"Pienen" maakuntamuseon ihmeitä

Sunnuntain kunniaksi laitoin mekon, tukan ja helmet, ja painuin viettämään määpäivää muutaman sadan metrin päässä kotioveltani sijaitsevaan Hessenin maakuntamuseoon. Saksanopettajani mukaan vanhassa hienossa rakennuksessa sijaitseva museo oli vasta avattu uudelleen restauroinnin jälkeen. Ajattelin, että vaikka näyttely ei kummoinen olisikaan, voisi rakennuksen ihailu olla pääsymaksun arvoinen ja toisaalta olisin hyvä mamu tukiessani paikallishistorian tutkimista. Niinhän sitä voisi luulla :D Toisaalta, joskus mikä tahansa sängystä ylös saava tekosyy on riittävän hyvä.

Näkymä museon pääaulasta

Normaali sisäänpääsymaksu kustansi aikuiselta kokonaista 6e, vaihtuvan näyttelyn kanssa 10 e. Otin tietysti koko paketin, ja aloitin vaihtuvassa näyttelytilassa samana päivänä avautuneesta romantiikan aikakauden näyttelystä. Esillä oli pääasiassa paikallisten taiteilijoiden akvarelleja ja lyijykynäpiirroksia hyvin taustoitettuna. Olin tyytyväinen päästessäni vähän lähemmäksi Hesseniläistä sielunmaisemaa ja jatkoin upeita puitteita ihaillen rakennuksen tutkimista. Alakertaan kävellessäni ja karttaa vilkaistessani aloin epäillä alkuperäistä ajatustani kahden tunnin riittävyydestä "pienen maakuntamuseon" kiertämiseen. Käytettyäni ensimmäisen tunnin museon alakerrassa sijaitsevan 1600-1800 lukujen välisen maalaustaiteen, pienen japani-osaston, kirkollisen taiteen, keramiikan (kivikaudelta rautakauden lopun kautta jugendiin) ja parin muun alueen kiertämiseen, otin tarkemman silmäyksen karttaan. Selvisi, että museon neljään valtavaan kerrokseen oli tungettu kaikki mahdollinen geologiasta ja esihistoriasta eläintieteeseen, sekä kaikkien aikakausien taiteeseen saviruukuista kirkkotaiteen, arkkitehtuurin ja muotoilun kautta nykytaiteeseen. Huhhuh! Alkoihan se hyvä mamu-ylemmyydentunne karista :D

Roomalaisesta kylpylästä pelastettuja mosaiikkeja ja patsaita

Pienenpieni osa 1700-luvun maalaustaiteen näyttelyä

Tässä vaiheessa piti alkaa vähän optimoimaan jäljellä olevan tunnin käyttöä, ja oikaisin ensimmäiseksi neljänteen kerrokseen katsastamaan nykytaidetta. Esillä oli muutamia hyviä 80-luvun POP- sekä modernin taiteen edustajia, sekä liian pieneen tilaan tungettu veistosnäyttely. Jatkoin pikakävelyllä välikerrokseen, josta löytyi kunnioitettavan kokoinen luonnontieteellinen osasto luurankoineen, Otin muutamat kuvat mammutin luurangosta ja ihmisen kehityshistoriasta vannoen, että kun saan seuraavat lapset tai lapsenmieliset kylään, perehdymme näyttelyyn kunnolla.

Mammutti oli perhekuvien ottajien suosiossa

Tukka, mekko ja luurankoja. Mikä ihana sunnuntai!

Tässä vaiheessa kellot soittivatkin jo museon kiinni menemisen merkiksi, ja suuntasin puolijuoksua fossiiliosaston läpi alakertaan hakemaan takkia ja sadatellen itsekseni etten päässyt aiemmin lähtemään.
Mitä tästä opimme? Ainakin että sängystä kannattaa nousta, myös sunnuntaisin :D Ja paikallishistoriaan tutustumisella ei voi ainakaan hävitä mitään!

Odenwaldin viinivaellus

Wappupäivänä Darmstadtista kohti Ranskan rajaa lähtevällä Odenwaldin viininviljelyalueella järjestetään vuosittain viinivaellus. Se tarkoittaa siis käveleskelyä viinirinteillä ja tasaisin väliajoin olevia tankkauspisteitä, joissa on tarjolla paikallisten viljelijöiden satoa.

Olimme liikkeellä mielestämme kohtuullisen hyvissä ajoin noin niinkuin wappuaamuksi (klo. 10), mutta rautatieasemalla huomasimme olleemme väärässä. Frankfurtista tuleva juna oli jo valmiiksi niin täynnä, että olimme viimeisen neljän hengen joukossa, jotka otettiin kyytiin. Siinä sitä sitten oltiin puolen tunnin junamatka silleinä purkissa, mutta perille päästiin.

Ihan muutama muukin yritti samaan junaan

Lähtöpistevaihtoehtoina reitillä oli Zwingenberg ja Heppenheim, joiden välisen reitin kokonaispituus on 20 km. Olimme ihan tyytyväisiä valittuamme lähtöpisteeksi Heppenheimin, suurimman osan porukasta poistuessa junasta Zwingenbergissa. Reitin alkupistettä ei ollut mitenkään hyvin opastettu, mutta Heppenheimista mukaan lähteneen kollegan avulla löysimme muut vaeltajat eli otaksuimme osuneemme reitille. Ensimmäiset 20 minuuttia pääsimme liikunnan makuun kävellessämme siksakkia ylöspäin Heppenheimin linnalle, jonka läheisyydestä ensimmäinen pysähdyspiste löytyi. Pisteeltä sai ostaa paikallisia viinejä pulloittain sekä laseittain, pullohinnat 10-16 e/plo ja lasihinnat 2-3 e 0,1 l lasillinen. 0,1 litran pikkulaseista oli euron pantti, ja monet vaeltajat kantoivat omia lasejaan kaulanauhoissa. Aloitimme aamun Heppenheimilaisella kuohuviinillä ja ihastelimme kokeneen vaeltajan levitellessä pöytään valkoisen liinan ja omat gourmet-eväät. Tarkastettuamme teltan ruokatarjonnan (bratwurstia tai sämpylöitä sentin paksuisella juustosiivuilla), totesimme että ensi vuonna teemme saman homman.

Siinä sitä viiniä alkaa kasvaa.

Sää oli kevyesti tihkusateinen, mutta reitti oli hyvässä kunnossa, eikä kävellessä päässyt kylmäkään tulemaan. Vehreässä metsässä oli kaunista ja vuoren rinteiltä hyvät näköalat. Mäkiä ylös puuskutellessa ohi käveli vanhuksia, lapsiperheitä, porukkaa mökävaunujen kanssa ja raskaana olevia naisia - näyttäisi siltä että paikallisväestö on vuoristokävelyyn vähän tottuneempaa kuin pullamössösuomalaiset :D

Sateenvarjokansaa pysähdyspisteellä. Reitti oli osaksi asfalttia tai kivitietä, osaksi sateesta huolimatta hyväkuntoista peltotietä. 

Vaellusreitti. Lähde: http://www.bergstraesser-wein.de/

Noin kolmen tunnin vaeltelun jälkeen, pysähdykset mukaanluettuna, saavuimme Bensheimiin ja tyhjensimme loput viinit repun pohjalta hautausmaalla matkalla keskustaan. Aurinkokin alkoi ilmoitella olemassaolostaan, ja skoolasimme onnistuneelle vaellukselle.

Etsimme vielä ennen lähtöä Bensheimista mukavan ravintolan ja totesimme, että olipas mukava kokemus ja ensi vuonna uudestaan - isommalla porukalla, omalla mökavaunulla ja gourmet-eväällä varustautuneina ;)