Alppeilua

Kun noita huippuja nyt tuossa naapurissa kasvaa, niin ajateltiin työkavereiden kanssa käydä kokeilemassa vähän isommassa mäessä laskemista.
Myin Suomesta poismuuttaessa laudan kenkineen uuteen kotiin ja ajattelin, että minäpäs tyttö kokeilen, miltä se tuntuu tulla mäkeä alas 12 vuoden tauon jälkeen ihan suksipelillä.

Edellisenä viikonloppuna ennen lähtöä käytiin testailemassa laskukuntoa lähimmällä mäellä Schwarzwaldin Feldbergissa, jonne on ainoastaan vajaa kolmen tunnin ajomatka. Otimme kolmen tunnin lipun, joka ajomatkoineen riitti laskupäivän pituudeksi aivan mainiosti. Rinteet olivat aamupäivästä hyvässä kunnossa ja niitä oli riittävästi, eikä porukkaakaan ollut liikaa. Iltapäivää kohti rinteet alkoivat pehmetä ja muutama kuperkeikkakin tuli heitettyä, mutta laskuja sai alle kuitenkin sen verran, että uskalsi ottaa sukset alle Alpeille.

Feldbergia, kiva kohde päivän-parin lämmittelylaskuille

Alpeille meillä oli varattuna edukas ja laadukas yhteismökki. Porukan seuraavaksi nuorin oli allekirjoittanutta reilun 20 vuotta vanhempi, mutta hyvin meidän nuoriso-osasto pysyi mummojen vauhdissa. Kohteena oli Sveitsin Verbier, tai siis sen ympärillä olevan neljän laakson alue. Ruuat ostettiin Saksan puolelta mukaan koko pitkäksi viikonlopuksi ja suksetkin vuokrattiin Darmstadtin vuokraamosta, koska paikalliset vuokrat näyttivät hipovan taivaita. Mennessä taisimme viettää autossa reilun kuutisen tuntia, eli ei ollenkaan paha.

Ensimmäinen laskupäivä perjantaina oli unelma! Pilvetön taivas ja täydellisessä kunnossa olevat rinteet. Matkailimme nuoriso-osaston voimin alueen korkeimmalle huipulle, Mont Fortille ja otimme pakolliset kuvat 3330 metrissä. Huipulta pääsi laskemalla alas, joka tietysti piti tehdä kun nyt paikalla oltiin. Rinne ei näyttänyt päältä katsoessa pahalta, mutta oli kuitenkin niin jyrkkä että sinne ei rinnekoneella päässyt. Kumpareikkoa tultiin kuitenkin alas varmaan puoli tuntia, ja olitiinhan sitä poikki kun päästiin hoidetun rinteen puolelle! Siitä laskimme vielä samaa kyytiä alas Verbieriin, ja yhteensä tätä yhtä laskua taisi tulla kymmenkunta kilometriä.
Verbierissä päädyimme sitten umpikujaan, koska yksi hissi oli suljettuna. Kävely suksien ja monojen kanssa ei ollut enää vaihtoehto, mutta onneksi lähibaarin tarjoilija opasti meidät ilmaiseen skibussiin. Matkailimme takaisin lähtöpaikkaan bussien lisäksi lähinnä kabiinihisseillä, koska molemmat tunnistivat laskemisen kohtuullisen vaaralliseksi hommaksi puurojaloilla. Mahtavan päivän jälkeen kaaduimme autoon ja vierimme siitä oikeaan suomalaiseen saunaan. Aah!

Näkymiä Mont Fortin huipulta. Rinne lähtee oikealta

Vielä tässä vaiheessa hymyilyttää..

Tuosta sitä tultiin alas! Huh ja wau :D

Seuraava päivä laskettiinkin sitten pilvessä. Kävimme retkeilemässä Nendazin puolella ja vesisateen takia alarinteet olivat aika pehmeitä. Ylhäällä taas lumisateessa ja sumussa näkyvyys oli välillä 2-5 m luokkaa - ei sekään mikään miellyttävä kokemus. Palailimme retkeltä laskien ja huonon näkyvyyden takia tulimme loppumatkat hisseillä alaspäin.

Siirtorinteitä laskettiin kepiltä toiselle, ja välillä seuraavaa keppiäkään ei näkynyt. Kollega näytti illalla auringonpaisteista kuvaa sirtorinteestä, jossa kapean väylän toinen laita on pystysuora pudotus Todettiin, että olipa hyvä kun ei tiedetty tuota laskiessa :D

Kaikin puolin reissu oli ihana ja antoisa, syötyä tuli aivan liikaa ja lihaksetkaan eivät tulleet kipeiksi. Ei siis muuta kuin ensi vuoden reissuja suunnittelemaan!