Matkasimme paikan päälle junalla, joka kulkee huimissa maisemissa pitkin Reinin rantaa. Sparpreisfinderillä, eli DB:n säästöhintahaulla saa junalippuja kohtuullisen edullisesti, kun varaa ajoissa. Lisäksi minulla on vielä -25% DB:n eli paikallisen VR:n alekortti, jolla saan alennuslipuistakin neljäsosan hinnasta pois. Junalla matkustaminen on miellyttävää, tosin DB:n aikataulussa pysyminen ei ole sen kummallisempaa kuin sen suomalaisella sisarellakaan.
Rautatieasema sijaitsee katedraalin vieressä, eli saimme ensikosketuksen kirkkoon heti saavuttuamme. Tuomiokirkosta ei voi kyllä muuta sanoa, kuin että se on vaikuttava. Joka kerta.
Hämmennyksen ja kunnioituksen tunteiden jälkeen kipaisimme viemään kamppeita surkeaan, mutta halpaan hotelliimme ja suuntasimme kirkkoa tutkimaan. Vinkkinä, että savuton huone voi halvoissa hotelleissa tarkoittaa sitä, ettei itse ole pakko polttaa ellei halua, mutta muut ovat kyllä voineet polttaa.
Kirkolla yritimme kuumeisesti löytää opastettuja kierroksia ja tuhlasimme tässä varmaan 40 min. Lopulta löysimme kierrosten tarjoajan torin toiselta puolelta, mutta kaikki opastetut kierrokset olivat luonnollisesti jo täynnä. Audiokierroksia ei jostain syystä tarjottu, ja tämän markkina-aukon täyttämiseksi ideoimme välittömästi audiokierroksia maailman tärkeimpiin nähtävyyksiin sisältävän appsin. Lisätietoja asiakastarpeista saa kysymällä ;)
Kiersimme sitten kirkkoa saksaksi kirjoitettujen taulujen avulla minun yrittäessä parhaani mukaan kääntää tärkeimpiä pointteja. Lisäksi välillä lyöttäydyimme oppaan viereen kuullaksemme pätkiä opastetuista kierroksista. Info jäi vähän hajanaiseksi eli lisävisiitti voi myöhemmin olla tarpeen. Sisätilojen tutkimisen jälkeen suuntasimme kirkon kellariin, jossa oli esillä esineistöä kirkon aarrekammiosta. Pappien ja piipojen kulta- ja hopealangasta punottuja viittoja, jotka painoivat varmaan kymmeniä kiloja. Uskomaton määrä kultaesineitä timantein koristeltuina. Hautakammioita ja patsaita. Vaikuttavaa mutta myös surullista - miten uskonnon varjolla on riistetty ympäröivää yhteiskuntaa.
Sitten koitti herkullisin osuus, eli kirkon torniin kiipeäminen. Olimme ostaneet tornilipun samalla kellarilipun kanssa, joka osoittautui oikeaksi ratkaisuksi nähtyämme tornin lippujonon. Ehdimme kipuamaan ylös viimeisten sille iltaa torniin päästettyjen joukossa ohiteltuamme korrektisti ja vähemmän korrektisti lipunmyyntijonossa seisovat. Torniin johtavien 553 portaan kipuaminen oli oma hommansa, mutta kyllähän se kannatti! Kirkon joka neliömetriä pursuavat yksityiskohdat erottuivat ylhäältä hienosti, ja toki myös maisema oli upea.
Kirkossakäynnin jälkeen seuraava luonnollinen askel on tietysti etsiä olutta. Kölschia, eli paikallista hyvin kylmänä, pienissä 2 dl laseissa tarjoiltavaa kevyttä olutta sai kaupungin ehkä kuuluisimmasta oluttuvasta, eli Früh am Dom:sta. Kuvassa oluet on valitettavasti jo tuhottu, koska oli vähän jano :)
Illallisravintolan etsin Michelin recommeded -listalta, joka on tarjonnut onnistuneita ravintolaelämyksiä ympäri Eurooppaa. Tällä kertaa listasta valikoitui ravintola Em Krütsche, joka sijaitsi Reinin rannalla. Sinne kävellessämme ihmettelimme suljettua toria, jonka jokaisella sivulla seisoi vartija. Asiaa kysyessämme saimme selville, että kaupungin sinfoniaorkesterin konserttitila sijaitsee torin alla, ja torilla ei saa kävellä konsertin ollessa menossa, koska askeleet kuuluvat konserttisaliin. Jossain käytännön ja ideaalimaailman välillä lienee ollut pieni aukko homman suunnittelussa :D Ruoka oli jälleen erinomaista, ja ruuan jälkeen istuskelimme Reinin rannalla lämpimässä kesäsäässä kaupunkia ihastellen.
Koska kirkkovierailu vei niin paljon aikaa, meillä oli reissulla valitettavasti aikaa vierailla ainoastaan yhdessä museossa. Vierailukohteeksi valikoitui NS Dokumentationszentrum der Stadt Köln, eli natsisaksan aikainen dokumentaatiokeskus. Tila oli toiminut vakoilutoiminnan dokumenttiarkistona ja kuulustelutilana, jossa epäilyttäviä henkilöitä oli säilötty, kuulusteltu ja tapettu. Täällä sellit olivat säilyneet pääosin alkuperäisessä asussaan, mikä on aika poikkeuksellista. Suurin osa natsisaksan perinnöstä on tuhottu tai niitä ei ainakaan ole avattu yleisölle. Tässä museossa oli hyvä audioguide ja vankien tarinoita ja natsisaksan historiaa selitettiin kattavasti. Erittäin hyvä museo, suosittelen!
Minä suuntasin iltajunalla kohti Berliiniä työreissulle ja Frankfurttia kohti matkaava Jesse sai karvaasti oppia, että sunnuntaijunaan kannattaa aina varata paikkalippu. Köln ansaitsee ehdottomasti vielä toisenkin visiitin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti