Painotukset ovat vaihdelleet nyt neljännettätoista kertaa järjestettävän Documentan alkuajoista, mutta taiteennälkä muuttuu viikonloppuna takuuvarmasti ähkyksi, ja vielä senkin jälkeen pitää ahtaa vähän lisää koska seuraava Documenta on vasta viiden vuoden päässä.
Tällä asenteella suunnattiin siis Kasseliin kohti taideviikonloppua. Aamu alkoi kun heräsin työaamun rutiineissa kahdeksalta ja painelin suihkuun isäntäväen vielä nukkuessa. Noh, palailtuani huomasin aamupöpperöissä lukeneeni kelloa väärin, ja heränneeni vahingossa seitsemältä. Mutta toisaalta tuloksena koko konkkaronkka oli hereillä ja aamupalapöydässä jo kahdeksalta eli win taidemissiolle, häviö (muiden) unille :D (Jep, aina kannattaa kutsua mut yökylään jos haluaa tehokkaan päivän :)
Onneksi Kasselin isäntäväki oli ehtinyt kiertää näyttelyä jo alusta asti kausikorteilla, ja osasi suositella meille parhaat tärpit ja lähestymistavat. Tällä kertaa paikalla oli ainoastaan länsimaissa tuntemattomien taiteilijoiden töitä, ja tarkoituksena oli (tosin modernin taiteen perinteiden mukaan) kyseenalaistaa mikä on taidetta, ja mikä on hyvää taidetta. Taide oli myös tarkoitus kokea sellaisena kun se katsojalle tulee, ilman ennakko-oletuksia tai taidekritiikin perinteistä tulkintaa, joten taiteilijoista ja teoksista oli kerrottu minimit. Alussa kuvauksia ei kuulemma ollut ollenkaan, mutta lopulta yleisöpaine voitti ja nyt jokaisen teoksen vierestä löytyi A4, jossa oli vähintään taiteilijan nimi ja teoksen nimi - hyvin monesti "untitled (nimetön)".
Kiellettyjen kirjojen Panthenon: Yksi näyttelyn vetonauloista on Panthenon, joka on päällystetty eri puolella maailmaa kielletyistä kirjoista.
Aloitimme kierroksen itseoikeutetusti "Kiellettyjen kirjojen Pantheneonista", siis koko keskustorin täyttävästä rakennelmasta joka koostuu kielletyistä kirjoista. Vaikuttavasta teoksesta huolimatta siirryimme kohtuunopeasti vähemmän vaikuttavan sään armoilta sisätiloihin, ja kiersimme lähellä olevat pari rakennusta. Ulkosuomalaiselle hauskaa oli saamelaistaiteilijoiden teokset, joista vaikuttavin oli yli kymmenmetrinen pistotyö saamelaiselämästä. Molemmissa tiloissa oli myös paljon muiden alkuperäiskansojen edustajien töitä eri puolelta maailmaa, kuvaten monesti alkuperäiskulttuurin törmäyksiä ja kitkaa valtaväestöön ja -kulttuuriin. Mielenkiintoista ja herättävää.
Poron kalloista rakennettu seinä Norjan porolahtauksen muistoksi - valtio päätti asettaa porokiintiöt ja lahtasi käsittämättömän määrän poroja jotta määrä saatiin vastaamaan kiintiöitä. Huh.
Aboriginaalitaiteilijan vaikuttava seinämaalaus Australian aboriginaalien matkasta historian halki tähän päivään ja tulevaisuuteen.
Lopuksi kävimme Orangerie'ssa kuuntelemassa vähän musiikkia ja ihmettelemässä vanhaa rahanpainolaitteen kopiota, jonka voimanlähteenä oli alunperin käytetty aaseja, mutta siirrytty ihmisiin aasien kuollessa liian suuren taakan alle. Iltapäivän vietimme postin lajittelukeskuksessa, joka oli valikoitunut näyttelypaikaksi periaatteella, 'taiteen ei tarvitse olla kaunista'. Täältä mieleen jäivät erityisesti porojen kallot - Norjan hallitus oli päättänyt säädellä tokkakokoja, ja Oslon kabinettien päätettyä sopivat koot muutama kymmenen tuhatta poroa lahdattiin kertarykäisyllä. Ei tarvinne mainita, että saamelaistaiteilija ei ollut kovin iloinen lopputulemasta, ja protestoi nyt taiteella. Muita hauskoja oli parikymmenmetrinen teos Australian aboriginaalien historiasta, loppuen konekivääreitä pitäviin kenguruihin :D
Tämän jälkeen jalat, pää ja suomiflunssan kourissa uivat hengityselimet eivät kyenneet absorboimaan enää yhtään mitään, joten suunnistimme kämpille, missä allekirjoittanut kaatui sänkyyn ja heräsi tunnin kuluttua valmiina syömään ja nukkumaan uudestaan.
Seuraavan päivän urakka alkoi tsekkailemalla Fridericarium eli Documentan ajaksi "Beingsafeisscary" eli turvassa oleminen on pelottavaa - lause jonka allekirjoitan täydestä sydämestä! Näyttely oli kymmenen vuoden aikana Ateenan modernin taiteen museoon kerättyä taidetta, jota ei ikinä oltu esitelty julkisesti; Kreikan talousongelmissa museon avaaminen on siirtynyt ja siirtynyt. Näyttely oli huikea ja erittäin poliittinen. Osa kymmenen vuotta vanhoista pakolaisuutta ja irrallisuutta kuvaavista teoksista sopivat kuin nenä päähän päällä olevaan pakolaiskriisiin. Pelottavinta oli Turkin armeijan paraatista tehty videoteos, joka oli totaliritastista utopiaa puhtaimmillaan ("palkitsevinta on kuolla isänmaansa puolesta jne.") - vuodelta 2015. Hämmentävää.
Koska taideähky painoi vielä edelliseltä päivältä, lopettelimme päivän käymällä vielä pienessä kotiseutumuseossa, mihin oli aseteltu huikea teos individualismista ja massakulttuurista. Kaveri oli seisonut aina kameran kanssa kaupungissa kuvaten aina ihmisiä tietyn vaatetuksen tai koristeen mukaan: Esim. Mies harmaassa tikkitakissa / Guessin tietty laukkumalli / Mummo pinkissä takissa jne., ottaen aina aikaa kauanko 12 kuvan ottamiseen meni. Nykymaailmassa, jossa kaikkien pitäisi olla omanlaisiaan ja toteuttaa itseään, yhteenkään kollaasiin ei ollut tainnut mennä yli kolmea tuntia! Lisäksi kollaaseja oli jo nyt olemassa eri aikakausilta, joten oli hauskaa seurailla tyylin muuttumista suurkaupungeissa. Ilahduttava ja ajatuksia herättävä teos!
Tässä vaiheessa päivää siirryimme hyvin ansaitulle lounaalle Grimmin maailman terassille, josta katselimme kohti kaupunkia ja puhuimme ihan muusta kuin taiteesta. Kassel jäi kaupunkina myös positiivisesti mieleen, eli ehkäpä sinne voi ihmispaljouden hälvettyä mennä ihan muuten vaan kaupunkireissulle!
Ja Documenta, viiden vuoden päästä olen takuulla taas käymässä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti