Odenwaldin viinivaellus

Wappupäivänä Darmstadtista kohti Ranskan rajaa lähtevällä Odenwaldin viininviljelyalueella järjestetään vuosittain viinivaellus. Se tarkoittaa siis käveleskelyä viinirinteillä ja tasaisin väliajoin olevia tankkauspisteitä, joissa on tarjolla paikallisten viljelijöiden satoa.

Olimme liikkeellä mielestämme kohtuullisen hyvissä ajoin noin niinkuin wappuaamuksi (klo. 10), mutta rautatieasemalla huomasimme olleemme väärässä. Frankfurtista tuleva juna oli jo valmiiksi niin täynnä, että olimme viimeisen neljän hengen joukossa, jotka otettiin kyytiin. Siinä sitä sitten oltiin puolen tunnin junamatka silleinä purkissa, mutta perille päästiin.

Ihan muutama muukin yritti samaan junaan

Lähtöpistevaihtoehtoina reitillä oli Zwingenberg ja Heppenheim, joiden välisen reitin kokonaispituus on 20 km. Olimme ihan tyytyväisiä valittuamme lähtöpisteeksi Heppenheimin, suurimman osan porukasta poistuessa junasta Zwingenbergissa. Reitin alkupistettä ei ollut mitenkään hyvin opastettu, mutta Heppenheimista mukaan lähteneen kollegan avulla löysimme muut vaeltajat eli otaksuimme osuneemme reitille. Ensimmäiset 20 minuuttia pääsimme liikunnan makuun kävellessämme siksakkia ylöspäin Heppenheimin linnalle, jonka läheisyydestä ensimmäinen pysähdyspiste löytyi. Pisteeltä sai ostaa paikallisia viinejä pulloittain sekä laseittain, pullohinnat 10-16 e/plo ja lasihinnat 2-3 e 0,1 l lasillinen. 0,1 litran pikkulaseista oli euron pantti, ja monet vaeltajat kantoivat omia lasejaan kaulanauhoissa. Aloitimme aamun Heppenheimilaisella kuohuviinillä ja ihastelimme kokeneen vaeltajan levitellessä pöytään valkoisen liinan ja omat gourmet-eväät. Tarkastettuamme teltan ruokatarjonnan (bratwurstia tai sämpylöitä sentin paksuisella juustosiivuilla), totesimme että ensi vuonna teemme saman homman.

Siinä sitä viiniä alkaa kasvaa.

Sää oli kevyesti tihkusateinen, mutta reitti oli hyvässä kunnossa, eikä kävellessä päässyt kylmäkään tulemaan. Vehreässä metsässä oli kaunista ja vuoren rinteiltä hyvät näköalat. Mäkiä ylös puuskutellessa ohi käveli vanhuksia, lapsiperheitä, porukkaa mökävaunujen kanssa ja raskaana olevia naisia - näyttäisi siltä että paikallisväestö on vuoristokävelyyn vähän tottuneempaa kuin pullamössösuomalaiset :D

Sateenvarjokansaa pysähdyspisteellä. Reitti oli osaksi asfalttia tai kivitietä, osaksi sateesta huolimatta hyväkuntoista peltotietä. 

Vaellusreitti. Lähde: http://www.bergstraesser-wein.de/

Noin kolmen tunnin vaeltelun jälkeen, pysähdykset mukaanluettuna, saavuimme Bensheimiin ja tyhjensimme loput viinit repun pohjalta hautausmaalla matkalla keskustaan. Aurinkokin alkoi ilmoitella olemassaolostaan, ja skoolasimme onnistuneelle vaellukselle.

Etsimme vielä ennen lähtöä Bensheimista mukavan ravintolan ja totesimme, että olipas mukava kokemus ja ensi vuonna uudestaan - isommalla porukalla, omalla mökavaunulla ja gourmet-eväällä varustautuneina ;)