Valo on saapunut!

Saksassa on tällainen systeemi, että kaikki seinät pitää maalata asunnosta lähdettäessä, kaikki naulat ja ruuvit irrottaa, ja VARSINKIN irrottaa ne lampun kiinnikkeet. Siis kun asuntoon tulee, katosta sojottaa johtoja, kuten kuvamateriaali demonstroi:

Vuokra-asunnoissa käytäntö johtaa siihen, että ulospäin ihan nätiltä näyttävä katto johtojen vieressä on täynnä edellisiä ruuvinkantoja, proppuja, kittiä yms. höttöä, ja kiinteään materiaaliin osuminen on täysin tuurista kiinni. Muutaman toivottavasti lampunvarjostimen suojan alle jäävän yrityksen jälkeen katto näyttää karmivalta, mutta lampun koukku on jotakuinkin katossa.

Seuraavassa vaiheessa aletaan asentamaan suomalaista lamppua ensinnäkin leikkaamalla varsin näppärä töpseli irti ja toteamalla, että normaalisti n. 3 minuuttia kestäävän operaatioon on tainnutkin jo tässä vaiheessa palaa 30. Seuraavaksi testataan, osaako insinööri käyttää saksalaista sokeripalaa (ei) ja arpoa joka huoneessa eri asennossa olevista kytkimistä, onko virta päällä vai ei (päällä oli). Noh, olisihan sitä virtamittariakin voinut käyttää jos olisi muistanut että sellainenkin jossain työkalulaatikon pohjalla möllöttää ... ei oo meinaan tarvinnut muutamaan hetkeen.

 

Ja sitten sähköiskua seuranneesta huimauksesta toivuttuaan ja uuden taistelun sokeripalan kanssa voitettuaan todeta: "Valo on saapunut!", ja alkaa miettiä lattialamppujen ostoa seuraaviin huoneisiin.