Se on kovaa, eli toisin sanottuna siinä on kalkkia. Paljon. Suomen pehmeään veteen tottuneelle kovan veden kanssa toimiminen ottaa vähän oppimisaikaa. Esimerkiksi pyykkipulveria saa kylvää kaksinkertaisen määrän jos mielii saada edes osan tahroista pois. Jos haluaa pitää valkoisen pyykin alkuperäisvärisenä, valkaisuainetta on parempi opetella käyttämään. Astiat pitää ottaa pois koneesta ja kuivata heti pesun jälkeen, ellei halua syödä valkopilkullisista astioista. Kahvinkeittimen vesi on parempi suodattaa jos haluaa keittimen elävän yli kaksi kuukautta. Jne. Demonstraatiokuva kattilasta ja sen ympäristöstä vedenkeiton jälkeen suodattamattomalla vedellä.
Netti
Isoveli valvoo -yhteiskunnan pelko on kovalla tasolla. Ilmaisia wlaneja ei tahdo löytyä mistään ja monissa hotelleissakin netin käytöstä joutuu maksamaan erillisen hinnan. Jopa nuoret suhtautuvat nettipankkiin epäilevästi ja varsinkaan vanhemmat eivät juuri harrasta facebookia tai muita yhteisöpalveluita. Harvoilla liikkeillä on nettisivut, ja jos on niin niissä ei vahingossakaan julkaista mitään ajankohtaista tietoa. Kuntosalin aukioloajat löytyvät kyllä periaatteessa netistä, mutta poikkeusaikataulut ainoastaan tulostetuilta lapuilta salin vastaanotosta. Pikkufirmojen sähköpostit luetaan ehkä kerran päivässä ja niihin vastataan kaksi kertaa viikossa - jos haluaa saada palvelua, on parempi soittaa. Saksasta ei ole tarjolla myöskään Googlen street view:ta suuren vastusksen vuoksi.
Alussa kuvittelin vielä että asiat ovat netin suhteen Suomen tasolla, joten ihmettelin pankkitilin avauksen loppuvaiheessa paperinivaska kädessäni että missä nettipankkitunnukseni ovat. Selvisi, että ne pitää anoa erikseen. Virkailija oli kovin epäileväinen kyvykkyydestäni käyttää saksankielistä nettipankkia, ja sain todella kovistella saadakseni suoraan vakinaisesti käytössä olevan nettipankin kuukauden kokeilutunnusten sijaan. Huoh. Jonkun lakipykälän takia minun pitäisi vielä käydä kuukausittain automaatilla printtaamassa ulos tilitapahtumani, jotta tiedän varmasti mitä tilillä tapahtuu. On saattanut pari kertaa unohtua..
Paperi
Paperi-insinöörille on tietysti iloinen asia, että maailmassa joku vielä käyttää paperia. Tosin paperittomaan toimistoon tottuneelle se ei ole. Jos haluaa saada selville, onko asiakkaalta tullut tilaus, pitää käydä sihtaamassa läpi sihteerin paperipino. Sähköisessä muodossa saapunut tilaus siirtyy siitä uudelleen skannattuna ehkä viikon-kahden sisällä järjestelmään... jonne sähköpostin voisi siis tallentaa myös suoraan jos viitsisi. Jos saan muutosehdotuksia tekemääni muistioon, ne saapuvat kuulakärkikynällä kirjoitettuna tulostettuun paperinivaskaan. Jos tietoa ei ole tulostettu, sitä ei ole olemassa.
Sama pätee tietysti kaikkeen byrokratiaan, eli mihin tahansa vakuutus- tai pankkiasiaan, asuinpaikan muutokseen tai sopimusasiaan. Jokaiseen nippuun tulee saada asiaankuuluvat leimat ja allekirjoitukset, sekä 30-sivuinen nippu paperia, joista jokaisen kulmaan lisätään nimikirjaimet. Tässä vaiheessa täytyy kyllä todeta että vuodesta 2006 jolloin rumban viimeksi kävin läpi, homma on kyllä parantunut. Tieto maahan muuttamisesta siirtyi jopa automaattisesti kaupungintalolta verotoimistoon, josta veronumero tuli postilla kotiin (pyysin sitä sähköpostilla mutta tämä oli kuulemma mahdotonta.. noh, kaikkea ei voi saada).
Asiakaspalvelu
Luulin, että mistään ei löydä niin huonoa asiakaspalvelua kuin Suomesta. Olin väärässä. Suomen palvelun kunniaksi on sanottava, että vaikka se on usein epäystävällistä, on se kuitenkin tehokasta. Toisin on "tehokkuuden perikuvassa" Saksassa. Kahviloita tai ravintoloita, jossa tilataan ja maksetaan samantien tiskille on vähän (amerikkalaiset ketjut poislukien, joita en käytä muutenkaan). Ravintolassa / kahvilassa / pubissa odotetaan siis ensin tarjoilijaa, jotta saadaan tilattua. Kun on tarpeeksi odotettu, aletaan vilkuttaa vimmatusti. Kun ei vieläkään tapahdu, käydään hakemassa tarjoilija käsikynkkää pöytään. Tämä tarjoilija ottaa ainoastaan juomatilaukset, eli toistetaan sama ruoan tilaamiseksi. Ja jälkiruoan tilaamiseksi. Ja laskun saamiseksi. Lisäksi tarjoilu on kohtuullisen usein epäystävällistä ja saa aikaan tunteen, että olen tehnyt maailman suurimman synnin saapumalla ulos syömään. Jos ruoan laadusta, unohdetusta ketsupista tai juomatilauksesta erehtyy valittamaan, pyydetään kiltisti anteeksi mutta mitään ei edelleenkään tapahdu eikä kompensaatiota tule.
Ylivoimaisesti turhauttavinta on laskun odottaminen. Ravintolat eivät mitä ilmeisimmin ole ymmärtäneet, että jos täydestä ravintolasta saa asiakkaan ulos, pöytä vapautuu uusille asiakkaille, jotka kantavat paikkaan lisää rahaa. Yritä sitten selittää näille bisnestä. Kerran olen noussut pöydästä, laittanut takin päälle ja lähtenyt kävelemään, jolloin tarjoilija kuin taikaiskusta ilmestyi paikalle. Tottakai myös hyviä paikkoja löytyy, mutta nyt täytyy sanoa että luojan kiitos Suomen tarjoilijakoulutuksesta ja niistä ravintoloista, jotka käyttävät koulutettuja tarjoilijoita! En ymmärtänyt standardisoitua palvelulaatua ennen tänne saapumista. Jopa hyvissä ravintoloissa nimittäin kakkosketjun ollessa vuorossa, saa joutua kestämään vaikka mitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti