Masuvaivoja ja ensimmäinen reissu

Vauva alkaa maanantaina huutaa kuin syötävä, ja tiistaina sama homma jatkuu. Kun partneri tulee töistä kotiin, hyssytän itkevää vauvaa itsekin itkien kantoliinassa ja olen ihan puhki. Vauva ei suostu rauhoittumaan kuin pystyasennossa edes yöllä, ja useimmiten alkaa huutaa heti kun sen saa takaisin makuulle täydessä unessakin. Huuto näyttäisi liittyvän maallikkotulkinnalla vatsakipuihin. Puklua tulee reilusti ja lähes koko ajan, ja vauva on välillä kaarella kun se herää täydestä unesta kramppiin. Vertaistukikeskustelussa kaveri mainitsee refluksin, ja hetken googlailun jälkeen löydän oirekuvaukset, joista aika moni sopii.

Nostan pikagooglailun perusteella kaikista makuualustoista pääpuolen koholle, ja keskiviikkona homma alkaa marginaalisesti helpottaa. Epäilen myös reaktiota korvikemaitoon, joten pistämme vauvan pelkälle korvikkeelle pariksi päiväksi, ja pumppaan oman maidon varastoon pelkkä äidinmaito -testiä varten. Seurantaa varten kehitetään wää-itkuindeksi ja muutama muu mittari vertailukelpoisen mittausaineiston luomiseksi, jonka jälkeen insinööri ja fyysikko alkavat innolla kerätä dataa. Hienosti improvisoidusta koesuunnitelmasta huolimatta kokeet eivät (kuten odottaa voi) kerro paljoa. Koejakso on liian lyhyt vertailukelpoisen aineiston aikaansaamiseksi, ja koeasetelmaa muutettiin kesken kokeen kohottamalla nukkuma-alustoja. Mittaukset siis epäonnistuvat, mutta tavoite saavutetaan silti - ei poikkea siis mitenkään perinteisen teollisuusinsinöörin normaalista arjesta.

Viikonlopuksi tulee vieraita mutta perjantaina vauva on taas vähemmän seurapiirikelpoinen, ja vieraiden viihdyttäminen jää aika katkonaiseksi. Ei puhettakaan, että vauvaa voisi jättää hoitoon ja käydä itse ulkona, kuten alunperin oli toiveikkaasti suunniteltu. Sunnuntaihin mennessä tilanne kuitenkin paranee ja lähdemme uskaliaasti laivamatkalle Meersburgiin.

Laivavauva

Päivä on edelleen kuuma, mutta tyyppi nukkuu tunnin venematkan tyytyväisenä vaunuissa ja jatkaa koko päivän lounaan ja shoppailun ajan. Itsellä meinaa lopussa tulla jo vähän hätä, kun en ole päässyt pumppailemaan varmaan kuuteen tuntiin ja tissit meinaavat räjähtää. Venematka oli aika tyyris, menopaluusta olisi joutunut pulittamaan melkein satasen neljälle hengelle. Otamme siis paluumatkalle bussin (3,6/hlö), joka on puoli tuntia nopeampi sekä ilmastoitu. Meersburg on paikkana kiva pikkukujineen ja vanhoine rakennuksineen, ja maisemat Staatsweingutin terassilta ovat melkoisen hienot.

Terassielämää

Toimintaviikonlopun jälkeen ollaankin pari päivää niin väsyneitä, ettei jakseta tehdä yhtään mitään ja ennen vieraiden saapumista aikaansaadun suursiivouksen jäljet alkavat pikkuhiljaa peittyä normaalin kaaoksen alle. Siivoojan löytymistä odotellessa..