Hei ystävät,
Nyt kun on kasvihuonekatastrofi ja muovin ylipaljous ja ilmastovaalit ja kaikki, voitaisko tehdä yhdessä vähän positiivisempi uudenvuoden lupaus?
Mitäs jos sovittaisiin, että kaikilla meillä on oikeus ja vapaus tehdä pieniä ympäristötekoja, kenenkään meidän elämää tuomitsematta ja ennemmin positiivisesti kannustaen?
Mitä jos sen sijasta, että valittaa syrjäkylän Sepolle paljon syövästä katumaasturista, ihmettelisikin miten hienoa on että se jaksaa tuoda metallitölkit keräykseen kylälle kauppareissulla, eikä heitä niitä sekajätteeseen? Entä jos joku ostaa merkkituotteen X, ei valitettaisikaan miten kirpparilta saa halvemmalla ja yhtä hyvää, vaan sanottaisiin että kiva että ostat kestävää, se varmaan tuo iloa pitkäksi aikaa? Jos joku lopettaa muovipillien käytön, niin ei syyllistettäis lillukanvarsiin tarttumisista vaan todettais, että hyvä askel oikeaan suuntaan ja kannustettais seuraavaan muutokseen?
Uskoisin, että jollain tasolla jokainen on tietoinen aiheuttamastaan ympäristökuormasta. Ihan kuin jokainen ylipainoinen on tietoinen omasta ylipainostaan. Kuitenkaan sillä, että mulle huomauttaa vatsamakkaroista ja antaa pari tyhjää vinkkiä laihtumiseen, ei ole mitään vaikutusta. Siitä sen sijaan, että syventyy myötätuntoisesti mun elämään ja käy ymmärtävällä tavalla läpi keinot, joilla voisin elää terveempää elämää voi olla mullistavia vaikutuksia. Miksi samalla tavalla ei voitaisi suhtautua ympäristötekoihin? Ei kukaan sano ylipainoiselle, joka kävi lenkillä, että "ei siitä mitään hyötyä kuitenkaan oo kun amerikkalaiset on niin läskejä". Tai "Se sun viime sunnuntain viineri kyllä tuhosi ton lenkin vaikutukset ennen kuin ehdit edes lähteä." (Vertaa katumaasturi tai Intian jätekuorma -keskustelut.)
Kyllä minäkin tiedän varsin konkreettisesti, että ei lyhyet suihkut paljoa säästä, kun vesi ja talo lämpiää öljykattilalla. En minä tiedä miten laskea huonelämpötilaa reilusti ilman, että lattialla touhuava vauva paleltuu. Paljonko autottomuus kompensoi sitä, että lentää monta kertaa vuodessa katsomaan sukulaisia ja ystäviä?
Mutta eivät nämä haasteet oikeuta elämään kuin sika pellossa. Voin silti vähentää ilmasto- ja ympäristökuormaani niillä keinoilla, jotka on mulle mahdollisia. Ei laihtuminenkaan tapahdu yhdessä yössä kun siirtyy pekonin syömisestä salaattiin. Ei minusta ole myöskään oikeutettua olettaa, että uudet ympäristöystävällisemmät elämäntavat oppisi kertarysäyksellä. Silti voi olla onnellinen pienistä onnistumisista, omistaan ja muiden!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti