Osa 34 - Ruokaa, liikuntaa ja unta

Seurailin vähän aktiivisuusrannekkeen tilastoja.Oma ykköstavoite tälle hankinnalle oli välttää istumatyöläisen perisynti, eli nostaa peffa penkistä riittävän usein ranteessa värisevän muistuttimen avulla. Noh, epäaktiivisuusleimoja näyttää silti kertyneen koko viime vuodelta noin 40 kuukaudessa, mutta ainakin itsellä on olo että hälytyksestä olen useimmiten lähtenyt käymään kävelykierroksella. Toissijainen tavoite oli seurata unta. En itse ole kokenut ongelmaksi, että tarvin 8,5-9h unta yössä toimiakseni jotakuinkin normaaliteholla, mutta muutama ystävä on ihmetellyt, että eikös aikuisen nyt pitäisi vähemmälläkin pärjätä. Ehkä sykemittari osaisi kertoa nukunko osan aikaa jotenkin huonosti, ja pystynkö esim. liikunnalla tai ruoalla vaikuttamaan unen laatuun ja vähentämään kokonaisaikaa.

Jos tsekkaa viime vuoden tilastoja, päivittäisestä aktiivisuustavoitteesta (istumatyö, kohtuullisen aktiivinen liikkuja) on saavutettu keskimäärin 83% kuukausitasolla, ja uniaika vaihtelee 8:30-8:50 tunnin välillä sisältäen rauhallista uniaikaa 7:30-7:50h. No, eihän pelkästään liikkumista mittaava ranneke tilastoi hereilläolojaksoja jos makaan paikallaan, mutta ehkä tämä on suuntaa-antava.

Tämän vuoden tammikuun alku on vielä vedetty vielä 100% teholla, ja sen jälkeen aktiivisuus tippuu reiluun kuuteenkymmeneen prosenttiin ja uniaika puolella tunnilla alaspäin. Liikunta on siirtynyt lenkkeilyyn ja satunnaiseen joogaan, sekä tietysti perjantain mammajoogaan, jonka liikunnallinen anti oli yllättävän hyvä odotuksiin verrattuna joten jatkan sitä edelleen. Käveltyä tulee n. 40-60 min kerrallaan niinä päivinä, kun olo ei ole turhan väsynyt. Odotuksiin verrattuna liikunta on yllättävän helppoa, ja jos ei ole pahemmin supistuksia, pystyn käppäilemään ihan normitahtia. Mutta en kyllä silti ole pitkään pitkään aikaan liikkunut näin vähää, joskus pitkän työpäivän jälkeen ei vaan millään jaksa lähteä ulos ja välillä supistelee niin, että kävely ei tunnu hyvältä idealta.

Rauhallista unta saan edelleen Polarin mielestä 7-7:30h yössä, tosin epäilyksenäni on että mittari ei rekisteröi valvontajaksoja luotettavasti, koska kun herään vauvan potkimiseen en nouse ylös sängystä. Passiivisuusleimojen määrä on tippunut yllättäen vain kymmenellä, vaikka itsestä tuntuu että jatkuvasti pitää nousta ylös. Tällä hetkellä istuminen työtuolilla alkaa olla kokonaan mahdotonta, ja seisoskelen tai istun jumppapallon päällä ollessani työhuoneessa - tai makoilen sohvalla kone mahan ja jalkojen väliin tuettuna :D
Sänkyyn oli pakko ostaa paksu petari, kun muutenkin jo oireilleet olkapäät eivät kestäneet lisäpainoa. Partneri valittelee, että luultavasti joku yö ylipehmeä sänky on syönyt hänet, mutta toistaiseksi Ikean reilunpaksuinen memory foam on ainakin parantanut minun olkapäävaivat ja joka aamu se partnerikin on patjan sisältä ylös noussut :D Lisäapuna nukkumisessa on pari paksua tyynyä jalkojen välissä. Monet valittelevat useammista yöllisistä vessareissuista raskausaikana, mutta omalla seurapiirirakolla nukun kyllä useimmiten yön läpeensä, kunhan muistan olla illalla juomatta liikaa.

Ruokaa olen syönyt tämän kuun alkuun asti mielestäni aika normaaleja määriä plus ehkä yhden ylimääräisen välipalan päivässä. Mitään varsinaisia himoja ei ole ollut, mitä nyt kasviksia ja hedelmiä tulee ikävä, ellei niitä saa muutamaan päivään. Viimeisen kuukauden aikana ruokahalu on kasvanut aika huimasti, ja syön aiemmasta poiketen pari lämmintä ateriaa päivässä. Tämä kertonee, että vauva alkaa jo polttaa kaloreita sen verran, että niitä pitää myös lapata sisään vähän tiheämpää vauhtia. Oma ja vauvan painonkehitys seuraavat normikäyrää täsmälleen keskellä ja vauva on muutenkin niin keskiverto kuin olla ja voi. Gyne naureskeli, että kaikki aina haluaa lapsensa olevan erityinen mutta tässä tapauksessa keskiverto on kyllä parasta mitä voi olla!

Osa 33 - Vauvakaman hankintaa ja flunssailua

Äitiyspakkauksen ja synnytysvalmennuksen myötä vauva alkaa tulla vähän konkreettisemmaksi, eli alamme haalia vauvakamaa. Tähän mennessähän ostettuna oli tasan pyörän peräkärry, josta siitäkin puuttuu vielä pienen vauvan riippumatto (tämä lähinnä siksi, että partneri tykkää pyöristä..)

Löydämme lähikylästä auton turvaistuimen, jonka saa kiinni rattaisiin. Tällaista on etsitty, eli tartumme Ebay Kleinanzeigen (saksan tori.fi) ilmoon ja ajelemme katsomaan. Selviää, että pakettiin kuuluu itse asiassa kaikki muu, paitsi itse se turva-istuin, mitä tulimme hakemaan. Eli siis rattaat, joihin saa kiinni Maxi Cosi -turvaistuimen, samoihin rattaisiin kiinnitettävän vauvan kopan sekä isomman lapsen istumarattaan. Kaupan päälle tulisi vielä syöttötuoliin kiinnitettävä adapteri, jolla autonistuimen saa kiinni syöttötuoliin, ja pari turvaistuimen kanssa yhteensopivaa makuupussia. Päädymme ottamaan paketin mukaan, sillä Maxi Cosi -turvaistuimia on joka paikka pullollaan, mutta näitä vaunuja joihin sen saa kiinni ei ole lähialueilla näkynyt. Lisäksi luotamme paketin jälleenmyyntiarvoon, kunto on nimittäin (vielä) uutta vastaava. Taidamme maksaa setistä noin 220e, ja parnerin vanhempien lapsivarustelun avustusraha on tätä myöten käytetty loppuun.

Seuraavana päivänä ajelemme sitten hakemaan turvaistuinta. Autoon nostamisessa pitää vähän kikkailla, sillä Volvon kaksiovista avoautoa ei ole jostain syystä suunniteltu lapsiperheet mielessä. Saa nähdä miten pitkään pinna pitää, mutta toisaalta juna on yleensä muutenkin meidän valinta pitkän matkan matkailuun ja lähireissut teemme pyörällä. Samalta reissulta lähtee mukaan pienen vauvan kylpytuki, rintapumppu tilpehööreineen ja höyrydesinfiointilaite, joista taidamme maksaa pakettina 100e.

Viikolla olen niin puhki, että jaksan vasta keskiviikkona vääntäytyä lenkille. Partneri alkaa yskiä ja niiskuttaa torstaina. Itse suljen koneen perjantaina klo. 16 ja siirryn sänkyyn, josta lauantain nukkumisen jälkeen nousen kunnolla vasta sunnuntai-aamuna. Tällöin olo on onneksi hyvä ja nuhakin tiessään. Ajelemme sunnuntaina toiseen puoli-suomalaisperheeseen katsomaan vielä puuttuvaa beibikrääsää. Mennessä poimimme kestovaippapaketin mukaan hintaan 50e. Suomalais-italialaisessa perheessä seuraamme mielenkiinnolla kolmea kieltä puhuvaa poikakolmikkoa, joista vanhin näyttää ymmärtävän myös englantia. Kiitollista huomata, että kolmikielisyys näyttää toimivan teorian lisäksi myös käytännössä. Mukaan tarttuu ison vaatekassin lisäksi kantoliina, imetystyyny, ja tärkeimpänä vauvan sänky, hoitopöytä ja amme, yhteishintaan 120e. Nyt pitäisi siis olla oikeastaan kaikki hankinnat tehtynä, tähän mennessä kokonaisbudjetilla n. 1 100 e. Halvemmallakin olisi varmasti päässyt, mutta toisaalta osa kamasta (kuten kärryt, turvaistuimet jne.) ovat niin hyväkuntoisia, että saamme ne luultavasti lähes samaan hintaan myytyä eteenpäin. Toki ilman kallista pyörän kärryä ja Maxi Cosi-ratashässäköitä olisimme pärjänneet varmaan puolella rahasta. Toisaalta säästäminen ei ollut tässä se ykköslähtökohta, vaan hankkia laadukasta ja arkea helpottavaa kamaa, jonka saa kierrätettyä eteenpäin. Tähän mennessä mitään ei ole ostettu uutena, eli ei ole huonosti asiat.

Ostosreissun tuloksia

Muutama juttu vielä puuttuu, kuten hoitopöydän päällinen, syöttötuoli (autokaukalon saa lisäosalla kiinni syöttötuoliin, eli se on sama ostaa heti), ja se polkupyöräkärryn riippumatto sekä muuta pikkuroinaa. Nämä saatamme syöttötuolia lukuunottamatta päätyä hankkimaan uutena, sillä onhan se Amazon toisaalta aika kiva kun kama saapuu kotiovelle :D

Osa 32 - Valmennusta

Suomesta paluun jälkeisenä perjantaina alkaa synnytysvalmennus. Valmennuksia tarjoavat osa kätilöistä sekä sairaalat, ja kurssi maksetaan sairaskassasta. Normaalit valmennukset kestävät usampia viikkoja, ja tapaamisia on kerran viikossa muutama tunti kerrallaan. Koska sellaisen aloitus olisi pitänyt tehdä jo tammikuussa (ja olisin muutenkin reissujen takia missannut puolet kerroista), turvauduin sairaalan viikonlopun pikavalmennuskurssiin. Perjantaina kurssi kesti neljästä yhdeksään, ja lauantaina kympistä neljään.

Partnerin pomo oli myös paikalla seitsemän muun valmennettavan joukossa. Kurssia pitänyt kätilö oli ystävällinen ja vaikka suurin osa asiasta oli tuttua, oli ihan hauska seurailla keskustelua ja vaihtaa kuulumisia muiden samassa tilassa olevien kanssa. Välillä meinasi leuka tippua, kun huomasi miten vähän porukasta ymmärsi ihmisen ruumiintoiminnoista. Seksin harrastaminen raskausaikana näytti olevan osalle hillitön tabu, ja tästä mainitseminenkin oli täyttä hihittelyä. Sama reaktio seurasi kohdunkaulan avautumiseen, limatulppaan ja välilihan hierontaan liittyvää keskustelua (yksi oli sitä mieltä, että eihän hän sellaista voi tehdä kun partneri saattaa vaikka saada selville mitä hän touhuaa - mietin että kai sillä miehellä nyt jonkunlainen käsitys naisen anatomiasta on jos on lapsen saanut aikaan..). Sama porukka oli kuitenkin googlannut vaikka mitä ihmeellisyyksiä lisäravinteista, rokotteiden riskeistä ja synnytyksen aikaisista komplikaatioista, joita he sitten kyselivät ja open piti välillä pistää keskustelu poikki, että saatiin edes perusasiat käytyä läpi.

Perjantai oli suunnattu vain naisille, ja lauantaina tukihenkilöt (eli aviomiehet, paitsi meidän tapauksessa) tulivat mukaan. Lauantaina käytiin läpi pääasiassa synnytys, eli milloin pitää lähteä sairaalaan, mitä synnytyksessä tapahtuu ja miten siitä toivutaan, sekä jotain lapsen käsittelyyn ja imetykseen liittyviä perusjutttuja kuten nostamista, vaippaa, kantoliinaa ja imetysasentoja. Sairaalan varustelu ja hoitoperiaatteet yllättivät todella positiivisesti, olin nimittäin lukenut että jossain päässä Saksaa homma on vielä aika perinteistä. Täällä oli perätilasynnytykseen perehtynyt vastaava lääkäri, ja kaikki kätilöt pystyivät hoitamaan myös perätilan. Makuulla synnyttämistä ei missään nimessä suositeltu, ja käytössä oli joka suuntaan taipuvat ja säädettävät isot sängyt, jumppapallot, katosta roikkuvat tukiliinat ja synnytysjakkarat. Synnytyksen jälkeen lapsi annetaan suoraan ihokontaktiin viimeisten suositusten mukaisesti, ja muutenkin hoito seuraili kaikkia uusimpia suosituksia.

Hauskinta kurssilla oli sairaalasta saatava supistuscoktail, jota käytettiin ensimmäisenä keinona synnytyksen käynnistämiseen yliajalla. Reseptiin kuului mm. risiiniöljyä, aprikoosimehua, mantelijauhoa ja skumppaa. En kehdannut kysyä tutkimustodisteita kurssilla, joten googlailin kevyesti kotosalla. Lyhytanalyysi - pienissä tutkimuksissa jotain vaikutusta löydetti, tosin isommalla vertailuaineistolla vaikutus ei ole pätevä lääkeaineeksi, ja sivuoireena esiintyy usein huonovointisuutta (yllätys!).

Kaiken kaikkiaan olin todella tyytyväinen kurssin antiin, vaikka lauantaina alkoikin olla jo aikamoinen väsy viikon reissaamisesta ja perjantain kurssituksesta.

Osa 31 - Parasta Suomesta

Tiistaille tulee yllätysreissu Suomeen. Myöhäisen lentojen varauksen takia vietän Frankfurtissa viitisen tuntia, mutta onneksi ilmaisen netin rajoitukset ovat poistuneet ja kentällä riittää ylihintaista kahvia sekä työpöytiä.

Tiistai-ilta ja yö menee seuraavan päivän palaveriin valmistautuessa. Keskiviikon hyvin menneen palaverin jälkeen väsyttikin sitten niin, että oksat pois.. Iltapäivän koitin muka työskennellä kylkiasennossa sängyllä ja hoitaa puheluita, mutta ei siitä kyllä tuottavaa päivää saanut enää millään.

Illasta olin vielä houkutellut kaverin kanssani EMMAan, Espoon modernin taiteen museoon, jossa tällä kertaa oli näytillä surrealismin huippunaista eli Meret Oppenheimia. Matkustimme siis kuin turistit ikään uudella Metrolla kohti Espoota (sen jälkeen kun kaveri oli hypännyt rautatieasemalla ulos ja taluttanut minut oikeaan suuntaan menevään metroon).

Läski Oppenheim-lintu

Ikonista turkispäällystettä 'a la Oppenheim

Sekava väsymystila sopii tietysti surrealismiin loistavasti, ja Oppenheim täytti kaikki odotukset. Illalla käytiin vielä parin muun kaverin kanssa pitsalla ja kivaa oli, mutta ysiltä olin kyllä jo niin puhki ettei auttanut kuin mennä nukkumaan. Lapsettomien miesten kanssa on kiva keskustella, sillä ei tarvitse mennä 'monesko viikko', 'missä asennossa ajattelit synnyttää, 'joo toi loppuaika on kyllä yhtä helvettiä' -keskusteluun vaan voi ihan rauhassa pysytellä ura/matkasuunnitelmat/prosessiteknis-taloudelliset aiheet turvallisuuskomiossa. 

Seuraavana päivänä on vielä aamusta yksi palaveri, ja saavun illalla ysin maissa kotiin. Ja vastassa on ihana yllätys!

Maailman uskomattomimmat ystävät ovat keränneet meille kokonaisen äitiyspakkauksen ja laittaneet sen tulemaan postilla <3 Ei voi kuin itkeä onnen kyyneleitä vaikka kuinka rationaalinen muuten onkin (vai meneekö tää hormonien piikkiin?). Mutta kyllähän tässä perinteessä jotain hyvin koskettavaa on, varsinkin ensimmäisen lapsen kohdalla ja näin ulkosuomalaisena.