Vuoden toinen reissu järjestyi niinikään firman kautta, ja suuntautui Schladmingiin Itävaltaan. Firman lasketteluaktiivit järjestävät pari mökkiä ja kutsuvat harrastajia Suomesta ja saksankieliseltä alueelta mukaan. Mainittakoon jo tässä vaiheessa, että matka tehdään omalla rahalla ja ajalla, ettei tule sanomista.
Tokan laskupäivän maisemia. Alempana jo nurmikko paistoi, mutta rinteissä riitti lunta.
Ajelimme toimistolta paikan päälle seitsemisen tuntia ja odottelimme loput porukat paikalle ennen saunaa. Mökit olivat upeat, jokaisessa huoneessa oli oma pesuhuone ja alhaalla vielä upeat saunatilat sekä täysvarusteltu keittiö. Aamusta rinteeseen mentiin heti kun hissit avautuivat ja rinteeseenkin pääsi hyppäämään suoraan mökistä. Ah, mitä luksusta!
Alppimökkeilyä
Rinteet olivat aamulla upeassa kunnossa, mutta monojen vaivatessa edelleen, lähdin suksenvuokraajan mukaan ala-asemalle, jossa sain puolessa tunnissa lämpökäsittelyn monoille tehtyä. Voi mitä nautintoa laskeminen oli tuon jälkeen! Vauhti kasvoi kaksinkertaiseksi, mutta vain hetkeksi, sillä iltapäivällä rinteet alkoivat olla jo aikamoista möykkelikköä. Löysimme kuitenkin muutamia kohtuukuntoisia rinteitä ylempää. Sain kaverin houkuteltua laskemaan kanssani hissien sulkemiseen asti, eli tauot poislakettuna suksien päällä tuli vietettyä koko kahdeksantuntinen päivä! Kyllähän se nyt toimistotyön voitti noin perjantaiksi, ainakin näin kertaluonteisesti :D
Tankotanssia ja Weizenia päivän päätteeksi
Illalla matkasimme isompaan kylään kimppatakseilla, jotka ajoivat kunnon keskisuomalaisen rallikuskin ottein mutkaisia rinneteitä. Osaa matkustajista meinasi hirvittää tien reunan jälkeen alkava melkein pystysuora pudotus laaksoon, mutta eikai kukaan semmoista kyytiä aja jos ei osaa...eihän ;) Palkintona urhoollisuudesta meitä odotti perillä kohtuullisen kattava liha-fondue, jossa lihaa oli kaikkien syötyä itsensä kylläiseksi jäljellä arviolta enää kolmisen kiloa. Paluumatkalla kuskia ohjeistettiin ajamaan hieman rauhallisemmin jotta hyvin syönyt lasti pysyisi kyydissä :D
Ruokatarjonta buffetin alussa... ...ja lopussa!
Toisena laskupäivänä aurinkokin näyttäytyi lyhyesti, ja rinteessä tuli taas oltua aamusta iltaan. Illalla vähän afterskitä ja monotanssia, seuraavana aamuna pakkaus ja autoon.
Paluumatkalla odottelimme rajalla noin tunteroisen, mutta myöhemmin kuulimme radiosta ruuhkien kasvaneen rajalla jopa kolmeen-neljään tuntiin. Hyvä että oltiin ajoissa liikkeellä! Paluumatkalla oli muutamia kolareita matkalla ja matkaan tuhrautui yhteensä kymmenisen tuntia. Oli kiva reissu mutta kiva oli päästä kotiinkin! Laskuhimoja jäi vielä mutta vapaita viikonloppuja ei, eli ensi kaudella sitten uudestaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti