Näkevänä ja sokeana Hampurissa

Talvi ei edelleenkään ehkä ole ideaalisin aika Keski-Euroopan matkailuun, kuten viime vuonna todettiin. Mutta Hampurin ollessa kyseessä ei talvellakaan mikään voi mennä pieleen. Frankfurtista pääsee tähän Pohjois-Saksan metropoliin alle neljässä tunnissa, ja onhan se nyt mojovasta tuulenvireestä huolimatta aika kiva paikka. Tuulikaan ei ole mitään mistä Oulun ilimastoon tottunu ei seleviäis :)

Hotelliin "sattui" miellyttävästi kuulumaan Jaguar muutamaksi tunniksi, eli heti saapumisen jälkeen lähdettiin katsastelemaan joenrannan pikkukyliä. Satama-alue on sisävesisatamaksi hemmetin iso (72 km2) ja se onkin Saksan suurin satama.

Pikkukylät olivat aika perinteisen saksalaisen näköisiä, tosin sillä erotuksella, että ruohokatot näyttivät olevan muodissa vakuutusyhtiöiden vastustuksesta huolimatta. Elben ranta on myös saksalaisten omenoiden viljelymaata, joten omenajalosteita löytyi kioskista kuin kioskista.

Ajelun lomassa löysimme vallan loistavan tuulimyllyravintolan: Die Mühle Jorg. Uskomattoman hyvää ruokaa, erinomaisen kattava viinivalikoima ja kauniit sisätilat. Ei voi kuin huokaista tyytyväisenä muistolle.

Die Mühle Jorg

Hotelliin kuulunut kulkuväline

Koska joulumarkkinoita ei voi koskaan olla liikaa, vierailimme tietysti myös Hampurin joulumarkkinoilta. Keskusaukion markkinoilta löytyi Glühwein-kisan tämänvuotinen voittaja, sekä tähän mennessä vierailluista markkinoista kauden söpöin joulumarkkina-aukio.

Sunnuntaina jäi vielä kaupungilla kässäilyaikaa, ja kävimme katsastamassa pari perusnähtävyyttä. Lounaan jälkeen ehdimme vielä saada liput Dialog im Dunkel -elämykseen ("dialogi pimeässä"). Talon sisään oli rakennettu seikkailurata, jossa kokeiltiin erityyppisissä ympäristöissä huivi silmillä, millaista on elämä kun näkökyky jätetään pois pelistä.
Ensimmäinen huone oli puistomainen, ja siellä tunnusteltiin erityyppisiä luonnonmateriaaleja, käveltiin soralla ja huojuvalla sillalla, kuunneltiin luonnon ääniä ja käytettiin hajuaistia. Toisessa huoneessa oli markkinat, ja kokeiltiin suunnistamista kaupungissa sekä markkinoiden tarjonnan tunnistamista tunto- ja hajuaistin avulla. Kaikki saivat perusperehdytyksen kepin käyttöön, mutta kyllähän se meno aika haparoivaa näin tottumattomalle oli, varsinkin haastavammassa ympäristössä. Oppaan piti joka rastilla käydä pelastamassa joku (ja välillä minut) nurkkaan tai esteen taakse jumiin jäänyt :D  Kierrokseen kuului myös kipuaminen huojuvaan laivaan, jolla käytiin kuvitteellisella turistikierroksella satamassa. Lopuksi vielä juotiin ja syötiin pimeässä baarissa. Todella mielenkiintoinen ja silmiä avaava kokemus!

Loppumatkan alkuosa sujui kohtuullisen ahtaissa merkeissä Deutsche Bahnin jätettyä juuri sen vaunun pois junasta, jossa varatut paikkamme sijaitsivat. Lopulta saimme neuvottelun tuloksena paikat ykkösluokasta ja loppumatka sujui rattoisasti.

Paikan varauksessa epäonnistuneen junamatkustusta