1. Gentin tee-se-itse -kävelykierros
Koska tammikuussa Europpa on turisteista tyhjä, matkailu on kiitollista kun ruuhkia ei ole. Toisaalta myöskään mikään turisteille suunnattu toiminta ei toimi, eli kyseessä on kaksiteräinen miekka. Ohjattujen kävelykierrosten puutteessa kiersin Gentin historialliset nähtävyydet turisti-infon paperikartta ja infolehtinen kädessä. Jäihän siitäkin jotain päähän, mutta arvostan edelleen live-oppaiden tai vähintään audioguiden apua kaupunkiin syvemmälle pääsemisessä. Kuvaavaa ehkä on, että en pysty ulkomuistista sanomaan yhtään oppaan antamaa mieleen jäänyttä yksityiskohtaa Gentistä. Mutta komeat oli maisemat joka tapauksessa :)
2. Design Museum Gent
Tämän ohikävely kuulu kävelyoppaan ohjelmaan, ja kun kuikuilin sisään sain ulos tulevalta henkilöltä repimättömän lipun, jolla pääsin ilmaiseksi sisään. Näyttely kertoi valon designista, ja esillä oli suomalaistakin valaistusmuotoilua. Elämyksiä syntyi tällä kertaa yllättäen vidoteosten parissa, esillä oli pari erinomaista lyhytelokuvaa, sekä maapallon valojen syttymistä ja sammumista seuraava teos. Lisäksi piti vähän leikkiä selfieillä valotunnelissa.
3. Modernia taidetta Gentin kirkossa
Jätän nykyään reissuilla monesti kirkot käymättä, koska niitä on tullut nähtyä jo kohtuullinen määrä. Monesti myös näissä pröystäilevissä Keski-Euroopan kirkoissa käynti saa mielen maahan, kun ajattelee millaisissa oloissa muu yhteiskunta ympärillä on elänyt kun kirkko on ostellut almuilla kultaa. Nyt kuitenkin kävelin sisään ja yllätyin iloisesti! Valokuvataiteen ja modernin taiteen näyttely sai ainutlaatuisen kontrastin keskiaikaisista pyhimysten kuvista ja maalauksista. Ajatuksia herättävää, piristävää, yllättävää!
4. Gentin nykytaiteen museo
Edellisestä harha-askeleesta nykytaiteen kanssa on ilmeisesti niin pitkä aika, että olin unohtanut että tarjonta kannattaa näiden kanssa tarkastaa etukäteen. Ostin lipun kyselemättä ja sisällä totesin, että pieleen meni. Näyttely koostui yhden taiteilijan sotaan, ihmisen haavoittuvuuteen ja toivottomuuteen liittyvää veristä, epämuodostunutta massaa sisältävistä ja jollain tavalla vääristynyttä ihmiskehoa muistuttavista valtavista teoksista.
Kaupunkikartta, jossa teiden ja rakennusten niminä on esimerkiksi "Parasiitti", "Juuret", "Lika", "Mahdollisuus" jne. Mistä arki, kaupunki ja minuus koostuu? Hauska ja ajatuksia herättävä!
Luonnon ja ihmisen suhdetta pohtivan taiteilijan tuotantoa. Hahmon sylissä on multaa.
Betonijärkäle, jonka toisella puolella lukee "Minä" ja toisella "Sinä".
Voiko toista ihmistä ikinä saavuttaa? Miksi sallii itselleen sellaisia asioita, joita ei salli toiselle? Millaisen Minän näytän Sinulle?
5. Gentin valofestarit
Tästä ei valitettavasti jäänyt valokuvallista todistusaineistoa jälkipolville, mutta meininki oli vähän sama kuin aiemmin julkaistussa Winterlichter-postauksessa (http://frankfurtti.blogspot.de/2015/01/talvivaloja-eli-winterlichter.html). Paitsi että kohteita oli laajemmalla alueella ja enemmän. Lisää aiheesta löytyy sivuilta http://www.lichtfestivalgent.be/en/
Keskusaukiolla kolmen kirkon keskellä oli hieno musiikkia ja valoja sisältävä teos, jota ihailin pubin ikkunasta. Katsoin siinä samalla muka kävelyreitin valmiiksi, mutta aukiolla oli niin paljon porukkaa, että päätin oikaista. "Oikaisevaa reittiä" 15 min käveltyäni totesin, että nyt ei tainnut mennä ihan putkeen ja kaivelin laukkuani katsoakseni karttaa, joka oli tietysti jäänyt baarin pöydälle. Koska oli kylmä, pimeä ja väsytti, totesin tässä vaiheessa siirtyväni ihan mielelläni kohti Antwerpenissä sijaitsevaa sänkyä. Näin ratikan ikkunasta vielä muutamia valoteoksia joten voitaneen sanoa että osallistuin näyttelyyn riittävästi voidakseni sanoa käyneeni siellä.
6. Kävelykierros Antwerpenissa
Tykkään kävelykierroksista, koska niissä ei tarvitse jököttää paikallaan, mutta silti asiantunteva opas valottaa paikallista kulttuuria ja historiaa yleensä kohtuullisen mielenkiintoisella tavalla. Jotenkin on aina kiva katsella elämää vaikkapa 100 tai 200 vuotta samalla paikalla eläneen ihmisen näkökulmasta. Anwerpenin englanninkielinen kierros oli tällä kertaa turisti-infon järjestämä englanti-ranska -kierros. Kahdelle kielelle kääntäminen hidasti hommaa jonkin verran, mutta odotusajoista huolimatta kaupunkiin pääsi kivasti kiinni ja sai hyviä vinkkejä missä kannattaa vielä käydä.
Euroopan vanhimpia rullaportaita, kävelykierroksella opittua :D
7. MAS - Museum Ala Strom eli Museo joen varrella
Jostain syystä tällä museolla on modernin taiteen museoon liittyvä nimi, ja rakennuskin on moderni. Se on rakennettu Napoleonin rakentaman padon viereen Antwerpenin satama-alueen alkuun kahden joen uoman väliin. Arkkitehtuuri olisi voinut olla ihan kiehtovaa ilman räntäsadetta, jonka takia juoksin nopeinta reittiä sisään. Näyttelyt koostuivat perinteisistä historiallisista aiheista, sisältäen alkuperäisasukaskulttuureja, Belgialaisten vaikutusta maailmaan sekä Anwerpenin historiaa. Modernia taidetta odottaneelle tämä oli tietysti pieni pettymys, mutta tulipahan tutustuttua tähänkin. Kierroksella opin, että Anwerpenin erikoisuus ovat timantit, noin 80% maailman raakatimanteista kuljetetaan Antwerpeniin käsiteltäväksi. Muutakin teollisuutta löytyy, ja kylän satama-alue on noin 5 kertaa kaupungin pinta-alan kokoinen. Että semmosta.
Hassunhauska teatterirakennus
Aina on ilo matkustaa räntäsateessa
8. Plantin-Moretus Museo eli kirjapainomuseo
Ja sitten päästiin asiaan. Antwerpenissa sijaitsee Unescon maailmanperintökohteen statuksenkin saanut kirjapainomuseo. Talo oli ollut saman kirjapainosuvun hallussa 300 vuotta, ja mitään ei ole heitetty pois. Kirjapainon perustaja muutti taloon 1555 ja pisti painokoneet käyntiin 1579 Guttenbergilta tilatuilla painokirjasimilla. Alkuperäiset talon esineet, kirjapainojen lisäksi siis arvokkaat nahkatapetit, puulipastot, kyntteliköt jne. on säilytetty. Talon kolmas isäntä oli hyvää pataa Rubensin kanssa, eli talosta löytyi muun arvokkaan taiteen lisäksi myös kohtuullinen määrä aitoa Rubensia. Oltiin aika lähellä taidefriikin paperi-insinöörin taivasta.
Onnellinen insinööri loistavan audioguiden kanssa
Yksi maailman ensimmäisistä kirjapainoista. Musteenlevitin on tehty koirannahkasta, koska koirilla ei ole ihohuokosia jotka saisivat värin levittymään epätasaisesti.
Osa talon laajasta kirjastosta, joka käsittää kohtuullisen osan maailman vanhimmista kirjoista sekä painolaattoja
Painotehdas, jossa kuusi painokonetta sekä kirjasimia.
Rubensia nahkatapetilla verhoillussa huoneessa.
Lista 1600-luvun kirkon kieltämistä kirjoista, painettu Plantin-Moretuksen painotalossa. Samassa painossa missä kyseiset kirjat. Bisnesmiehiä.
9. Frankfurtin modernin taiteen museo, Taunusturm
Frankfurtin modernin taiteen museon yksi osa sijaitsee keskustassa ja poikkesimme tänne matkalla Schirn-museoon. Esillä oli "Boom She Boom" -näyttely eli nykytaidetta naistaiteilijoilta. Näyttelytila oli yhdessä kerroksessa, mutta keskikokoiseen tilaan oltiin saatu järjesteltyä kivasti melkoinen kasa vaihtelevia teoksia. Alastomuutta ja naisten esineellistämistä esiintyi sama määrä kuin miestaiteilijoiden teoksissa, mutta ehkä teoksia tuli pohdittua naisnäkökulmasta enemmän kun ne tiesi esineellistettävän sukupuolen tekemiksi. Mielenkiintoinen ja mukava kokemus!
10. German POP, Schirn Museum
Schirn-museo on yksityinen taidegalleria, joka esittää vaihtelevia näyttelyitä arkkitehtuurillisesti hienossa tilassa. Näyttelyt ovat normaalisti kohtuullisen kalliita, mutta onnekseni seuralaisen firmalla oli yhteistyökumppanuus Schirnin kanssa eli pääsin ilmaiseksi!
German POP oli nimensä mukaisesti saksalaisten POP taiteilijoiden tekemää hauskaa, kantaaottavaa ja hubbabubban väristä kansantaidetta. Tykkään POP-taiteesta, koska siitä tulee aina kiva olo. Insinööriä toki hämmensi, kun 60-luvulla rakennettuja liikkuvia teoksia ei särkymisvaaran vuoksi saanut liikuttaa kuin pari minuuttia tunnin välein. Olisko se nyt niin suuri rikos vaihtaa ne hammaspyörät ja vaihteet?
11. Affiche-näyttely, Schirn Museum
Schirnissa on kaksi näyttelytilaa, ja toisessa oli POP-taidetta edeltäneen uusio-posteritaiteen näyttely. Affichistit eli posteripojat (Affiche - juliste, posteri, oma suomennos) olivat ranskalainen ryhmä 40-60 luvulla, joka keräsi kaduilta julisteita ja työsti näitä uusiksi teoksiksi. Ajatuksena oli hyödyntää sinänsä jo populaaritaidetta olevat mainokset uudella tavalla. Töissä hyödynnettiin myös julisteiden kerroksellisuutta, väliin niitä oli kertynyt kymmeniä päällekkäin. Alkuajan teoksissa julisteet oli käsitelty massaksi asti, eikä alkuperäisistä postereista saanut enää selvää. Loppuajan teokset olivat jo POP-taidetta ja Marilynkin bongattiin. Isoja, vaikuttavia teoksia ja hyvä mieli jäi, tosin sama tekniikka alkoi jossain välissä vähän toistaa itseään. Hauskin osa näyttelyä oli video raaka-aineen keruumatkasta joka oli homman laittomuuden takia kuin paraskin varasleffa.
Lisäksi näyttelytilaan oli tuotu äänitaideteoksia. Rentouttavan kurkkulauluteoksen parissa lepuutimme hetkisen päätä ja jalkoja ennen siirtymistä hyvin ansaituille caipirinhoille.
Kuvan lähde: www.schirn.de
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti