"Silleen periaatteessa ihan fiksu, mitä nyt vähän väliä pikkusen sekoilee"

Olen kyllä tehnyt tyhmiä mokia tasaisin väliajoin koko elämäni, mutta täällä tahti on kiihtynyt huimasti. Uuden kielen ja työn opettelu vienee sen verran aivokapasiteettia, että sitä ei ihan kaikkiin muihin suorittaviin tehtäviin sitten jääkään..

Tällä kertaa keskitytään varsin pirremäiseen töhöilyyn tyyppiä:
- Pankkikortin tunnusluvun unohtaminen
- Nukkuminen viikon ajan työkavereiden nurkissa, koska avaimet sijaitsivat työreissun jälkeen toisella puolella maata
- Rautasahan unohtaminen käsilaukkuun ja yritys kävellä sen kanssa lentokoneeseen
- Asiakassähköpostin muotoilu "teidän tavarat on saapumassa ensi viikolla paikkaan xxx (=kilpailijan osoite toisella puolen maata)". Ja laittaa korjausviestiin edelleen väärän osoitteen.
- Innostuu liikaa ja ei ihan muista kuorruttaa englantilaiselle esimiehelle kaikkea siirappiin ja sitten se on ihan hätääntymässä että miten toi ihminen voi puhua noin suoraan.

Viikonloppuna unohdin miten pankkiautomaatista nostetaan rahaa. Olin menossa ulos ja pussissa oli 22,30 e rahaa. Kotiin tullessa rahaa oli jäljellä 30 snt, eli hyvin meni. Seuraavan päivän ostoksista selvittiin sillä, että kortilla pystyi kyllä maksamaan, vaikkei sillä käteistä saanutkaan (yritin kyllä ahkerasti eri pankkiautomaateilla). Lauantai-illan keikan tarjoiluineen maksoi miespuolinen saksalainen ystävä, jonka olin maan tavoista poiketen ehtinyt tottaa siihen, että maksan oman osuuteni. Maanantaina soitin sitten pankkiin ja tiedustelin, että mikähän kortissa on vikana kun ei anna käteistä. Puhelun aikana koin ahaa-elämyksen ja totesin että olin yrittänyt tulostaa tiliotetta rahannoston sijaan. Siis sen jälkeen kun olin ensimmäiset 7 kk onnistunut käyttämään pankkiautomaatteja saksan kielellä ongelmitta. Hyvin meni vaikka ite sanonkin :D

Tällaisen töhöilyn jälkeen ei suinkaan masennuta ja aleta syyttää itseä tyhmyydestä, koska se ei auta mitään. Silloin ihan ensin nauretaan itselle, ja sitten ihan heti seuraavaksi mietitään nopeasti viidestä kymmeneen mielellään aiheeseen liittyvää onnistumista, esimerkiksi näin:

1. Osasin tosi hienosti puhua saksaa puhelimessa pankkitätin kanssa, ja sitäpaitsi (2.) viime viikolla kirjoitin kahden tunnin saksankielisestä palaverista palaverimuistion saksaksi (ISO Onnistuminen :D). (3.) Ja sitten osaan jo sanoa suikuputki ja vedenkeruuallas ja viiraosa ja vaikka mitä muuta tarpeellista saksaksi niin että asiakaskin ymmärtää. (4) Ja jos ei pitkän saksankielisen työviikon jälkeen enää jaksa ajatella niin sehän tarkoittaa että aivokapasiteetti on tehokkaasti käytetty. Ja (5) saksan aineissa ei ole enää yhtään niin monta datiivi/akkusatiivi/adjektiivin taivutusvirhettä kuin aluksi eli jos muistaisin mikä on nosto niin osaisin luultavasti laittaa sen datiiviin.

Jos tämäkään ei auta niin sitten rimpautetaan kaverille, ja johan alkaa elämä hymyilemään.

Ja sen jälkeen voi jo ajatella että mitähän söisi iltapalaksi ja pitäisiköhän sitä käydä kaupassa ja ompas kiva kun kohta on jo kevät ja hymyilipäs tuo poika söpösti. Ja seuraavalla kerralla muistaa miten sitä rahaa nostettiin :)

Mikä on myös aika kivaa on, että ensimmäistä kertaa mulla on tiimissä samantyyppistä työtä tekevä nainen. Miehet ovat työkavereina, kavereina ja ihmisinä kyllä ihan parhaita, mutta niissä on yksi puute (no, tässä kontekstissa..) - ne ei myönnä töhöilyjään! Miehille voi kyllä kertoa, että saimpas tässä sitten kolme ihmistä vihaiseksi kun oikaisin vähän sisäisiä sääntöjä, mutta ne vaan myhäilee ja hymähtää silleen lyhyesti ja tulee olo että oompas tyhmä nainen. Vaikka jokainen niistäkin on omat töhöilynsä tehnyt. Tämä meidän toinen supernainen se vaan reilusti sanoo, että no älä huolehdi, minä tyttö se lähetin kerran kokonaisen telan väärään osoitteeseen tai ajoin 300 km väärään suuntaan kun en ihan muistanut mikä ero on Düsseldorfilla ja Hannoverilla. Ja sitten nauretaan ja todetaan että olipas hauskaa ja elämä jatkuu.

Ja niin jatkuu, hymyillen ja joka päivä uutta tai uudestaan oppien :)

Koneeseen menetetty rautasaha viimeistä kertaa käyttötilanteessa (kyllä, pyörä on oma..)