Epäonninen puskutraktori vakuutusviidakossa

Aiemman Saksan elämän vakuutusasioihin perehtyminen oli sisältänyt yhden puolen tunnin pankkikäynnin, jonka jälkeen taskussa oli kasa papereita sisältäen matkavakuutuksen, pakollisen vastuuvapausvakuutuksen ja oikeusturvan.

Oman toiminimen perustamisessa vakuutusasioita piti ottaa harkinnan alle enemmänkin. Siinä vakuutusviidakkoa tutkiessa meinasi motivoituneellakin viidakkoseikkailijalla usko loppua ja halu paluusta palkkatöihin siintää aurinkorannan ja kylmän caipirinhan lailla mielessä. Kunnes sain selville, että Saksassa on itse asiassa ammattinimike "vakuutusneuvoja", joka helpottaa viidakkoseikkailua lukemalla puolestani monisatasivuiset tarjoukset pikkupräntteineen ja vertailemalla vakuutukset sisältöineen tapaukseeni sopivaksi! Taivaanlahja, ajattelin ja eipäs muuta, kun käsiksi sitten.

Tarvittavat asiat olivat tärkeimpänä sairasvakuutus, sitten oikeusturvavakuutus, eläketurva, työkyvyttömyysvakuutus ja kotivakuutus.

Oikeusturva osoittautui hankalaksi, koska minulla on asiakkaita Amerikoista. Kukaan järkevä vakuutusyhtiö ei luonnollisesti halua joutua tekemisiin amerikkalaisten oikeusprosessien kanssa, eli tässä vaihtoehdot olivat vakuuttaa oikeusasiat joko Saksan- tai EU:n alueelle tai jättää vakuuttamatta.

Eläketurvassa kysymykseen tuli vakuutusneuvojan mukaan yksityinen eläkevakuutus, joka kai vastaa aikalailla Suomen yksityistä eläketurvaa. Rahoja ei saa pois, mutta toisaalta tietty takuueläke myönnetään, asui sitten missä vain. Säästääkkö sitten itse vai syytää rahat eläkeyhtiöön? Ei palkollisena tällaisia tarvinnut miettiä, palkka humahti automaattisesti valtion eläkejärjestelmään, mistä jotain joskus tulee tai sitten ei. Tällaisissa päätöksissähän on palkollisena aina minimienergiaperiaate - tuoreena mamuna ei ensimmäisenä tule selvitettyä muita eläkesäästömahdollisuuksia parhaassa työiässä..

Työkyvyttömyysvakuutusta vakuutusneuvoja suositteli, sillä se maksaa sekä eläkkeeni, että toimeentulotuen ellen pysty tekemään enää nyt rekisteröidylle toiminimelleni kuvattua työtä. Hukkaan heitettyä rahaa vai ei, niin kauan kuin mitään ei satu niin kaikki kunnossa mutta mitäs jos.. Toisin sanoen ärsyttävää katastrofitodennäköisyyden laskentaa, jossa insinöörinä onnistuu matkan varrella kuvittelemaan itsensä jos jonkinnäköisessä neliraajahalvauksessa ja miettimään, millä todennäköisyydellä siihen tilanteeseen joutuu.

Okei, neliraajahalvauscasea lukuunottamatta kaikki kuitenkin jotakuinkin selvää tähän asti. Paperia printattuna noin 10 cm pino, mikä on tietysti paperi-insinöörille nannaa (ja ihanaa, päällystettyä laatupaperia, ah!)

Sairasvakuutus sitten osoittautui suurimmaksi akilleenkantapääksi. 

Saksassa on yksityinen ja julkinen sairasvakuutus. Julkiseen kuuluu automaattisesti, ja kun tulotaso ylittää tietyn rajan (raja muuttuu vuosittain), voi kuulua joko vapaaehtoisesti julkiseen, tai vaihtaa yksityiseen vakuutukseen. Yksityisiä sairasvakuutuksia markkinoidaan nopeammalla hoidolla ja paremmilla eduilla (esim. oma huone sairaalassa), mutta en ole kyllä huomannut tai kuullut mitään valittamista julkisessakaan palvelussa. Suurin ero on, että julkista vakuutusta maksetaan aina prosenttiosuus palkasta, ja yksityisessä taas tuloista riippumaton könttäsumma + vuosittainen omavastuu. Toinen ero työmatkan sairaskulujen korvaus - julkinen korvaa siihen asti, mitä Saksan hoito maksaa, kun taas yksityiset pääsääntöisesti korvaavat kaiken. Huomioiden matkustustarpeeni ja kuukausittaisen satasten hintaeron, jouduin valitettavasti siirtymään yksityiseen.

Suurin ongelma syntyi yksityisen kassan "kassaanottohaastattelusta".

Minulla oli nimittäin siihen aikaan rintakehässä pieni ihoärsytys, jonka tulin maininneeksi haastattelussa. VIRHE!

Vakuutusneuvoja oli kesäkuussa asiaa hoitaessaan sitä mieltä, että eihän tässä mitään ongelmaa. Noh, kassa käsitteli asiaa ollessani lomalla Suomessa ja tuli siihen tulokseen, että oire on syöpää ellei toisin todisteta. Tarvitsin sairasvakuutuksen elokuun alkuun kun yrittäjyyteni alkaisi, joten ei muuta kuin varaamaan yksityiselle aikaa ja hankkimaan iholääkärin lausunto asiasta. Onnekseni koko Pohjois-Suomen ainoa heinäkuussa työskentelevä ihotautilääkäri oli päättänyt lykätä lomaansa, ja sain kuin sainkin ajan järjestymään. Lääkäri kirjoitti lausunnon: "Todennäköisesti ei-vaarallista arpikudosta, voidaan haluttaessa leikata pois.". Virheestä oppineena varasin kuitenkin leikkausajan varalle, jos vaikka vakuutusyhtiö alkaisi hankalaksi. Ja alkohan se! Seuraavana päivänä ollessani jo 450 km päässä lääkäristä, tuli vakuutusyhtiön vastaus: "Vakuutuksen saamiseksi vaaditaan patologin lausunto". Ja eipäs muuta kuin paluu takaisin pohjoiseen, leikkauksen maksu omasta pussista ja viikon päästä patologin lausunto vakuutusyhtiölle: "Kyseessä on harmiton arpikudos". 

Noh, ettei tässä vielä kaikki, oli vakuutusyhtiön englanninkieltä taitamaton käsittelijä saksantanut lausunnon hyvinkin epämääräisellä käännösohjelmistolla, joka oli antanut ensimmäiseksi käännökseksi scar = kollagen - mistä käsittelijä oli sitten kielitaitonerona päätellyt, että kyseessä on kollagenoosi! Great!

Ja tehtyä päätöstähän ei voi kumota, eli seuraavaksi piti saada omalääkäriltä lausunto, että en sairasta kollagenoosia, tai mitään muitakaan liitännäissairauksia, olen perusterve ja kaikinpuolin muutenkin mallikelpoinen yksilö yksityiselle sairasvakuutukselle.

Tulos: 

- Sairasvakuutuksen alku marraskuun alusta 

- Menetetty työmatka Yhdysvaltoihin puuttuvan sairasvakuutuksen vuoksi x€

- Yksityiset lääkärimaksut Suomessa 650€ + kahden päivän matkustus, sekä saunakielto kesälomalla!
- Paperia: 20 cm ja kuukausittaisia kirjelähetyksiä vakuutusyhtiöihin ja takaisin ehkä 10 kpl, asiaa hoitavasta vakuutusneuvojasta huolimatta.

Tästä ei nyt ehkä muuta suurta oppia saa,  kuin että olkaa palkolliset onnellisia; jos haluatte yksityiselle niin olkaa terveitä ja ei hyvänen aika, miten vaikeasti vakuutusasiatkin saa kun oikein yrittää.