Michelstadt ja Odenwaldin mutkatiet

Ensimmäinen kesäinen lauantai-iltapäivä oli kuin tehty kaverin uuden auton testailuun Odenwaldin kauniissa maisemissa. Kohteeksi valikoitui Michelstadt, joka on sopivan iltapäiväkahvittelumatkan päässä Darmstadtista, sekä kaunis vanha kaupunki.

Michelstadtin kaunis keskustori

Auton parkkeeraus oli yllättäen ilmaista ja parkkipaikka löytyi ihan kaupungin vierestä. Käveleskelimme hetken ympäri kaupunkia ja etsimme mukavan näköisen kahvilan heti kirkon takapihalta. Turisteja ei ollut vielä juurikaan liikeellä, keskikesällä kaupunki on varmasti viikonloppuisin tupaten täynnä mutta näin huhtikuun alussa tilaa riitti vielä hyvin.

Ihmettelimme kaupunginmuuriin rakennettuja asuntoja ja puutarhoja ja mietimme, millaista olisi asua vanhan vesitornin huipulla. Kevät on juuri alkanut ja puut ja maa alkaa pikkuhiljaa puskea vihreää. Narsissit alkavat olla kukinnan huipulla ja ensimmäiset tulppaanit nostelevat päitään. Mukava viikonloppureissu kauniissa ympäristössä, suositeltavaa sunnuntaitekemistä!

Vasinkin avoautolla :)

Tämän vuoden alppeilut 2/2

Vuoden toinen reissu järjestyi niinikään firman kautta, ja suuntautui Schladmingiin Itävaltaan. Firman lasketteluaktiivit järjestävät pari mökkiä ja kutsuvat harrastajia Suomesta ja saksankieliseltä alueelta mukaan. Mainittakoon jo tässä vaiheessa, että matka tehdään omalla rahalla ja ajalla, ettei tule sanomista.

Tokan laskupäivän maisemia. Alempana jo nurmikko paistoi, mutta rinteissä riitti lunta.

Ajelimme toimistolta paikan päälle seitsemisen tuntia ja odottelimme loput porukat paikalle ennen saunaa. Mökit olivat upeat, jokaisessa huoneessa oli oma pesuhuone ja alhaalla vielä upeat saunatilat sekä täysvarusteltu keittiö. Aamusta rinteeseen mentiin heti kun hissit avautuivat ja rinteeseenkin pääsi hyppäämään suoraan mökistä. Ah, mitä luksusta!

Alppimökkeilyä

Rinteet olivat aamulla upeassa kunnossa, mutta monojen vaivatessa edelleen, lähdin suksenvuokraajan mukaan ala-asemalle, jossa sain puolessa tunnissa lämpökäsittelyn monoille tehtyä. Voi mitä nautintoa laskeminen oli tuon jälkeen! Vauhti kasvoi kaksinkertaiseksi, mutta vain hetkeksi, sillä iltapäivällä rinteet alkoivat olla jo aikamoista möykkelikköä. Löysimme kuitenkin muutamia kohtuukuntoisia rinteitä ylempää. Sain kaverin houkuteltua laskemaan kanssani hissien sulkemiseen asti, eli tauot poislakettuna suksien päällä tuli vietettyä koko kahdeksantuntinen päivä! Kyllähän se nyt toimistotyön voitti noin perjantaiksi, ainakin näin kertaluonteisesti :D

Tankotanssia ja Weizenia päivän päätteeksi

Illalla matkasimme isompaan kylään kimppatakseilla, jotka ajoivat kunnon keskisuomalaisen rallikuskin ottein mutkaisia rinneteitä. Osaa matkustajista meinasi hirvittää tien reunan jälkeen alkava melkein pystysuora pudotus laaksoon, mutta eikai kukaan semmoista kyytiä aja jos ei osaa...eihän ;) Palkintona urhoollisuudesta meitä odotti perillä kohtuullisen kattava liha-fondue, jossa lihaa oli kaikkien syötyä itsensä kylläiseksi jäljellä arviolta enää kolmisen kiloa. Paluumatkalla kuskia ohjeistettiin ajamaan hieman rauhallisemmin jotta hyvin syönyt lasti pysyisi kyydissä :D

Ruokatarjonta buffetin alussa...                                                      ...ja lopussa!

Toisena laskupäivänä aurinkokin näyttäytyi lyhyesti, ja rinteessä tuli taas oltua aamusta iltaan. Illalla vähän afterskitä ja monotanssia, seuraavana aamuna pakkaus ja autoon.

Paluumatkalla odottelimme rajalla noin tunteroisen, mutta myöhemmin kuulimme radiosta ruuhkien kasvaneen rajalla jopa kolmeen-neljään tuntiin. Hyvä että oltiin ajoissa liikkeellä! Paluumatkalla oli muutamia kolareita matkalla ja matkaan tuhrautui yhteensä kymmenisen tuntia. Oli kiva reissu mutta kiva oli päästä kotiinkin! Laskuhimoja jäi vielä mutta vapaita viikonloppuja ei, eli ensi kaudella sitten uudestaan!

Tämän vuoden alppeilut 1/2

Tämän vuoden ensimmäinen alppeilureissu suuntautui Sioniin, samalla hyväksi todetulla porukalla kuin viime vuonnakin. Viikko ennen reissua olin melkein viikon päivät sängyn pohjalla flunssan kanssa. Vaikka työkunto olikin jo reissun alussa olemassa, parin kilometrin korkeudessa huomasi varsin konkreettisesti, että ihan täyskunnossa ei oltu. Ensimmäisenä päivänä oli pakko pysähtyä välillä levähtelemään ja taisin vedellä koko reissun ajan kahdentoista tunnin yöunia :D

Ostin ennen reissua sukset ja monot valmiiksi, koska insinöörin excel-laskelma osoitti vain puolentoista vuoden takaisinmaksuaikaa. Shoppailu tapahtui tietysti perinteiseen Pirre-tyyliin a) silloin kun kauppaan menemistä ei enää kertakaikkiaan voi välttää, sekä b) tunti ennen kaupan sulkeutumista. Stategia ei-niin-yllättäen kostautui parillakin tavalla. Yhden levähdystauon jälkeen kollegani puski minut pystyyn sauvalla, jolloin toinen siteistä löystyi sen verran, ettei pysynyt enää kiinni. Ruuvimeisseli ei kuulunut varustukseeni (kuuluu muuten nykyään!), joten siinä sitä sitten käveltiin puolitoista kilometriä rinnettä alas suksien kanssa :P Oli muuten hyvä takamustreeni, mutta ei tee mieli toistaa! Toinen maksun paikka tuli eteen jalkateriin painavina monoina, sillä eihän siinä viisi minuuttia ennen liikkeen sulkemisaikaa mitään lämpökäsittelyä ehditty tehdä - ja persoonalleni uskollisella kaupassakäynti-innolla lämpökäsittely siirrettiin parempaan tulevaisuuteen reissun jälkeiseen aikaan.

Puolivälissä kävelyreissua

Tyytyväinen hiihtäjä toimivilla suksilla

Noh, muuten oli mukava reissu, rinteet olivat erinomaisessa kunnossa ja seura hyvää. Aurinko ei valitettavasti paistanut kuin hetkisen ensimmäisenä laskupäivänä, mutta näkyvyys ei onneksi mennyt yhtä huonoksi, kuin viime vuonna. On se vaan aina vaikuttavaa olla keskellä niin järjettömän kokoisia kivenmurikoita - kaunista, epätodellista, karua ja upeaa <3

Näkevänä ja sokeana Hampurissa

Talvi ei edelleenkään ehkä ole ideaalisin aika Keski-Euroopan matkailuun, kuten viime vuonna todettiin. Mutta Hampurin ollessa kyseessä ei talvellakaan mikään voi mennä pieleen. Frankfurtista pääsee tähän Pohjois-Saksan metropoliin alle neljässä tunnissa, ja onhan se nyt mojovasta tuulenvireestä huolimatta aika kiva paikka. Tuulikaan ei ole mitään mistä Oulun ilimastoon tottunu ei seleviäis :)

Hotelliin "sattui" miellyttävästi kuulumaan Jaguar muutamaksi tunniksi, eli heti saapumisen jälkeen lähdettiin katsastelemaan joenrannan pikkukyliä. Satama-alue on sisävesisatamaksi hemmetin iso (72 km2) ja se onkin Saksan suurin satama.

Pikkukylät olivat aika perinteisen saksalaisen näköisiä, tosin sillä erotuksella, että ruohokatot näyttivät olevan muodissa vakuutusyhtiöiden vastustuksesta huolimatta. Elben ranta on myös saksalaisten omenoiden viljelymaata, joten omenajalosteita löytyi kioskista kuin kioskista.

Ajelun lomassa löysimme vallan loistavan tuulimyllyravintolan: Die Mühle Jorg. Uskomattoman hyvää ruokaa, erinomaisen kattava viinivalikoima ja kauniit sisätilat. Ei voi kuin huokaista tyytyväisenä muistolle.

Die Mühle Jorg

Hotelliin kuulunut kulkuväline

Koska joulumarkkinoita ei voi koskaan olla liikaa, vierailimme tietysti myös Hampurin joulumarkkinoilta. Keskusaukion markkinoilta löytyi Glühwein-kisan tämänvuotinen voittaja, sekä tähän mennessä vierailluista markkinoista kauden söpöin joulumarkkina-aukio.

Sunnuntaina jäi vielä kaupungilla kässäilyaikaa, ja kävimme katsastamassa pari perusnähtävyyttä. Lounaan jälkeen ehdimme vielä saada liput Dialog im Dunkel -elämykseen ("dialogi pimeässä"). Talon sisään oli rakennettu seikkailurata, jossa kokeiltiin erityyppisissä ympäristöissä huivi silmillä, millaista on elämä kun näkökyky jätetään pois pelistä.
Ensimmäinen huone oli puistomainen, ja siellä tunnusteltiin erityyppisiä luonnonmateriaaleja, käveltiin soralla ja huojuvalla sillalla, kuunneltiin luonnon ääniä ja käytettiin hajuaistia. Toisessa huoneessa oli markkinat, ja kokeiltiin suunnistamista kaupungissa sekä markkinoiden tarjonnan tunnistamista tunto- ja hajuaistin avulla. Kaikki saivat perusperehdytyksen kepin käyttöön, mutta kyllähän se meno aika haparoivaa näin tottumattomalle oli, varsinkin haastavammassa ympäristössä. Oppaan piti joka rastilla käydä pelastamassa joku (ja välillä minut) nurkkaan tai esteen taakse jumiin jäänyt :D  Kierrokseen kuului myös kipuaminen huojuvaan laivaan, jolla käytiin kuvitteellisella turistikierroksella satamassa. Lopuksi vielä juotiin ja syötiin pimeässä baarissa. Todella mielenkiintoinen ja silmiä avaava kokemus!

Loppumatkan alkuosa sujui kohtuullisen ahtaissa merkeissä Deutsche Bahnin jätettyä juuri sen vaunun pois junasta, jossa varatut paikkamme sijaitsivat. Lopulta saimme neuvottelun tuloksena paikat ykkösluokasta ja loppumatka sujui rattoisasti.

Paikan varauksessa epäonnistuneen junamatkustusta