Meidän tarha on kiva. Lastentarhan ohjaajat on mukavia, tarhailija luottaa niihin ja leikkii onnellisena kaikkien uusien kavereiden ja lelujen kanssa. Kasvatusfilosofia on käytännönläheinen ja lapsilähtöinen, lapset saa olla kivalla pihalla, peuhata omassa tarhahuoneessa ja erillisessä liikuntahuoneessa, niillä on hienot ruokailutilat, vessat ja taidehuone. Ryhmässä on kymmenen 1-3 vuotiasta ja paikalla jatkuvasti noin kolmisen hoitajaa. Ei siis valittamista. MUTTA.
Se PEREHDYTYS #¤5&£$€$€{€€#@ sentään.
Tarhassa on siis PerehdytysProsessi. Prosessi on suunniteltu läheisriippuvaisen mamman ja sen kultasöpöhöpöläisten ehdoilla, jotka eivät ole koskaan olleet 20 cm kauempana äidistä, joutuneet kestämään sitä että Äidin elämässä on jotain muuta ja erityisesti Äiti ei ole tottunut siihen, että lapsen elämässä voi olla jotain muuta tai varsinkaan Ketään Muuta. Ja kyllä, käytän tietoisesti pelkästään yhtä sukupuolta, koska näin se asia nyt täällä 50-luvulle jymähtäneessä maailmassa on.
Prosessi menee siis näin:
Ensimmäisenä päivänä lapsi on tarhassa siten, että vanhempi on samassa tilassa 30 min
Toisena päivänä (normaalisti) lapsi on tarhassa vanhemman kanssa samassa tilassa 60 min (me saimme erityisluvan lähteä pois paikalta 15 minuutiksi, koska J:lla meni niin hyvin).
Kolmantena päivänä lapsen kanssa ollaan samassa tilassa 30 min, ja sitten se jää yksin tarhatätien kanssa puoleksi tunniksi.
...
Ymmärsitte varmaan systeemin? Jos jokin osuus tarha"päivästä" menee huonosti (eli lapsi itkee, on rauhaton, väsynyt, lyö päänsä, kiukuttelee jne.), edellinen päivä toistetaan, eli silloin ei saa puolen tunnin lisäaikaa . Nyt siis noin kahden viikon jälkeen ollaan tilanteessa, että lapsi saa olla tarhassa vanhemman olematta paikalla 2,5 h. Nonnih. Kyllä kannattaa maksaa tarhamaksua kun on niin hyvä palvelu!
Ja kun Prosessi on olemassa, siitähän ei poiketa.
Ja jotta nyt ei kultaprinssilussukoiden vanhempia ärsyttäisi, niin todettakoon että ymmärrän täysin, että on varmasti olemassa lapsia (ja vanhempia) joille tämä systeemi on hyvä. Homma nyt vaan on se, että meidän kultapossuhupsukalle tämä on ihan peestä.
Ensinnäkin, kun meidän herra on kolmikuisesta lähtien ollut satunnaisen säännöllisesti muilla hoidossa, niin hän on jo oppinut, että vanhemmat yleensä tulevat takaisin ja muiden tyyppien kanssa on yleensä ihan kivaa. Tarhatätit jaksaa joka päivä ihmetellä, että kyllä sillä menee vaan ihan loistavasti. Nih. Mutta lisäpuolituntisiahan hyvällä suorittamisella ei osteta. Ja kyllä saatiin yksi puolen tunnin sakko, koska meidän pikkuprinssisöpsykkä ei halunnut pysyä paikallaan laulu/leikkipiirissä (surprise..).
Toisekseen, lyhyet päivät sekoittaa rytmin ihan täysin. Tarhasta on nyt ensimmäiset kaksi viikkoa lähdetty liian aikaisin pois päikkäreitä (ja myös tarhan rytmiä) ajatellen, mutta hankalapa sitä lasta on pyörän peräkärryssä estää nukahtamasta ja ei sinne tarhan viereiselle autotiellekään voi oikein jäädä leikkimään. Sitten päikkärit ja ruokarytmi menee sekaisin, josta tuloksena on illaksi kiukkuinen lapsi. Kiitos nyt kovasti, tarha. Ettehän te tätä elämää muutenkaan vaikeeksi tee.
Ja sitten, tyyppiä on aika haastava viihdyttää kotona pitkää päivää. Me siis istutaan iltapäivä joka tapauksessa jossain vauvakerhossa, hiekkalaatikolla, puistossa tai jopa tuntilastentarhassa jossa se saa leikkiä muiden lasten kanssa (ja äiti olla palaverissa..). Eli nyt maksan sitten samasta palvelusta kahdesti!
Myöskään vanhempainvapaasysteemi ei luonnollisesti tue minkäänlaista kuukausiin rytmittyvää normaalielämää ja meidän vanhempainvapaat loppuvat jo ennenkuin perehdytys on suoritettu! Pääsimme tarhaan tutustumaan ja kuulimme pitkästä perehdytyksestä samalla viikolla kun se alkoi, eli oli vähän myöhäistä järjestää kikkakolmosia. Lisäksi silloin indikoitiin, että voihan se olla että tästä selvitään nopeamminkin. No ei selvitä. Ainoa lohdutus on, että kuukautta pidempään tässä tuskin menee.
Terveisiä vaan täältä tarhan vanhempainnurkan työpisteeltä. Ei tässä tarvii istua kuin kuukausi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti