Vauvakurssi ja tuliaiset

Tiistaina otan vapaapäivän partnerin suunnatessa keskellä vanhempainvapaata työmatkalle, ja saan viedä vauvan hänen ensimmäiseen harrastukseensa! Olisin halunnut laittaa lapsen musiikkileikkikouluun, sillä laulaminen ja taputtelu on mieluista aktiviteettia. Mutta höh, kylän ainoaan musiikkileikkikouluun pääsee vasta 14kk iässä! Seuraavaksi paras vaihtoehto oli mukavan raskausjoogaopettajan vauvakurssi, jonka piti kuvauksen mukaan tukea vauvan liikunnallista kehitystä. Sinne siis!

"Vauvan liikunnallista kehitystä tukevan kurssin" alussa lauleskeltiin ja hypisteltiin vauvaa noin puolisen tuntia, ja sen jälkeen vaihdettiin kaksi tuntia kuulumisia. Ajattelin ensimmäisellä kerralla, että kyse oli vain alkututustumisesta, mutta partnerin käydessä seuraavalla kurssikerralla sama meno jatkui. Mammojen maksullinen kahvittelukerho siis. Ja ei sillä, että meidän vauvan liikunnallista kehitystä pitäisi jotenkin tukea, ennemminkin hillitä jos vanhemmilta kysytään. Muut samanikäiset ja vanhemmat vauvat köllöttelivät tyytyväisenä paikallaan, kun meidän 6kk ja risat konttailee ympäriinsä.

Noh, ensimmäiseltä pidemmältä altistukselta muille vauvoille ei tietysti selvitty taudeitta, vaan ensimmäisen kurssikerran jälkeen alkoi mahdoton nuha. Pakko oli hakea apteekista nenäimuri, alias nenäkidutuslaite jolla vauvan itkuvolyymin sai ihan uusiin sfääreihin. Vaan ei auttanut, jos ei pysty maitoa juomaan kun nenä on niin tukossa, niin pakko on imeä räät pois.

Nukkuminen meni myös niin äänekkääksi, että partneri ei saanut vauvan kuorsaukselta enää ollenkaan nukuttua. Olemme pitäneet sitä samassa huoneessa siihen asti, että se osaisi kääntyä mahaltaan selälleen. Ongelmana taitaa vaan olla, että se ei halua. Konttaus ja kiipeily kyllä onnistuu, mutta selällään makoilu nyt vaan on tylsintä maailmassa, eli ei sitä kai tarvi opetella. Totesimme siis, että vauva hallitsee liikkeensä riittävän hyvin ollakseen tukehtumatta patjaan, ja siirsimme sen omaan huoneeseen (noh, se on ollut jämäkkä ja pitänyt päätä ylhäällä syntymästä asti - 6kk meni ennen kuin uskoin :D). Ja hyvin meni, ei ole enää paluuta äidin viereen.