Suuri Tulppaaninmetsästys

Bucketlistin kohta "Hollannin tulppaanipellot" vaati vielä raksia ylleen, ja niimpä helatorstaiviikonloppuna katottoman auton nokka kääntyi kohti pohjoista. Edellinen viikonloppu olisi ollut metsästyssaaliin kannalta parempi, mutta tulppaaniennusteen (http://www.nach-holland.de/reisen/aufs-land/tulpenfelder) mukaan tulppaaneja oli vielä kukassa tänäkin viikonloppuna.

Pienen työkaaoksen takia lähtö viivästyi perjantaille, jolloin ajelimme Utrechtiin (n. 430 km). Utrecht paljastui todella kauniiksi kaupungiksi, jossa ei liiat turistit ainakaan näin alkuvuodesta häirinneet, mutta palveluita löytyi hyvin. Majapaikan löytäminen tulppaanialueilta näin viimetingassa oli kohtuullisen haastavaa, joten päädyimme majoittumaan Utrechtin laitamilla teollisuusalueen hotellissa. Kaupunkiin pääsi kuitenkin bussilla, ruokaa löytyi ja kaunista oli!

Utrechtin sinistä magiaa

Seuraavana päivänä lähdimme kohti Keukenhofia, jonka ympärillä tulppaanipeltoja piti olla löydettävissä. Sen huomasi kyllä automääristä, ja Keukenhofin ympäristössä oli jo aamupäivästä kunnon ruuhka. Keukenhof on ilmeisesti tulppaaniturismin keskus, mutta myös suuri puutarha-alue muille kasveille. Pihalle oli parkkeerattuna kymmenittäin busseja ja tuhansittain autoja. Keltaisilla vuokrapyörillä ajelevia turisteja kuhisi ympäristössä matkalla tulppaanipelloille. Emme menneet itse Keukenhofiin ruuhkien pelossa, vaan ajelimme eteenpäin autolla. Tulppaanintuotantoalueet ovat keskittyneet kahdelle kohtuullisen pienelle alueelle, vaikka koko Alankomaissa näki silloin tällöin tulppaanipeltoja. Markkinointikuvien silmänkantamattomiin jatkuvaa väriloistoa ei ollut enää nähtävissä koska osa kukista oli jo kuihtunut, mutta ihan riittämiin eri värejä kuitenkin, kaunista oli!

Menestyksekkään tulppaaninmetsästyksen tulos

Tulppaaniviljelyssä arvokkaita eivät oikeastaan ole kukat, vaan sipulit jotka myydään eteenpäin. Kukkimisen jälkeen pellot leikataan ja sipulit kerätään syksyllä. Alankomaat tuottaa noin 65% maailman tulppaanituotannosta.

Tulppaaniloiston jälkeen ajeltiin merenrantaan. Olin kuullut että pohjoisen Euroopan rannat kilpailevat mille tahansa aurinkorannikolle, joten oli mielenkiintosta todentaa huhun paikkansapitävyys omin silmin. Mitäs sanotte?

Pehmeää hiekkaa, merta ja sinistä taivasta. Ei hullumpi toukokuun alku!

Muuten maisemat vastasivat mieleen tulevaa Alankomaa-stereotypiaa. Pyöräteitä oli oikeasti ihan kaikkialla, ja autoteiden varsilla lampaita, tuulivoimaloita ja kanaaleja. Kaunista ja alankoista. Takaisin pitänee joskus tulla polkupyörän kanssa!

Tie, tuulimyllyt, meri vasemmalla tuulimyllyjen takana ja oikealla lampaat :)

Viimeinen yö vietettiin Den Helderissä - tästä jokainen Tanskalainen on kysynyt reissun jälkeen, että "Miksi ihmeessä, se on maailman tylsin paikka!" Noh, siksi että etelään päin alle 400 euron hotellia ei ollut enää saatavissa - ehkä suunnittelun voisi seuraavalle reissulle aloittaa vähän aiemmin...
Mutta "maailman tylsimmästä" kylästä löytyi kiva hostelli ja mukava ravintola illaksi - mitäs sitä muuta ihminen tarvii?

Seuraavana päivänä ajelimme vielä Houdridbtijkin pitkän sillan yli toiselle tulppaanialueelle Emmerloordin lähelle ja löysimme vähän isompia peltoja:

Päivän päätteeksi ajelimme muiden saksalaisten tulppaanituristien kanssa takaisin kohti Frankfurttia. Ruuhkapotentiaalista huolimatta matka sujui kohtuullisesti ja suurempia onnettomuuksia ei osunut matkalle. Suositeltava viikonloppureissu tulppaaniaikaan!