Sormiruokailijan maanantait

Sain tutulta vaatekasan mukana Baby Lead Weaning -kirjan, jonka esittelemästä ruokailukonseptista käytetään suomeksi nimeä sormiruokailu. Kijan nähdessäni tokaisin tietämättömyyttäni ennakkoluuloni ääneen: "Eikös tuo ole aika sottaista?". Anteeksi, ystävä!

Noh, vauvaa imettäessä luin kirjan kuitenkin ensimmäisinä kotiviikkoina ja suhtauduin aiheeseen jo tasolla: "Kuulostaa mielenkiintoiselta, ehkä tätä kokeillaan kuitenkin". Kunnes tyyppi saavutti kuuden kuukauden iän, ja aloin tarjoamaan sille kiinteitä. Kuuden viikon täysin epäonnistuneen puuronsyöntikokeilun* ja muutamien muiden kevyiden soseyritysten jälkeen totesin, että eihän tässä vanhemmilla ole mitään sanavaltaa. Vauvan "Minä Itse" geeni on aktivoitu jo syntymässä keltään kyselemättä,. Ellei herrä saa syödä itse, hän ei syö ollenkaan. Nyt täytyy kyllä olla kiitollinen, että tällainen konsepti on olemassa, sillä empäs muuten olisi tiennyt mitä tehdä!

Sormiruokailijan tomaattitaivas ravintolassa

Noh, homma on siis sujunut hyvin. Tyyppi lappaa tavaraa suuhun, korviin, nenään ja silmiin molemmin käsin ja välillä kai vahingossa nieleekin jotain. Itse ei tarvitse aktiivisesti tehdä muuta, kun katsoa että lautanen ei lennä lattialle, poimia syöttötuolin eri tasoille pudonneita paloja takaisin kiertoon ja tarjota väliin vettä. Homma toimii erittäin hyvin myös ravintolassa, yleensä vauvalle löytyy jotain suolatonta syötävää (vähintään kasviksia) ja itse saa syödä oman ruoan (enimmäkseen) lämpimänä. Loistokonsepti!

Mutta ne maanantait.

Jostain syystä maanantait on vaikeita ruokapäiviä. Ei sillä ettei lapsi söisi, eihän se tiedä mikä päivä on (kai?). Mutta kukaan ei ole käynyt kaupassa kuin perjantaina, kasvishylly on syöty tyhjäksi viikonloppuna koska markkinat ovat tiistaisin, ja viikonlopun reissujen tai touhun jälkeen kukaan ei (taaskaan) ole muistanut ajatella maanantain ruokalistaa. Niin ja mainitsinhan, että mitään valmisruokia sormiruokailevalle vauvalle ei ole olemassa? Maanantai on siis impropäivä.

Tänään selvisimme kohtuudella, kasvislaatikkoon oli vahingossa jäänyt pala kevyesti surullista parsakaalia ja löysin yhden pehmenneen perunan, puolikkaan sipulin ja lapselle jätettyä suolatonta jauhenlihaa. Jauhenlihakeitto, tuo suomalaisen perheenäidin halpa pelastaja maistui vauvalle hyvin lounaaksi. Lisäksi löysin pakasteen perukoilta purkillisen hernerokkaa, jota vaavi voi levitellä naamaansa ja hiuksiinsa ennen iltakylpyä mielin määrin. Sitten ei tarvitse säveltää enää kuin välipala ja iltapala.

Varhaisempien aikojen purokokeiluja

Jääkaappiin kertyneet puuronjämät (kyllä, yritin taas syöttää vauvalle puuroa muutamana aamuna - nyt jotain meni jo alas) ja kauramaidosta jääneet siivilöintijämät katselivat jääkaapin keskihyllyltä siihen malliin, että ellei niille kohta tekisi jotain, ne kävelisivät jääkaapista itse ulos. Ei siis muuta kuin leivontahommiin! Heitin puuron ja kaurajauheen sekaan raastetun omenan, vähän banaania, jauhoja ja jälkiajatuksena yhden munan sekä ruokasoodaa. Ei hajuakaan, mitä tästä seuraisi, mutta yrittänyttä ei laiteta. Heittelin pellille lusikalla nökäreitä samalla kun vauva viihdytti itseään rummuttamalla kattilankansia, ja laitoin pellin uhkarohkeasti uuniin.

Sormiruokailijan mauttomat kaurakakkuset

Tuloksena oli mauttomia mutta ei kovinkaan kovia kauranökäreitä, joita vauva jostain käsittämättömästä syystä veti onnellisena naamaansa heti pari kappaletta saamatta aikaan kovinkaan suurta sotkua. Tästäpä siis otamme reissukeksit mukaan ensi sunnuntaina alkavalle Suomen reissulle! **

Jälleen on siis yhdestä maanantaista selvitty. Huomenna hamstraamme markkinoilta kasviksia ja hedelmiä viikon tarpeiksi ja siirrymme improilemaan muiden keittiöihin.


Tässä koontana sormiruokailun plussat ja miinukset kolmen kuukauden kokemuksella:
+ Voi itse syödä samalla kun vauva syö ja keskittyä seurustelemaan
+ Vauva on mukana perheen ruokailuissa ja ravintolassa luontevasti ja ilman eri hässäköintiä
+ Vauva syö samaa ruokaa kuin muu porukka (tottakai ei maitoa, suolaa ja sokeria yms.)

- Pakko kokata koko ajan. Mutta tuleepahan syötyä terveellisesti, eikä vauva ole kyllästetty lisäaineilla ja sokerilla.
- Jos ei tykkää käsitellä limaisia nökösiä, siivoaminen voi tuntua ällöltä (partneri on edelleen tätä mieltä). Mutta jos limaisten nökösten käsittely on kynnyskysymys, ei myöskään kannata hommata lapsia.

*Vauva sai kyllä sormiruokaa ensimmäisestä kokeilupäivästä lähtien. Puuron kanssa testailin vain näin pitkään, koska syön sitä itse aamuisin joten olisi niiin kätevää jos vauvakin söisi samaa. Vaan kun ei syö.
** Tämän tarkempaa reseptiä ei ole olemassa eikä tule, sillä leipomiseni ja ruoanlaittoni on aina improa, joskus hyvin ja joskus keskinkertaisin tuloksin.

Se aika vuodesta - Osa 1

Kalenterivuosi on päättynyt, ja sehän tarkoittaa saksalaiselle epäjärjestelmälliselle tylsiä paperihommia VIHAAVALLE yrittäjälle armottoman lappunivaskan läpikäyntiä, excelöintiä ja tarkastamista verotusneuvojan prosessoitavaksi.

Nämä hommathan voisi tehdä kuukausittain siististi nippuun kuukauden päätyttyä. Tässä pysyinkin ensimmäisen vuoden, jonka jälkeen lipsahdin nykyiseen "kaikki kärsimys kerralla" tyyppiseen masentavaan monen päivän pituiseen puurtamisjaksoon, jota välttelen viimeiseen asti.

Nyt partneri ja vauva ovat kuitenkin reissussa, josta jäin pois osittain saadakseni verotuksen kerrankin ajoissa tehtyä. Viimeisen päivän iltapäivällä klo. 13 minulla on viimein mapit auki, tulostin terässä ja aloitan hommat.

Tulostan siis ensitöikseni kaikkien tilieni tiliotteet, puhelinlaskut, luottokorttien tapahtumat ja lähettämäni laskut. Tämä tarkoittaa Tilit = 3*12; Puhelinlaskut = 12 , Luottokortit = L 2*12 , Laskut about 2*12+2 ensi vaiheessa Σ 98 kertaa dokumentin latausta neljästä eri verkkopalvelusta sekä tietokoneen uumenista, avaamista ja tulostamista, rei'ittämistä ja lisäämistä mappiin. Seuraavaksi pitäisi excelöidä kaikki kulut ja tulot kuukausitasolla ja varmistaa, että kaikista kuluista on liitteenä lasku tai kuitti. Kello on 15 ja kirjoitan blogia. Partnerin saapumiseen on vielä 3h.

Vähän on nälkä, ajattelen keittää kahvit. Kohti keittiötä suunnistaessani huomaan, että olen ollut kolme päivää yksin kotona, ja sen on kämppä näköinenkin. Aamun esisiivouksesta huolimatta lattioilla ja pinnoilla lojuu edelleen sekalaista tavaraa, villakoirat eivät ole tajunneet painua koloihinsa ja pyykit odottavat edelleen lajittelua. Onneksi olen erinomainen pikasiivoaja, ja vartissa tavarat ovat ensi katsomalta suurinpiirtein siellä missä pitääkin (piilotin pyykit kaappiin lajittelematta). Ajattelen siirtää imuroinnin huomiseen sillä varjolla, että vauva rakastaa imuria (lasta voi käyttää tekosyynä kaikkeen). Kunnes muistan, että olen lähdössä huomenna työmatkalle (kyllä, keskellä äityslomaa) ja kaivan kiltisti imurin kaapista. Klo. 15:45 olen kahvin ja välipalan kanssa takaisin tietokoneen ääressä.

Aloitan kulujen excelöinnin ja kuittien tarkastuksen. Pääsen pinnallisella tasolla lokakuuhun asti, ei huono! Onneksi olin alkuvuodesta jopa arkistoinut kuitteja ja matkalaskuja kuukausittain niin ei tarvinnut ihan niin paljon kaivaa. Huhtikuusta eteenpäin meneekin sitten metsästämiseksi. Kello on 16:50 ja taas alkaa keskittyminen herpaantua. Keittiöön harhaillessani muistan, että lupasin laittaa ruokaa koko porukalle ja laitan kattilat tulille. Ruuan laiton lomassa ehdin muistaa, että vaihdoin tiliä kesän aikana - siis pitää tulostaa vielä ainakin 12 tiliotetta tililtä, jonka verkkopankin salasanat olen onnistunut hukkaamaan. Kaivan paperipinoja etsintäyrityksissäni samalla kun poltan pastoja pohjaan. Kannattaisi ehkä keskittyä yhteen asiaan kerrallaan..

Aina kun väsyn liikaa, alan unohdella erityisesti salasanoja, koodeja ja numeroita (noh, tottapuhuen kaikkea muutakin, mutta nämä on helpoin huomata). Tällä erää sain joulukuussa yrityksen verkkopankin lukittua niin hyvin, että salasanojen uusimisessa kesti melkein kuukausi. Onneksi olin äitiysvapaalla, mutta henk. koht. tilillä alkoi tehdä jo vähän tiukkaa. Nyt siis puuttuu enää yhteiseltä tililtä tiliotteet, jonne onneksi partnerilla on pääsy. Jos käy niin, etten löydä salasanoja lähiaikoina, ehkä saan hänet imurointipalkalla latailemaan tiliotteet.

Ehdin juuri sulkea koneet ja niputtaa paperit työpöydälle vauvan saavuttamattomiin, jotta ehdin ajoissa hakemaan porukan asemalta. Se aika vuodesta taitaa siis vielä jatkua pitkään..

Zero Waste - omat yritelmät

Yle uutisoi ammattijärjestäjän testistä elää zero waste elämää (https://yle.fi/uutiset/3-10602150). Jotenkin jutusta jäi vaikea ja negatiivinen olo, joten tässä omat kokemukset jätteen määrän vähentämisyrityksistä tähän asti - toivottavasti positiivisesti!

Oma jätteiden vähentely on nyt ollut käynnissä ehkä noin vuoden. En ole tehnyt tarkempaa analyysia vaa'an kanssa, mutta nykyään meidän normaalin kokoinen sekajäteastia viedään noin 8vk välein, jolloin se on ehkäpä puolillaan. Pakkausjätettä kertyy aiemman kerran viikossa pussillisen sijaan noin kolmasosa. Vauvan sormiruokailun ja lisääntyneen kasvisten käytön takia biojätettä tulee aiempaa enemmän, ehkäpä kerta viikkoon pieni astia lisää. Sivussa on parantunut talous, terveys ja arkeen on tullut lisää aikaa, eli kokemukset on kyllä aika erilaiset kuin Turun tätillä.

Mitä sitten on muuttunut?

Helpot ensikorvailut on tehty jo aikapäiviä sitten ja hyviksi koettu:

• Talouspaperin korvaaminen vanhoista keittiöpyyhkeistä, t-paidoista ja lakanoista ommelluilla kestopyyhkeillä. Käytämme näitä myös keittiöluutun korvaajina, sillä nämä saa oikeasti pesemällä puhtaaksi ja hajuttomaksi, toisin kuin ne kaupan ällöttävät aina haisevat muovirätit
• Kuukuppi on ollut käytössä jo varmaan 15 vuotta, kestositeet synnytyksen jälkivuotoon, vauvalla kestovaipat.
• Kasvikset ostetaan omiin kangaspusseihin. Jostain kertyneet vanhat muovipussit on jatkokäytössä leipäpusseina ja pakastuspusseina.

Mikään yllä mainituista ei ole tuottanut lisää vaivaa tai ajankäyttöä, muuta kuin kestojuttujen ompelu kertaalleen.

Perustarpeet: Kestotalouspaperit, siteet, etikka, mikseri, jugurttikippo ja vanhoista verhoista tehdyt ostospussukat.

Ruoka

Seuraava askel oli sitten ruokavalion muutos. Mietin pitkään, millä korvata peruruoakseni muodostuneet rahkan ja raejuuston sekä kahvimaidon, ja viimein löysin hyvät kikat!

Rahka ja raejuusto on korvaantunut kaurajugurtilla, johon sekoitan hamppuproteiinijauhetta. Jugurtin valmistuksesta erillinen juttu http://frankfurtti.blogspot.com/2019/01/jugurttia-huiviin.html
Kahvimaidossa olen siirtynyt itse tehtyyn kauramaitoon, joka ei kyllä mene liivatteeksi kuten Ilanan jutussa kävi. Resepti on seuraava: 2,5 dl kaurahiutaleita veteen yöksi lillumaan (2h riittää kiireiselle). Huuhtelu, mikseriin 4 dl vettä kanssa, muutama minuutti sekaisin ja veden lisäys kunnes yhteistilavuus on 1,8 l ja sekoitus. Siivilöidään tiheän siivilän läpi ja laitetaan jääkaappiin. Nopeaa on ja hyvältä maistuu - jos haluaa lisää makua niin laittaa joko kanelia tai vähän sokeria. Kauran siivilöintijämät käytän joko leivonnassa tai omassa puurossa.

Seuraavaksi korvailin suurimman osan lihansyönnistäni pavuilla ja linsseillä. Ostan pavut ja herneet kuivattuina, laitan yöksi likoamaan ja keitän seuraavana päivänä niin, että saan viikon annoksen tehtynä kerralla. Kalan ja kasvikset ostan markkinoilta omiin rasioihin ja pusseihin ja lihaa saimme tutulta metsästäjältä, jolta ostimme kokonaisen peuran. Margariinin, juuston ja kinkun leivänpäällisinä olen korvannut linssimössöllä, johon keitän linssejä, heitän sekaan öljyä, sipulia ja valkosipulia ja surrautan sekaisin.

Ruokavalion perusteet: Papuja, linssejä, soijarouhetta, hirssiä.

Kuulostaako isotöiseltä? Ei ainakaan ajankäytöllisesti! Kaupassakäynti on kutistunut kertaan viikossa ja sieltä raahattava kilomäärä kutistunut oleellisesti. Tiistaisin käyn markkinoilla hakemassa viikon kasvikset ja kalan omiin pusseihin ja rasioihin. Papujen tai linssien keittely tai supernopea kauramaidon valmistus ei mielestäni lisää keittiössä vietettyä aikaa, siinä se menee muun ruoanlaiton seassa. Ja rahansäästö verrattuna lihan ja valmisruokien ostoon on melkoinen.

Mitäs muuta?

Osa jätteistä kertyi kosmetiikasta, pesuaineista ja muista hygieniatuotteista. Näihin purivat seuraavat konstit:

• Teen nestesaippuan liottamalla kiinteää saippuaa veteen ja lisäämällä vähän kookosöljyä. Meillä on nyt 9 kk aikana kulunut kiinteää saippuaa ehkä 60g, kun normaalisti nestesaippuaa olisi kannettu kaupasta varmaan neljä pakettia. Laskennallisesti ostamani 3 palan kiinteä saippuapaketti riittää meille ehkäpä 2,5 v.
• Astianpesukone käy ruokasoodalla
• Pesuhuoneen siivoan etikalla ja ruokasoodalla
• Kookosöljy toimii meikinpoistoaineena ja ihovoiteena*. Kasvo- ja käsirasvoja olen myös tehnyt itse, kun sain ystävältä mehiläisvahaa, reseptejä tulee jahka löydän toimivimmat. Käytän myös edelleen loppuun vanhoja purkkeja.
• Deodorantti on kookosrasva-ruokasoodaseos ja toimii yhtä hyvin kuin rexona
• Kosmetiikassa ei ole tarvinnut etsiä vaihtoehtoja, meikkaan niin vähän että pärjään vanhoilla meikeillä maailman loppuun, tai sitten ne pilaantuvat.
• #NoPoo eli shampooton elämä. Hiukset on nyt pesty jo pidempään pelkällä vedellä. Katsotaan pysynkö tässä, mutta yhtään shampoo- tai hoitoainepurkkia ei ole tarvinnut ostaa aikoihin. Hyvä purkiton vaihtoehto on myös palasaippua ja hiusten huuhtelu esim. etikalla.

Kieltäydy - Kierrätä

Tämä puree erityisesti uusiin vaatteisiin ja muihin tarpeisiin.

Olen ommellut vanhoista pyyhkeistä ja muusta jämämateriaalista vauvalle ruokalappuja, makuupusseja, vaipanvaihtoalustan ja muuta tarpeellista. Omia ja parterin vaatteita on parsittu ja jatkokäytetty esim. serveteiksi. Jämälangoista olen kutonut pipoja ja villasukkia. Olemme lähtökohtaisesti pyytäneet, että vauvalle ostettaisiin leluja ja vaatteita vain tarpeeseen, ja tämä on toiminut yllättävän hyvin.

Ymmärrän, että ompelukoneettomalle tämä ei välttämättä lähestymistapana toimi, mutta kirpparit ja tori.fi on tavaraa täynnä - ainakin voi tsekata onko tavara saatavilla jo kertaalleen käytettynä.

Uutena vauva on saanut muutamia vaatekappaleita lähinnä lahjoina tai paniikkiostoksina (kun kaikki bodyt on yllättäen yön aikana käynyt liian pieneksi :D), kaikki muu kuten sängyt, vaunut, turvaistuimet jne. on hankittu käytettynä. Paniikkiostoksista luopuminen olisi seuraava tavoite..

Omia uusia vaatteita en vauvan nimiäisten jälkeen ole ostanut yhtään, ja taidan pysyä samalla linjalla hetkisen. Lisäksi on varmasti useampia pieniä muutoksia, joita en edes muista, koska niistä on tullut niin arkipäivää.

Summa summarum

Omien jätteiden kriittinen tarkastelu ja järkevä minimointi on säästänyt paitsi aikaa ja rahaa, myös hermoja ja toivottavasti ympäristöä. Nyt ei tarvitse miettiä, että minkähän herkun tai vimpeleen tai vaatteen seuraavaksi tarvisin, kun perusolettamus on ettei tarvitse kertakaikkiaan mitään! Ihana rauha ja ajansäästö, käytettävissä sitten vaikka kirjoihin, siihen kutomiseen tai ompeluun, tai vaikkapa sen tutkimiseen, miten kahvinporoissa kasvatetaan syötäviä sieniä... ;D

* Nyt niille "Kookosöljy on epäeettistä" -besserwissereille: jos käytän kookosrasvaa tätä vauhtia, saan purkin tyhjäksi ehkä kymmenen vuoden kuluessa. En edes uskalla ajatella miten monta Lorealia olisin ehtinyt ostaa tässä välissä. Katsotaan niitä vaihtoehtoja kun tuo purkki on tyhjä.

Koiruuksia ja muita arkipäivän aktiviteetteja

Tällainen konttaava ja kaiesta kiinnostunut pieni ihminen muistuttaa välillä aika läheisesti pientä koiraa.

Lempipuuhaa on esimerkiksi:

Sukkien Syöminen

Erityisen ihanaa on, jos pääsee avuksi lajittelemaan sukkia. Sitten voi kisailla, montako sukkaa ehtii syödä märäksi ennen kuin äiti ehtii laittaa ne kaappiin.

Pallon Perässä Konttaaminen

Huonekalujen syöminen

Yleinen Sotkun Aiheuttaminen 

(Löysi eväät repusta ennen kuin ehdittiin mennä ovesta ulos)

Harjoittelemme myös kisakuntoa ja häviämisen tunteita pävittäin seuraavissa lajeissa:

• Syöttötuolin pesu tai astianpesukoneen täyttö vs. vauvan paluu asunnon kauimmaisesta nurkasta keittiöön
• Pyykkien haku kuivaajasta vs. vauvan syöksyminen pesukoneen sisään
• Vastustuskyvyn parantaminen multaa ja huonekasveja syömällä vs. äiti huomaa mitä touhuan
• Ehditäänkö vaihtaa vaippa ennen kuin tutkittavan esineen hohto häviää

Jugurttia huiviin!

Rahkankorvikkeen etsintämission edetessä, tuli mieleen, että jugurttiakin voisi tehdä itse! No voi rahkaakin, mutta sitä pitäisi suodattaa, enkä tiedä mitä sellaisella määrällä heraa tekisin. Aloitetaan siis helpolla, eli jugurtin tekoon mars!

Aloittelin testailulla seuraavasti:
Maito olisi pitänyt lämmittää 80 C. Noh, eihän mulla ole vedenkestävää lämpömittaria joka riittäisi 80 C asti, eli mutulla mennään. Lämmitän maitoa (3,8% rasvaa) kunnes se höyryää reilusti, muttei kiehu.

Sitten maito jäähdytetään 45 C:een ja sekaan heitetään pari ruokalusikallista jugurttia juureksi. Vauvan kylpylämpömittari riittää onneksi 45 C, ja juurena käytän kaupan normaalirasvaista jugurttia (3,8%). Lasipurkit desinfioin maidon lämmittelyn aikana vauvan pullohöyryttimessä, ja seoksen ollessa valmis 

Näistä yrityksistä tuli ihan normaalia jugurtin makuista jugurttia

Seosta pitäisi pitää n. 45 C lämpötilassa about 8, jonka jälkeen jugurtti laitetaan yöksi jääkaappiin jähmettymään. Näitä maitopohjaisia seoksia lämmittelin eri tyyleillä patterin päällä, lämmitettävän huovan sisällä ja kahvinkeittimen päällä aina hyvin tuloksin. Todennäköisesti myös uunissa valot päällä yön yli olisi toiminut. 

Tällä välillä partneri kuitenkin oli kyllästynyt kahvinkeittimen päällä tai jossakin nurkassa ässehtiviin purkkeihin, ja ostanut minulle jugurttikoneen! Olin aluksi vähän vastaan, koska erillinen laite sotii aika pitkälle zero waste ideologiaa vastaan, mutta ostettu mikä ostettu. Kyseessä nyt on kuitenkin hyvin yksinkertainen lämpötilakontrolloitu vesiastia, jonka luultavasti jokainen itseään kunnioittava insinööri osaisi rakentaa itse.. Kuitenkin, kun siirryin kaurajugurttiin totesin, että onhan tää nyt aika kätevä peli! Nykyisin perusruuakseni valikoitunut ja myös vauvan arvostama kaurajugurtti onnistuu jugurttikoneella poikkeuksetta hyvin. Näin se menee:

Mitataan 3dl karkeita kauraleseitä yöksi turpoamaan - ajanpuutteessa myös pari tuntia riittää. Käytän karkeita leseitä kauramaitoon ja jugurttiin, koska se minusta vain maistuu tällöin paremmalta. Myös normaalia elovenaa voi toki käyttää.

Turvonneet hiutaleet huuhdellaan siivilän läpi ja surruutetaan noin 4dl vettä kanssa mikserissä hienoksi muutaman minuutin ajan. Lisätään vettä, kunnes seosta on 1,6 l ja sekoitetaan. Siivilöidään karkealla siivilällä.

Keitellään kunnes kauramaito vähän sakenee (yleensä n. 10 min). Jäähdytetään n. 45C (vähän kädenlämpöä lämpöisempi, en jaksa enää mittailla lämpömittarilla) ja lisätään 4 rkl edellisestä jugurtista (myös maitopohjaista jugurttia voi toki käyttää pohjana, tai maitohappobakteeritabletteja).

Heitetään jugurttikoneeseen ja annetaan ässehtiä 38-40C ja 8h. Hyydytetään jääkaapissa yön yli. Purkkejakaan en ole desinfioinut enää aikoihin ja hyvin pelaa!

Proteiinilisänä käytän aamupuurossa hamppuproteiinia, joka maistuu mukavan raikkaalle.

Uuden vuoden lupauksia

Hei ystävät,

Nyt kun on kasvihuonekatastrofi ja muovin ylipaljous ja ilmastovaalit ja kaikki, voitaisko tehdä yhdessä vähän positiivisempi uudenvuoden lupaus?

Mitäs jos sovittaisiin, että kaikilla meillä on oikeus ja vapaus tehdä pieniä ympäristötekoja, kenenkään meidän elämää tuomitsematta ja ennemmin positiivisesti kannustaen?

Mitä jos sen sijasta, että valittaa syrjäkylän Sepolle paljon syövästä katumaasturista, ihmettelisikin miten hienoa on että se jaksaa tuoda metallitölkit keräykseen kylälle kauppareissulla, eikä heitä niitä sekajätteeseen? Entä jos joku ostaa merkkituotteen X, ei valitettaisikaan miten kirpparilta saa halvemmalla ja yhtä hyvää, vaan sanottaisiin että kiva että ostat kestävää, se varmaan tuo iloa pitkäksi aikaa? Jos joku lopettaa muovipillien käytön, niin ei syyllistettäis lillukanvarsiin tarttumisista vaan todettais, että hyvä askel oikeaan suuntaan ja kannustettais seuraavaan muutokseen?

Uskoisin, että jollain tasolla jokainen on tietoinen aiheuttamastaan ympäristökuormasta. Ihan kuin jokainen ylipainoinen on tietoinen omasta ylipainostaan. Kuitenkaan sillä, että mulle huomauttaa vatsamakkaroista ja antaa pari tyhjää vinkkiä laihtumiseen, ei ole mitään vaikutusta. Siitä sen sijaan, että syventyy myötätuntoisesti mun elämään ja käy ymmärtävällä tavalla läpi keinot, joilla voisin elää terveempää elämää voi olla mullistavia vaikutuksia. Miksi samalla tavalla ei voitaisi suhtautua ympäristötekoihin? Ei kukaan sano ylipainoiselle, joka kävi lenkillä, että "ei siitä mitään hyötyä kuitenkaan oo kun amerikkalaiset on niin läskejä". Tai "Se sun viime sunnuntain viineri kyllä tuhosi ton lenkin vaikutukset ennen kuin ehdit edes lähteä." (Vertaa katumaasturi tai Intian jätekuorma -keskustelut.)

Kyllä minäkin tiedän varsin konkreettisesti, että ei lyhyet suihkut paljoa säästä, kun vesi ja talo lämpiää öljykattilalla. En minä tiedä miten laskea huonelämpötilaa reilusti ilman, että lattialla touhuava vauva paleltuu. Paljonko autottomuus kompensoi sitä, että lentää monta kertaa vuodessa katsomaan sukulaisia ja ystäviä?

Mutta eivät nämä haasteet oikeuta elämään kuin sika pellossa. Voin silti vähentää ilmasto- ja ympäristökuormaani niillä keinoilla, jotka on mulle mahdollisia. Ei laihtuminenkaan tapahdu yhdessä yössä kun siirtyy pekonin syömisestä salaattiin. Ei minusta ole myöskään oikeutettua olettaa, että uudet ympäristöystävällisemmät elämäntavat oppisi kertarysäyksellä. Silti voi olla onnellinen pienistä onnistumisista, omistaan ja muiden!