että molemmat kollegat joiden kanssa Suomen kierrosta piti tehdä, ovat sairaana. Valmistelen siis paniikissa seuraavien päivien palavereita yksin ja koitan saada sängyn pohjalla olevilta kollegoilta kommentteja että mistäs heidän osuuksissaan oli tarkoitus puhua. Viikon palaverit ovat tällä kertaa kaikki pääkaupunkiseudulla, ja päädyn majailemaan kaverin nurkissa koko viikon nauttien hyvästä seurasta ja kotiruoasta. Saan onnettomien sattumusten seurauksena palaverien väleihin sen verran tilaa, että ehdin suurinpiirtein katsoa etukäteen ketä piti tavata ja mistä puhua. Väsymystä ei oikein ehdi ajatella kun on niin hötäkkää, mutta eipä tuo maha kamalan kipeä olekaan. Torstaina siirryn Tampereen seudulle viimeiseen palaveriin.

Toinen kaveri heittää minut aamulla Hervantaan matkalaukun kanssa odottelemaan palaveria. Autossa sanon vielä hänelle, että tällä kertaa kyllä todellakin otan taksin, en lähde viimeisillään raskaana harhailemaan pitkin Hervantaa ison matkalaukun kanssa. Ja kuinkas sitten kävikään...

Aikaa on hyvin, ja alkaa tuntua että olisihan se aamulenkki poikaa.. Löydän siis itseni puolijuoksussa matkalla kohti palaveria roudaamassa matkalaukkua ylämäkeen pehmeitä lumisia jalkakäytäviä pitkin Hervannan peräkylillä. Tyypillistä. Noh, palaveri menee hyvin ja asiakas on tyytyväinen (ja minä sain liikuntaa), eli matka jatkuu kohti keskustaa.

Viikonlopun konferenssi (tottakai nyt viikon palaveriputken jälkeen viikonlopuksi jatketaan kouluttautumaan, raskaana eli ei!) on kylpylässä ja lähtiessä kokeilin moniko bikinikasan yläosista mahtuvat päälle. Vastaus? Ei yksikään. Koitan siis tehdä pikashoppailua keskustassa, jotta pääsisin kylpemään, mutta näköjään vauvatissejä ei ole määrä tunkea bikineihin. Ainakaan kohtuuhintaisiin sellaisiin. En ole valmis investoimaan väliaikaistisseihin maltaita, eli kävelen sinnikkäästi halppisketjusta toiseen. Lopulta muistan, että Sokoksella on nykyään Marks&Spencer, jossa viimein tärppää ja pääsen biksujen kanssa ulos juuri kun seuraava kaveri soittaa, että kyyti olisi valmis lähtemään kohti poreita.

Hyvästä koulutustarjonnasta huolimatta aamun matkalaukkujuoksun ja hektisen shoppailukierroksen jälkeen maha tuntuu siltä, että nyt EI istuta epämukavalla penkillä kahta tuntia. Siirryn siis uusien biksujen kanssa poreisiin. Tosin poreet eivät ole vanhahtavassa kylpylässä kovinkaan rentouttavia, eli sen jälkeen kun vauvaa on sheikattu hetki hierontalaitteissa ja keitetty saunassa, päädyn sänkyyn hetkiseksi.

Seuraava ohjelmanumero onkin ystävien järjestämät ihanat vauvakutsut <3 JC-mäisesti näihin kuuluu skumppaa ja minulle kuusenkerkkäjuomaa, sekä kakkua ja höpöttelyä.

Tulojuhlaan siirrytään suoraan kutsuilta, ja jaksan sambailla vauvamahan kanssa korkkareissa about puolilleöin. Pidempäänkin jaksaisi, mutta se voi syödä energiat seuraavalta päivältä, eli päädyn siirtymään ennemmin sänkyyn. Seuraavana aamuna herään tietysti seiskalta, ja kasin jälkeen lähden katselemaan löytyisikö aamupalalta ketään muita arkirytmin orjia. Istun puolitoista tuntia höpöttelemässä ihmisten kanssa aamupalalla, ja sitten suuntaan päivän koulutuksiin. Gaalan jätän tällä kertaa välistä, ja saan kyydin Helsinkiin jossa kaadun veljen sohvalle loppuillaksi.

Seuraavana päivänä käydään veljen koiran kanssa ihmettelemässä jäätynyttä merta, ja suuntaan kentälle hyvissä ajoin. Saapuva kone on jälleen vähän myöhässä. Hyvällä huumorintajulla varustettu perämies käy kuuluttamassa matkustajille, että hän on lyönyt koneen kapteenin kanssa vetoa, onnistuuko hän lastaamaan konetta viidessätoista minuutissa, sekä motivoi ihmisiä ripeään siirtymiseen sekä ottamaan takit pois päältä jo etukäteen sekä istumaan suoraan paikalleen. Kun kone on lastattu ja lähdemme rullailemaan, pysähdymme jonkin ajan päästä keskelle kulkuväylää, ja jonkin ajan kuluttua samainen perämies ottaa taas mikin käteen. Saimme kuulemma koneen lastattua 14 minuuttiin, joka on ennätys tälle konetyypille (mistä tietysti isot kiitokset), mutta nyt koneessa on sairastapaus ja joudumme menemään parkkiin odottelemaan ambulanssia (mistä pahoittelut). Ambulanssin tulo kestää varmaan 15 min, ja tunteroinen on vierähtänyt kun sairastuneen laukut on purettu ja kone alkaa olla valmiina uuteen yritykseen. Edessäni olevasta penkistä nousee nainen ylös, ja käytävälle päästyään kaatuu suorilta jaloilta lattialle. Että näin.
Ei muuta kuin seuraava ambulanssi paikalle, laukkujen lastaus ulos ruumasta ja uusi lähtöyritys. Seuraava kuulutus kuuluu: "Kuten olette huomanneet, olemme nyt saaneet molemmat sairastapaukset ulos koneesta, laukut on lastattu ulos, lähtövalmistelut on tehty ja olemme valmiita lähtemään (toivottavasti kellään muulla ei ole paha olo?). Ambulanssimiehistön jäljeltä koneessa on kuitenkin vielä kiinni portaat. Kuski, joka portaat kiinnitti, on lähtenyt työpäivän päättymisen jälkeen kotiin, ja ystävällinen mies johon saimme yhteyden kentällä, ei omista ajokorttia portaiden pois ajamiseen. Odottelemme siis nyt jotakuta, jolla olisi kortti ajamaan portaat pois.." Matkustamo puhkeaa tässä vaiheessa nauruun. Noh, hyvä että käsivällisyyttä riittää. Olen jo tässä vaiheessa missannut oman jatkolennon Frankkulasta, ja kyselen lentoemolta voinko varata jostain lippua iltakoneeseen, jossa vapaita paikkoja netin mukaan on jäljellä tasan yksi. Ei kuulemma voi, joten elämme jännityksessä.
Viimein löytyy portaiden pois ajaja, ja pääsemme ongelmitta Frankfurttiin. Viimeinen pienehkö hidaste kuulutetaan vielä lopuksi: "Hyvät matkustajat, kuten huomaatte olemme viimein saapuneet onnellisesti Frankfurttiin. Jostain syystä heillä ei ollut tietoa tulostamme, joten portissa johon meidän oli tarkoitus ajaa, seisoo vielä toinen lentokone. Odotamme, että kone saadaan siirrettyä pois, jotta pääsette ulos koneesta." Frankfurt on myös kaaoksessa lumisateen takia ja itse asiassa Friedrichshafenin lento lähtee samalla minuutilla kuin viimein pääsemme ulos.

Välissä olen kuitenkin automaattisesti saanut lipun iltakoneeseen sähköpostilla, eli siirryn rennosti kohti ravintolaa ja etsimään seuraavaa kirjakauppaa. Hyvä että lippu tuli, palvelutiskin jatkuu nimittäin jo satoja metrejä ja jonotellessa olisi varmasti iskenyt huono olo. Lopulta iltakone lähtee kuin lähteekin aikataulussa ja ilman ongelmia, ja päädyn noin kymmeneltä kotiin.

Kiva reissu kaiken kaikkiaan ja hyvin jaksoin, eli ei raskausrajoituksia matkusteluun tai töihin tästäkään eteenpäin!