Osa 26 - Reissataan, reissataan

Torstaina kävin tarkastuksessa uudella gynekologilla, joka paljastui noin seitsemäntoista kertaa sympaattisemmaksi kuin edellinen. Olin maksanut laskun labroista edelliselle gynelle, mutta tuloksia ei sitten oltu merkattu mihinkään. Ja ei kun taas soittelemaan, huoh. Ihana uusi gyne soitti myös itse sairaalaan ja pyyti jälkilabrojen tulokset ja soitti vielä perään että kaikki kunnossa. Vaikka kaikki oli edelleen erittäin normaalia, halusi gyne silti seuraavan ajan jo parin viikon päähän. Mikäpä siinä, tuleepahan samalla sokeritestit tehtyä.

Sairaalatätin suosittelema reissauskielto loppui torstaina, ja sehän tarkoitti että voi lähteä kiertämään asiakkaita. Perjantain tapaaminen meni hyvin, asiakkaalla oli neukkarissa seisomapöytä, jota kouluttaja sai käyttää ja junassa pääsi käpsyttelemään. Illaksi suuntasin asiakkaalta suoraan Berliiniin tapaamaan partnerin ystäviä viikonlopuksi. Yksi porukasta on töissä pienessä design-hotelliketjussa, joten pääsimme ystäväalennuksella trendi-alueelle yökerholta näyttävään hotelliin. Yhdellä ystäväpariskunnalla oli lapset mukana, ja minun masua on enää vähän vaikea piilotella, eli saimme pitkiä katseita kattokerroksen trendibaarissa kun kävimme hakemassa drinkkejä (niitä kahta alkoholitonta mitä oli tarjolla..). Lauantaina kävimme turistikävelyllä hyytävässä kelissä ja illallisen jälkeen sammuimme partnerin kanssa molemmat yhdeksältä. Että se siitä villistä viikonlopusta!

Mustan design-hotlan näkymiä

Sunnuntaina suuntasin taas seuraavalle asiakkaalle kohti Itävaltaa, reissu jonka jouduin edelliseltä maanantailta lääkärin suosituksesta perumaan. Täällä on kiva käydä, sillä asiakkaalla on diili huipun wellness-hotellin kanssa, joten pääsin illaksi saunaan ja altaisiin. Saunassa sain tosin pitkiä katseita, sillä raskaana saunominenhan keittää Keski-Eurooppalaisten mukaan lapsen. Keitetyn, mutta edelleen potkivan vauvan kanssa uiskentelimme ja saunoimme sitten iltaan asti, ja aamulla suuntasimme palavereihin kahdeksasta viiteen. Tällä asiakkaalla oli pakko istua, mikä iltapäivästä ei kertakaikkiaan enää onnistunut ja alkoi jo olla supistuksiakin. Onneksi tuskainen olo tuli vain vähän ennen lähtöä, ja olo parani kun pääsin vähän kävelemään ja sain autossa jalat suoraksi.

Konsullti Cute Belly on muuttunut konsultti Green Whaleksi

Sitten istuskelin seuraavat 8h junissa kolmella vaihdolla, ja olin puoliltaöin kotona. Kävellessäni (taas) viimeisillä voimilla laukku kädessä juna-aseman portaita ylös vannoin että oli viimeinen kerta, kun teen tällaista reissua maha pystyssä. Jääköön nähtäväksi..

Joko saa hyvällä omalla tunnolla käyttää invapaikkaa? Tosin epäilen, että ikonin piirtäjä ei ole huomannut, että aika monilla meistä pallomahoista on myös nuo yläpallot :D

Osa 25 - Sairaalareissu

Torstaina vesskäynnin yhteydessä huomaan paperissa vaalean pinkkiä vuotoa. Seurailen tilannetta päivän ja googletan Suomen ohjeita, joissa todetaan, että noin joka viidennessä raskaudessa esiintyy vuotoja, ja nämä eivät keskiraskaudessa ole yleensä vaarallisia ellei vuoto ole runsasta tai tule kovia kipuja. Illalla vuoto vähän lisääntyy noin puoleksi tunniksi pienten menkkamaisten kipujen kanssa, mutta vähenee sen jälkeen taas vähäiseksi. Mietimme partnerin kassa, pitäisikö lähteä klinikalle vai seurata tilannetta huomiseen. Vähän illalla hirvittää, mutta vauva liikkuu normaalisti, joten ainakin se saa vielä todennäköisesti hyvin happea ja ravintoa.

Aamulla soitan lomalla olevan uuden gynekologin tuuraajalle ja saan kutsun tulla käymään. Tuuraja moralisoi minua pirullisella äänensävyllä, etten sitten tullut jo eilen ja eikös siellä intternetissä kerrottu, että vuoto voi olla vaarallista. Hänen mielestään vuoto on liian runsasta, ja että minulla on kova tulehdus ja supistuksia, ja tarvitsen antibiootteja suoraan suoneen jotta vauva ei ala syntyä. Vähän ihmettelen, kun maha ei missään välissä mennyt kovaksi eikä kipuja oikeastaan ole ollut - kai sitä nyt huomaisi jos maha supistelisi? Mutta vauvalla on kaikki ilmeisen hyvin ja saan käskyn ilmestyä synnytysklinikalle sairaalaan tunnin kuluessa.

Partneri ottaa loppupäivän vapaata ja lähtee mukaan. Klinikalla otetaan CTG, joka mittaa supistuksia ja vauvan sykettä. Mitään supistelua käyrässä ei näy, ja kukaan ei edes ota verikokeita tai puhu mistään tulehduksesta yhtään mitään. Synnytyslääkäri mittailee minusta ja vauvasta ultralla kaiken mahdollisen ja toteaa että kaikki on erittäin normaalia, eikä mitään syytä vuodolle löydy. Tosin heidän politiikkansa mukaan kaikki vuototapaukset otetaan seurantaan vuorokaudeksi, joten joudun jäämään sairaalaan. Kapinoin vähän aikaa, koska minusta olisi ihan sama maata kotona, mutta parneri ja lääkäri saavat minut vakuutettua että on parempi olla sairaalassa jos vuoto alkaa uudestaan. Vähän epäilen, että kyse on premium-tason yksityisen sairasvakuutukseni lypsämisestä, mutta noh, maassa maan tavalla.

Nelisen tuntia saapumisesta minut luovutetaan osastolle. Sairasvakuutuksen takia pääsen Comfort+ luokkaan omaan huoneeseen, ja ylilääkärin pitäisi käydä minua puhuttelemassa jossain välissä. Bisnesluokan kohtelu siis.

Comfort+ huoneen näkymiä. 1hh ei ollut vapaana, joten päädyin 2hh jossa toinen sänky oli tyhjä.

Maha on alaosastaan kipeä ja jotenkin päivä on ollut väsyttävä, eli päädyn levähtelemään illan ja käyn vielä toisessa CTG:ssa, jossa ei edelleenkään näy mitään ihmeellistä. Illan myötä vuoto myös loppuu. Lääkäri ei anna lupaa matkustaa, ja sunnuntaina olisi ollut lähtö asiakkaalle. Joudun siis perumaan menot ja junaliput, ja soittelemaan muutaman kollegan läpi synnytyspolin ikkunan vierestä, jossa kenttä juuri ja juuri riittää.

Nukuin reippaasti kymmenestä seitsemään, jolloin hoitaja tuli mittaamaan paineet ja lämmön, koska niin vain sairaalassa pitää tehdä. Onneksi löysin comfort+:sta vielä bistron kahviautomaatilla, ja sain kuin sainkin aamukahvin! Aamupalan kanssa tarjoiltiin karmeaa marja-yrttiteetä (Buah!).

Bistrossa oli tarjolla juomia, kakkuja ja bretzeleitä.

Ja sen jälkeen odotettiin, sillä mitäpäs muuta se sairaalassa olo on kuin odottelua. Äitiyspoliklinikka oli niin täynnä, että en mahtunut viimeiseen CTG:hen kun vasta puoli yhdeltä, ja tämä oli poispääsyn vaatimuksena. Sillä välillä selvitin, että sairaalassa on itse asiassa WLAN, joten pääsin tekemään töitä :)

Sairaalruokaa ja hommia odotellessa

Mittauksen jälkeen oli taas vähän odottelua, ja lopulta lääkäri antoi lähtöluvan. Tämä lääkäri oli jopa sitä mieltä, että torstaina matkustaminen olisi ok niin kauan kuin ei nostele liian painavaa matkalaukkua, joten viikon toista työreissua ei tarvitse perua! Jes!

Mitä tästä opimme? Ainakin tuli tutustuttua äitiyspoliin jo ennen varsinaista tositoimintaa. Tästä eteenpäin pitää ottaa luultavasti vähän rauhallisemmin, voi olla että vuoto johtui liian kovasta liikunnasta ja liian vähästä levosta. Työskentelen siis jatkossa enemmän sohvalta :D

Kansainvälisen liiketoiminnan iloja

Perjantaina klo. 14 ajattelen hektisen viikon jälkeen, että ihan hyvinhän tämä lopulta meni. Kun saan seuraavan homman tehtyä, olen saanut tehtyä n. 80% tämän viikon tehtävälistasta valmiiksi, ja lisäksi hoitanut kaikki tulipalot suurinpiirtein tyydyttävälle tasolle. Hymyilen sisäisesti ja avaan perjantain kunniaksi jääkaapista alkoholittoman vehnäisen.

Klo. 14:10 kone käynnistää itsenä uudelleen, eikä suostu enää käynnistymään edes vikasietotilassa. Scheisse! Koitan tavoittaa IT-tukea tunnin ennenkuin saan hänet puhelimen päähän. Käytämme kaksi tuntia koittaen saada konetta ylös, ilman tuloksia. Lopulta päätämme, että ostan paikallisesti uuden koneen ja lähetän tämän yksilön meren taa tiedostojen pelastusyritykseen, sillä jostain syystä edellinen back up serverille on tehty viikko sitten. Mahtavaa.

Lauantaina aloitan uuden koneen etsinnän sekä vanhan lähetysprosessin setvimisen. Uusi kone spekseillä on mahdollista saada vasta tiistaiksi, sillä maanantain express-lähetys olisi pitänyt tilata perjantaina ennen viittä, jolloin vielä koitimme saada vanhaa konetta toimimaan. Lähin yksilö oikeassa kaupassa sijaitsee Stuttgartissa, ei pelkoa että lähden sinne päiväseltään ajelemaan..

Sitten kävelen vanhan koneen kanssa postiin. Pakkausteippiä ei tietysti ole saatavilla muuta kuin ostotavarana, ja paketeista ei ole malliyksilöitä näytillä. Jonotan siis vartin ihmettelyn jälkeen toisen vartin tiskille (kaikki muutkin ovat tietysti lauantaina pääpostissa) ja kysyn apua. Virkailija on sitä mieltä, että li-akkujen lähetys ei ole muuttuneen lainsäädännön mukaan mahdollista. Väitän vastaan sillä kuvittelen nähneeni aiheeseen liittyvän ohjeistuksen DHL:n sivuilla, mutta eihän siitä mitään apua ole joten joudun kävelemään pakkaustarpeineni ulos. Kotona löydän ohjeistuksen, yhden laitteeseen kytketyn akun lähetys lentorahtina on sallittua. Tässä vaiheessa kello on jo tosin kymmentä vaille postin sulkemisaika, eli kone ei enää ehdi tiistaiksi amerikkoihin.

Siinä se olisi viimein, valmiina lähtöön kun joku vaan hakisi

Sitten alan selvittelemään kuriirpalveluja. Kaikki toimisi muuten, mutta tullin paperit pitää olla täytettynä tikutilleen oikein, jottei paketti jää kiinni rajalle. Käytettyäni selvittelyyn kolme tuntia totean hävinneeni, ja päätän että amerikka saa hoitaa paperisotansa itse. Jos asiakas haluaa, että työvälineeni on heidän taseessaan, saavat myös hoitaa lähetykset ja korjaukset. Nih. Seuraava kone saa korjauspalelun ja takuun Saksasta, ja kermana kakun päälle saan viimein skandinaaviset kirjaimet näppikseen. Ja maanantain kipeaästi kaivattua työhuoneenjärjestelyaikaa. Että semmoinen viikon päätös tällä kertaa.

Viihtyisä työnurkkaus näyttää jälkeenpäin toivottavasti vähän paremmalta..

Osa 24 - Lisää reissausta ja hajujen maailma

Jos nyt mitään isompia raskausoireita ei ole ollut, niin hajujen maailma on kyllä avautunut ihan uudella tavalla. Varsinkin niiden pahojen :P Tupakan haju on yksi hirveimmistä, ja minkä tahansa sisäänkäynnin savupilven läpi kävely on yhtä tuskaa - ihmiset tietysti tykkäävät polttaa juuri oven edessä.

Saksassa osassa liikkeitä tupakkapaikka on siirretty kauemmas sisäänkäynnistä, ja bussi- ja juna-asemilla tupakoijille on varattu erilliset alueet. En ymmärrä, miksei tätä voi tehdä Suomessakin? Aiemmin en toki ole hajuista häiriintynyt, mutta alan ymmärtää miten tuskaista elämä on hajuyliherkälle - itsehän toivottavasti pääsen tästä ärsytyksestä eroon muutaman kuukauden päästä. Muita hankalia hajuja ovat juuri polttaneen ihmisen tuoksu, vahvat hajuvedet ja partavedet sekä seisseen hien haju. Jos hajupakkauksen kanssa joutuu vaikkapa lentokoneeseen tai hissiin, meinaa happi loppua, ja partnerikin siirtyy laittamaan hajusteet vasta hyvästelyjen jälkeen ja vähentämään suosiolla määrää. En nyt väitä, että itse tuoksuisin aina neutraalilta, mutta lupaan jättää hajuvedet matkustaessa tästä eteenpäin käyttämättä sekä pyydän anteeksi hajuherkiltä tähän mennessä maailmaan päästämistäni tuoksuista! 

Toisaalta myös hyvät tuoksut haistaa tarkemmin - pöydällä seisovat piparit viereisestä huoneesta, aamukahvin, yrtit parvekkeella ja niin edelleen. Nautitaan nyt tästä niin kauan kuin se kestää!

Paluureissu alkaa Jyväskylästä aamujunalla kohti Helsinkiä, vaihto lentokenttäjunaan (miksei tätäkin saataisi menemään suoraan lentokentälle?), kävely portille, lento Zürichiin jne. kaikki ison vetovarrestaan hajonneen matkalaukun, raskaan repun ja suksipussin kanssa. Kanssamatkustajilta tulee myötätuntoisia katseita, vaikkei vatsa edes uudesta talvitakista näy mihinkään.

Matka menee vaihtoineen muuten mallikelpoisesti, mutta Zürichissa hyppään viime hetkellä junaan DB:n matka-appin perusteella. Kun saan tavarat ja itseni matkustamon puolelle, huomaan että juna onkin väärä, ja sitä paitsi päätepysäkillä. En ehdi tavaroineni päästä junasta ulos, kun ovet lukittuvat ja katson ikkunasta kun oikea juna liukuu vastakkaiseen suuntaan viereisellä laiturilla.. Kello on yhdeksän illalla, koska lentokin oli vastatuulen takia myöhässä. Noh, junan liikkuessa alan ihmetellä että mitähän tässä pitäisi tehdä. Vaunujen välistä ei ole kulkua, eli en pääse konnarin vaunuun enkä näe osastoilla ketään muita pikaisella etsinnällä. Jossain välissä yläkerrasta tosin laskeutuu juoppo, joka selittää paksulla aksentilla nukahtaneensa vaunuun. Hänellä ei tosin ole puhelinta eikä hän tiedä mihin soittaa, joten se siitä avusta sitten. Lueskelen seinille printattuja ohjeita, kun juna pysähtyy keskelle pimeää peltoa. Ovet eivät aukene, mutta lopulta konnari tulee katsomaan huomattuaan jonkun painelevan ovinappia. Hän sanoo, että parasta on vaan odotella 20min, jolloin juna palaa takaisin lentokentälle. Huhhuh! Myslipatukkavarastot oli tyhjennetty jo aikaa sitten, eli nälkä olisi aamuun mennessä tullut.

Tässä vaiheessa olen jo tietysti missannun viimeisen laivayhteyden Romanshornista, johon suunniteltu juna olisi mennyt. Onneksi akkua ja nettiä riittää tällä kertaa, ja tuplaetsinnällä partnerin kanssa hotlinessa löydän vaihtoehtoisen yhteyden Konstanziin, ja siitä toiselle puolelle järveä noin 20km kotoa toisella lautalla. Tosin busseja ei kulje enää, mutta onneksi partneri on lomalla ja voi hakea myös keskellä yötä. Lopulta Konstanzin juna löytyy aikataulussa, vaikka taas joutuu vähän juoksemaan, ja Konstanzissa löydän bussipysäkin, sekä päädyn viimein oikealle lautalle. Alkuperäiseen matka-aikaan kaksi tuntia ja kolme vaihtoa lisää! Todettakoon, että iltakoneella Suomesta Zürichiin lentämistä pitänee vielä pohtia, taidan seuraavalla kerralla ottaa suosiolla lennot Friedrichshafenista. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, ja onneksi on vielä pari päivää lomaa!

Osa 23 - Joulu ilman graavilohta

Töitä riittää edellisviikon reissun jälkeen, ja talviurheilun ja pitkien lounaiden sijaan päädyn istumaan viikon aika lailla palavereissa ja kaipaamaan omaa seisomapöytää. Perjantaina kuitenkin onnistun sulkemaan koneen ja siirtymään joulunviettoon. Sukulaiskierroksen kohokohta ovat serkun puolitoistavuotiaat kaksoset. Kun he kuulevat, että tätin pyöreässä mahassa on vauva, molemmat taputtelevat vatsaa ja kurkkivat innostuneina hameen alle, että näkyykö sitä vauvaa siellä :D

Parin päivän kinkunsyönnin ja paikasta toiseen ramppaamisen jälkeen kokeilen, miltä hiihtäminen tuntuu juuri ja juuri kiinni menevän tuulipuvuntakin kanssa. Ja kivaahan sen on! Päätän samantien roudata sukset Saksaan siinä toivossa, että Bodenseen lähistöltä löytyisi latuja ja lapsesta näinollen kasvaisi ainakin osittain kunniallinen suomalainen, kun pääsee ladulle jo ennen syntymää. Mietin kaverin kanssa, että pitää sen varmaan syntymän jälkeen osata kävellä, ennen kuin sen voi laittaa suksille :P Ostan myös alennusmyynneistä isomman hiihtotakin, sekä talvitakin kasvunvaralla. Tai siis itse asiassa Zizzin normaalin talvitakin, joka on S-koossa sopivan pieni hartioista kun alle laittaa fleecen tai villapaidan, ja helmasta riittävän väljä että kahden kuukauden mahankasvu pysyy toivottavasti lämpimänä. Äiti ompelee lisäksi ylijäämäfleecestä vielä ison mahanlämmittimen, ettei  tule kylmä Bodenseen talvimyrskyissä.

Laukkukin menee onnekkaasti kiinni joululahjavuoresta riippumatta, kun saan osan kamoista suksipussiin. Koska arvelen kokonaisen Oulu-Helsinki välin taittamisen maateitse olevan liian iso homma yhtenä päivänä, suuntaan pyhien jälkeen keskiseen etelä-Suomeen (kuten ruukaan Oulun läänin kasvattina sanoa - itseasiassahan Oulun on Suomen pituudessa aika keskellä).

Osa 22 - Paluureissu ja Jetlag saapuu viimein

Torstaina pitkät päivät alkavat jo iskeä ja unenlaatu huononee kun yliväsymys puskee päälle. Etelänmaiden kollegoiden mielestä raskaana olevan pitää etuilla vessajonossa, sen pitää istua jatkuvasti (vaikka istuminen on epämiellyttävää), ja kollegoiden painostuksen jälkeen toimari kantaa minulle viimein oman tuolinsa kokoushuoneeseen, kun kumpikaan meistä ei jaksa enää kuunnella hössötystä. Kun noin puolelle ihmisistä on selittänyt erikseen, että minulla ei ole terveysongelmia ja en tykkää istua, hössötys alkaa viimein vähentyä. Tarkennuksena - pissausvälini ovat ihan normaalit, työn tekemisessä ei ole mitään ongelmaa niin kauan kuin saan seisoskella välillä ja liikunta tuntuu paremmalta kuin liikkumattomuus. Tosin viikon aikana saan käytyä hotellin salilla tasan kaksi kertaa, mutta lienee parempi kuin ei mitään.

Lento on lumisateiden vuoksi pari tuntia myöhässä, ja päädyn Helsinkiin kymmenen jälkeen lauantaina vajaan puolentoista tunnin yöunien jälkeen. Kaveri häipyy asioille, ja nukahdan sohvalle vaikka kuinka koitan sinnitellä hereillä. Herättyäni olen ihan puhki, mutta joulutorttujen avulla pääsen pikkuhiljaa käyntiin. Hetken päästä ovelle ilmestyy yllätys! Partneri on ottanut joululahjareissun Suomeen ja vie minut ja Mahan illaksi Star Warsiin, Jihii!

Sen jälkeen putoankin sänkyyn ja nukun samantien 12h. Seuraavana päivänä maha-asukin kulttuuriseikkailut jatkuvat ensin Ateneumissa ja sitten teatterissa, jossa näemme miesten ja naisten rooleja käsittelevän luolamiehen. Toivottavasti lapsen ei tarvitse enää elää noiden ennakkoluulojen yhteiskunnassa.

Tähän suuntaan aikaerosta toipuminen on hankalampaa, ja vauva herättää joka yö potkimalla pari kertaa. Keskiviikkoa vasten yöllä onnistun nukkumaan toista kertaa pitkän yön saapumisen jälkeen, mutta muuten olo on edelleen aika uupunut. Ehkäpä tästä jouluun mennessä selviää..

Osa 21 - Korkeakulttuuria ja askelia

Pääsemme keskiviikkona hotellille Amerikoissa, kaadun illallisen jälkeen sänkyyn ja nukun 12h. JES! Ekaa kertaa ikinä aikasiirto voisi mennä putkeen. Pari päivää menee toimistolla, ja lauantaiaamuna suuntaan Manhattanille. Meillä on Ruotsin kollegan kanssa varattuna oopperaliput Mozartiin, eli käpsyttelen Central Stationilta METiin ja istuskelen onnellisena ihanassa oopperassa parisen tuntia. MET osoittautuu tosin yhdeksi niistä paikoista, joissa puitteet ovat hienot, esitys on uskomaton mutta vessaa on täysin mahdotonta löytää. Onneksi Manhattanilla Starbucks on löytyy aina korttelin sisältä, eli pikavessa, kahvi ja pakolliset fb-päivitykset. Eikös sikiöille jossain vaiheessa sitä paitsi ollut muotia soittaa Mozartia? Ehkä tästä tippuu muutama mallimutsipiste miinusten seuraksi :D

Kävelen takaisin päin lumista Central Parkia pitkin. Ihmiset ovat onnellisia lumesta, ja pikkulapset ja koirat ryntäilevät riehaantuneena ympäriinsä. Nautin iloisista ilmeistä ja otan masukuvia pilvenpiirtäjiä vasten. Kävelen hiljakseen kohti hostellia ja metsästän lopulta kollegan yhteiselle illalliselle. Päivän yhteissaldo taitaa olla 15 km kävelyä n. 15 kg reppu selässä.

Seuraava päivä kulkee samoissa merkeissä, kävelysaldona 13 km ja kivaa on! Viikko pyöritään toimistolla 15 eri maasta matkustaneiden kollegoiden kanssa, ideoidaan tulevaisuutta ja syödään aivan liikaa. Ensimmäiset kolme päivää kuulen noin neljä kertaa päivässä, että maha on liian iso raskausviikkoihin verrattuna. Aikaeroväsymyksen ja uuvuttavien 12 h päivien jälkeen keskiviikkona jo tuntuu, että pitääköhän tässä lähtä lääkäriin  vaikka järki kertookin, että vauva sekä oma painonkasvu on täsmälleen normaalikäyrän päällä. Noh, eläkeiän ympärillä olevat miehethän ne parhaita raskausneuvojia ovatkin. Vinkkinä, että kolmen viikon ja 7 000 km päässä omalääkäristä olevaa raskasta ei kannata hermostuttaa.

Osa 20 - Ja taas mennään!

Torstaina heitän juuri kaappeihin järjestellyt kamat takaisin laukkuun, ja suuntaan järjettömän aikaisin kohti Zürichia perjantai-aamuna. Pakkaaminen vähän ahdistaa, tekisi mieli olla vähän paikallaan ja laittaa uutta kotia. Mutta ei auta, asiakkaat ja firman joulutapaaminen odottaa!

Täti onneksi majoittaa jälleen kerran lyhyellä varoitusajalla, ja ehdin lauantaina näkemään lyhyesti muutakin sukua. Sitten suunnataan kohti keskistä Suomea järjestöni juhlaan ja pikkujouluihin. Kun ei kauheasti hetkuta tanssilattialla, ihan hyvin jaksaa kolmeen asti bilettää ja hauskaa on! Kun muut suunnittelevat jatkoille lähtöä, totean että eiköhän tämä ole nähty, ja ajelen autolla kaverin kämpille. Aamusta tietysti herään kaverin kömpiessä sänkyyn ja käyn aamulenkillä ja kaupassa.

Ilta meneekin sitten vaakatasossa, ja maanantaiaamun koulutukset menevät kyllä aikalailla autopilotilla kun väsyttää niin sairaasti. Tiistaina käyn vielä asiakkaalla ja huomaan, että tumma yksivärinen mekko peittää kummun aika kivasti. Tosin palaverin naispuolinen osallistuja vilkuilee mahan aluetta epäilevästi, mutta ei kysy enkä minä oma-aloitteisesti ala aiheesta puhumaan. Tiistaina varaan pöydän pihviravintolasta pre-itsenäisyyspäivän juhlistamista varten, ja totean vasta ravintolaan mennessä että olipa taas loistava idea tässä tilassa. En suostu tilaamaan pihviä kypsänä, eli syön sitten rasvaista possua. Hyvää on, mutta kotiin voisi vieriä.

Keskiviikkona lennellään sitten itsenäisyyspäivän kunniaksi kohti Trumplandiaa. Kollega istuu onneksi varauloskäynnin kohdalla ja viereinen paikka on tyhjä, joten seisoskelen välillä niillä main käytävällä kun istuminen käy sietämättömäksi. Muuten lento menee hyvin, paluu tosin vähän huolettaa, sillä kollega on silloin eri lennolla joten luultavasti ei käy ihan näin hyvä tuuri. Mutta pakko kai täältä pois on tulla kun on kerta mentykin, lapsesta ei tarvisi Eurooppalaisen kaksoiskansalaisuuden lisäksi tulla myös Trumplandian kansalaista.

Osa 19 - Finanssiasiat

Yrittäjälle finanssiasiat eivät ole yksinkertaisia. Koska kuulun yksityiseen sairaskassaan, joudun maksamaan koko äitiysajan täyttä vakuutusmaksua, sekä tietysti muita yrittäjän vakuutuksia, kuten oikeusturvaa, työkyvyttömyysvakuutusta jne. Eläkkeen maksun saa onneksi tauolle.

Saksassakin tuloista rangaistaan, ja yrittäjyydestä vielä tuplasti. Maksimisumma vanhempainpäivärahalle on 1800e, josta jäisin yrittäjävakuutusten, vuokran ja muiden pakollisten menojen jälkeen muutaman satasen miinukselle. Lisäksi minulle on määrätty edellisen vuoden tulojen perusteella ennakkoverot, jotka joudun maksamaan parin kuukauden välein. Näitä ei tietysti ole mahdollista muuttaa, koska määräys on määräys ja eiväthän yrittäjät nyt lapsia tee!

Mikäli joudun lopettamaan työt raskauskomplikaatioiden takia, pääsen kahden viikon karenssin jälkeen sairaspäivärahalle, jota tulee maksimissaan 1400e kuussa. Muutoin sairaskassa maksaa lapsen synnyttyä jollain käsittämättömällä logiikalla kertakorvauksena 1800e.

Vanhempainpäiväraha lasketaan kuukausina lapsen syntymästä, eikä kalenterikuukausittain kuten mikä tahansa normaali rahankulku. Lisäksi on epäselvää, millä perusteella vapaan aikaiset tulot vähennetään vanhempainpäivärahasta. Palkansaajat saavat Saksassa koko kuun palkan kuukauden puolivälissä, mutta minä tietysti vasta jälkikäteen kun työ on tehty, lasku lähetetty ja asiakas muistanut maksaa. Vielä on hieman epäselvää, ymmärtääkö vanhempainraha yrittäjän arkea vai ei. Elterngeld-laskuri kaatuu joka kerta, kun sinne koittaa monimutkaista tilannetta syöttää, joten kokeillaan seuraavaksi puhelinneuvontaa. Henkilökohtaisesti tavattavissa olevat neuvojat ovatkin sitten Karlsruhessa, 260 km päässä.

No mutta. Selviää, että vanhempainrahaa voi saada heti syntymästä, eli en joudu sinnittelemään sairaspäivärahalla - mikäli selviän työkuntoisena synnytykseen asti. Tai ainakin puolityökykyisenä, sillä jo puolen kuun palkkioilla maksan sentään pakolliset menot, toisin kuin tuella. Olen juuri saanut hyvät suhteet luotua asiakkaisiin, eli en myöskään haluaisi menettää kontaktia kuukausiksi kokonaan. Toivotaan siis kilttiä vauvaa!

Gynekologimaksuista ja muusta maksuliikenteestä juttua pukkaa myöhemmin.

Osa 18 - Parhaat ja pahimmat raskausvinkint

No niin, nyt kaikenmaailman raskausoppaita, ystävien, tuntemattomien ja hyvänpäivän tuttujen luentoja on tullut kuunneltua niin paljon, että on aika julkaista ainakin ensimmäinen osa neuvojen toimivuudesta!

Ensin tietysti p*kimmat:

1. Tukisukat: "Jos suvussasi on ollut suonikohjuja, kannattaa tukisukkia käyttää koko raskauden ajan". Jep. Onkohan vinkin kirjoittaja koittanut laittaa tukisukkia jalkaan raskausmahan yli? Se kymmenen minuutin hikinen äherryskö pitäisi hoitaa joka päivä ja ilta?!? Suostun käyttämään näitä lennoilla, mutta siihen se kyllä jää. Diskataan.
2. "Älä nosta!" Kyllä, selän vaurioitumisriski raskaana olevalla on nostoissa olemassa, koska lantion liitokset löystyvät ja suorat vatsalihakset eivät tue korsettia normaalisti. Istukan repeäminen mainitaan myös jossain, mutta jos istukka on hyvästi sijoittunut, tekniikka on kunnossa eikä riuhdo, niin ei tästäkään suurempia riskejä tule. Nostojen turvallisuus riippuu paljon tekniikasta, tukilihaksiston kunnosta ja siitä miltä se nosto tuntuu. Eikä raskaus tarkoita etteikö mitään saisi nostaa! Itse nostelen matkalaukkuja ja kahvakuulaa ihan sen verran kuin hyvältä tuntuu, ja jos ei tunnu niin sitten kysyn apua.
3. Syöminen: Tästä on jokaisella mielipide. Älä syö sitä, tätä äläkä tuota, senkin pojalle tuli atooppinen iho kun äiti veti raskaana ollessaan tuotetta X, meidän vauvalla ei ole mitään terveysoireita, koska äiti oli ZZZttomalla dieetillä koko raskauden ajan. Totuus: Tee ihan niinkuin itse uskot ja tuntuu hyvältä ja luota vertaisarvioituun, paljon viitattuun tutkimukseen äläkä naapurin liisaan tai vauvapalstalla julkistettuun yksittäiseen intialaiseen tutkimusviittaukseen.
4. "Iho ja hiukset kukoistavat raskausaikana". No varmaan, jos iho on rasvaisenpuoleinen normaalisti. Itsehän tuntuu, että saisi uida oliiviöljyssä enkä tiedä, olisiko iholla siltikään tarpeeksi rasvaa. Hiuksia en pese kuin kerran viikossa tavan vuoksi, koska eivät ne rasvoitu ja välillä vieläkin harvemmin. Sori, pidän mieluummin normaalin ihoni ilman kuivuutta ja kutinaa.
5. "Korkealla sykkeellä liikkuminen on vaarallista vauvalle". Sarjassamme vanhaa tutkimustietoa, 'tämä on kiellettyä koska minä niin sanon'. Liikunta on hyväksi äidille, ja sitä kautta vauvalle. Mitään ongelmia kovastakaan liikunnasta ei ole pystytty osoittamaan, niin kauan kuin kuuntelee omaa jaksamista. Potkunyrkkeilyä ei tietenkään vauvamahalla kannata ehkä aloittaa.

Ja sitten itse asiassa hyväksi koetut:

1. "Syviä vatsalihaksia kannattaa treenata joka päivä". Kyllä ja halleluja! Muuten tulee tena ladyja ikävä.
2. Seisomapöytä, jumppapallo ja muut tuolilla istumista rajoittavat apuvälineet - vahva suositus! Tuolilla, edes hyvällä työtuolilla pidempään istuminen ei ainakaan itsellä ole kivaa. Varsinkin jos vauva harrastaa päälläseisontaa. Sitten kun vauva alkaa potkia, on myös palaveriin keskittyminen aika hankalaa jos mahassa on menossa potkunyrkkeilyharjoitukset. Seisoskelu ja asennon vaihtaminen auttaa, ja välillä teen töitä puolimakuulla sohvalta.
3. "Muista sitten levähtää" sanovat kaikki. Tällaisenaan neuvo on tyhmä, sillä siitä puuttuu kaikki konteksti. Eikai kukaan nyt yhdeksää kuukautta sohvalla makaa jos muuten on hyvä olo?!? Mutta on tärkeää oppia tunnistamaan milloin pitää levähtää. Itse tämä tuli opittua kantapään kautta, eli tässä tähän asti löydetyt vinkit: 
1. Alamahassa on kahdenlaista pistoa: Sitä kun jänteet venyvät, ja sitä kun pitää levähtää. Näiden erottaminen ei onnistu oikein muuten, kun että pitää levähtää -pisto esiintyy liikunnan yhteydessä eikä mene ohi kuin levähtäessä, ja jänteiden venyminen tulee random väliajoin ja menee vähän ajan päästä itsestään ohi.
2. Supistukset: Ajattelin että kai sitä nyt huomaa jos supistaa? No ei välttämättä huomaa, muuta kuin vähän epämiellyttävän olon. Jos on vähän epämiellyttävä olo, voi painella mahaa. Jos se on kova, pitää levähtää.
3. Järjetön väsymys: Silloin ei kannata pakottaa itseään lenkille, vaan nukkua. Muuten palataan kohtaan 2.
4. Tuntuu tympeältä kumartua -> älä kumarru. Yleensä ennen lenkkiä kengät saa vielä jalkaan, lenkin jälkeen partneri ottaa ne pois.

Osa 17 - Saksalaista odotusaikaa

Koitan viimein alkaa lueskella vähän tietoa vauvan tekemisestä saksalaisittain. Huhhuh, mikä ahdistus iskee! Hirveä määrä termistöä ja sääntöjä jotka pitäisi opetella.

Ulkkareiden synnytysblogien ja expat-infosivujen mukaan kaikki lääkärit eivät oma-aloitteisesti kerro vaihtoehdoista ja riskeistä, vaan tekevät päätöksen potilasta konsultoimatta ellei tämä sitä erikseen vaadi. Lisäksi netti valistaa, että jokaisen pitää itse hommata oma kätilö (Hebarme), joka on sitten vastuussa synnytysvalmennuksesta ja mahdollisesti myös synnytyksestä sairaalan käytännöistä riippuen. Tässä ei sinänsä mitään, mutta ilmeisesti kätilö myös päättää esim. kivunlievityksestä ja synnytyksen kulusta, eli mikäli kohdalle sattuu akupunktioon ja homeopatiaan uskova hihhuli, se on hyvästit epiduraaleille ja kipulääkkeille! Huh! Noh, onneksi kätilön saa itse valita ja sitä kannustetaan vaihtamaan mikäli yhteistyö ei suju.

En vielä löydä hyvää nettilähdettä synnytyksen ja eri skenaarioiden sanaston opetteluun saksaksi, eli tilaan kirjan "Hebamen Gesundheitswissen" päästäkseni paremmin kartalle miten homma on Saksassa oikeasti järjestetty. Kirja osoittautuu saavuttuaan hyväksi perusoppaaksi lyhenteiden ja tutkimusten tulkitsemiseen.

Perusasetelma on siis se, että oma gynekologi hoitaa raskausajan tarkastukset. Ultraus tehdään joka kerta, samoin otetaan sokerit, paino ja verenpaine, sekä katsotaan kohdunsuu. Normaalitutkimukset tapahtuvat kerran kuussa, ja viimeisellä raskauskuukaudella viikottain. Noin raskausviikolla 25 pitäisi viimeistään olla kätilö (Hebamme) ja synnytysvalmennuskurssi varattuna. Joihinkin sairaaloihin pitää ilmoittautua etukäteen, mutta tämän ehtii tehdä myöhemminkin, ja kätilö auttaa myös näiden käytännön asioiden järjestelyissä.

Kirjojsta ja nettilähteistä rohkaistuneena päätän vielä ilmoittautua äitiysjoogaan, jotta tapaisin muita kohtalotovereita joilta kysellä tyhmiä.

Osa 16 - Fyysistä hommaa tuo pakkaaminen

Käyn heti ensimmäisenä mahdollisena päivänä rakenneultrassa, ja vauvalla edelleen kaikki hyvin. Sukupuoleksi paljastuukin toinen kuin mitä ensimmäisten ultrien perusteella odotettiin, eli nimimietintä lähtee alusta. Onneksi siihen ei nyt ehdi keskittyä kun on muuton kanssa vielä hieman tekemistä.

Tämän gynen some-silmä ei ole ihan yhtä hyvä kuin ensimmäisellä lääkärillä, eli tässä kuvassa maha-asukki näyttää oikeastikin ihan alineilta :D Lääkäri vielä kyselee että 'eikö ole kaunis kuva' ja on selkeästi ylpeä itsestään kun silmäkin oikein näkyy. Hymistelen ja huokailen sisäisesti. Tosin myöhemmin hoksaan, että siitähän voisi tulla Star Wars -baby jos saisi synnytyksen viimeisen päälle ajoitettua. Noh, siihen on tosin vielä hetki.

Viikko jatkuu armottomalla pakkauksella, ja perjantai-aamuna viimeiset laatikot saadaan kiinni samalla kun muuttomiehet avaavat oven aamukahdeksalta. Talon tyhennyttyä maalaan vuokraisännän ohjeiden mukaan nurkkia teleskooppivarrella ja nurkkatelalla (kuka olisi uskonut, että sellainenkin on olemassa?) ja ravaan taas portaita ylös-alas moppi tai maalisanko käsissä. Saamme hommat suurinpiirtein tolalleen ja hyppäämme viideltä junaan. Kantaessani laukkua juna-aseman portaita ylös määränpäässä on kyllä sellainen olo, että en astu taakka kädessä enää yhtään porrasta seuraavaan kuukauteen :D Myös istuminen on vaikeaa rasituksen jälkeen, ja pikaruokailun jälkeen kaadun hotellissa sänkyyn.

Aamulla otetaan asunto vastaan perusteellisen tarkistuksen kera, ja sitten muuttomiehet pääsevät hommiin. Tavarat on iltapäivään mennessä kannettu sisään, ja aloitamme purku-urakkaa. Vauvan potkut alkoivat tuntua heti edellisen raskausviikon lopussa, ja nyt kyllä huomaa että maha-asukki on liikkeellä heti kun koittaa oikaista selkää tai alkaa nukkumaan.

Miehen ystävä tulee onneksi sunnuntaina auttamaan ja nostelemaan raskaampia tavaroita, ja saamme  huonekalut suurinpiirtein paikalleen. Mies lähtee vielä takaisin Darmstadtiin muutamaksi päiväksi töihin ja viimeistelemään talon siivouksen (eli siis istumaan ystävien kanssa pitkillä illallisilla :D), eli jatkan purkuhommia alkuviikon yksin, muutamat potkut seuranani.

Vauva alkaa kehitysoppaiden mukaan jo kuulla, ja soittaisin sille mielelläni musiikkia, mutta en kuollaksenikaan keksi missä laatikossa kaiuttimet sijaitsevat. Lopuksi päätän, että vauvan henkinen ja musikaalinen kehitys saa alkaa vasta tammikuussa kun olen takaisin reissuilta ja kämppä on kunnossa. Päätän myös, että se ei ehdi saada lopullisia vaurioita muuttoon liittyvästä pikaruoan ahmimisesta, vitamiinien unohtelusta ja epäsäännöllisestä ruokarytmistä, ja kieltäydyn tuntemasta tästäkin huonoa omaatuntoa. Paska mutsi ja silleen.

Osa 15 - Mittauksia ja laatikoiden kantelua

Reissusta palattuani käyn näyttämässä mahaa lääkärille. Hän ottaa kyselemättä papan, koska 'edellisestä näytteestä on jo puoli vuotta'. Jep, Suomessahan tarkastusväli taisi itsellä olla kolme vuotta. Haisee kevyesti rahastukselta. Lisäksi otetaan verikokeita, eikä kukaan selitä miksi tai mistä saan tulokset. Tämä kerta olisi nimittäin tarkoitus olla viimeinen tällä gynellä ja siirtyä uudella paikkakunnalla toivottavasti ystävällisemmälle gynelle. Noh, kuitenkin vauvalla on kaikki kunnossa, kasvu on tismalleen käyrillä ja itselle lisäpainoa on tullut kolme kiloa.

Seuraavallla viikolla koittavan muuton kunniaksi pidetään myös läksiäiset, joissa puolalainen mies taputtelee mahaa ja juttelee vauvalle. Etelä-Euroopan edustus läksäreiden mukavan kansainvälisestä osallistujakaartista näyttää myös olevan sitä mieltä, ettei raskaana oleva jaksa seistä, kävellä portaita tai istua selkänojattomalla tuolilla. Jossain vaiheessa lakkaan selittämästä, etten ole sairas ja annan hyysätä. Ensimmäinen kysymys onnittelujen jälkeen näyttää olevan, onko tulossa tyttö vai poika. Vastailen suurimmalle osalle ympäripyörästi, sillä en oikeen saa kiinni miksi sukupuoli olisi tärkeä.

Alan myös varailla rakenneultraa. Soitettuani ensimmäiset seitsemän klinikkaa Friedrichshafenista ja lähistöltä läpi, selviää että aikaa ei ole mitään mahdollisuuksia saada aikaa ennen joulukuun puoliväliä. Näppärää, sillä olen käytännössä koko joulukuun reissussa. Kun viimein löydän ympäristön maaseudulta klinikan, jolla on vapaa aika, selviää että kuun perustarkastus ja rakenneultra tulee tehdä samalla klinikalla tai muuten laskutus ei onnistu. Selvä, joudun siis vielä kertaalleen Darmin epäystävälliselle gynelle, mutta toisaalta sinne saan ainakin ajan heti seuraavalle viikolle.

Pakkaus alkaa kunnolla lauantaina, ja kantelen laatikoita viisikerroksisen talon portaita ylös alas. Syke näyttää nousevan aika nopeasti, mutta muuten tuntuu hyvältä. Loppupäivästä iskee väsy ja on pakko ottaa tirsat. Illalla käydään pyörällä keskustassa syömässä kun ei jakseta tehdä tiskiä. Pyöräily ei varsinaisesti tunnu miellyttävältä, ja mietin että mitenköhän pitkään tätä hommaa jaksaa jatkaa..

Sunnuntaina mies lähtee viemään vauvauutiset vanhemmilleen Hampuriin, mutta onneksi saan maalausseuraa ihanista Suomi-ystävistä ja saamme yläkerran pikkumakkarin kertaalleen maalattua. Sunnuntaina urakointi alkaa iltapäivästä jo tuntua, ja kun talkooapulaiset lähtevät kotiin joudun itse levähtelemään. Urakka jatkuu samalla tahdilla alkuviikosta, ja jossain välissä alkaa huomata että liika on liikaa, ja mahaan ja jalkoihin sattuu. Sitten vain hetkeksi jalat ylös, ja kohta jaksaa taas touhuta!

Osa 14 - Vauvaoppaita, onnitteluja ja 'onnitteluja'

Hyödynnän suomalaisia kirjastojärjestelmää ja lainaan äitini kirjastokortilla kasan raskausoppaita. Tosin uusimmat ovat 90-luvulta, mutta ei sen väliä - biologia ei liene ihan viime aikoina muuttunut.

Kirjat sisältävät perusbiologian lisäksi kaikenmaailman homeopatiaa, mutta lisäksi hyödyllisiä joogaliikkeitä ja vinkkejä miten tukihenkilö voi oikeasti tukea synnytyksessä.

Haluan ymmärtää synnytykseen liittyvät asiat ensin suomeksi, ja sen jälkeen opetella perussanavaraston saksaksi. Partneri ihmettelee, että eikö ne lääkärit nyt tiedä mitä siellä tehdään, mutta insinööri on näköjään insinööri vaikka voissa paistaisi. Haluan myös kirjoittaa synnytyssuunnitelman saksaksi, jotta ei tule kätilön tai sairaalan kanssa ongelmia tai väärinkäsityksiä, sekä käydä asiat läpi partnerin kanssa siltä varalta, että sattuu väsyneenä saksa unohtumaan. Jo gynekologin kanssa turhautuessa on tullut sellainen olo, että parempi itse varmistaa kuin luottaa sokeasti että kyllä asiat järjestyy.

Nyt kerron uutisia myös useammille tutuille saaden onnitteluja ja vähän toisenlaisiakin "onnitteluja". Antaisin ihan ilmaisena vinkkinä, että raskausuutisia kuullessa EI ole hyvä idea sanoa esim. "Viimeinkin" tai "No onhan sulla jo tuota ikääkin" tai muuta yhtä kannustavaa. EI, EI ja EI!!

Ei kukaan ulkopuolinen voi tietää mitä jostain näkökulmasta myöhäisen lastensaannin taustalla on. Eikä ole kenenkään asia sitä kysellä ellei onnittelujen kohde asiaa oma-aloittesesti halua jakaa. Suurella todennäköisyydellä 'onnittelujen' kohde ei koe millään tavalla olevansa 'vääränikäinen', vaan iloitsee raskaudesta, koska hän uutiset on kanssasi päättänyt jakaa. Edellä mainitut kommentit ovat syyllistämistä, eivät onnitteluja. Ne alleviivaavat kyvyttömyyttä empatiaan ja tarvetta alleviivata odottajalle, miten hän ei ole elänyt 'oikean' tai 'toivotun' tai 'normaalin' kaavan mukaan. On miljoona ja yksi syytä saada lapsi jossakin muussa iässä kun 25 vuotiaana (tai mikä ikinä se 'oikea' ikä onkaan. NIH.

Osa13 - Reissuja ja yllättävää mahankasvua

Ennen reissuun lähtöä kokeilin mitkä bisnesvaatteet vielä mahtuvat päälle. Onneksi kokoelma sisälsi stretch-mekkoja, ja kukas nyt muutenkaan pitää jakkua kiinni? Vähän mietitytti, että mitähän neuvotteluhuoneellinen asiakkaita miettii, mutta kukaan tuskin huomasi mitään - miehet näyttävät todella keskittyvän enemmän tisseihin kuin mahan kokoon :D

Lauantaina käytiin patikoimassa, ja hyvin jaksoin (tosin myös nelivuotias jaksoi, eli en tiedä voiko tätä pitää meriittinä :P). Tällä viikolla kerroin jo ihmisille, että meloninsiemeniä on syöty ja onnitteluja satoi. Sunnuntaina ohjelmaan tietysti kuului shoppailu, koska on vaan niin ihanaa kun kaupat on sunnuntaian auki \o/ Tavoitteena oli tällä kertaa pikkujouluissa vielä päälle mahtuva mekko. Kävelimme ystäväni kanssa uuteen ostoskeskukseen, ja heti sisäänkäynnin jälkeen näyteikkunasta minua katsoi Marimekon kaunis punainen mekko. Kokeilin, näytti hyvältä, totesin että liian kallis ja jatkoimme eteenpäin. Kunnes ystäväni piti minulle käytävällä puhuttelun -
"Kuuleppas nainen, olet ollut kymmenen vuotta työelämässä. Jos haluat ostaa mekon, ostat sen!" Ja niinhän siinä kävi, että kävelin ulos marimekon pussi kädessä. Noh, mekko tosin menee asiakkaissa reissatessa ja on sisäänotoilla muokattavissa sopivaksi raskausajan jälkeen.
Löysä neuletakki ilmeisesti piilotti pyöreän mahan muilta, mutta itse peilin eteen mennessä ihmetteli aina, että mistäs tuo pullukka tuohon ilmestyi. Muuten kun olossa tai missään muussa ei huomannut mitään eroa.

Olin aiemmin toiveikkaasti ajatellut, että mahahan alkaa kasvaa vasta viimeisillä kuukausilla kunnon mollukaksi, joten eihän tässä mitään ylimääräistä talvitakkia tarvita. Niimpä niin, aiemmin löysähkön villakangastakin nappien välit alkoivat jo pullistella, eli vaihdoin bisnestyylin äitini varastossa seisoneeseen tikkitoppaan, toiveissa että pärjään joulukuun reissut sillä.

Osa 12 - Pikalääkäri ja influenssaa

Tällä viikolla menen taas oman gynen ultraan, ja sikiöllä oli edelleen kaikki hyvin. Painoa oli tullut lisää terkkarin mukaan kilo, mutta kyllä oli taas insinöörillä oli niskavillat pystyssä mittausmenetelmän epätarkkuuden kanssa. Ensimmäisillä puntarikerroilla olin kesävaatteissa ja otin kengät pois punnituksen ajaksi. Vaatteista ei vähennetty silloinkaan punnitustuloksesta mitään, ja tällä kertaa ottaessani paksua villapaitaa ja raskaita syyskenkiä pois, terkkari esteli ja ei antanut lupaa mennä puntarille ilman kenkiä. Pöyristyttäviä mittausvirheitä, varsinkin mitattaessa noin kilon (!) muutoksia. Noh, arvioisin siis kengät ja talvivaatteet poislukien, että painoa on tullut lisää ehkä 500-700g. Toisinsanoen parnerin pekonivauva-teoriasta huolimatta väittäisin, että kumpu johtuu vahvasti vauvasta. Ja ei, en tee rinnakkaisia kotipunnituksia - joku raja insinöörilläkin sentään!

Juttelimme partnerin kanssa influenssa-aallosta, ja tulipas mieleen että tähänhän on tosiaan rokotus!
Googlailin ja selvisi, että yli kolmannella kuulla raskaana oleville rokotus on ehdottoman suositeltava, eli eipäs muuta kuin omalääkärille piikitettäväksi. Rokotuskortin tietysti unohdin kotiin, koska en lukenut tätä 'kunnolliseksi' rokotukseksi.

Muuttoa silmälläpitäen tsekkasimme myös kalliimpien vauvavarusteiden hintatasoa ja saatavuutta molemmilla paikkakunnilla, ja totesimme että ei tarvi ostaa vielä. Huh, yksi tekemistä vaativa asia vähemmän :)

Osa 11 - Rakenneultrailua ja vakuutuksia

Tällä viikolla mentiin ensimmäiseen rakenneultraan. Oma gynekologi ei tee näitä, ja jollain ihme logiikalla rakenneultra oli parinkymmenen kilometrin päässä maaseudulla (ihan niin kuin Darmin keskustasta ei löytyisi ketään..). Noh, käytin aamulla vajaan tunnin viedäkseni partnerin töihin, sitten kirjoittelin hätäisesti muutaman sähköpostin ja lähdin kohti pikkukylää. Täytin nivaskan lappuja ja sitten tapasin pehmeällä äänellä lepertelevän gynekologin - melkoinen muutos omaan lyhytsanaiseen ja asialliseen miesgyneen verrattuna! Sikiöllä mittaa oli 8 cm ja kaikki oli edelleen normaalia. Oli hassu katsella miten sikiö heilutteli käsiä ja jalkoja ja liikkui hengityksen tahdissa. Nyt kysyin, ja sain hienon profiilikuvan mukaan :) Verikokeiden tulokset sain muutaman päivän päästä, ja kaikille kromosomivaurioille ja kehityshäiriöille riskit olivat pienet. Vakuutusneuvojakin ehti viimein käymään, ja selvisi että oma vakuutus ottaa rakenneultran kustannukset, eli 175 e jäi säästöön!

Profiilikuva pääseisontaa harrastavasta alienista

Viikonloppuna oli taas pakko lähteä katselemaan asuntoja, sillä edelliseltä kierrokselta emme saaneet kumpaakaan hakemaamme asuntoa. Yksi välittäjistä kysyi, onko jälkikasvua tiedossa, eli ilmeisesti kumpu alkaa jo näyttää vähän muultakin kuin reippaalta pekoninsyönniltä.

Alieninkasvattaja vetelee alkoholitonta minttudrinkkiä

Vakuutusneuvojan kanssa käytiin läpi, mitä vakuutuksille tapahtuu ennen ja jälkeen vauvan tulon. Raskauteen liittyvästä sairaudesta johtuva työkyvyttömyys korvataan, mikä oli helpotus sillä osa yksityisistä vakuutuksista sulkee tämän pois. Miinuspuolena on, että vauvan sairasvakuutus tulee maksamaan parisensataa kuussa, eli käytännössä lapsilisät menevät suoraan vakuutukseen. Jos tuloni olisivat pienemmät, vauvan saisi kustannuksetta puoliskon julkiseen sairasvakuutukseen. Huvittavaa on, miten kaikki vakuutusviidakkoon liittyvä ohjeistus on kirjoitettu oletuksella, että miehen tulot ovat paremmat. Voihan 50-luku!
Eläkevakuutuksen saan onneksi laitettua paussille, mikä säästää jo 500e kuussa. Muita vakuutuksia ei saa tauolle, eli tiukille edelleen menee kalliimman asunnon kanssa, mutta minkäs teet.

Sairasvakuutuksesta saan syntymärahan, eli kertamaksuna könttäsumman vauvan syntymän jälkeen. Summa on hyvin epäselvällä logiikalla 12 x päiväkorvaus, eli minulle 1800e. Ei-yrittäjät saisivat olla 67% palkasta, max 1800 e kuukausikorvauksella lomilla 6+8 viikkoa, mutta eihän nyt yksikään yrittäjä niin pitkiä äitiyslomia pitele, eli mitäpäs sitä korvaamaan! Tämä korvaus ei onneksi riipu tuloista eikä siitä, saako vanhempainrahaa, eli ensimmäiselle kuukaudelle syntymän jälkeen saan sekä vanhempainrahan, että sairasvakuutuksen syntymärahan. Saapas nähdä mihin asti sitä pystyy tekemään töitä!

Osa 10 - Liikuntaa, budjettia ja reissuilua

Väsymys on viimein haihtunut, tosin yöheräilyt vielä aiheuttavat pientä häiriötä unirytmiin. Pääsen kuitenkin taas liikuntarytmiin, ja treenaan paikat kipeiksi pitkästä aikaa. Alan epäillä, että pyöreä maha ei ole enää pelkkää ilmaa, sillä joitain jumppaliikkeitä on epämukava tehdä ja farkutkin puristavat. Googlaan, että ensisynnyttäjillä raskaus alkaa näkyä yleensä myöhään, joillakin jopa vasta viikon 20 tietämillä. Niimpäniin, ja minä mietin jo nyt että mistähän niitä äitisyhousuja saisi Saksassa.

Torstaina suuntaan pitkäksi viikonlopuksi Kööpenhaminaan. Myöhäisenä lentojen ostajana joudun vaihtamaan Brysselissä, mutta pääsen perille kunnialla keskiyöllä. Perjantain kävely tuntuu selässä seuraavana päivänä, mutta en viitsi valittaa. Onneksi nappaamme lauantaiksi pyörät, ja tunnin pyöräily onneksi notkistaa selkää. Luojan kiitos reissu sattui vasta tälle viikolle, en ymmärrä miten olisin aiemmin jaksanut! Nyt on kuitenkin koko ajan tosi kivaa ja jaksan hyvin, vaikka joka päivä ollaan aamusta iltaan liikkeellä ja aktiivisuusmittarin mukaan askelia kertyy perjantaille 13 km edestä. Matkakumppanit olivat jopa ostaneet minulle alkoholitonta lasten kuplajuomaa kun itse nappailevat viiniä <3 Juon viiniä puoli lasia, ihan kukkahattutätien kauhistukseksi, ja samalla uhkalinjalla syön myös ravintolassa hyvällä omallatunnolla simpukoita.

Onnellinen matkaaja ja kuplajuoma

Sunnuntain kotiinpaluussa meneekin Frankfurtin kaaoksen takia reilummin aikaa, eli maanantaiaamun nouseminen on haasteellista. Iltapäivällä en kykene enää keskittymään, vaan katson koulutusta datan visualisoinnista ja nukahdan puolivälissä. Kroppa tuntuu vähän väsyneeltä, mutta väsy ei ole enää samaa kuolemanväsymystä kuin ensimmäisinä kuukausina. Tästä siis alkanee keskiraskauden autuus, toivon!

Osa 9 - Ilmavauvaa mä rakennan

Maha on jatkuvasti ihan ilmapallona. Mikään ei liiku, pierettää ja röyhtäyttää niin että luulen olevani pieni metaanitehdas ennemmin, kuin menestyvä konsultti. Aamuisin pallura on huomattavasti pienempi, eli syytän vauvaa ainoastaan epäsuorasti :D

Ilmavauvaa rakentamassa. Ompeluhuoneen kaoos on vain väliaikaista :D

Mutta muut uutiset ovat hyviä! Partnerin kanssa pääsemme yhteisymmärrykseen, että jäämme Saksaan kahdeksi vuodeksi ja sen jälkeen lähdemme yhdessä Suomeen. Partneri saa myös hyviä uutisia uudesta työpaikasta Friedrichshafenissa Bodenjärven rannalla, jonne tavoite olisi muuttaa joulukuun alussa. Myös pää-asiakas on ok muutto- ja vauvauutisten kanssa, ja pyytää arvioimaan paljonko töitä pystyn tekemään viikkotasolla synnytyksen jälkeen. Benchmark-tietoa otetaan vastaan!

Muuttotiedon jälkeen alkaa armoton budjetin selvittely. Koska asunnot ovat vieläkin (!) kalliimpia kuin Darmstadtissa, pitää koittaa laskea mitä vanhempainrahasta jää käteen. Vastaus: Saan valtiolta 1800€, josta minun pitää maksaa vielä vakuutukset, vuokrat ja muut niin, että jäisin reippaasti miinukselle vaikka ottaisimme halvimman mahdollisen kämpän. Lisäksi selvittelen, että äitiyspäiväraha kahdelta ensimmäiseltä kuulta on sairaspäivärahaa, päätyen ainoastaan 1400 € kuukaudessa, jätten minut vielä enemmän miinukselle. Ensi vuodesta on siis näillä näkymin tulossa pienempien ostosten vuosi.

Maanantaina ollaan sitten ihanassa käännekohdassa - työpäivän jälkeen huomaan että ei muuten väsytä enää! JES! Normaalisti olen ottanut ruokatauon jälkeen tehotirsat, ja silti kaatunut työpäivän jälkeen sohvalle kykenemättömänä tekemään yhtään mitään. Jospa tämä kausi olisi viimein ohi! Liikkumattomuuden takia epäilen myös, että osa kummusta on silkkaa pekonia, eli tilaan amazonista lisää jumppavälineitä kotiin ja aloitan tehojumppakauden pekonin sulattamiseksi :D

Osa 8 - Viikonloppureissu kostautuu ja 'äitiyspakkaus' ottaa päästä

Seuraavalla viikolla olen Belgian reissun jälkeen rättipuhki. Töihin keskittyminen iltapäivisin on mahdotonta, ainut mitä kykenen tekemään on nukkuminen. Keskiviikkona jaksan jo tehdä täyden päivän töitä ja torstaina vääntäydyn ekaa kertaa lenkille. Huhhuh!

Partneri on lopettanut parmankinkun ostamisen ja ostaa ainoastaan minipakkauksia munia, jotta ne ovat varmasti tuoreita. Noh, hyvä että joku huolehtii riskeistä. Itse vedän lauantain museovisiitin jälkeisellä lounaalla ranskiksia majoneesilla ja muistan jossain vaiheessa, että niin se raaka kananmuna...Noh, lapsia syntyy sellaisissakin maailmankolkissa, jotka eivät ikinä näistä varoituksista ole kuulleetkaan, joten en ressaa turhia ja illalla mussutan onnellisena sinihomejuustoa kotona.

Käyn lisäksi viimein läpi gyneltä saamani "äitiyspakkauksen" sisällön, joista kuitin mukaan jouduin maksamaankin neljä euroa. Siellä ne ovat lökötelleet piilossa toimiston nurkassa nelisen viikkoa, mutta nyt päätän viimein järjestää ne pois siivouksen tieltä. Koko laskuhan oli tähänastisista labroista yli 250e, saapas nähdä minkä osan vakuutus korvaa.. Kukaan ei tietysti gynellä kertonut hinnoista tai omavastuuosuuksista mitään.

Noh, mutta laatikoista siis. Avausta seuraa täydellinen v*tutus. Boksi on täynnä mainosmateriaalia ja alennuksia äitiystarvike-nettikauppoihin, sekä kaksi huonolaatuista äitiyslehteä jotka heitän selailun jälkeen mainosmateriaalin kanssa paperinkeräykseen. Noh, hyvä että joku vielä printtiäkin käyttää tässä maailmassa, tuumii paperi-insinööri. Todellisena saldona on neljä vaippaa, yksi kortsu, kahdet töppöset ja yksi pipo. Ei ihan neljän euron arvoista, sanoisin. Lähtökohtaisesti on epäselvää miksi ihmeessä terveydenhuolto jakaa joidenkin vaatefirmojen mainosmateriaalia.

"Äitiyspakkauksen" sisältö

Osa 7 - Äitiysblogeja ja laskettu aika

Aah, viimein normaali viikko toimistolla. Maanantaina käyn veroneuvojalla, ja saan viimein tietää miten viime vuosi meni taloudellisesti. Aloittelevana yrittäjänä oli kohtuullisen vaikea ennakoida verotusta, joten olen säästänyt veroihin reilusti. Näyttäisi että jotain jää yli, mikä on positiivinen asia.

Keskiviikkona käyn taas gynellä. Sikiön koko ei vastannut kuukautiskiertoa, joten edellisellä kerralla laskettua aikaa ei voinut vielä määrittää. Solukimpulla on kaikki ilmeisen hyvin, siellä se sydän pumppaa ja kädet heiluu 2,6 cm kokoisella sintillä. Älytöntä miten noin pieneen mahtuu jo noin paljon toimintoja! Olin paniikissa, koska äitiyspassissa luki immuunisuojani olevan 'kyseenalainen' ja epäilin että HIVikö tässä nyt on vai mikä. Lääkäri sanoi, että tämä oli jokin 'Röteln', eikä siitä tarvi huolehtia. Kotona googlasin, että Röteln on vihurirokko, joka on Suomen rokotusohjelmassa eli periaatteessa tarttuminen pitäisi olla epätodennäköistä. Hämmentävää. Johtuisiko merkintä ainoastaan siitä, ettei rokote ole merkitty rokotuskorttiin? Vietän vastaanotolla yhteensä kolme tuntia ja olen jo repiä pelihousuni kun hyvää työaikaa valuu hukkaan. Lisäksi joudun ulos ultrahuoneesta täyden rakon takia ja menetän vielä enemmän aikaa. Ei kehdannut valittaa että omaa aikaa kolmatta tuntia odottaessa ei vessassa kehtaa juosta jatkuvasti.

Keskiviikkona kokeilen Skype-terapiaa ja pääsen pohdinnassa vähän eteenpäin. Homma toimii ok ja sovimme uuden tapaamisen seuraavalle viikolle.
Gynen jälkeen vauva tuntuu enemmän todelta, ja alan ahmia äitiysblogeja. Saan selville, että ilmeisesti sykkeen 150 raja on poistunut, joten intervallitreenit tulevat palaamaan ohjelmaan. Jes!

Torstaina suuntaan kohti Belgiaa ystävyyskamarimme järjestämään kansalliseen konferenssiin. Tällä reissulla väsymys vie vähän kovinta terää kokemukselta, mutta hauskaa on! Lisäksi ihanassa kahvilassa aamupalalla kahvi tuoksuu niin hyvältä, että päätän riskeerata. Jes! Ei pahaa oloa! Aamukahvi palaa siis ainakin reissun ajaksi ruokavalioon.

Osa 6 - Reissailua ja Googlailua

Seuraava viikko menee reissatessa Suomea ympäri. Asiakkaita on kiva tavata kasvotusten ja illat kaverien kanssa ovat ihania. Kun lennän takaisin, partneri haluaisi heti kuulla että mitä seuraavaksi tapahtuu. Olen viikon reissusta puhki ja seuraavana päivänä menen vielä toimittamaan saksalaiselle asiakkaalle ison loppuraportin, enkä millään jaksaisi keskittää energiaa isojen suuntaviivojen vetelyyn myös henkilökohtaisessa elämässä. Viikolla koitimme molemmat metsästää englanninkielistä parisuhdeterapeuttia maakunnasta, mikä oli helpommin sanottu kuin tehty. Löysimme yhden kv-parisuhdeneuvontaa tarjoavan järjestön, josta saimme ajan puolentoista kuukauden päähän - ei kovin avuliasta akuuttiin tilanteeseen. Päädyn etsimään itselleni skype-terapeutin selvittääkseni olisiko ammattilaisella parempia ideoita, miten en masentuisi Saksan elämään ja sosiaalisen ympäristön puutteeseen.

Viikonloppuna vedän parmankinkkua ja juustoja kotona samalla, kun googlaan suomalaisia ohjeita - kas, pehmeät juustot, raaka liha ja kala jne. jne. - kaikki kiellettyjä. Katson juusto-kinkkulautasta ja syön sen loppuun. Ajattelen myös kaiholla Suomessa syömääni graavilohta. Olisikohan näitäkin pitänyt selvittää jo aiemmin? Lisäksi löydän jonkun ohjeistuksen, että korkealla sykkeellä ei saisi treenata ja ihmettelen, että kävelemälläkö tässä pitäisi kunto pitää yllä?

Lauantaina olo on karmea, oksennan aamupalan ulos ja meinaan yrjötä leikkikentälle lenkillä. Johtuisiko tämä eilisen juustoista? Onneksi tämä on ainoa päivä kun koen mitään huonoa oloa, joten johtunee vain jostain mahataudista.

Alppilomalla naapurissa

Toin joulureissulta sukset Suomesta siinä toivossa, että järven takana siintäviltä vuorilta löytyisi myös latuja. Parneri hommasi myös uhkarohkeasti suksipaketin lähiliikkeen loppuunmyynnistä, joten uudenvuoden aattona suuntasimme pirteänä kokeilemaan latuja ja välineitä.

Ensimmäisenä törmäsi siihen, miten himpskutin vaikeaa on löytää latuja ja niiden säätietoja verrattuna laskettelurinteiden tietoihin. Lähistöltä löytyi kyllä tuurigooglailulla latuja, osa paremmin ja osa huonommin opastettuna, mutta latukameroita, kunnostustietoja ynnä muuta sai kaivaa ihan olan takaa. Lopuksi törmäsin Bergfex-palveluun (www.bergfex.de), joka vaikutti jokseenkin luotettavalta, ja jonka perusteella suuntasimme juuri ja juuri Itävallan puolella olevan Sulzbergin Nordic Sport Parkiin, noin 50 km päässä kotoa. Keli oli jo lähtiissä mitä mainioin, Friedrichshafenissa aurinko paistoi täyttä häkää ja lämpöä oli +11 C. Korkeammalle serpentiiniteitä kohotessa lunta alkoi näkyä jo vähän enemmän (ajoimme tietysti katto auki, koska niin on vain hyvällä säällä tehtävä. Kuulemma.). Scheideggistä löytyi ensimmäiset hyvännäköiset ladut heti tien vierestä, mutta jatkoimme vielä eteenpäin kun ajattelimme että Sports Park tarjoilee luultavimmin paremmat fasiliteetit vessojen ynnä muun puolesta.

Perillä odotti n. 20km latuverkosto moitteettomassa kunnossa, lämpöä edelleen n. +5C. Keli toi mitä mainioimman keväisen alppifiiliksen, ja pienen tankkauksen jälkeen lähdimme tutkimaan latuja.
Partnerin opettamisessa kului ensimmäinen tunti, jonka aikana taisimme päästä etenemään reilun kolme kilometria. Kävin vielä itse huitomassa tämän jälkeen hetkisen, mutta pitoteippi ei riittänyt +7 asteen lämpöön, kun haarukka oli nollasta miinus kahteenkymppiin. Tervapitoa saa siis laittaa tulemaan postissa!

Jätimme päivän lyhyeen, koska partnerilla oli ensimmäinen kerta suksilla sitten yhden kokeilun n. 15 vuotta sitten. Mutta homma alkoi loppua kohden sujua paremmin ja paremmin, eli takaisin varmasti mennään ja ensi kerralla pidemmälle! Hiihtofiilis oli kyllä aika erilainen kun Suomen harmaassa metsässä, eli suksien raahaus kaiken muun joulutavaran mukana Suomesta ei ottanut enää yhtään päähän :)