perjantai 26. huhtikuuta 2019

Patikointia Lutzernissa ja yksivuotissynttärit

Tättärätää! Tämä jäbä on kasvanut sintistä 12 kiloiseksi jötkäleeksi, joka tykkää koirista (Tä! Tä!), kepeistä (tök-tök-tök) ja kivien syömisestä (ÄLÄ PISTÄ SUUHUN! EI! Wääääääää...)


Merkkipäivää vietettiin rennosti kaveriporukassa Lutzernissa juustoa syöden ja patikoiden. Suhde oli reissulla 6 aikuista - 1 vauva, joka suurinpiirtein riitti siihen, että yhdelläkään osapuolella ei (toivottavasti?) mennyt hermot.




Maisemathan nyt olivat käsittämättömän upeita, viini ja juusto (sekä seura) hyvää ja automatkakin menivät kohtuullisesti päiväunien aikaan. Kämppä oli airbnb:sta, ja näytti kuvissa hyvältä, mutta valitettavasti tupakansavu ei haise kuviin.. onneksi keli oli sen verran lämmin, että ikkunat sai pidettyä auki (Kesä, ihanaa!).

Toisena aamuna lähdimme ajelemaan Rigille mutkaista ja kapeaa pikkutietä ylös vuorta. Jossain vaiheessa rinnettä löytyi iso parkkipaikka, josta lähti patikkareittejä ja käveleskelimme Panorama-patikkareittiä puolisen tuntia eteenpäin kunnes törmäsimme ravintolaan. Aika oli kypsä makkaralle, sillä olimme ehkä parin kilometrin matkalla ohittaneet about seitsemän houkuttelevantuoksuista makkaranpaistopaikkaa, jossa ihmiset grillailivat kesäpäivän kunniaksi. 


Ostimme aiemmin tämmöisen high-tech rinkan, sillä vaunujen raahaaminen kivikossa ja vuorenrinnettä ei ole kovin optimaalista. 12kg jalkojaan heiluttelevaa painoa + rinkka tuntuu kyllä, mutta onhan se nyt huomattavasti ergonomisempi kantaa kuin rimpuileva lapsi sylissä (onnekkaita olkaatte kevyiden lasten vanhemmat..).

Makkaran jälkeen käveltiin vielä parisataa metriä eteenpäin näköalapaikalle, jonka jälkeen olikin hyvä palailla takaisin ja ajella etsimään seuraavaa ruokaa :D

Seuraavan päivän paluumatkalla pysähdyimme vielä Reinin putouksilla (Rheinfall) koska kukaan Suomen porukasta ei ollut siellä vielä ollut. Pääsiäisen kunniaksi paikalla oli kunnon läjä muita turisteja, mutta virran mukana pääsimme putousten äärelle. Jonkun aivopierun takia lähdimme tänne vaunujen kanssa, joita ei sitten saanut vietyä näköalatasanteen alimmalle tasolle. Sinne pääsi onneksi kävellen, josta ensimmäistä taaperopäivää viettävä päivänsankari kiipeili ensimmäiset ehkä 200 porrasta itse tyytyväisenä ylös. Tuli myös todistettua, että kyllä - herra pystyy kyllästymään portaisiin! Viimeiset 20 porrasta meni kantokyydillä :D


Reinin putoukset eivät kokoluokassa olleet ihan samalla tasolla Niagran ja Iguassun kanssa, mutta vettä pääsi kivasti lähelle ja hyvinhän se tämäkin vesimäärä kohisi. Ehdottoman suositeltava matkakohde siis vähemmässä turistiruuhkassa!