Vähemmän menestyksellistä ekoilua

Olemme partnerin kanssa pikkuhiljaa luisuneet kohti ainakin kuvitellun ekologisempaa elämäntapaa, vaikka näillä lentokilometreillä mistään ekoihmisyydestä on turha haaveillakaan. Mutta kai sitä edes viherpesuimagon takia saa yrittää? Viime aikoina suuntaus on alkanut vähän voimistua, kun tuttavapiiriin sukelsi palstaviljelyä ja mehiläisproteiinia tutkivan tutun kautta kaikennäköistä hippiä. Myöskin omasta some-feedistä löytyy nykyään jos minkämoista ekovinkkiä ja vauvalomalla on mahdollisuus touhuta kaikkea, mihin ei varsinaisesti tarvitse aivoja.

Nyt ollaan sitten tasolla, jossa jätteiden minimoinnin (kestositeet, -talouspaperi, -vaipat..) jälkeen olen tehnyt saippuaa ja kauramaitoa, sekä siirtynyt yhdestä kahteen kasvisruokapäivään viikossa.

Viimeisin villitys on rahkan korvausyritys. Olen jo pitkään miettinyt, millä tämän välipalojen kuninkaan saisi korvattua vähemmän jätettä tuottavaan versioon. Kahvimaidosta ja juustosta saan jo reilusti tarvimani kalsiumin, eli rahkan syönnille ei ole oikein muuta syytä kuin sen kätevyys välipalana. Viimein löysin jokseenkin toimivalta kuulostavan vinkin, eli kasvisproteiinin lisäämisen smoothiehen. Ei siis muuta kuin protskua tilaukseen! Tilaan samalla chian siemeniä niiden ekologisuutta sen kummemmin tutkimatta, sillä muistini mukaan rahkankorvausreseptissä oli niitäkin. Pikaisen etsintäprojektin tuloksena päädyin Saksassa viljeltyyn ja prosessoituun herneproteiiniin, jossa ainakaan kuljetus ei tuo juuri lisärasitetta ja ei-toivottujen lisäaineiden todennäköisyys on pienehkö (muistellen Kiinan äidinmaitolisäke-kriisiä jne.).

Paketit saapuvat maanantaina, eli ei kun kokeilemaan! Herneproteiinivalmisteen proteiinipitoisuus on 30%, eli jos haluaisin noin kolmen desin smoothieannokseni sisältävän saman määrän proteiinia kuin rahka-annokseni, sitä pitäisi laittaa smoothiehen pyöreästi 250g. Tuntuu aika paljolta, kun koko pussi on ainoastaan kilon. Lasku toisaalta sisältää oletuksen, että kasvisten proteiinipitoisuus olisi nolla, mikä ei tietenkään täysin pidä paikkaansa.* Päätän siis testata vihreän mömmön näläpitovoimaa ensin 100g hernelisukkeella. Nesteenä käytän sitä itse tehtyä kauramaitoa (tästä myöhemmin ohje mikäli muutkin haluavat kokeilla). Nyt tosin mietin, olisiko vain sama heittää ne kauraryynit suoraan smoothiehen...

Noniin, sekoittelun jälkeen on suurten maistiaisten aika. Ja kyllä, huomattavasta hedelmäpitoisuudesta huolimatta olen kuin olenkin saanut aikaiseksi:
KYLMÄÄ HERNEKEITTOA!
Ihanaa. Onneksi sitä on 1,6 litraa, niin ehtii nauttia makunautinnosta ihan useammankin kerran.

*Asiaan liittymätön huomio - jos nuorelle pitää perustella miksi prosenttilaskut pitää osata, tässä hyvä esimerkki.